Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat eivät nykyään pärjää lastensa kanssa?
03.02.2023 |
Mikä siinä on? Ollaan aivan pulassa jo 2-vuotiaan kanssa? Kysellään lapselta mitä pitäisi tehdä missäkin tilanteessa! Miten vanhemmat eivät ymmärrä että kyseessä todella pieni lapsi, joka ei osaa mitenkään päättää ja tietää mikä on milloinkin hänelle parhaaksi?
Kommentit (146)
Johtuuko se että on aivoissa tulehdusta siksi aivot eivät toimi tarpeeksi hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Mua lähinnä tukistettiin ja komennettiin nurkkaan ja ehkä "retuutettiin" rauhoittumaan. Ei lyöty koskaan. Eikä ole jäänyt traumoja. Tämä oli siis 80-90-luvun taitteessa.
Nykyään tuosta nurkkaan komentamisestakin taitaisi tulla lasu.
Meille on tullut :D Eikä edes ollut kyse nurkasta vaan jäähypenkistä. Lasu tuli 10 vuoden viiveellä, kun teini angsteissaan kertoi koulupsykologille kärsimästään kaltoinkohtelusta.
Kerrotkohan ihan kaikkea? Miksi teini ylipäätään halusi puhua ulkopuoliselle aikuiselle?
Miksei valtio tee jotain älykkyys testiä että voiko yleensä lisääntyä? kaikista typerintä jos semmoinen lisääntyy millä aivoijen tilalla kuivunut klöntti.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Mua lähinnä tukistettiin ja komennettiin nurkkaan ja ehkä "retuutettiin" rauhoittumaan. Ei lyöty koskaan. Eikä ole jäänyt traumoja. Tämä oli siis 80-90-luvun taitteessa.
Nykyään tuosta nurkkaan komentamisestakin taitaisi tulla lasu.
Meille on tullut :D Eikä edes ollut kyse nurkasta vaan jäähypenkistä. Lasu tuli 10 vuoden viiveellä, kun teini angsteissaan kertoi koulupsykologille kärsimästään kaltoinkohtelusta.
Kerrotkohan ihan kaikkea? Miksi teini ylipäätään halusi puhua ulkopuoliselle aikuiselle?
Ei todellakaan tuossa ollut kaikkea. Teini puhui ulkopuoliselle aikuiselle meidän vanhempien toiveesta, koska voi silminnähden huonosti. Pahoinvoinnin taustalla olivat muut syyt (pohjimmainen syy diagnosoimaton autismi), mutta niistä lapsi ei halunnut puhua vaan syytti vanhempia pahoinvoinnistaan. Jäähypenkki 10 vuotta sitten oli yksi asia, minkä hän nosti esiin, muut olivat vastaavia. Lastensuojelussa lista käytiin läpi, lapsi ohjattiin tutkimuksiin, diagnoosiksi tuli autismin kirjo. Jota olimme toki itse epäilleet ja puheeksi nostaneet jo silloin, kun koulupsykologille hakeuduttiin.
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Mua lähinnä tukistettiin ja komennettiin nurkkaan ja ehkä "retuutettiin" rauhoittumaan. Ei lyöty koskaan. Eikä ole jäänyt traumoja. Tämä oli siis 80-90-luvun taitteessa.
Nykyään tuosta nurkkaan komentamisestakin taitaisi tulla lasu.
Meille on tullut :D Eikä edes ollut kyse nurkasta vaan jäähypenkistä. Lasu tuli 10 vuoden viiveellä, kun teini angsteissaan kertoi koulupsykologille kärsimästään kaltoinkohtelusta.
Kerrotkohan ihan kaikkea? Miksi teini ylipäätään halusi puhua ulkopuoliselle aikuiselle?
Ei todellakaan tuossa ollut kaikkea. Teini puhui ulkopuoliselle aikuiselle meidän vanhempien toiveesta, koska voi silminnähden huonosti. Pahoinvoinnin taustalla olivat muut syyt (pohjimmainen syy diagnosoimaton autismi), mutta niistä lapsi ei halunnut puhua vaan syytti vanhempia pahoinvoinnistaan. Jäähypenkki 10 vuotta sitten oli yksi asia, minkä hän nosti esiin, muut olivat vastaavia. Lastensuojelussa lista käytiin läpi, lapsi ohjattiin tutkimuksiin, diagnoosiksi tuli autismin kirjo. Jota olimme toki itse epäilleet ja puheeksi nostaneet jo silloin, kun koulupsykologille hakeuduttiin.
No hyvä että asiat selvisivät ja lapsi sai oikean diagnoosin, toivottavasti myös sopivaa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Mua lähinnä tukistettiin ja komennettiin nurkkaan ja ehkä "retuutettiin" rauhoittumaan. Ei lyöty koskaan. Eikä ole jäänyt traumoja. Tämä oli siis 80-90-luvun taitteessa.
Nykyään tuosta nurkkaan komentamisestakin taitaisi tulla lasu.
Meille on tullut :D Eikä edes ollut kyse nurkasta vaan jäähypenkistä. Lasu tuli 10 vuoden viiveellä, kun teini angsteissaan kertoi koulupsykologille kärsimästään kaltoinkohtelusta.
Kerrotkohan ihan kaikkea? Miksi teini ylipäätään halusi puhua ulkopuoliselle aikuiselle?
Ei todellakaan tuossa ollut kaikkea. Teini puhui ulkopuoliselle aikuiselle meidän vanhempien toiveesta, koska voi silminnähden huonosti. Pahoinvoinnin taustalla olivat muut syyt (pohjimmainen syy diagnosoimaton autismi), mutta niistä lapsi ei halunnut puhua vaan syytti vanhempia pahoinvoinnistaan. Jäähypenkki 10 vuotta sitten oli yksi asia, minkä hän nosti esiin, muut olivat vastaavia. Lastensuojelussa lista käytiin läpi, lapsi ohjattiin tutkimuksiin, diagnoosiksi tuli autismin kirjo. Jota olimme toki itse epäilleet ja puheeksi nostaneet jo silloin, kun koulupsykologille hakeuduttiin.
No hyvä että asiat selvisivät ja lapsi sai oikean diagnoosin, toivottavasti myös sopivaa tukea.
Joo, asiat selvisivät ja lapselle tarjottiin sopivaa tukea, valitettavasti hän on siitä toistaiseksi kieltäytynyt ja pelkällä lääkityksellä mennään. Ainakin diagnoosin kanssa on helpompi saada niitä tukitoimia joskus tulevaisuudessa, jos/kun lapsi on siihen valmis.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
No eikö se ole aika sama kuin ottaa niskaperseotteella mukaan? Vai käveleekö se lapsi kiltisti kiukuspäissään kohti autoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei valtio tee jotain älykkyys testiä että voiko yleensä lisääntyä? kaikista typerintä jos semmoinen lisääntyy millä aivoijen tilalla kuivunut klöntti.
Lisääntyminen on ihmisoikeus ja testejä tehdään jos ei baby ilmoita tulostaan. Sitten aletaankin koeputkihommiin.
Yritetään liikaa miellyttää ja pomppia lapsen pillin mukaan. Ennen asia oli juuri päinvastoin jopa niissä perheissä, missä ei kasvatettu vitsan kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
No eikö se ole aika sama kuin ottaa niskaperseotteella mukaan? Vai käveleekö se lapsi kiltisti kiukuspäissään kohti autoa?
Olisiko parempi, että vanhempi antaa heti periksi vastustelulle? Vai se, että vanhempi tekee päätöksen ja ottaa lapsen syliin kiukuttelusta huolimatta ja jatkaa matkaa?
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
No eikö se ole aika sama kuin ottaa niskaperseotteella mukaan? Vai käveleekö se lapsi kiltisti kiukuspäissään kohti autoa?
No osa vanhemmista on ihan reilusti napannut lapsen kainaloon ja kantanut autoon. Ja hyvä niin.
Eräs kerta kävi niin kun äiti tuli sisaruksia hakemaan niin sai isompi (eskari) ihan järkyn hepulin eikä suostunut laittamaan kenkiä jalkaan. Äiti sanoi, että nyt kengät jalkaan tai kävelet ilman kenkiä autolle.
Lopputuloksena tämä eskari sitten käveli sukkasilteen loskassa autolle. Äidillä oli toisessa kainalossa pienempi mukelo ja vielä vaatekassit ja toisessa kädessä piti eskaria kädestä kiinni.
Voin sanoa, että seuraavana päivänä ne kengät menivät ihan kiukuttelematta jalkaan.
En tiedä suoraan sanoen miten tähänkin nykyään suhtauduttaisiin kaikenmaailman virallisilta tahoilta, mutta itse ainakin nostin peukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kasvatetaan narsisti, on aikamme ilmiö
Ei mitään sietokykyä enää vastoinkäymisille ja kaikki on aina jonkun muun vika.
En tiedä luuleeko tää uusi sukupolvi että se fyysinen kuritus ennenvanhaam oli sitä että jos ei menty käskystä nukkumaan niin annettiin remmiä. Ei ollut.
Se oli sitä, että jos varastit tai tappelit kaverin silmän mustaksi, niin tuli remmiä.
Tiesi olla tekemättä, kun tiesi mitä tulee jos tekee isompaa pahaa.
Nyt tunnekasvatetaan ymmärryksen kautta apinaa ja ei koskaan tule oikeita seurauksia.Väkivallalla ja sen uhalla kasvatetaan lapsia mielenterveysongelmaisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Väkivalta on aina vahingollista.
Jännästi mielenterveyden ongelmat on räjähtäneet käsiin vuosien lässytyksen myötä.
Joskus se joustamattomuus ja ehdottoman tottelemisen vaatiminen on ainoa keino.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
Niin ja kun tietyt asiat eivät edes ole neuvoteltavissa. Nyt mennään kotia ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
No eikö se ole aika sama kuin ottaa niskaperseotteella mukaan? Vai käveleekö se lapsi kiltisti kiukuspäissään kohti autoa?
No osa vanhemmista on ihan reilusti napannut lapsen kainaloon ja kantanut autoon. Ja hyvä niin.
Eräs kerta kävi niin kun äiti tuli sisaruksia hakemaan niin sai isompi (eskari) ihan järkyn hepulin eikä suostunut laittamaan kenkiä jalkaan. Äiti sanoi, että nyt kengät jalkaan tai kävelet ilman kenkiä autolle.
Lopputuloksena tämä eskari sitten käveli sukkasilteen loskassa autolle. Äidillä oli toisessa kainalossa pienempi mukelo ja vielä vaatekassit ja toisessa kädessä piti eskaria kädestä kiinni.
Voin sanoa, että seuraavana päivänä ne kengät menivät ihan kiukuttelematta jalkaan.
En tiedä suoraan sanoen miten tähänkin nykyään suhtauduttaisiin kaikenmaailman virallisilta tahoilta, mutta itse ainakin nostin peukkua.
Tuohan on ihan kekseliästä :D Vanhempi ei lähtenyt mukaan kinaamiseen, vaan teki päätöksen. Eikä ollut mitään rangaistuksia, vaan seuraamus: ilman kenkiä jalat kastuvat.
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
No eikö se ole aika sama kuin ottaa niskaperseotteella mukaan? Vai käveleekö se lapsi kiltisti kiukuspäissään kohti autoa?
No osa vanhemmista on ihan reilusti napannut lapsen kainaloon ja kantanut autoon. Ja hyvä niin.
Eräs kerta kävi niin kun äiti tuli sisaruksia hakemaan niin sai isompi (eskari) ihan järkyn hepulin eikä suostunut laittamaan kenkiä jalkaan. Äiti sanoi, että nyt kengät jalkaan tai kävelet ilman kenkiä autolle.
Lopputuloksena tämä eskari sitten käveli sukkasilteen loskassa autolle. Äidillä oli toisessa kainalossa pienempi mukelo ja vielä vaatekassit ja toisessa kädessä piti eskaria kädestä kiinni.
Voin sanoa, että seuraavana päivänä ne kengät menivät ihan kiukuttelematta jalkaan.
En tiedä suoraan sanoen miten tähänkin nykyään suhtauduttaisiin kaikenmaailman virallisilta tahoilta, mutta itse ainakin nostin peukkua.Tuohan on ihan kekseliästä :D Vanhempi ei lähtenyt mukaan kinaamiseen, vaan teki päätöksen. Eikä ollut mitään rangaistuksia, vaan seuraamus: ilman kenkiä jalat kastuvat.
Onhan se tavallaan rangaistus jos ei tarpeeksi selkeästi lapselle kerro että näin tulee käymään ja toivookin että lapselle käy ikävästi.
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
No eikö se ole aika sama kuin ottaa niskaperseotteella mukaan? Vai käveleekö se lapsi kiltisti kiukuspäissään kohti autoa?
No osa vanhemmista on ihan reilusti napannut lapsen kainaloon ja kantanut autoon. Ja hyvä niin.
Eräs kerta kävi niin kun äiti tuli sisaruksia hakemaan niin sai isompi (eskari) ihan järkyn hepulin eikä suostunut laittamaan kenkiä jalkaan. Äiti sanoi, että nyt kengät jalkaan tai kävelet ilman kenkiä autolle.
Lopputuloksena tämä eskari sitten käveli sukkasilteen loskassa autolle. Äidillä oli toisessa kainalossa pienempi mukelo ja vielä vaatekassit ja toisessa kädessä piti eskaria kädestä kiinni.
Voin sanoa, että seuraavana päivänä ne kengät menivät ihan kiukuttelematta jalkaan.
En tiedä suoraan sanoen miten tähänkin nykyään suhtauduttaisiin kaikenmaailman virallisilta tahoilta, mutta itse ainakin nostin peukkua.Tuohan on ihan kekseliästä :D Vanhempi ei lähtenyt mukaan kinaamiseen, vaan teki päätöksen. Eikä ollut mitään rangaistuksia, vaan seuraamus: ilman kenkiä jalat kastuvat.
Onhan se tavallaan rangaistus jos ei tarpeeksi selkeästi lapselle kerro että näin tulee käymään ja toivookin että lapselle käy ikävästi.
Mitä sitten pitäisi sanoa? "Jos et laita kenkiä, niin jalat kastuvat. Meidän pitää kuitenkin vain lähteä kotiin."
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen päiväkodissa ihan punaista eräästä perheestä jotka kutsuvat lastansa pomoksi.
Hirveällä maanittelulla lapsi suostuu jäämään hoitoon. "Voi tuliko meidän pomolle nyt paha mieli, tehdään sitten illalla jotain kivaa kun isi/äiti tulee hakemaan".
Sama virsi taas haettaessa kun lapsi ei haluakaan lähteä hoidosta pois. " Mitäs kivaa pomo haluaa tehdä?" Lapsi tähän sitten, että mennään uimaan/jätskille/mummille.. Sitten soitetaan mummille, että pomo haluaisi tulla taas käymään.
Ei ikinä sitä normaalia arkea, että nyt kotia ja syömään etc.
Haluisin kyllä nähdä miltä heillä näyttää kun lapsi on teini.Tällaistahan se voi olla, jos vanhempi yrittää välttyä kiukuttelulta ja antaa lapsen päättää kaikesta silloin, kun ei osaa tehdä itse päätöksiä.
Mutta eihän sen niin tarvitse mennä, että joko lapsi päättää kaikesta tai lapselta ei kysellä mitään :) Saahan lapsi tehdä omiakin valintoja, tietenkin ikä ja kehitystaso huomioiden.
Miten tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia, jos lapsi kiukuttelee päiväkodista poislähdön hetkellä? Jos puheella ei selviä, niin voiko lapsen napata niskaperseotteella mukaansa? Ei ole kokemusta lapsista eikä päiväkodista :D
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.
Entä jos vanhempi sanoo jämäkästi, että nyt lähdetään ja lapsi heittäytyy x-asentoon lattialle huutamaan? Ja sitä jatkuu jatkuu.
Lapsen voi nostaa ylös ja ottaa mukaan. Pahimman kiukun keskellä ei ainakaan kannata yrittää neuvotella.
No eikö se ole aika sama kuin ottaa niskaperseotteella mukaan? Vai käveleekö se lapsi kiltisti kiukuspäissään kohti autoa?
No osa vanhemmista on ihan reilusti napannut lapsen kainaloon ja kantanut autoon. Ja hyvä niin.
Eräs kerta kävi niin kun äiti tuli sisaruksia hakemaan niin sai isompi (eskari) ihan järkyn hepulin eikä suostunut laittamaan kenkiä jalkaan. Äiti sanoi, että nyt kengät jalkaan tai kävelet ilman kenkiä autolle.
Lopputuloksena tämä eskari sitten käveli sukkasilteen loskassa autolle. Äidillä oli toisessa kainalossa pienempi mukelo ja vielä vaatekassit ja toisessa kädessä piti eskaria kädestä kiinni.
Voin sanoa, että seuraavana päivänä ne kengät menivät ihan kiukuttelematta jalkaan.
En tiedä suoraan sanoen miten tähänkin nykyään suhtauduttaisiin kaikenmaailman virallisilta tahoilta, mutta itse ainakin nostin peukkua.Tuohan on ihan kekseliästä :D Vanhempi ei lähtenyt mukaan kinaamiseen, vaan teki päätöksen. Eikä ollut mitään rangaistuksia, vaan seuraamus: ilman kenkiä jalat kastuvat.
Onhan se tavallaan rangaistus jos ei tarpeeksi selkeästi lapselle kerro että näin tulee käymään ja toivookin että lapselle käy ikävästi.
Mitä sitten pitäisi sanoa? "Jos et laita kenkiä, niin jalat kastuvat. Meidän pitää kuitenkin vain lähteä kotiin."
Ei kai aikuisen tarvitse keneltäkään kysyä, mitä pitäisi tehdä kun ulkona on -20 ja vuoden vanha lapsukainen tahtoo kirmata alasti ulos.
Tietenkin lasta pitää väkisin retuuttaa./s
Jämäkkyys on sitä, että osaa tehdä päätöksen, vaikka sitä vastusteltaisiin. Eikä pienen lapsen kanssa nyt oikein voi väitellä, vaan sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka sinulla olikin selvästi kiva päivä täällä.