Hei te Olivioiden, Eevien, Aavojen, Emmojen, Helmien, Sofioiden, Leojen, Einojen, Eliasten, Väinöjen ym. äidit

Olen käynyt ala-asteen (ensimmäisiä peruskoululaisia olin) 70-luvulla, luokallani oli 29 oppilasta ala-asteella. Ei ollut ensimmäistäkään Saria tai Jaria, yläasteella oli yksi Sari rinnakkalaisluokalla, meitä oli pienellä yläasteella n. 60-70/luokkataso. Tarja-nimisiä oli pari ja se alkoi silloin olla jo vähän vanha nimi. 

Oman lapseni nimet ei ole erikoisia, koetin valita tavalliset mutta ei kovin yleiset  ja mitkä miellytti meitä molempia. Itse asiassa esikoisen nimi on serkkunsa ehdottama ja se oli mielestämme kiva. Luokalle ei samannimisiä sattunut, mutta harrastusryhmässä oli parhaillaan kolme kaimaa, joko saman ikäisiä tai vuoden vanhempia. Muita nimikaimoja tiesin kaupungista yhden. Nuoremmalle sattui samaan päiväkotiryhmään yksi kaima ja sitten rinnakkalaisluokalle kouluun ala-asteella toinen. Yläasteella ei sitten ollutkaan yhtään Lapsemme kävivät 250 oppilaan ala-asteella ja yläasteella oli viisi rinnakkaisluokkaa/aste. 

Meidän suvussa on paljon alle 10-vuotiaita, koska mieheni on suurperheestä ja anopilla paljon lapsenlapsia, nyt jo lapsenlapsenlapsia melkoinen liuta. Yhtäkään nimeä suvussa otsikon listasta ei ole vielä tähän mennessä annettu. Kuitenkaan nimet ei ole mitenkään erikoisia.  Suosituimmat nimet tänä päivänä ei ole niin suosittuja kuin suosituimmat 50 vuotta sitten. Tästä on muistaakseni joku tilastokin olemassa, en nyt ehdi sitä etsiä. 

21 lisää. Mun nimi on top 10-20 välistä sen aikaisia nimiä.  Koko koulussa oli yksi kaima. Sitten harrastuksessa aikusiällä on tullut vastaan kaksi kaimaa pienessä porukassa. Veljeni nimi on sen ajan top3-nimi. Hänellä oli koulussa yksi kaima, mutta opiskeluaikana hänen nimikaimojaan oli joka paikassa ja tunnen varmaan 20 hänen kaimaansa hyvin tai kohtalaisesti. Meistä sisaruksista vanhimman nimi ei ole harvinainen, mutta varmaan jää alle 20 top-listalla. Hänellä oli samanikäinen kaima naapurissa. 

Annoin lapselle nimeksi Oliver. Silloin se oli harvinainen nimi. Suomessa oli vain 600 Oliveria. Nimen suosio lähti sitten hirmuiseen kasvuun.

Olivia nimen annoin esikoiselleni 28 vuotta sitten. Mieheni on englannista se nimi on kulkenut hänen suvussaan. 

Toisen lapsen nimi on Elias, hän on 26-vuotis ja nimi tulee minun suvustani. 

Helmi on meidän iltatähti, 10-vuotias. Raskaustestin plussasta tuli jo tunne, että hän on meidän perheen helmi, onneksi oli tyttö niin sai ihan oikeakseen nimen Helmi. 

Eevi oli suht harvinainen vielä 16 vuotta sitten.

Mä luin joskus yhdestä nimikirjasta, että usein nää on vähän sellaisia pinnan alla olevia trendejä. Vanhemmat pyrkii antamaan lapselleen kauniin mutta ei liian yleisen nimen. Ja koska ne oman sukupolven nimet on itselle niitä yleisiä, tähdätään johonkin toisentyyppiseen nimeen. Nimissähän on isoja trendilinjoja, joita sit samalla pyritään noudattamaan. On kansainvälistä, kansallisromanttista, luontohenkistä jne. Niinpä sit vanhemmat vähän huomaamattaan päätyy samanlaisiin ratkaisuihin. On bongattu jokin nimi, joka vaikuttaa melko harvinaiselta, ja saman nimen on bongannut moni muukin. Tiettyyn pisteeseen saakka se, että ympärillä on joitain samannimisiä, usein kasvattaa nimen suosiota. Ja niin nimestä tulee uusi trendinimi.

Oma nimeni on Maarit, sellainen 60-70-lukujen perusnimi. Se on tosin paljon yleisempi toisena kuin ekana nimenä. Mun kanssa samalla luokka-asteella oli noin 70-80 tyttöä. Olin ainut, jonka eka nimi oli Maarit. Yhden toisen tytön kutsumanimi oli sama, mutta varsinainen eka nimi oli jokin muu. Päättötodistuksia jaettaessa kuuli kaikkien koko nimet, ja tuolloin tuntui, että joka toinen tyttö oli tyyliä Hanna Maarit, Sanna Maarit, Tanja Maarit jne.

Vanhimman muksun nimeksi tuli Onni. Tiesin, että on todella suosittu ja yleinen nimi, mutta en jaksa välittää mokomasta. Luokallaan hän on aina ollut ainoa Onni-niminen. 

Raskaaksi tuleminen oli vähän hankalaa ja yrittäminen kesti kauan, ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon varhaisessa vaiheessa ja kun tämä meni hyvin, tuntui että meitä onni potkaisi. Lisäksi Onni potkaisi aika monesti siinä raskausaikana mahassa ollessaan. Huvitti nuo, joten nimiasia oli sillä selvä. 

Lapseni on vanhempaa sukupolvea jo, mutta ei, en tiennyt nimetessäni  häntä että nimi tulee olemaan sen ikäluokan top5. Miten olisin voinut tietää kun tilastot julkistetaan vasta jälkikäteen? Mitään vauvapalstoja ei silloin vielä ollut siinä määrin olemassa että sieltä olisi mitään nimiä voinut kaivaa tietoonsa.

Vuonna ysäri, meidän luokalla oli kolme Jarkkoa ja kaksi Miiaa. Muilla oli eri nimet. Muistan että silloin yhden lapsen nimi oli Venla, ja se oli mielestäni hirvein nimi mitä olin koskaan kuullut :D

Jo nuoruudesta alkaen olin päättänyt, että jos joskus saan tytön, saa hän tietyn nimen, jota ei ollut silloin kenelläkään tuntemallani eikä ollut yleinen.

Kävikin niin, että tyttö syntyi vasta reilun kahden vuosikymmenen jälkeen, kun olin jo lähes 40.

No, nimi annettiin ja se tuntui oikealta ja hyvältä. Samoihin aikoihin tämä nimi alkoi yleistyä ja tuli todella suosituksi, onneksi useimmin toisena nimenä. Meillä se on ensimmäinen ja hyvä näin. Vanhemmat antavat lapselleen sen nimen, mikä tuntuu kauniilta ja sopivalta juuri omalle lapselleen. Aina niitä trendejä on, tulevat ja menevät.

Miksi täällä taas puhutaan vain ääripäistä: Supersuositut Leo, Elias, Aino ja Olivia ja heidän vanhempansa perustelevat, että eivät halunneet mitään uniikkia lumihiutalenimeä osastoa Kastekeijuhelmetär.

Onhan sitä nyt muitakin nimiä! Niitä melko harvinaisia, mutta ei mitään itsekeksittyjä. Omalla lapsellani on selkeä, vanha suomalainen nimi, jota ei tarvitse kenellekään tavata. Muutama samanikäinen kaima on vuosien varrella tullut vastaan, mutta esimerkiksi omassa koulussaan on ainoa kyseisen niminen.  

Mun nimi oli mun lapsuudessa ei nyt kamalan harvinainen muttei yleinenkään. Nimipalvelun mukaan 1960-70-luvuilla syntyneillä alle 2000:lla nimenä, eli keskimäärin alle 100:lla yhtenä vuonna syntyneistä. Löytyy nimipäiväkalenterista, mutta aika monille olin ainoa tai ensimmäinen sen niminen, jonka tapasi tai tunsi. Sitten kun olin teini-iässä valittiin saman niminen missi. Hänen missikautensa ehkä vaikutti siihen, että nimi nousi olikohan se yhtenä vuonna peräti yleisimmäksi tytön nimeksi, tai muuten vain nimimuoti meni siihen suuntaan. Huippusuosio meni onneksi aika nopeasti ohi ja nykyään nimi ei ole mikään yleinen. Kerran menin erikoislääkärille, jolla on sama nimi kuin mulla, ja ajattelin että on varmaan ainakin 15 vuotta mua nuorempi ja voikohan se olla kovin kokenut vielä alallaan, kun erikoislääkäriksi ei ihan nuorena ehdi pätevöityä. Olikin ainakin 10 vuotta mua vanhempi ja sen ikäisillä nimi on tosi harvinainen. Jos mua luullaan nimen perusteella 15 vuotta nuoremmaksi niin häntä sitten varmaan 25 vuotta nuoremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä taas puhutaan vain ääripäistä: Supersuositut Leo, Elias, Aino ja Olivia ja heidän vanhempansa perustelevat, että eivät halunneet mitään uniikkia lumihiutalenimeä osastoa Kastekeijuhelmetär.

Onhan sitä nyt muitakin nimiä! Niitä melko harvinaisia, mutta ei mitään itsekeksittyjä. Omalla lapsellani on selkeä, vanha suomalainen nimi, jota ei tarvitse kenellekään tavata. Muutama samanikäinen kaima on vuosien varrella tullut vastaan, mutta esimerkiksi omassa koulussaan on ainoa kyseisen niminen.  

Niinpä. Enkä muuten usko, että kukaan haluaa lapselleen supersuosittua nimeä, joten nämä suositun nimen antajat ovat luulleet keksineensä jotain spesiaalia. Ja sitten tuli taas yksi tusina-Olivia tai -Leo. Ei voi mitään, mutta antaa vanhemmista mielestäni yksinkertaisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan heitä ei välttämättä nimen takia kiusata kun ovat niin tylsän yleisiä

Ei tämä mitään suojaa.

Minua kiusattiin yläasteella isäni (John) ja veljeni (David) nimen vuoksi.

Silloin toivoin että olisivatpa se olleet nimeltään vaikka Matti ja Teppo.

Onko sun mielestä nimet John ja David yleisiä suomessa?

Olen eri, mutta tuossa tarkoitettiin ymmärtääkseni kylläkin sitä, ettei kiusaaminen välttämättä kohdistu omaan nimeen. Eli ymmärsin, että kirjoittajalla itsellään on yleinen nimi, mutta häntä kiusattiin, koska isällä ja veljellä oli erikoiset John ja David.

Lapseni syntymävuotena Sofioita nimettiin (ensimmäinen nimi) alle 50 enkä voinut ennustaa, että 10 vuoden kuluttua nimeä tuupataan melkein jokaiselle tyttölapselle.

Aloituksen ylä- ja alanuolten määrä on suoraan verrannollinen ei-tusina- ja tusinanimien vanhempien määrään. Kaikki tusinanimet kun lyö läjään niin niitä on vähintään 75 %:lla.

Selasin tänään jotain IG äititilejä ja -blogeja. Siellä oli taas pelkkää Aino Ida Oliviaa, Minea Emma Elinaa, Aava Emiliaa ja Eevi Sofiaa 😁

Mulla on 22-v Emma. Mietittiin vain sointumista suuhun ja sukunimeen, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä taas puhutaan vain ääripäistä: Supersuositut Leo, Elias, Aino ja Olivia ja heidän vanhempansa perustelevat, että eivät halunneet mitään uniikkia lumihiutalenimeä osastoa Kastekeijuhelmetär.

Onhan sitä nyt muitakin nimiä! Niitä melko harvinaisia, mutta ei mitään itsekeksittyjä. Omalla lapsellani on selkeä, vanha suomalainen nimi, jota ei tarvitse kenellekään tavata. Muutama samanikäinen kaima on vuosien varrella tullut vastaan, mutta esimerkiksi omassa koulussaan on ainoa kyseisen niminen.  

Niinpä. Enkä muuten usko, että kukaan haluaa lapselleen supersuosittua nimeä, joten nämä suositun nimen antajat ovat luulleet keksineensä jotain spesiaalia. Ja sitten tuli taas yksi tusina-Olivia tai -Leo. Ei voi mitään, mutta antaa vanhemmista mielestäni yksinkertaisen kuvan.

Minä kommentoin edellisellä sivulla saaneeni itse hyvin väkisin väännetyn nimen ja halusin nimenomaan pelata varman päälle omani kanssa. Parempi hukkua massaan kuin kuulla vittuilua koko elämänsä, koska äiti halusi olla erilainen.

Mistä tuli suosioon tämä Eeli. Raamatussa on kirjoitus Eeli, Eeli, lama sabaktani = Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit.536