Lue keskustelun säännöt.
Iida Rauman Hävitys, muita jotka ei ymmärrä miten saanut Finlandian??
02.02.2023 |
Jotenkin tosi raskaslukuinen kirja, josta tulee liikaa läpi kirjoittajan omat kaunat ja antipatiat. Kaikki opettajat esitetään empatiakyvyttöminä hirviöinä sillä perusteella, että Rauman kohdalle on osunut yksi mätä omena. Ei se Kaarina nyt niin paha paikka -90 luvulla ollut.
Kommentit (109)
Ei naispiispa voinut valita mitään muuta kirjaa. Se oli alusta asti selviä. Piti olla kirja jostain lyödystä kristushahmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIkö Iida Rauma mielestäsi ole selättänyt vaikeuksia ja menestynyt? Plus että kirja ei ole muistelmateos, vaan fiktiota.
Tästäkin aiheesta siis saatiin aikaan naisvihaketju. Ajattelin, ettå täällä keskusteltaisiin kirjasta itsestään, mutta palstan miehet saivat tästäkin syyn tuutata sukupuoleen perustuvaa vihaa palstalle.
Jotain Ida Rauma on tehnyt oikein, saanut mammat keskustelemaan vauvafoorumilla kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta. Kovin usein täällä ei varsinaisesti korkeakulttuuri kukoista.
Vierailija kirjoitti:
EIkö Iida Rauma mielestäsi ole selättänyt vaikeuksia ja menestynyt? Plus että kirja ei ole muistelmateos, vaan fiktiota.
Autofiktio on tuon ikäisille naiskirjailijoille nykyään ainoa tyylilaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi et tunne autofiktion määritelmää. Etkä suomalaista kirjallisuutta.
Erinomainen teos Vihreiden naisten rinkidildotusiltaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain Ida Rauma on tehnyt oikein, saanut mammat keskustelemaan vauvafoorumilla kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta. Kovin usein täällä ei varsinaisesti korkeakulttuuri kukoista.
No nyt on pornokirja uhriutumispornoa, niin mammojakin alkoi kiinnostaa.
Kaffebulla kirjoitti:
Uhritarinat ei kosketa. Luen mieluiten ihmisistä, jotka ovat kokeneet jotain mielenkiintoista, menneet eteenpäin, selättäneet vaikeudet ja menestyneet.
Uhrit on tässä ajassa muotia, sen olen huomannut.
Finladiapalkittu kirjailija ei tietenkään ole tarpeeksi menestynyt sinun makuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa tasoa kuin se yksi missä ukkoa rakensi uunia kirjan verran 😆
Sentimentaalista paskaa naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin sitä aivan loistavana kirjana, minkä takia ihmetyttääkin avata media ja nähdä oman elämänsä Emmi-Sofiat, Terhit ja Jussit tylyttämässä tosi koskettavaa kertomusta siitä, miten perinpohjainen vaikutus pahalla koulukiusaamisella voi olla kokemukseen itsestä ja todellisuudesta. Muutamaan edellisen kommenttiin vastaten: kyllä, lapsuuden kokemukset ihan oikeasti jättävät jälkiä ja muokkaavat meitä, ja kyllä, ne voivat näkyä vaikka keski-ikäisenäkin. Kaarinahan on nykyäänkin koulukiusaamisen tilastojen kärjessä. Kirjassa oli paljon samaistuttavia teemoja mm. lastenvälisestä sosiaalisesta hierarkiasta. T:ex-Kaarinalainen
Täällä on turha kysellä kaunokirjallisuudesta, keksiverto vauvapalstalainen ei lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla menee hyvin eivät ole suomalaisten kirjailijoiden lukijakuntaa.
Toi on muuten totta!
Onneksi voi lukea silti, ihan vaan vaikka kaikkien teikäläisten kiusaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kuin Tommi Kinnunen on kirjaston lainatuimpia kirjailijoita vaikka kirjottaa aivan kuollutta mummokamaa.
Tätä olen ihmetellyt. Tylsää kamaa.
ohis
Kokeilepa James Joycen Odysseusta, siinä jos missä sattuu ja tapahtuu. Ei mitään mummokamaa, ja on vieläpä miehen kirjoittama, ajattelepa. Palataan asiaan kun olet lukenut sen.
Rauman Hävitys on parasta suomalaista kirjallisuutta, mitä olen vähään aikaan lukenut. Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen. Kauhuelokuvamainen tunnelma. Aihe oli vaikea, mutta mielestäni Rauma onnistui välttämään hienosti uhriutumisen. Päähenkilöhän oli itsekin kiusaaja. Uhreja olivat oikeastaan kaikki koulun oppilaat. Sekä hajotettu Turun kaupunki.
Jokaisen omat mieltymykset, niin kerrontatyylin kuin aihealueenkin suhteen, vaikuttavat paljon lukukokemukseen. Itse en tykkää lukea nykyhetkessä (siis preesensissä) olevaa kerrontaa tyyliin "avaan oven ja katson sisälle asuntoon". Olen jostain syystä paljon mieltyneempi imperfektissä olevaan tekstiin "avasin oven ja katsoin sisälle asuntoon". En tiedä miksi näin, mutta vaikuttaa paljon omaan lukukokemukseen.
En näe syytä kyseenalaistaa kirjassa kerrottuja tapahtumia. Kirjan lopussa on otteita kirjailijan lapsena kirjoittamista päiväkirjoista. Samaa koulua käynyt tuttuni osasi oitis nimetä kyseisen opettajan.
Hävitys oli yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Kirja kuvaa hyvin kiusaamista, mutta myös sitä, mitä kiusaaminen tekee ihmiselle. Herkästäkin ihmisestä kuoriutuu vuosien jälkeen ihminen, joka ei haluaisi olla. Itse kestin vuosien kiusaamista ottaen kaiken vastaan. Kun lopulta sain tarpeekseni, muuttui jokin sisäisessä maailmassani ja sitä suren kaikkein eniten. Jokin viaton, kaunis ja arvokas särkyi. Sisäisen maailman elvyttäminen takaisin on tällä hetkellä ainoa tavoitteeni elämässäni. Yksi askel siinä on pysyä pois tältä keskustelupalstalta. Jos ei ole kokenut pahuutta, voi olla vaikea ymmärtää, että pahuus liikkuu keskuudessamme. Osa pahoista ihmisistä ovat vain sitä, heissä ei ole hyvyyttä yhtään.
Uhritarinat ei kosketa. Luen mieluiten ihmisistä, jotka ovat kokeneet jotain mielenkiintoista, menneet eteenpäin, selättäneet vaikeudet ja menestyneet.
Uhrit on tässä ajassa muotia, sen olen huomannut.
🇺🇦🇮🇱