Iida Rauman Hävitys, muita jotka ei ymmärrä miten saanut Finlandian??
Jotenkin tosi raskaslukuinen kirja, josta tulee liikaa läpi kirjoittajan omat kaunat ja antipatiat. Kaikki opettajat esitetään empatiakyvyttöminä hirviöinä sillä perusteella, että Rauman kohdalle on osunut yksi mätä omena. Ei se Kaarina nyt niin paha paikka -90 luvulla ollut.
Kommentit (94)
Ei naispiispa voinut valita mitään muuta kirjaa. Se oli alusta asti selviä. Piti olla kirja jostain lyödystä kristushahmosta.
EIkö Iida Rauma mielestäsi ole selättänyt vaikeuksia ja menestynyt? Plus että kirja ei ole muistelmateos, vaan fiktiota.
Tästäkin aiheesta siis saatiin aikaan naisvihaketju. Ajattelin, ettå täällä keskusteltaisiin kirjasta itsestään, mutta palstan miehet saivat tästäkin syyn tuutata sukupuoleen perustuvaa vihaa palstalle.
Jotain Ida Rauma on tehnyt oikein, saanut mammat keskustelemaan vauvafoorumilla kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta. Kovin usein täällä ei varsinaisesti korkeakulttuuri kukoista.
Vierailija kirjoitti:
EIkö Iida Rauma mielestäsi ole selättänyt vaikeuksia ja menestynyt? Plus että kirja ei ole muistelmateos, vaan fiktiota.
Autofiktio on tuon ikäisille naiskirjailijoille nykyään ainoa tyylilaji.
Selvästi et tunne autofiktion määritelmää. Etkä suomalaista kirjallisuutta.
Erinomainen teos Vihreiden naisten rinkidildotusiltaan!
Vierailija kirjoitti:
Jotain Ida Rauma on tehnyt oikein, saanut mammat keskustelemaan vauvafoorumilla kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta. Kovin usein täällä ei varsinaisesti korkeakulttuuri kukoista.
No nyt on pornokirja uhriutumispornoa, niin mammojakin alkoi kiinnostaa.
Kaffebulla kirjoitti:
Uhritarinat ei kosketa. Luen mieluiten ihmisistä, jotka ovat kokeneet jotain mielenkiintoista, menneet eteenpäin, selättäneet vaikeudet ja menestyneet.
Uhrit on tässä ajassa muotia, sen olen huomannut.
Finladiapalkittu kirjailija ei tietenkään ole tarpeeksi menestynyt sinun makuusi.
Samaa tasoa kuin se yksi missä ukkoa rakensi uunia kirjan verran 😆
Sentimentaalista paskaa naisille.
Pidin sitä aivan loistavana kirjana, minkä takia ihmetyttääkin avata media ja nähdä oman elämänsä Emmi-Sofiat, Terhit ja Jussit tylyttämässä tosi koskettavaa kertomusta siitä, miten perinpohjainen vaikutus pahalla koulukiusaamisella voi olla kokemukseen itsestä ja todellisuudesta. Muutamaan edellisen kommenttiin vastaten: kyllä, lapsuuden kokemukset ihan oikeasti jättävät jälkiä ja muokkaavat meitä, ja kyllä, ne voivat näkyä vaikka keski-ikäisenäkin. Kaarinahan on nykyäänkin koulukiusaamisen tilastojen kärjessä. Kirjassa oli paljon samaistuttavia teemoja mm. lastenvälisestä sosiaalisesta hierarkiasta. T:ex-Kaarinalainen
Täällä on turha kysellä kaunokirjallisuudesta, keksiverto vauvapalstalainen ei lue.
Uhritarinat ei kosketa. Luen mieluiten ihmisistä, jotka ovat kokeneet jotain mielenkiintoista, menneet eteenpäin, selättäneet vaikeudet ja menestyneet.
Uhrit on tässä ajassa muotia, sen olen huomannut.
🇺🇦🇮🇱