Lue keskustelun säännöt.
Miehen exä ei ole erosta yli(?) ja puuttuu liikaa elämäämme
02.02.2023 |
Miehen ja exänsä erosta aikaa 1,5v. Tapasin miehen vuosi heidän eronsa jälkeen. Heillä yhteiset isot lapset jo. Minulla lapsia myös. Exänsä on yhteydessä edelleen mieheen silloin tällöin myös omissa asioissaan vaikka hänelläkin jo uusi kumppani. He riitelevät välillä isojen lastensa asioista vaikka lapset osaisivat asiansa itsekin kertoa. Exänsä tekee myös kiusaa vieraannuttamalla isää lapsistaan puhumalla hänestä/meistä pahaa lapsille. Ettei meillä olisi lapsille aikaa jne. vaikka ollaan lapsia kutsuttu käymään ym.. He eivät aina vain tule koska elävät nuorten elämää kiireineen ja tyttö/poikaystävineen.
Ex siis saattaa soitella koska tahansa ja useinkin lasten asioihin liittyen, mutta jatkaa juttua omista suunnitelmistaan ja vaikka lemmikeistä jutellen.. taikka sitten, että miten menee. Tikusta tekea asiaa! Ei ymmärrä, että erottuaan myös se suhde enemmänkin katkeaa että toinen kuuntelisi huolet ja murheet. Varsinkin kun hänellä on oma uusi kumppani ollut jo kauan aikaa. En minäkään soittele exilleni kertoakseni mitä olen tehnyt..
Kyllä, olen mustasukkainen ja vähän epävarma omasta asemastani ja sanoin tämän miehelle. Hän teki kyllä exälleen sittemmin selväksi, että lasten asioihin liittymättä on turha soitella. Ex ei jotenkaan tätä oikein ymmärrä ja suuttui, että miehen pitää tietää miten hänellä menee kun se kuulemma vaikuttaa lapsiinkin! Ei vaikuta. Lapset ovat jo niin isoja. Myös se, että moralisoi meitä siitä, että mies ei olisi lapsistaan kyllin kiinnostunut vaan elää liikaa "uusperhe-elämää" uuden rakkautensa kanssa (minun).Ei jotenkaan usko meihin. Ihankuin olisin vaan joku lumppu pyörimässä tässä ja olen "vienyt" miehen häneltä vaikka heidän eronsa oli jo vanha kun miehen edes tapasin!
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
1,5 vuotta on hirveän lyhyt aika toipua erosta varsinkaan pitemmän ja tiiviimmän suhteen jälkeen. Jo tottumus tuo tarvetta kertoa asioitaan ihmiselle jolle on niitä aina kertonut. Itse tapasin mieheni kun hänellä oli juurikin tuo 1,5 vuotta erosta, ja kyllä heillä oli vielä paljon selvitettävää ja irti päästämistä. Ehkä siinä vaiheessa kun erosta oli noin 3 vuotta, alkoi tuntua että se on käsitelty ja pois päiväjärjestyksestä.
Miten niin? Miksi eron jälkeen pitäisi rypeä menneissä vuosia? Katse eteenpäin ja jatkaa elämäänsä vaan eikä mieti enää mennyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1,5 vuotta on hirveän lyhyt aika toipua erosta varsinkaan pitemmän ja tiiviimmän suhteen jälkeen. Jo tottumus tuo tarvetta kertoa asioitaan ihmiselle jolle on niitä aina kertonut. Itse tapasin mieheni kun hänellä oli juurikin tuo 1,5 vuotta erosta, ja kyllä heillä oli vielä paljon selvitettävää ja irti päästämistä. Ehkä siinä vaiheessa kun erosta oli noin 3 vuotta, alkoi tuntua että se on käsitelty ja pois päiväjärjestyksestä.
Miten niin? Miksi eron jälkeen pitäisi rypeä menneissä vuosia? Katse eteenpäin ja jatkaa elämäänsä vaan eikä mieti enää mennyttä
Juu toki, onhan miehen exälläkin jo uusi miesystävä. Mutta uusperheen perustaminen parin kuukauden tuttavuuden perusteella kuulostaa impulsiiviselta laastariratkaisulta, ei pitkään harkitulta järkipäätökseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen exä on tehnyt jo pari kolme vuotta tikusta asiaa lähes viikottain tai vähintään parin viikon välein, arvostellut meidän suhdetta mun miehelle ym. Mutta en minä tee asialle mitään. Mun puolesta saavat olla ystäviä, vaikka tuntuu, että exä joskus haikaileekin perään. Minä olen se, joka tän pelin voitti ja kenen kanssa miehellä on nyt hyvä olla. Sen kun katselee meidän suhdetta siinä vieressä, itselleen exän vaan hallaa tekee, jos vanha suola joskus janottaa.
Se on totta. Tiedän tämän. Itselleen se ex hallaa tekee jos ei osaa jatkaa elämäänsä. Mua vaan ärsyttää myös minuun kohdistuvat syytökset siitä, että olisin joku hyväksikäyttäjä. Ex ei tiedä kuinka väärässä onkaan!
ap
Sitä en tiedä, oletko hyväksikäyttäjä...voit toki ollakin, mutta ensisijaisesti olet perheen rikkoja.
Sinä kuvittelet, että puolen vuoden tuntemisella olisi jotain vastakkaispintaa miehesi noin 20-vuotiselle perhearjelle lapsiensa äidin kanssa.
Ne ottivat vain irtioton, kohta ne taas palaavat yhteen, ja panevat kuin kanit.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja miten saada yhteydenpito loppumaan ja ex pysymään aisoissa? En ole exään ottanut itse yhteyttä mutta sunnittelin tätäkin koska on esittänyt minusta paikkaansapitämättömiä syytöksiä. Ajattelin ne soittamalla oikaista jos ei pysy erossa.
ap
Kyllä tuo on sinun miehesi ja hänen eksänsä välinen asia hoitaa kuten parhaaksi näkevät, ja sinä teet sitten omat ratkaisusi sen pohjalta käykö se sinulle vai ei.
Kuule 40 vuottakaan ei exän vihaa lannista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1,5 vuotta on hirveän lyhyt aika toipua erosta varsinkaan pitemmän ja tiiviimmän suhteen jälkeen. Jo tottumus tuo tarvetta kertoa asioitaan ihmiselle jolle on niitä aina kertonut. Itse tapasin mieheni kun hänellä oli juurikin tuo 1,5 vuotta erosta, ja kyllä heillä oli vielä paljon selvitettävää ja irti päästämistä. Ehkä siinä vaiheessa kun erosta oli noin 3 vuotta, alkoi tuntua että se on käsitelty ja pois päiväjärjestyksestä.
Miten niin? Miksi eron jälkeen pitäisi rypeä menneissä vuosia? Katse eteenpäin ja jatkaa elämäänsä vaan eikä mieti enää mennyttä
No ei tietenkään pidä, mutta ihmisillä jotka eivät ole robotteja tunteissaan, se ei vaan yleensä ole noin ylsinkertaista. Ihminen myöskään itse voi päättää mitä mieleen tulee, vaan ajatukset kumpuavat mistä kumpuavat. Se on kuitenkin hyvä puoli, että aika auttaa lähes aina. Sitä kannattaa antaa ihmisille tällaisissa isoissa muutoksissa.
Aloittaja on ollut vasta puoli vuotta suhteessa ja jo nyt muka lapsetkin jo kääntyneet puhumaan äitiään vastaan. Nyt on kyllä sellaista puppua ettei tuota usko kukaan. Toivottavasti mies tajuaa ottaa etäisyyttä aloittajaan. Tuossa pitäisi olla vielä suhteen kuherruskuukaudet menossa. Mitä tapahtuu kun arki koittaa jos käyttäytyminen on aloittajalta jo nyt noin mustasukkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja vaikuttaa niin omistushaluiselta, että olen ihan varma että aloittaja katsoo omaksi oikeudekseen soitella omalle eksälleen aina kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä asia omaan arvoonsa ja elä omaa elämääsi.
On se jännä et naiset puolustelee toisiaan tällaisessa terrorisoinnissa. "Anna olla"
Lapset kärsii yleensä eniten, mutta mitään vastuuta ei paska-mutsilla ole tekemisistään. Ei koskaan.
"Anna olla"
Epävarmasta nyxästä kärsii myös koko "uusperhe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on jo isoja, hoitakaa asiat lasten kautta jne kommentit. Minkäikäinen lapsi on jo niin iso ettei kärsisi vanhempiensa huonoista väleistä? On aivan kaikkien etu, että välit vanhempien välillä on hyvät ja asiat hoituu heidän kesken. Teinit voi vedättää vaikka missä jos heidät laitetaan viestin viejäksi.
Se ex ymmärtää asiat lasten kannalta paremmin kun sinä. Niin se vaan on.
Kun menee yhteen ihmisen kanssa jolla on perhe, lapsia, menneisyys. Pitää olla valmis kestämään se asia. Vanhemmilla on toisiinsa yhteys aina. Vaikka lapset olisi jo aikuisia.
Sanoit että olet epävarma asemastasi. Se on tässä se ongelma mihin sinun pitää puuttua. Ei ex. Hankaloitat niiden lasten elämää vinkumalla että sinua harmittaa kun lasten vanhemmat yhteyksissä toisiinsa.
Miksi välit pitäisi katkoa ihmiseen jonka kanssa vaikka 20 vuotta elänyt yhdessä, perustanut perheen ja yhteiset lapset? Eikö voi olla hyvissä väleissä vaikka ei todellakaan haluaisi palata enää yhteen.
Paljon tuntuu olevan näitä äitipuolia jotka hankaloittaa kaikkien elämään. Ettekö te ymmärrä, että eniten te teette hallaa niille lapsille jotka ovat tilanteeseen täysin syyttömiä? Miettikääpä hetki asiaa niiden kannalta, ei vaan omaltanne.
Exä tuntuu olevan kuin kotikadun Inkeri Rysä-Maasalmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä asia ei oikein valitettavasti ole sinun ratkaistavissasi. Hyvä että olet miehelle kertonut ettet pidä näin tiiviistä yhteydenpidosta hänen ja exänsä välillä, mutta nyt se pallo on myös täysin miehen käsissä mitä hän sillä tiedolla tekee. Tuo toinen nainen on kuitenkin aina hänen lastensa äiti, mikään sitä ei voi muuttaa ja onhan se lasten kannalta parasta että kaikki tulisivat toimeen. Se yhteinen vanhemmuus kun ei lopu vaikka lapset aikuistuvat. Edessä on valmistujaisia, hääjuhlia, lastenlapsia jne jne.
Jos mies itse haluaa ylläpitää exäänsä tuttavalliset välit, niin sitten hän haluaa. Jos taas mies ei halua olla tekemisissä ollenkaan, on sekin vain ja ainoastaan hänen itsensä katkottava ne välit. Sinä et voi mennä tuolle exälle urputtamaan asiasta (tai voit mutta silloin teet itsestäsi vain mustasukkaisen ja kontrolloivan naisystävän). Oletko muuten mustasukkainen miehestä? Olisiko asia yhtä kamala jos miehellä olisi joku toinen naispuolinen ystävä, vai onko ongelma vain se että tosiaan on ex-puoliso? Jokatapauksessa tuo nainen pysyy miehen elämässä jollakin tavalla mukana lasten loppuelämän ajan (vähintään lapset puhuvat kuulumisia ja juhlissa todennäköisesti nähdään).Pystytkö sinä hyväksymään miehesi kannan tässä asiassa?
Tottakai minä tämän tiedän, että ne yhteiset lapset aina on ja jää. Tietenkin! Tiedän, että ex on aina mukana elämässämme tietyllä tavalla lasten kautta. Asialliset välit on varsin ok. Lasten asioissa saa yhteyttä pitääkin jos on niin, että on tärkeää asiaa heistä. Näistä en ole milloinkaan ollut vihainen. Vain se tikusta asiaa-tyyppinen tilanne ärsyttää sekä omien asioiden puiminen miehen kanssa. Erotessa menettää miehen, seksikumppanin ja sen tietynlaisen ystävyyden myös. Sanoin miehelle, että mulle on ihan ok jos joskus myöhemmin ovat enemmän kavereita keskenään kunhan nyt saadaan se napanuora ensin exän puolelta oikeasti katki. Mies ei ole enää velvollinen kuuntelemaan exänsä huolia. Minäkin häneen joskus varmasti tutustun. En ole niin ilkeä ettenkö voisi tutustua, voin, ja varmasti neutraalit asialliset välitkin tulevat joskus olemaan. Ex tekee vain itsestään todella naurettavan ja lapsellisen tuollaisine ennakkoluuloineen jotka vielä esittää miehelle ÄÄNEEN!
ap
Ootko pitkäänkin tuosta Napoleon -kompleksista kärsinyt? Mikä ihme sä kuvittelet ihan oikeasti olevasi? Ihmiset ovat tunetneet toisensa, läheisesti, vuosikymmeniä ja sä muutaman viikon tuntemisen jälkeen alat asettaa rajoja heidän väliselle kommunikaatiolle.
Minä olen eronnut yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta, kumpikaan ei ole vielä esitellyt uusia kumppaneita, mutta uusi minulla on.
Hänellä on lapsi exänsä kanssa ja he ovat melko tiiviisti yhteydessä, puhuvat myös muitakin juttuja kun lapsen asioita. Se ei ole millään tavalla pois minulta, päinvastoin arvostan että pystyvät olemaan väleissä. Enkä ymmärrä miksi mies ei auttaisi exää esim vanhan talon lämmitysjutuissa, kun tietää miten ne toimii.
Minulla on hyvät välit exääni, toki ero oli kova paikka molemmille.
Pahin pelkoni on että exäni löytää aloittajan kaltaisen nyxän, joka haluaa romuttaa meidän välit.
Minun nykyistä ei haittaa että olen exän kanssa väleissä. Katsomme vierekkäin lasten pelejä jne. ja juttelemme vaikka mitä, itse asiassa joudumme työnkin puolesta olemaan yhteydessä, joten todella toivon etä hän löytää selväpäisen naisen rinnalleen. Hän on sitä paitsi niin hyvä tyyppi että ansaitsee vain parasta, vaikka exä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko aloittaja tosiaan tullut ajatelleeksi, että viestien ja puheluiden lisäksi miehesi ajattelee exäänsä todennäköisesti kymmeniä kertoja päivässä? Eli vaikka saisit rajoitettua yhteydenottoja, et voi tosiaan rajoittaa ajattelua ja tunteita. Ihmisen mieli toimii niin, että se tuo mieleen ja esim. myös uniin käsiteltäviä asioita. Jos miehellä on ollut pitkä suhde toisen ihmisen kanssa, niin aivan taatusti tämä ihminen tulee mieleen mitä ihmeellisimmissä tilanteissa arjen keskellä. Ja kyllä, myös kun olette yhdessä ja harrastatte seksiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vaikuttaa niin omistushaluiselta, että olen ihan varma että aloittaja katsoo omaksi oikeudekseen soitella omalle eksälleen aina kun haluaa.
Näin meillä. Samaan aikaan kun lapsen "bonusäiti" ylpeilee mutkattomilla väleillään oman exänsä kanssa, kuten siitä kuinka istuvat miehen kanssa teekupillisella juttelemassa kaikenlaista, aiheuttaa yhteydenpito minun ja lapseni isän välillä draamaa.
Olen luovuttanut, enkä kommunikoi enää mitään ihmisen kanssa kenen kanssa olin hyvä ystävä vuosia eron jälkeen. Olen jo pystynyt itse jättämään sen ihmisen taakseni, kuka oli maailmassani puolet elämästäni, mutta teinipojan puolesta suren. Hänelle luvattiin erossa, että äiti ja isä on jatkossakin ystäviä. Kun nainen pääsi muuttamaan exäni kotiin alkoi määrätietoinen työ, jolla välimme saatiin vaikeiksi. Nainen tervehti ja jutteli vielä ennen muuttoa, muuton jälkeen tämä loppui. Sitten alkoi viesteihin puuttuminen; sitä, että pojan syntymäpäivää käytiin juhlimassa yhdrssä pizzalla ei voinut ymmärtää, vaikka oma kumppanini oli mukana. Lopulta emme ole mahtuneet edes samoille rock-festareille ilman itkua ja draamaa. Kun lapsi muuttaa omilleen vaihdan paikkakuntaa.
En ole kieltänyt vallan yhteydenpitoa. Sanoin, että lasten vuoksi se on pakollista ja olen sanonut että palaveeraavat lasten vuoksi vaikka kahvikupillisella. Sitä en ymmärrä, että pitää soitella koska tahansa ja olettaa, että mies nyt vain on korvana valmiina kuuntelemaan kaikki mahdolliset jutut jos sellaisia on mielessä. En ole KIELTÄNYT yhteydenpitoa enkä kieltänyt edes tapaamasta!
Vanhemmilla on riitaisat välit eron jäljiltä, sillä ovat esim. kasvatuksesta olleet eri mieltä.. ihan ilman minuakin!
ap
Vierailija kirjoitti:
En ole kieltänyt vallan yhteydenpitoa. Sanoin, että lasten vuoksi se on pakollista ja olen sanonut että palaveeraavat lasten vuoksi vaikka kahvikupillisella. Sitä en ymmärrä, että pitää soitella koska tahansa ja olettaa, että mies nyt vain on korvana valmiina kuuntelemaan kaikki mahdolliset jutut jos sellaisia on mielessä. En ole KIELTÄNYT yhteydenpitoa enkä kieltänyt edes tapaamasta!
Vanhemmilla on riitaisat välit eron jäljiltä, sillä ovat esim. kasvatuksesta olleet eri mieltä.. ihan ilman minuakin!
ap
No mikä hätä sulla sitten on jos ne on riitaisissa väleissä? Tuskin miehesi haluaa joka päivä sen kanssa riidelläkään puhelimessa. Pakkoko sen on vastata, miksei miehesi osaa ihan itse päättää mitä ex -suhteensa kanssa tekee?
Outoa, että entinen kumppani on se ainoa perheenjäsen johon on oletus pätkiä välit kokonaan kun joku olosuhde muuttuu. Miksi se sinua härnää jos se nainen soittaa tai viestii? Saako sille muut soittaa, niin kun joku mummu vaikka? Mun miehelle soittaa aina joku isotäti ja jaarittelee tuntisotalla, eikä mies raski päättää puhelua. Pärjään kai minä sen puhelun ajan ihan itseksenikin, duh
"olen sanonut että palaveeraavat vaikka kahvikupillisella".
Etkö tosiaan ymmärrä että sinun sanomisilla ei ole tässä mitään merkitystä. Miksi sinun pitäisi sanoa yhtään mitään? Keskustelujen tiheys, kesto tai sisältö eivät kuulu sinulle.
Ainoa mitä voit tehdä jos olet järkevä, niin tuet miestäsi. On myös kaikkien etu, että he saavat välinsä paremmaksi. Edelleen kyllä kyseenalaistan onko heillä edes mitään ongelmia? Ehkä ongelma olet vain sinä. Ilman sinua tuskin heillä olisi edes mitään ongelmaa.
Kannustan aloittajaa tapaamaan exän. Se voisi hälventää pelkoja, ennakkoluuloja ja olla molemmille hyväksi.
Kuunteletko miehen vieressä puheluita, vai mistä tiedät kuinka paljon, ja mistä puhuvat?