Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä puhuu vain käytännön asioista, en enää jaksa
02.02.2023 |
Tunteista, hellyydestä ja rakkaudesta ei koskaan, eikä pidä siitä, jos aiheen nostaa jotenkin esille. Kyseessä reippaasti yli 40+ mies.
Kommentit (155)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan tekoja, en sanoja.
Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.Sama juttu. Ja jos mietin ihan vain itseäni, niin paljon helpompaa mulle olisi sanoa joka päivä rakastavani toista (vaikka en rakastaisikaan) kuin alkaa rakentamaan taloa meille tai ottamaan edes yhteistä asuntolainaa. Sanoilla on huomattavasti helpompaa valehdella kuin teoilla.
Sanat kuitenkin ovat myös yksi sydämen kieli, siksi oman äidinkielenkin säilyttämisestä taistellaan. Voi olla, että jollekulle ilman sanoja välittyy kyllä järkitieto rakkaudesta mutta todellinen yhteys ei. Suhteesta tulee kylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan tekoja, en sanoja.
Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.Sama juttu. Ja jos mietin ihan vain itseäni, niin paljon helpompaa mulle olisi sanoa joka päivä rakastavani toista (vaikka en rakastaisikaan) kuin alkaa rakentamaan taloa meille tai ottamaan edes yhteistä asuntolainaa. Sanoilla on huomattavasti helpompaa valehdella kuin teoilla.
No sanotaan näin, että vaikka ei olisi juuri mitään ylisanoja tai kertomista tunteista, tarvitsen hymyjä, lämpimiä katseita, tunnetta sisältävää äänensävyä, kosketusta. Jostain pitää tulla jotain tunnetta eikä pelkkää mekaanista suoritusta.
Tuli sellainen mieleen, että onko göntsäpötköjen syöminen teidän mielestä normaalia? Mä kun satun sitä harrastamaan lähes päivittäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos sanon ystävällenikin, että olipa ihana nähdä häntä ja hän on tärkeä ja hierojalle, että olipa taas mukava jutella ja teki tosi hyvää keholle niin olisi todella kummallista, että puolison kanssa puhuisi lähinnä siitä, onko tänään jauhelihakeittoa vai kiusausta.
No tämä on juuri se mitä tarkoitan. Jos kerran kaikille muillekin ihmisille ollaan niin ystävällisiä, puheliaita, kohteliaita ja arvostavia, niin miksi omalle vaimolle pitää riittää että on papin edessä sanonut kauniita sanoja ja maksaa puolet laskuista, eikä sen jälkeen enää puhuta mitään? Eikös parisuhteessa nykyaikana kuitenkin olla sen takia, että siinä on hyvä olla? Parempi kuin yksin. Ei sen takia, että voidaan yhdessä jakaa laskut. Ymmärrän, että arjen raskaus vähän saa ihmiset tylsistymään, itsekin huomaan sen itsessäni. Tämä on varmaankin se mitä tarkoitetaan sillä, että parisuhde vaatii työtä. Eli pitää itse tiedostaa, ettei se parisuhde toimi omalla painollaan, vaan sen eteen pitää tehdäkin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan tekoja, en sanoja.
Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.Sama juttu. Ja jos mietin ihan vain itseäni, niin paljon helpompaa mulle olisi sanoa joka päivä rakastavani toista (vaikka en rakastaisikaan) kuin alkaa rakentamaan taloa meille tai ottamaan edes yhteistä asuntolainaa. Sanoilla on huomattavasti helpompaa valehdella kuin teoilla.
No sanotaan näin, että vaikka ei olisi juuri mitään ylisanoja tai kertomista tunteista, tarvitsen hymyjä, lämpimiä katseita, tunnetta sisältävää äänensävyä, kosketusta. Jostain pitää tulla jotain tunnetta eikä pelkkää mekaanista suoritusta.
Nuo onkin tekoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan tekoja, en sanoja.
Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.Sama juttu. Ja jos mietin ihan vain itseäni, niin paljon helpompaa mulle olisi sanoa joka päivä rakastavani toista (vaikka en rakastaisikaan) kuin alkaa rakentamaan taloa meille tai ottamaan edes yhteistä asuntolainaa. Sanoilla on huomattavasti helpompaa valehdella kuin teoilla.
No sanotaan näin, että vaikka ei olisi juuri mitään ylisanoja tai kertomista tunteista, tarvitsen hymyjä, lämpimiä katseita, tunnetta sisältävää äänensävyä, kosketusta. Jostain pitää tulla jotain tunnetta eikä pelkkää mekaanista suoritusta.
Nuo onkin tekoja :)
Puhe ja sanatkin on tekoja. Nuo eivät ole niitä tekoja, joita sinä luettelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?
Sitten uhriudutaan ja syytetään kaikkia naisia eron jälkeen, että rahan perässä ne vaan ovat.
Miksi ihmeessä nähdä se vaiva, kun vähemmälläkin pääsee - sanomalla toisilleen jotain kaunista, kuten "Rakastan sinua". Monet erot olisi vältetty, jos tunteistakin osaisi puhua.Mitäs naiset tekevät miehen eteen?
Esimerkiksi sietävät loputtomiin miestä, jolta kestää neljännesvuosisadan tietää, mennäänkö naimisiin, ja jonka edellyttämiset eivät suinkaan lopu siihen. Miestä, joka kokee olevansa jalo, jos jättää edellyttämättä jonkin asian.
Miksi naiset saavat edellyttää, vaikkapa tunteista puhumista, mutta miehet eivät?
Toki puhun vaikka joka tunti tunteista jos saan samanlaisen säännön asettaa puolisollenikin.
Elämme kuitenkin molemmat mieluummin vapaina.
Mieheni on samantyyppinen. Akateeminen ja älykäs mutta keskittyy käytännön asioihin. En itsekään niinkään kaipaa semmosta tunteilua, vaan keskustelua liittyen ajatuksiin maailmanmenosta, mielipiteisiin, myös ihmissuhteisiin ja sen sellaiseen. Ja nimenomaan että aloitteita tällaiseen tulisi häneltäkin eikä vain minulta. Että hän kysyisi vaikka kesken automatkan et mitä muuten ajattelet uudesta translaista tai muuta vastaavaa. Ja semmosta hassuttelevaa höpöttämistä haluaisin enemmän myös. Noh, ihastuin mieheen tuommoisena ja päädyttiin naimisiin. En tietenkään voi ajatella että hänen nyt pitäisi mun takia muuttua. En sano että kadun, meillä on ihanat lapset ja perusonnellinen arki. Mutta sanon kuitenkin että mieti tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?
Sitten uhriudutaan ja syytetään kaikkia naisia eron jälkeen, että rahan perässä ne vaan ovat.
Miksi ihmeessä nähdä se vaiva, kun vähemmälläkin pääsee - sanomalla toisilleen jotain kaunista, kuten "Rakastan sinua". Monet erot olisi vältetty, jos tunteistakin osaisi puhua.Mitäs naiset tekevät miehen eteen?
Esimerkiksi sietävät loputtomiin miestä, jolta kestää neljännesvuosisadan tietää, mennäänkö naimisiin, ja jonka edellyttämiset eivät suinkaan lopu siihen. Miestä, joka kokee olevansa jalo, jos jättää edellyttämättä jonkin asian.
Miksi naiset saavat edellyttää, vaikkapa tunteista puhumista, mutta miehet eivät?
Toki puhun vaikka joka tunti tunteista jos saan samanlaisen säännön asettaa puolisollenikin.
Elämme kuitenkin molemmat mieluummin vapaina.
Totta kai sinulla pitää olla asioita, jotka ovat kynnyskysymyksiä suhteen olemassaololle. On vaan tyhmää pyytää sitä samaa mitä toinekin pyytää vaan pyytää sitä mitä itse tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli nuorempana miesystävä, joka toi kukkia, antoi lahjoja, kehui ulkonäköä ja luonnetta, oli intohimoinen. Samalla myös kertoi, miten oikeastaan naisensa tarvitsisi olla erilainen kuin mitä minä olin, säilytti naispuolisten ystäviensä kuvia kirjojen välissä ja nukkui näiden kanssa yhteisillä harrastusreissuilla. En voi tajuta, että hukkasin hänen kanssaan useamman vuoden.
Nykyinen mieheni katsoo minua edelleen samalla tavalla kuin tavatessamme 15v sitten. En tarvitse vakuuttelua hänen tunteistaan.
tulisiko siis ero jos miehesi sanoisi rakastavansa sinua?
Miksi tulisi? Hän on sanonut niin monesti. Minun ei tarvitse kuulla sitä jatkuvasti.
Mikä määrä on liikaa? Saako sanoa kerran päivässä, vai koetko sen vakuutteluksi? Entä kerran viikossa, tai kuussa? Mitä tapahtuu jos hän sanoo sen mielestäsi liian usein?
Miksi se pitää noin tarkkaan speksata? En minä pidä kirjaa, kuinka usein sitä sanotaan. Sillä ei ole merkitystä. Sillä on, että olemme hyvä tiimi, sitoutuneet toisiimme ja puhallamme yhteen hiileen. Kaikki eivät tarvitse tuota sanallista rakkauden kieltä. Ja kyllä, meillä on ihan normaalisti hellyyttä ja hellyydenosoituksia, toisen kehumista ja tsemppaamista jne, ja kas kummaa, osaamme myös puhua parisuhteesta, toiveista ja peloista tavalla, johon kovin moni ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sanon ystävällenikin, että olipa ihana nähdä häntä ja hän on tärkeä ja hierojalle, että olipa taas mukava jutella ja teki tosi hyvää keholle niin olisi todella kummallista, että puolison kanssa puhuisi lähinnä siitä, onko tänään jauhelihakeittoa vai kiusausta.
Meinaat että miehesi kehuu ystäviään ja hierojiaan, mutta ei sinua?
Onko ap koskaan kysynyt mieheltään, miksi hänestä on vaikeaa puhua tunteista? Naiset usein valittavat asioista eivätkä ota selvää niistä. Terv. nainen, jota ärsyttää naisten yleinen asenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?
Sitten uhriudutaan ja syytetään kaikkia naisia eron jälkeen, että rahan perässä ne vaan ovat.
Miksi ihmeessä nähdä se vaiva, kun vähemmälläkin pääsee - sanomalla toisilleen jotain kaunista, kuten "Rakastan sinua". Monet erot olisi vältetty, jos tunteistakin osaisi puhua.Mitäs naiset tekevät miehen eteen?
Esimerkiksi sietävät loputtomiin miestä, jolta kestää neljännesvuosisadan tietää, mennäänkö naimisiin, ja jonka edellyttämiset eivät suinkaan lopu siihen. Miestä, joka kokee olevansa jalo, jos jättää edellyttämättä jonkin asian.
Miksi naiset saavat edellyttää, vaikkapa tunteista puhumista, mutta miehet eivät?
Toki puhun vaikka joka tunti tunteista jos saan samanlaisen säännön asettaa puolisollenikin.
Elämme kuitenkin molemmat mieluummin vapaina.
Totta kai sinulla pitää olla asioita, jotka ovat kynnyskysymyksiä suhteen olemassaololle. On vaan tyhmää pyytää sitä samaa mitä toinekin pyytää vaan pyytää sitä mitä itse tarvitsee.
Sepä se kun en jaksa tunteista puhua, niin pyyntöni olisi, että niitä ei kauheasti käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, minulla siis samanlainen mies. Mutta --- negatiivisista tunteista kyllä puhuu!
Onko valinta vai ei? Joskus, oikein harvoin, ollessaan "sopivalla" päällä, puhuu tunteista (pos.), ehkä 1-2 krt vuodessa.
Onhan se kiva silloin kuulla, mutta pyynnöistä huolimatta arjen romantiikkaa ei ole :(
Negatiiviset puheet inhottaa. Kun yritän keskustella, vaikka kuinka nätisti, jostain joka harmittaa tms, niin hänen reaktio on siis negatiivinen. Tyyliin: älä vingu tyhjästä, anna olla, oliko huono päivä? jne??
Ilmeisesti kasvatuksen tulos hänen kohdalla.
Miksi joku sietää tuollaista? Tuohan on todella ruma tapa puhua kenelle tahansa eikä osoita mitään lämpöä tai empatiaa.
Ja myös narsistinen piirre. Jos sulla on jo valmiiksi huono olo jostain, niin narsisti osaa kyllä huonontaa sitä entisestään. Been there. Ja jokaisen käytös on oma valinta. Jos hän ei näe käytöksessään mitään vikaa, niin kyllä punainen lippu heiluu jo myrskytuulessa.
Paitsi jos ei ole tietoinen toimintansa erroreista. Moni mies ei vain tajua toimivansa väärin vaan jatkaa sitä kun ei muusta tiedä.
Täällä on aika mustavalkoista näkemystä asiat vs tunteet -joko tai tyyppisesti. Ja kyllä -itsekin puhun sujuvasti käytännön asioista, mutta tämä ei pelkästään riitä itselleni enää. Täällä monet kertovat, että teot merkkaavat eniten, kiinnostaa kovasti mitä tällä tarkoitetaan käytännössä? Mielestäni "käytännön"teot, auttamiset on ihan perusjuttuja parisuhteessa, mutta ne ei kaikille riitä. Tarvitaan myös tunteista puhumista, arjen hellyyttä, pieniä hellyyden osoituksia arjessa, muulloinkin kun mies on seksiä vailla.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli nuorempana miesystävä, joka toi kukkia, antoi lahjoja, kehui ulkonäköä ja luonnetta, oli intohimoinen. Samalla myös kertoi, miten oikeastaan naisensa tarvitsisi olla erilainen kuin mitä minä olin, säilytti naispuolisten ystäviensä kuvia kirjojen välissä ja nukkui näiden kanssa yhteisillä harrastusreissuilla. En voi tajuta, että hukkasin hänen kanssaan useamman vuoden.
Nykyinen mieheni katsoo minua edelleen samalla tavalla kuin tavatessamme 15v sitten. En tarvitse vakuuttelua hänen tunteistaan.
tulisiko siis ero jos miehesi sanoisi rakastavansa sinua?
Miksi tulisi? Hän on sanonut niin monesti. Minun ei tarvitse kuulla sitä jatkuvasti.
Mikä määrä on liikaa? Saako sanoa kerran päivässä, vai koetko sen vakuutteluksi? Entä kerran viikossa, tai kuussa? Mitä tapahtuu jos hän sanoo sen mielestäsi liian usein?
Miksi se pitää noin tarkkaan speksata? En minä pidä kirjaa, kuinka usein sitä sanotaan. Sillä ei ole merkitystä. Sillä on, että olemme hyvä tiimi, sitoutuneet toisiimme ja puhallamme yhteen hiileen. Kaikki eivät tarvitse tuota sanallista rakkauden kieltä. Ja kyllä, meillä on ihan normaalisti hellyyttä ja hellyydenosoituksia, toisen kehumista ja tsemppaamista jne, ja kas kummaa, osaamme myös puhua parisuhteesta, toiveista ja peloista tavalla, johon kovin moni ei pysty.
Kuten arvelinkin, teillä on siis juuri sellainen suhde missä nimen omaan puhutaan tunteista, asioista ja ilmiöistä, tulevaisuudesta ja kaikesta, kehutaan jne, mutta jostain syystä halusit kertoa että ei ole sellaista. Vaikka siis onkin. Kukaan ei ymmärrä miksi :D
Vierailija kirjoitti:
Onko ap koskaan kysynyt mieheltään, miksi hänestä on vaikeaa puhua tunteista? Naiset usein valittavat asioista eivätkä ota selvää niistä. Terv. nainen, jota ärsyttää naisten yleinen asenne
Olen eri, mutta olen kysynyt. Vastaus on että kyllähän minä puhun tunteista, ja että en koe niin tarpeelliseksi puhua tunteista sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap koskaan kysynyt mieheltään, miksi hänestä on vaikeaa puhua tunteista? Naiset usein valittavat asioista eivätkä ota selvää niistä. Terv. nainen, jota ärsyttää naisten yleinen asenne
Olen eri, mutta olen kysynyt. Vastaus on että kyllähän minä puhun tunteista, ja että en koe niin tarpeelliseksi puhua tunteista sen enempää.
No puhuuko hän?
Kyllä mä olen aina tykännyt että mies osaa sekä sanoa, että tehdä. Ei ole sulkeneet toinen toistaan pois. Siksi olenkin myös pariutunut tällaisen kanssa, enkä muunlaista olisi huolinutkaan.