Miesystävä puhuu vain käytännön asioista, en enää jaksa

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Olen samaa mieltä suomalainen ei ole paskan puhuja niin kuin eräät

Mitä ap siis tarkalleen ottaen haluaa puhua miehen kanssa? Kertoa joka hetkessä kuinka rakastaa palavasti toista ja haluaa kuulla puolisolta saman? Ilta toisensa perään keskustella sohvalla tai puiden teon lomassa miltä juuri nyt tuntuu ja mistä se tunne kumpuaa?  

Joskus, säännöllisestikin on hyvä kertoa että toinen on tärkeä, mutta sellaista jatkuvaa tai varsinkaan mitään joka viikkoista tunteiden purkamista en jaksaisi itsekään.

Minun eräs kaverini sanoi kerran hyvin tuohon aiheeseen liitttyen. Tuskasteli sitä, kun nainen aina halusi kuulla niitä rakkaudentunnustuksia, niin totesi naiselle lopulta, että hän kyllä ilmoittaa sitten siinä vaiheessa, jos joskus tunteet muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Sitten uhriudutaan ja syytetään kaikkia naisia eron jälkeen, että rahan perässä ne vaan ovat.

Miksi ihmeessä nähdä se vaiva, kun vähemmälläkin pääsee - sanomalla toisilleen jotain kaunista, kuten "Rakastan sinua". Monet erot olisi vältetty, jos tunteistakin osaisi puhua.

Mitäs naiset tekevät miehen eteen?

Esimerkiksi sietävät loputtomiin miestä, jolta kestää neljännesvuosisadan tietää, mennäänkö naimisiin, ja jonka edellyttämiset eivät suinkaan lopu siihen. Miestä, joka kokee olevansa jalo, jos jättää edellyttämättä jonkin asian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Olen samaa mieltä suomalainen ei ole paskan puhuja niin kuin eräät

Voitaisiinko siis ajatella myös, ettei se suomalainen nainenkaan ole paskanpuhuja sanoessaan, että hänelle on tärkeää että noistakin asioista voidaan puhua edes joskus? Nimetkää joku toinen kansallisuus, jonka naisille ei tarvitse sitäkään vähää puhua? Jos nyt lasketa niitä, jotka elintasokuilun takia ymmärtävät hyvin itse olevansa ostoksia.

Eihän kukaan elä tuollaisen miehen kanssa. Lähde nyt ja jätä se.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te tarvitsette niin paljon vakuutteluja rakkaudesta? Huono itsetunto, kuvitteletteko ettette riitä tai ole kelvollinen?

Miksi kuvittelisin riittäväni ja kelpaavani, jos toinen mitä ilmeisimmin lähinnä sietää minua? Ei kukaan voi hyvin kokiessaan niin vuosikymmeniä. Mikä olisi näiden miestenkin hyvä ymmärtää, että niin he itsekin joutuvat ennen pitkää suhteessaan kokemaan jos eivät suostu puhumaan mistään. Heitäkin aletaan pelkästään sietää.  

Vierailija kirjoitti:

Minun eräs kaverini sanoi kerran hyvin tuohon aiheeseen liitttyen. Tuskasteli sitä, kun nainen aina halusi kuulla niitä rakkaudentunnustuksia, niin totesi naiselle lopulta, että hän kyllä ilmoittaa sitten siinä vaiheessa, jos joskus tunteet muuttuu.

Jotenkin ajatus siitä, että rakkautta vannotaan kerran ja sitten siinä vaan ollaan, kunnes toisin ilmoitetaan niin kuulostaa vähän samalta kuin toteamus, että "työnantajani on maksavinaan palkkaa ja minä olen tekevinäni töitä". Miksi ihmiset tyytyy tuollaiseen elämään?

En yhtään ihmettele, että kyseinen mies itkee vielä sinulle takaisin, että vaimo otti ja lähti. Sitten perus uhriutumista päälle kaljapäissään. Mikä se on itseltä pois, että ilmaisee toiselle tavalla tai toisella rakkauttaan? Ei sen jokapäiväistä tarvitse olla, mutta kyllä hyvässä parisuhteessa sopivia hetkiä toisen huomioimiseen tulee aika usein; sanoin, teoin, palveluksiin. Joku varmaan muistaa rakkauden kielet paremmin ja niistä olisi hyvä keskustella, että toisen rakkauden tunnustuksen huomaa. Meillä se on ajankäyttö, teot ja palvelukset. Toki usein sanallisesti mainitsen, että kyllähän sitä rakkaansa eteen tekee mielellään pieniä palveluksia (lähtee ostamaan eväitä toiselle töihin, kun on menossa yövuoroon ja täytyisi nukkuakin).

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te tarvitsette niin paljon vakuutteluja rakkaudesta? Huono itsetunto, kuvitteletteko ettette riitä tai ole kelvollinen?

Kenenkään itsetunto ei ole joku stabiili kerran syntymässä annettu ominaisuus vaan se rakentuu koko ajan, vahvistuu ja heikkenee. Toki jos on lapsuudessa saanut todella vahvat eväät, voi olla ettei itsetunto romahda edes minkään ikävien elämänkohtaloiden myötä. 

Normaali ihminen haluaa rakentaa rakkaidensa itsetuntoa ja pitää sitä ylhäällä. Se ei ole itseltä pois vaan se heijastuu myös hyvänä itselle, kun läheinen ihminen voi hyvin. 

Näin. Lisäksi tuohon puhumattomuuteen kuuluu yleensä olennaisesti se että se joka ei puhu, ei myöskään kysy mitä kuuluu. Hän ei myöskään ehdota yhteistä tekemistä, ei järjestä mitään kivaa yhteistä olemista, ei ota lapsikeskustelua esiin (eli haluaako lapsia ja jos niin milloin) ei kysy mennäänkö naimisiin, eikä osallistu muutenkaan mihinkään yhteisessä elämässä kuin "pakotettuna", eli joojoo, aivan sama, mulle käy kaikki, tehdään vain jos sinä haluat jne.

Mitenhän voisi esim kosinta (eli tilanne missä toinen kysyy toiselta tavalla tai toisella että mentäisiinkö naimisiin, tai edes keroisi oma-aloitteisesti  että haluaisi mennä naimisiin) menisi tällaisen kohdalla joka ei puhu yhteiselämästä, tulevaisuudesta, eikä tunteistaan koskaan mitään?

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Asioita joita olemme kumppanini kanssa sanoneet toisillemme ihan tässä viime päivinä.

En voi uskoa vieläkään että teet näin hyvää ruokaa. En missään ole saanut parempaa, ihanaa kun saan olla kanssasi ja sinä kokkaat minulle rakas.

Kiitos kun teit tuon tapetoinnin valmiiksi kun minä nyrjäytin jalkani ja olen lähinnä vain voinut maata sohvalla. Seinästä tuli todella hieno, sitä kelpaa nyt ihastella seuraavat vuodet. olet kyllä taitava käsistäsi, olen sinusta ylpeä, ja rakastan sinua niin paljon.

Voi että miten hyvältä näytät edelleen. Ehkä jopa paremmalta kuin silloin kun tavattiin. Tuo paita pukee sinua, oikein silmä lepää, pidän sinua kyllä kaikista parhaimman näköisenä kulta.

Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna.

Kyllä on etuoikeutettu olo kun olen löytänyt noin minulle sopivan ihmisen elämänkumppanikseni kuin sinä olet. Meillä menee niin hyvin  yhteen, ja vaikeuksistakin on selvitty vahevempina. Olet minulle maailman tärkein.

Hirveetä lässynläätä joo, ei kannata missään nimessä tällaisia puhua sille omalle puolisolle, koska muuten, öh, äh, en tiedä mitä tapahtuu, mutta en uskalla ottaa selvää.

Mitä kukakin tärkeänä pitää. Aiempi miesystäväni toi kukkia, kehui ulkonäköä, paijasi ja kertoi syvästä kiintymyksestään. Mitään konkreettista ei saanut aikaan. Pesin pyykit, siivosin, vein auton huoltoon, varasin lomamatkat, leikkasin nurmikon ja korjasin rikkinäisen portin. Hän otti rennosti ja kiitteli minua. Huomasin olevani orja kiittelypalkalla.

Nykyinen mies ei tunteista puhu, mutta huolehtii puolestani monesta asiasta. Pakkasaamuina rapsuttaa autoni tuulilasin valmiiksi samalla kun omansa, hoitaa kiinteistöhommat ja tankkaa autot.

Mielummin näin päin.

Vierailija kirjoitti:

Näin. Lisäksi tuohon puhumattomuuteen kuuluu yleensä olennaisesti se että se joka ei puhu, ei myöskään kysy mitä kuuluu. Hän ei myöskään ehdota yhteistä tekemistä, ei järjestä mitään kivaa yhteistä olemista, ei ota lapsikeskustelua esiin (eli haluaako lapsia ja jos niin milloin) ei kysy mennäänkö naimisiin, eikä osallistu muutenkaan mihinkään yhteisessä elämässä kuin "pakotettuna", eli joojoo, aivan sama, mulle käy kaikki, tehdään vain jos sinä haluat jne.

No kylläpä teillä nyt on stereotyyppisiä puolisoita siellä. Jos noin on, niin miksi ihmeessä ette ole nostaneet kytkintä jo aikaa sitten? Selkeästi ette ole yhteensopivia, kun ette pysty asiasta keskustelemaankaan.

Mieluummin tekoja kuin sanoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Tunteista puhuminen on mielestäsi siis väkivaltaa? Mielenkiintoinen näkökulma. Avaa toki enemmän, että miten olet tähän ajatukseen päätynyt. Eikös fyysinen väkivalta ole nimenomaan teko ja henkinen väkivalta usein sitten puhetta?.. jos näin lähdetään tätä näkökulmaa purkamaan.

Toisaalta. Hyvä, että tiedostat oman tapasi näyttää rakkautta. Siitä kannattaa puolison kanssa keskustella, ettei tule väärinymmärryksiä.

Sit ei kuin vaihtaa se ukko johonkin lässyttäjään

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap siis tarkalleen ottaen haluaa puhua miehen kanssa? Kertoa joka hetkessä kuinka rakastaa palavasti toista ja haluaa kuulla puolisolta saman? Ilta toisensa perään keskustella sohvalla tai puiden teon lomassa miltä juuri nyt tuntuu ja mistä se tunne kumpuaa?  

Joskus, säännöllisestikin on hyvä kertoa että toinen on tärkeä, mutta sellaista jatkuvaa tai varsinkaan mitään joka viikkoista tunteiden purkamista en jaksaisi itsekään.

Just tämä. Mä tulisin hulluksi jos mies koko ajan haluaisi vahvistusta tunteilleen, rakastathan sä vielä/no mitä sä rakastat/meneehän meillä hyvin lääpänlääpä. Ihme etsimistä jostain tarunhohtoisesta elokuvasta kun pitää koko ajan hokea miten ihana sä olet. Eiköhän se lähde vetämään jos sä et kiinnosta.

T. N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Asioita joita olemme kumppanini kanssa sanoneet toisillemme ihan tässä viime päivinä.

En voi uskoa vieläkään että teet näin hyvää ruokaa. En missään ole saanut parempaa, ihanaa kun saan olla kanssasi ja sinä kokkaat minulle rakas.

Kiitos kun teit tuon tapetoinnin valmiiksi kun minä nyrjäytin jalkani ja olen lähinnä vain voinut maata sohvalla. Seinästä tuli todella hieno, sitä kelpaa nyt ihastella seuraavat vuodet. olet kyllä taitava käsistäsi, olen sinusta ylpeä, ja rakastan sinua niin paljon.

Voi että miten hyvältä näytät edelleen. Ehkä jopa paremmalta kuin silloin kun tavattiin. Tuo paita pukee sinua, oikein silmä lepää, pidän sinua kyllä kaikista parhaimman näköisenä kulta.

Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna.

Kyllä on etuoikeutettu olo kun olen löytänyt noin minulle sopivan ihmisen elämänkumppanikseni kuin sinä olet. Meillä menee niin hyvin  yhteen, ja vaikeuksistakin on selvitty vahevempina. Olet minulle maailman tärkein.

Hirveetä lässynläätä joo, ei kannata missään nimessä tällaisia puhua sille omalle puolisolle, koska muuten, öh, äh, en tiedä mitä tapahtuu, mutta en uskalla ottaa selvää.

Tässä on hyvä esimerkki siitä amerikkalaisesta saippuasarjamaisuudesta, josta joku mainitsi aiemmin. Joillekin se sopii, toisille ei. Palautteen anto kannattaa kyllä ehdottomasti opetella. Juuri kehuin miestäni siitä, miten hyvin hän hoiti muuton, kun itse en pystynyt häntä auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Lisäksi tuohon puhumattomuuteen kuuluu yleensä olennaisesti se että se joka ei puhu, ei myöskään kysy mitä kuuluu. Hän ei myöskään ehdota yhteistä tekemistä, ei järjestä mitään kivaa yhteistä olemista, ei ota lapsikeskustelua esiin (eli haluaako lapsia ja jos niin milloin) ei kysy mennäänkö naimisiin, eikä osallistu muutenkaan mihinkään yhteisessä elämässä kuin "pakotettuna", eli joojoo, aivan sama, mulle käy kaikki, tehdään vain jos sinä haluat jne.

No kylläpä teillä nyt on stereotyyppisiä puolisoita siellä. Jos noin on, niin miksi ihmeessä ette ole nostaneet kytkintä jo aikaa sitten? Selkeästi ette ole yhteensopivia, kun ette pysty asiasta keskustelemaankaan.

Keskustele nyt vain aiheesta, ja vastaa viestiini ihan neutraalistai omalla mielipiteelläsi, tai miten teillä toimitaan vastaavassa tilanteessa, äläkä yritä lapsellisesti käydä henkilöön kiinni ;)

Vierailija kirjoitti:

Mitä kukakin tärkeänä pitää. Aiempi miesystäväni toi kukkia, kehui ulkonäköä, paijasi ja kertoi syvästä kiintymyksestään. Mitään konkreettista ei saanut aikaan. Pesin pyykit, siivosin, vein auton huoltoon, varasin lomamatkat, leikkasin nurmikon ja korjasin rikkinäisen portin. Hän otti rennosti ja kiitteli minua. Huomasin olevani orja kiittelypalkalla.

Nykyinen mies ei tunteista puhu, mutta huolehtii puolestani monesta asiasta. Pakkasaamuina rapsuttaa autoni tuulilasin valmiiksi samalla kun omansa, hoitaa kiinteistöhommat ja tankkaa autot.

Mielummin näin päin.

Kuulostaa hyvältä valinnalta.

Tiedostat kuitenkin varmasti, etteivät teot ja sanat automaattisesti ole kolikon kääntöpuolia. Toisille on tärkeää tehdä yhdessä asioita ja silti muistetaan välillä kiittääkin.