Miesystävä puhuu vain käytännön asioista, en enää jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Asioita joita olemme kumppanini kanssa sanoneet toisillemme ihan tässä viime päivinä.

En voi uskoa vieläkään että teet näin hyvää ruokaa. En missään ole saanut parempaa, ihanaa kun saan olla kanssasi ja sinä kokkaat minulle rakas.

Kiitos kun teit tuon tapetoinnin valmiiksi kun minä nyrjäytin jalkani ja olen lähinnä vain voinut maata sohvalla. Seinästä tuli todella hieno, sitä kelpaa nyt ihastella seuraavat vuodet. olet kyllä taitava käsistäsi, olen sinusta ylpeä, ja rakastan sinua niin paljon.

Voi että miten hyvältä näytät edelleen. Ehkä jopa paremmalta kuin silloin kun tavattiin. Tuo paita pukee sinua, oikein silmä lepää, pidän sinua kyllä kaikista parhaimman näköisenä kulta.

Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna.

Kyllä on etuoikeutettu olo kun olen löytänyt noin minulle sopivan ihmisen elämänkumppanikseni kuin sinä olet. Meillä menee niin hyvin  yhteen, ja vaikeuksistakin on selvitty vahevempina. Olet minulle maailman tärkein.

Hirveetä lässynläätä joo, ei kannata missään nimessä tällaisia puhua sille omalle puolisolle, koska muuten, öh, äh, en tiedä mitä tapahtuu, mutta en uskalla ottaa selvää.

Tässä on hyvä esimerkki siitä amerikkalaisesta saippuasarjamaisuudesta, josta joku mainitsi aiemmin. Joillekin se sopii, toisille ei. Palautteen anto kannattaa kyllä ehdottomasti opetella. Juuri kehuin miestäni siitä, miten hyvin hän hoiti muuton, kun itse en pystynyt häntä auttamaan.

Oliko sinun sanomisesi palautteenanto, koska se ei sisältänyt toisen kehumista, tai hän sanomistaan tärkeäksi?  Kiittää kujitenkin teillä ilmeisesti saa, ja nähtävästi kehuakin, mutta raja menee, niin missä se menee? Saako sanoa että olet ihana tai että olet tärkeä? Tuostako tulee saippuasarjafibat? Olisipa persiistä jos ei saisa rakkaalleen sanoa että rakastan ja arvostan sinua. En pystyisi elämään niin että pitää miettiä mitä toiselle sanoo ettei vain kehu hyvännäköiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Tunteista puhuminen on mielestäsi siis väkivaltaa? Mielenkiintoinen näkökulma. Avaa toki enemmän, että miten olet tähän ajatukseen päätynyt. Eikös fyysinen väkivalta ole nimenomaan teko ja henkinen väkivalta usein sitten puhetta?.. jos näin lähdetään tätä näkökulmaa purkamaan.

Toisaalta. Hyvä, että tiedostat oman tapasi näyttää rakkautta. Siitä kannattaa puolison kanssa keskustella, ettei tule väärinymmärryksiä.

Tuon kumppanit ovat olleen narsisteja tai muuten toksisia. Alkuun ihan höttöä rakkauspommitusta ja sitten alkaa tapahtua...

Minullakin oli nuorempana miesystävä, joka toi kukkia, antoi lahjoja, kehui ulkonäköä ja luonnetta, oli intohimoinen. Samalla myös kertoi, miten oikeastaan naisensa tarvitsisi olla erilainen kuin mitä minä olin, säilytti naispuolisten ystäviensä kuvia kirjojen välissä ja nukkui näiden kanssa yhteisillä harrastusreissuilla. En voi tajuta, että hukkasin hänen kanssaan useamman vuoden.

Nykyinen mieheni katsoo minua edelleen samalla tavalla kuin tavatessamme 15v sitten. En tarvitse vakuuttelua hänen tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli nuorempana miesystävä, joka toi kukkia, antoi lahjoja, kehui ulkonäköä ja luonnetta, oli intohimoinen. Samalla myös kertoi, miten oikeastaan naisensa tarvitsisi olla erilainen kuin mitä minä olin, säilytti naispuolisten ystäviensä kuvia kirjojen välissä ja nukkui näiden kanssa yhteisillä harrastusreissuilla. En voi tajuta, että hukkasin hänen kanssaan useamman vuoden.

Nykyinen mieheni katsoo minua edelleen samalla tavalla kuin tavatessamme 15v sitten. En tarvitse vakuuttelua hänen tunteistaan.

tulisiko siis ero jos miehesi sanoisi rakastavansa sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Asioita joita olemme kumppanini kanssa sanoneet toisillemme ihan tässä viime päivinä.

En voi uskoa vieläkään että teet näin hyvää ruokaa. En missään ole saanut parempaa, ihanaa kun saan olla kanssasi ja sinä kokkaat minulle rakas.

Kiitos kun teit tuon tapetoinnin valmiiksi kun minä nyrjäytin jalkani ja olen lähinnä vain voinut maata sohvalla. Seinästä tuli todella hieno, sitä kelpaa nyt ihastella seuraavat vuodet. olet kyllä taitava käsistäsi, olen sinusta ylpeä, ja rakastan sinua niin paljon.

Voi että miten hyvältä näytät edelleen. Ehkä jopa paremmalta kuin silloin kun tavattiin. Tuo paita pukee sinua, oikein silmä lepää, pidän sinua kyllä kaikista parhaimman näköisenä kulta.

Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna.

Kyllä on etuoikeutettu olo kun olen löytänyt noin minulle sopivan ihmisen elämänkumppanikseni kuin sinä olet. Meillä menee niin hyvin  yhteen, ja vaikeuksistakin on selvitty vahevempina. Olet minulle maailman tärkein.

Hirveetä lässynläätä joo, ei kannata missään nimessä tällaisia puhua sille omalle puolisolle, koska muuten, öh, äh, en tiedä mitä tapahtuu, mutta en uskalla ottaa selvää.

Tässä on hyvä esimerkki siitä amerikkalaisesta saippuasarjamaisuudesta, josta joku mainitsi aiemmin. Joillekin se sopii, toisille ei. Palautteen anto kannattaa kyllä ehdottomasti opetella. Juuri kehuin miestäni siitä, miten hyvin hän hoiti muuton, kun itse en pystynyt häntä auttamaan.

Oliko sinun sanomisesi palautteenanto, koska se ei sisältänyt toisen kehumista, tai hän sanomistaan tärkeäksi?  Kiittää kujitenkin teillä ilmeisesti saa, ja nähtävästi kehuakin, mutta raja menee, niin missä se menee? Saako sanoa että olet ihana tai että olet tärkeä? Tuostako tulee saippuasarjafibat? Olisipa persiistä jos ei saisa rakkaalleen sanoa että rakastan ja arvostan sinua. En pystyisi elämään niin että pitää miettiä mitä toiselle sanoo ettei vain kehu hyvännäköiseksi.

En ymmärrä, mitä ajat takaa. Kyllä meilläkin kehutaan toista, mutta ei noin koristeellisin sanankääntein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli nuorempana miesystävä, joka toi kukkia, antoi lahjoja, kehui ulkonäköä ja luonnetta, oli intohimoinen. Samalla myös kertoi, miten oikeastaan naisensa tarvitsisi olla erilainen kuin mitä minä olin, säilytti naispuolisten ystäviensä kuvia kirjojen välissä ja nukkui näiden kanssa yhteisillä harrastusreissuilla. En voi tajuta, että hukkasin hänen kanssaan useamman vuoden.

Nykyinen mieheni katsoo minua edelleen samalla tavalla kuin tavatessamme 15v sitten. En tarvitse vakuuttelua hänen tunteistaan.

tulisiko siis ero jos miehesi sanoisi rakastavansa sinua? 

Miksi tulisi? Hän on sanonut niin monesti. Minun ei tarvitse kuulla sitä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei munkaan mies puhu tunteistaan juurikaan. Sanoo kyllä että rakastaa, ja että olen nätti, ja että on onnellinen kun saa olla ja elää kanssani . 

Kaipasin suhteesta puhumista, sillä en voi luottaa suhteeseen josta ei puhuta, ja josta en tiedä mitä mies ajattelee. Hänelle kaikki on nyt ok, ja se pitäisi riittää. Hän ei koskaan ajattele että on olemassa tulevaisuus, ja mitä hän tulevaisuudessa haluaisi ja kaipaisi, vaan on vain nyt ja tämä hetki, ja hän haluaa olla aina näin.  Tai siis nyt.

Ollaan oltu 8v yhdessä kuitenkin, ja ymmärrän että hän on tuollainen, mutta minä kaipaisin jotain ajatusta tulevaisuudellekin, kuten esim miten järjestämme asiat, menemmekö koskaan naimisiin, mitä jos toinen sairastuu tai kuolee? 

Näistä olisi hyvä puhua mutta miehen mielestä puhutaan sitten kun on ajankohtaista. Miten äkkikuoleman jälkjeen pystyy enää puhumaan siitä miten tehdään jos toinen kuolee yllättäen? Tai miten naimisiinmeno on yhtäkkiä ajankohtainen tänään, kun kuulutukset ja muut pitäisi kuitenkin hoitaa.

Veikkaan, että ette mene naimisiin. Olisitte menneet jo. 

Niin, kuten emme tule tekemään mitään muitakaan sopimuksia esim. kuoleman varalle koska ne hoidetaan kyllä kun tilanne on ajankohtainen. Ei nyt tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tämän tajutakseen...

No nyt sitten vaan lakkaa unelmoimasta tuollaisista tai vaihtaa maisemaa. 

Heti kun lainaat tekstistäni kohdan jossa unelmoin tuollaisista asioista.

Ulíset niiden puutteesta. Miksi?

Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Moni kyllä varmaan pysyy tottumuksesta, ei välttämättä siksi että tunteita enää on.

Vierailija kirjoitti:

Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?

Ap

Kokeile raikkaita voileipiä, kuten palstalla tapana on :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Asioita joita olemme kumppanini kanssa sanoneet toisillemme ihan tässä viime päivinä.

En voi uskoa vieläkään että teet näin hyvää ruokaa. En missään ole saanut parempaa, ihanaa kun saan olla kanssasi ja sinä kokkaat minulle rakas.

Kiitos kun teit tuon tapetoinnin valmiiksi kun minä nyrjäytin jalkani ja olen lähinnä vain voinut maata sohvalla. Seinästä tuli todella hieno, sitä kelpaa nyt ihastella seuraavat vuodet. olet kyllä taitava käsistäsi, olen sinusta ylpeä, ja rakastan sinua niin paljon.

Voi että miten hyvältä näytät edelleen. Ehkä jopa paremmalta kuin silloin kun tavattiin. Tuo paita pukee sinua, oikein silmä lepää, pidän sinua kyllä kaikista parhaimman näköisenä kulta.

Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna.

Kyllä on etuoikeutettu olo kun olen löytänyt noin minulle sopivan ihmisen elämänkumppanikseni kuin sinä olet. Meillä menee niin hyvin  yhteen, ja vaikeuksistakin on selvitty vahevempina. Olet minulle maailman tärkein.

Hirveetä lässynläätä joo, ei kannata missään nimessä tällaisia puhua sille omalle puolisolle, koska muuten, öh, äh, en tiedä mitä tapahtuu, mutta en uskalla ottaa selvää.

Tässä on hyvä esimerkki siitä amerikkalaisesta saippuasarjamaisuudesta, josta joku mainitsi aiemmin. Joillekin se sopii, toisille ei. Palautteen anto kannattaa kyllä ehdottomasti opetella. Juuri kehuin miestäni siitä, miten hyvin hän hoiti muuton, kun itse en pystynyt häntä auttamaan.

Oliko sinun sanomisesi palautteenanto, koska se ei sisältänyt toisen kehumista, tai hän sanomistaan tärkeäksi?  Kiittää kujitenkin teillä ilmeisesti saa, ja nähtävästi kehuakin, mutta raja menee, niin missä se menee? Saako sanoa että olet ihana tai että olet tärkeä? Tuostako tulee saippuasarjafibat? Olisipa persiistä jos ei saisa rakkaalleen sanoa että rakastan ja arvostan sinua. En pystyisi elämään niin että pitää miettiä mitä toiselle sanoo ettei vain kehu hyvännäköiseksi.

En ymmärrä, mitä ajat takaa. Kyllä meilläkin kehutaan toista, mutta ei noin koristeellisin sanankääntein.

Kyllä kerron ihan suoraan mitä tarkoitan, mutta ymmärrän nyt paremmin miksi teillä ei voi käyttää kuin paria sanaa. Muuten ei toinen ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan eivät märehdi tunteita.

Totta, mutta silti joskus pitää pystyä sanomaaan, että ihana olla sun lähellä, olet ihana, olet kaunis, olen onnellinen kun ollaan yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli nuorempana miesystävä, joka toi kukkia, antoi lahjoja, kehui ulkonäköä ja luonnetta, oli intohimoinen. Samalla myös kertoi, miten oikeastaan naisensa tarvitsisi olla erilainen kuin mitä minä olin, säilytti naispuolisten ystäviensä kuvia kirjojen välissä ja nukkui näiden kanssa yhteisillä harrastusreissuilla. En voi tajuta, että hukkasin hänen kanssaan useamman vuoden.

Nykyinen mieheni katsoo minua edelleen samalla tavalla kuin tavatessamme 15v sitten. En tarvitse vakuuttelua hänen tunteistaan.

tulisiko siis ero jos miehesi sanoisi rakastavansa sinua? 

Miksi tulisi? Hän on sanonut niin monesti. Minun ei tarvitse kuulla sitä jatkuvasti.

Mikä määrä on liikaa? Saako sanoa kerran päivässä, vai koetko sen vakuutteluksi? Entä kerran  viikossa, tai kuussa? Mitä tapahtuu jos hän sanoo sen mielestäsi liian usein?

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Ei mulle ainakaan riitä pelkkään rahaan ja arjen pyöritykseen liittyvät asiat, koko omakin elämäni on pelkkää työtä, rahan takomista ja arkea. Haluaisin jutella henkeviäkin joskus. Kyllä mulla tulisi sellainen fiilis, että jos ei mistään muusta voi puhua kuin onko laskut maksettu ja koska on kävelylenkin aika, mitä ruokaa teemme tänään ja laitetaanko sauna, että miks me edes ollaan yhdessä? Tuo jos mikä on pelkkää kämppiksen kanssa elämistä.

Minulle nuo sanat ovat kuin hymy. Mutta eivät kaikki hymyilekään. Itse hymyilen ja itse tykkään sanoa rakkailleni, että he ovat ihania tai kiittä, kehua jostain tms. Ja jos sitten toinen on ihan toisenlainen, oma energiani alkaa laskea ja latistua. 

Joku tuolla kertoilee, miten suomalainen mies rakentaa talon tai hankkii käytännöllisen lahjan (!? siis tyyliin imuri??). Sisältääkö tuo ajatuksen siitä, että muunmaalainen mies ei hankkisi perheelleen asuinsijaa? Suomessahan nimenomaan naiset maksavat todella usein jopa puolet talouden menoista, vaikka palkka olisi pienempi. 

Minusta tunteista, hellyydestä ja rakkaudesta ei tarvitse puhua. Ne osoitetaan teoilla. Se on ihan sama miten kauniita puhuu, jos teot puuttuu. Ja teot puhuu puolestaan ilman puheitakin.

Jos sanon ystävällenikin, että olipa ihana nähdä häntä ja hän on tärkeä ja hierojalle, että olipa taas mukava jutella ja teki tosi hyvää keholle niin olisi todella kummallista, että puolison kanssa puhuisi lähinnä siitä, onko tänään jauhelihakeittoa vai kiusausta. 

Masentaa tämä asia. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Tunteista puhuminen on mielestäsi siis väkivaltaa? Mielenkiintoinen näkökulma. Avaa toki enemmän, että miten olet tähän ajatukseen päätynyt. Eikös fyysinen väkivalta ole nimenomaan teko ja henkinen väkivalta usein sitten puhetta?.. jos näin lähdetään tätä näkökulmaa purkamaan.

Toisaalta. Hyvä, että tiedostat oman tapasi näyttää rakkautta. Siitä kannattaa puolison kanssa keskustella, ettei tule väärinymmärryksiä.

En tietääkseni sanonut niin. Sanoin että kummasti useassa näissä tunteistaan puhuvissa tyypeissä ovat yhdistyneet juuri nämä kaksi puolta.

Joten mieluummin minä ottaisin sen joka ei kauheasti puhu ja vanno rakkauttaan harva se päivä, vaan sen josta näkee jo ihan kaikesta että se tykkää ja välittää. Joka päivä.

Mutta kukin tavallaan, jos nyt joku haluaa jättää sen hyvän miehen etsiäkseen jonkun herra Lorunlirkun, niin ehkäpä se hyvä mieskin löytää jonkun joka osaa arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan tekoja, en sanoja.

Kaikkein pahimpia ovat olleet juuri nämä lässyttäjät, yhtäkkiä se rakkaus vaihtuukin väkivaltaan, ja haukutaan, ja taas rakastetaan. Ja ovat pettureita myös olleet.

Sama juttu. Ja jos mietin ihan vain itseäni, niin paljon helpompaa mulle olisi sanoa joka päivä rakastavani toista (vaikka en rakastaisikaan) kuin alkaa rakentamaan taloa meille tai ottamaan edes yhteistä asuntolainaa. Sanoilla on huomattavasti helpompaa valehdella kuin teoilla.