Miesystävä puhuu vain käytännön asioista, en enää jaksa

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Tuo viimeinen lause on narsistin red flag. Narsisti vetoaa siihen, että hänhän on paikalla eikä ole lähtenyt, eikö se nyt *#! riitä?

Mitä sitten??? Omahan on elämäsi eli vaihda kumppania tai elä yksin, omahan on asiasi 😁

Vierailija kirjoitti:

Aleksitymia ei ole kovinkaan harvinaista meillä suomalaisilla.

Aino Mattilan väitöstutkimuksen (Alexithymia in Finnish General Populstion;2009) mukaan jopa joka kymmenes suomalainen on aleksityyminen. Erityisesti vanhemmissa sukupolvissa.

Joskus vaihtamalla paranee, ja nyt tiedät, että mitä puolisoltasi kaipaat ollaksesi onnellinen; tunteita - niiden tunnistamista ja näyttämistä.

Joo, tästä tulikin luettua eilen.

meille vai teille? teoreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mies tunteilee vain nussiessa. Nussikaa sitten, jos käytännön asioista keskustelu ei kiinnosta.

Ei todellakaan ole mikään tae tunteilusta tuokaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Sitten uhriudutaan ja syytetään kaikkia naisia eron jälkeen, että rahan perässä ne vaan ovat.

Miksi ihmeessä nähdä se vaiva, kun vähemmälläkin pääsee - sanomalla toisilleen jotain kaunista, kuten "Rakastan sinua". Monet erot olisi vältetty, jos tunteistakin osaisi puhua.

Niistä on paha puhua, kun monella niitä ei ole. On vaan napattu joku nainen, joka onnistuttiin saamaan kiinni. Siinä ekoilla viikoilla saattoi livahtaa joku tunteellinen sana, että sai sen naisen luulemaan jotain ja pysymään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sitten varmaan ollut naisia kumppaneina, kun kaksi kolmesta pitkäaikaisesta kumppanista (ihan miehisiä miehiä) ovat puhuneet tunteista, hellineet ja rakastaneet niin, että oikeasti tunsin/tunnen itseni rakastetuksi. (Ja se yksi poikkeus ei ollutkaan ihan tasapainoinen henkisesti.)

Että kyllä näitä rakastavia miehiä löytyy. Muita en enää vierelleni ottaisikaan.

Tiedät siis, mitä haluat ja et tee asian kanssa kompromisseja. Useimmat meistä käyttää jotain muuta ominaisuutta kumppanin valinnassa tärkeämpänä kuin tunteiden tunnistamista ja näyttämistä, koska eivät oikein itsekään osaa tunnistaa tunteitaan.

En ihmettele, että koet olevasi rakastettu. Kaikkea hyvää sinulle. Olet valinnut viisaasti.

Tähän kuuluu miehen klassiset mykkäkoulut mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Tuo viimeinen lause on narsistin red flag. Narsisti vetoaa siihen, että hänhän on paikalla eikä ole lähtenyt, eikö se nyt *#! riitä?

Toisaalta tätä käyttää myös osa heistä, kenelle omista tunteista puhuminen on vaikeaa ja joutuu pakonomaiseen tilanteeseen selkä seinää vasten tilanteessa, jossa toinen epäilee hänen rakkauttaan ja kiintymystään.

Ei se vielä kenestäkään narsistia tee, ettei hänellä ole tunnetaitoja. Ei ole ollut minullakaan vielä pitkälle 30 vuotta. Kun tämä älykkyys on, mitä on niin onneksi tunnetaidot ovat taito, jota on voinut kehittää.

Tämä asia tuli vastaan, kun mietin, että miksi en kykene saamaan parisuhdetta. Elämä on muutenkin nykyisin helpompaa ja passiivisagressivinen käytöskin on jäänyt. Niin, olin aikoinaan oikea saalis ;Dd

Ihmetyttää, minulla siis samanlainen mies. Mutta --- negatiivisista tunteista kyllä puhuu!

Onko valinta vai ei? Joskus, oikein harvoin, ollessaan "sopivalla" päällä, puhuu tunteista (pos.), ehkä 1-2 krt vuodessa.

Onhan se kiva silloin kuulla, mutta pyynnöistä huolimatta arjen romantiikkaa ei ole :(

Negatiiviset puheet inhottaa. Kun yritän keskustella, vaikka kuinka nätisti, jostain joka harmittaa tms, niin hänen reaktio on siis negatiivinen. Tyyliin: älä vingu tyhjästä, anna olla, oliko huono päivä? jne??

Ilmeisesti kasvatuksen tulos hänen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies osoittaa tunteensa rakentamalla talon yhteiseksi kodiksi tai hankkimalla käytännöllisiä lahjoja. Eikö se riitä osoittamaan jotain että hän pysyy suhteessa?

Tuo viimeinen lause on narsistin red flag. Narsisti vetoaa siihen, että hänhän on paikalla eikä ole lähtenyt, eikö se nyt *#! riitä?

Toisaalta tätä käyttää myös osa heistä, kenelle omista tunteista puhuminen on vaikeaa ja joutuu pakonomaiseen tilanteeseen selkä seinää vasten tilanteessa, jossa toinen epäilee hänen rakkauttaan ja kiintymystään.

Ei se vielä kenestäkään narsistia tee, ettei hänellä ole tunnetaitoja. Ei ole ollut minullakaan vielä pitkälle 30 vuotta. Kun tämä älykkyys on, mitä on niin onneksi tunnetaidot ovat taito, jota on voinut kehittää.

Tämä asia tuli vastaan, kun mietin, että miksi en kykene saamaan parisuhdetta. Elämä on muutenkin nykyisin helpompaa ja passiivisagressivinen käytöskin on jäänyt. Niin, olin aikoinaan oikea saalis ;Dd

Ei tee narsistia, mutta tekee vähintään huonon kumppanin, kuten itsekin toteat. Ja aina, kun vierellä on huono kumppani, kannattaa skannata, onko kyseessä narsisti vai kehityskelpoinen ja etenkin -haluinen yksilö. 

MIkä siinä on niin vaikeaa, että jos joku kyseenalaistaa toisen tunteet, kun ei tunne itseään rakastetuksi, että kertoo tunteistaan? Se, ettei niitä ole? 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en eksän mukaan mukaan rakastanut häntä, koska en puhunut sellaisia. Hänelle ei merkinnyt se, että olimme olleet 5 vuotta yhdessä. Yritin nimittäin tällä perustella asiaa.

Niin kyllähän 5 vuotta parisuhdetta voi kertoa myös rakkaudesta. Se voi kertoa myös kiintymyksestä, luopumisen pelosta, tyytymisestä.. Toiset eivät halua olla parisuhteessa vain siksi, että toinen tyytyy häneen. Tällöin suhde päätetään, jos toisen rakkautta epäillään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, minulla siis samanlainen mies. Mutta --- negatiivisista tunteista kyllä puhuu!

Onko valinta vai ei? Joskus, oikein harvoin, ollessaan "sopivalla" päällä, puhuu tunteista (pos.), ehkä 1-2 krt vuodessa.

Onhan se kiva silloin kuulla, mutta pyynnöistä huolimatta arjen romantiikkaa ei ole :(

Negatiiviset puheet inhottaa. Kun yritän keskustella, vaikka kuinka nätisti, jostain joka harmittaa tms, niin hänen reaktio on siis negatiivinen. Tyyliin: älä vingu tyhjästä, anna olla, oliko huono päivä? jne??

Ilmeisesti kasvatuksen tulos hänen kohdalla.

Miksi joku sietää tuollaista? Tuohan on todella ruma tapa puhua kenelle tahansa eikä osoita mitään lämpöä tai empatiaa. 

Meillä mies varmaan puhuu enemmän rakastamisesta. Kun alettiin seurustelemaan niin totesi, että onpa kiva kun voidaan puhua kaikesta ja meillä löytyy tunneyhteys. Olen ihan samaa mieltä edelleen. En itse kestäisi olla miehen kanssa, joka ei halua puhua tunteista. Opetella voi, ei sitä ole pakko alkuun osata, mutta jos ei halua edes yrittää niin se on moikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, minulla siis samanlainen mies. Mutta --- negatiivisista tunteista kyllä puhuu!

Onko valinta vai ei? Joskus, oikein harvoin, ollessaan "sopivalla" päällä, puhuu tunteista (pos.), ehkä 1-2 krt vuodessa.

Onhan se kiva silloin kuulla, mutta pyynnöistä huolimatta arjen romantiikkaa ei ole :(

Negatiiviset puheet inhottaa. Kun yritän keskustella, vaikka kuinka nätisti, jostain joka harmittaa tms, niin hänen reaktio on siis negatiivinen. Tyyliin: älä vingu tyhjästä, anna olla, oliko huono päivä? jne??

Ilmeisesti kasvatuksen tulos hänen kohdalla.

Miksi joku sietää tuollaista? Tuohan on todella ruma tapa puhua kenelle tahansa eikä osoita mitään lämpöä tai empatiaa. 

Ja myös narsistinen piirre. Jos sulla on jo valmiiksi huono olo jostain, niin narsisti osaa kyllä huonontaa sitä entisestään. Been there. Ja jokaisen käytös on oma valinta. Jos hän ei näe käytöksessään mitään vikaa, niin kyllä punainen lippu heiluu jo myrskytuulessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, minulla siis samanlainen mies. Mutta --- negatiivisista tunteista kyllä puhuu!

Onko valinta vai ei? Joskus, oikein harvoin, ollessaan "sopivalla" päällä, puhuu tunteista (pos.), ehkä 1-2 krt vuodessa.

Onhan se kiva silloin kuulla, mutta pyynnöistä huolimatta arjen romantiikkaa ei ole :(

Negatiiviset puheet inhottaa. Kun yritän keskustella, vaikka kuinka nätisti, jostain joka harmittaa tms, niin hänen reaktio on siis negatiivinen. Tyyliin: älä vingu tyhjästä, anna olla, oliko huono päivä? jne??

Ilmeisesti kasvatuksen tulos hänen kohdalla.

Miksi joku sietää tuollaista? Tuohan on todella ruma tapa puhua kenelle tahansa eikä osoita mitään lämpöä tai empatiaa. 

Ja myös narsistinen piirre. Jos sulla on jo valmiiksi huono olo jostain, niin narsisti osaa kyllä huonontaa sitä entisestään. Been there. Ja jokaisen käytös on oma valinta. Jos hän ei näe käytöksessään mitään vikaa, niin kyllä punainen lippu heiluu jo myrskytuulessa.

Narsistilla on myös itsellään kroonisesti huono päivä lukuun ottamatta niitä energisiä ylivireyshetkiä, kun kaikki on yhtä hattaraa ja hän pyrkii myös levittämään sitä huonoa oloa ympäristöönsä, koska ei siedä, että joku on aidosti onnellinen ja hyväntuulinen. Lisäksi suhtautuu perheenjäseniinsä vihamielisesti, arvostelevasti ja kylmästi, kuten nuo esimerkkilauseet. 

Eivät kaikki ole sellaisia, että puhuisivat tunteista. Tunteet voivat olla niin voimakkaita, että niitä ei vaan saa puettua sanoiksi. En minäkään koskaan esim. vanhemmilleni ole sanonut, että rakastan heitä. He tietävät sen joka tapauksessa, olen omistanut ison osan elämästäni heille. Veikkaan, että yllättävänkin monen ns. puhumattoman henkilön takaa löytyy tällainen tilanne. Helppohan se on toisten vaan kategorisoida että "et sä varmaan mua rakasta kun et mitään sano", vaikka toinen tekee kaikkensa sinun eteesi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ole sellaisia, että puhuisivat tunteista. Tunteet voivat olla niin voimakkaita, että niitä ei vaan saa puettua sanoiksi. En minäkään koskaan esim. vanhemmilleni ole sanonut, että rakastan heitä. He tietävät sen joka tapauksessa, olen omistanut ison osan elämästäni heille. Veikkaan, että yllättävänkin monen ns. puhumattoman henkilön takaa löytyy tällainen tilanne. Helppohan se on toisten vaan kategorisoida että "et sä varmaan mua rakasta kun et mitään sano", vaikka toinen tekee kaikkensa sinun eteesi.

Ethän sinä tee kaikkeasi, jos et sano toiselle rakastavasi, jos toinen sitä tarvitsee.

Käytännön asioista puhuminen on välittämistä parisuhteesta. Monesti noista puhuta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ole sellaisia, että puhuisivat tunteista. Tunteet voivat olla niin voimakkaita, että niitä ei vaan saa puettua sanoiksi. En minäkään koskaan esim. vanhemmilleni ole sanonut, että rakastan heitä. He tietävät sen joka tapauksessa, olen omistanut ison osan elämästäni heille. Veikkaan, että yllättävänkin monen ns. puhumattoman henkilön takaa löytyy tällainen tilanne. Helppohan se on toisten vaan kategorisoida että "et sä varmaan mua rakasta kun et mitään sano", vaikka toinen tekee kaikkensa sinun eteesi.

Just tämä. Paljon mieluummin olen sellaisen henkilön kanssa, johon voin luottaa 100% ja joka tulee pelastamaan minut vaikka keskellä yötä pulasta kuin sellaisen, joka haluaa höpistä hattaranvaaleanpunaisia asioita kynttiläillallisilla. Ei sillä tietenkään, että näiden välttämättä tarvitsisi poissulkea toisiaan. Luulen, että monissa suhteissa, joissa tunteista puhumattomuus koetaan ongelmaksi, onkin oikeasti kyse luottamuksen puutteesta.