Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen ihminen menestyy nykyään työelämässä?
02.02.2023 |
Mitä mieltä olette?
Miltä teistä tuntuu, minkälaiset piirteet ovat nykyään edullisia työelämässä menestymiselle?
Koetko, että olet menestynyt juuri joidenkin tiettyjen piirteidesi takia?
Koetko, että et onnistu työssäsi, koska et pysty kehittämään itsessäsi jotain puolta tai persoonallisuuden piirrettä vahvemmaksi?
Kiinnostaisi keskustelu aiheesta.
Kommentit (74)
Riippuu ammatista. Esimerkiksi hitsaaja ei esittämällä pitkälle pötki jos sauma näyttää törkeältä tai on kuvattuna kelvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteenpiirteistä ei niin väliä, kunhan on jotain todella spesifiä osaamista. Tai jos ei ole, niin pitää olla taitava valehtelija ja näyttelijä, ja melko röyhkeä.
Omakohtainen kokemus: ei mulla ole mitään spesifiä osaamista nykyiseen työhöni. Pärjään tässä loistavasti ja saan paljon vuolaita kehuja ihan toimarista lähtien ja "taitoihini" luotetaan kuin kallioon. Oikeasti teen ihan minimimäärän työtä ja siitä suurin osa on muiden valmiiksi valmistelemaa, jota vain yhdistelen kokoon.
Koen että osaan loistavasti käyttää tätä nykyistä tilannetta omaksi edukseni. Olen itsevarma nuorehko suht ok näköinen nainen erittäin miesvaltaisella alalla. Käytän hyväkseni ihmisten miellyttämistä*** ja tarpeita tulla huomioiduiksi, viljelen paljon huumoria ja hyvää energiaa, olen sosiaalinen ja pyrin ottamaan kaikenlaista nippelihommaa vastaan jos tarjotaan, jolloin esimiehille ja pomoille tulee kuva että minuun voi luottaa ja tuen heitä omissa töissään. Heidän kiireisen työnteon keskellä minun tekemät avustavat pilipalihommat keräävät kiitosta.
***(huom. ei pers--nnuolemista tai reittäpitkin etenemistä, vaan nimenomaan miellyttämistä mm. kehujen, keskustelujen ja muun huomioinnin kautta). Esim tyky-tapahtumissa se että annan omaa huomiotani näille mieskollegoille tuo heille iloa ihan pelkästään jo sen vuoksi, että nuorehko nainen hakeutuu vaikka heidän juttusilleen oma-aloitteisesti.
Miesvaltaisella alalla voi joillakin miehillä olla keskenään "sisäisiä" rakenteita että on tietty nokkimisjärjestys johon eivät voi itse liikaa vaikuttaa. Naisena mulla ei ole mitään rajoitteita vaan voin yhtä vapaasti heittää juttua perus asentajien kanssa kuin johtajan. Ja tietoisesti käytän tätä härskisti hyväkseni johtotason henkilöiden kanssa toimiessani.
Millaista palkkaa tästä miesten naurattamisesta saa? Entä sitten kun et enää ole nuori ja nätti?
Oman kokemuksen mukaan:
Laajakatseinen, eli ymmärtää isoja kokonaisuuksia
ja syitä ja seurauksia
Empaattinen
Intuitiivinen
Asioihin ja ilmiöihin rennosti suhtautuva
Ihmiset ja ongelmat vakavasti ottava
Vastuuntuntoinen
Ei liian perfektionisti
Priorisointitaitoinen, kaikki ei ole yhtä tärkeää eli strateginen ja tavoitteellinen
Kovapintainen, ei ota itseensä joka asiasta
Argumentoiva ja perusteleva, taitava keskustelija
Eteenpäin katsova, ei vello menneessä
On tosiaan paljon hienojakin ominaisuuksia, jotka ovat de facto merkityksettömiä työnhakuprosessissa.
määrätietoinen
kunnianhimoinen
halukas oppimaan uusia asioita
hyvät kommunikaatiotaidot
intohimoinen
hyvä itsekuri
ei luovuta vastoinkäymisisissä
optimistinen
innovatiivinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteenpiirteistä ei niin väliä, kunhan on jotain todella spesifiä osaamista. Tai jos ei ole, niin pitää olla taitava valehtelija ja näyttelijä, ja melko röyhkeä.
Omakohtainen kokemus: ei mulla ole mitään spesifiä osaamista nykyiseen työhöni. Pärjään tässä loistavasti ja saan paljon vuolaita kehuja ihan toimarista lähtien ja "taitoihini" luotetaan kuin kallioon. Oikeasti teen ihan minimimäärän työtä ja siitä suurin osa on muiden valmiiksi valmistelemaa, jota vain yhdistelen kokoon.
Koen että osaan loistavasti käyttää tätä nykyistä tilannetta omaksi edukseni. Olen itsevarma nuorehko suht ok näköinen nainen erittäin miesvaltaisella alalla. Käytän hyväkseni ihmisten miellyttämistä*** ja tarpeita tulla huomioiduiksi, viljelen paljon huumoria ja hyvää energiaa, olen sosiaalinen ja pyrin ottamaan kaikenlaista nippelihommaa vastaan jos tarjotaan, jolloin esimiehille ja pomoille tulee kuva että minuun voi luottaa ja tuen heitä omissa töissään. Heidän kiireisen työnteon keskellä minun tekemät avustavat pilipalihommat keräävät kiitosta.
***(huom. ei pers--nnuolemista tai reittäpitkin etenemistä, vaan nimenomaan miellyttämistä mm. kehujen, keskustelujen ja muun huomioinnin kautta). Esim tyky-tapahtumissa se että annan omaa huomiotani näille mieskollegoille tuo heille iloa ihan pelkästään jo sen vuoksi, että nuorehko nainen hakeutuu vaikka heidän juttusilleen oma-aloitteisesti.
Miesvaltaisella alalla voi joillakin miehillä olla keskenään "sisäisiä" rakenteita että on tietty nokkimisjärjestys johon eivät voi itse liikaa vaikuttaa. Naisena mulla ei ole mitään rajoitteita vaan voin yhtä vapaasti heittää juttua perus asentajien kanssa kuin johtajan. Ja tietoisesti käytän tätä härskisti hyväkseni johtotason henkilöiden kanssa toimiessani.
Millaista palkkaa tästä miesten naurattamisesta saa? Entä sitten kun et enää ole nuori ja nätti?
Mun brutto on yli 55000€/v. Olen suunnitellut jatko-opintoja, jotta saan päivitettyä osaamistani tulevaisuudessa. En mitenkään voi ajatella, että nykyinen työ olisi sellainen missä ilman mitään muutoksia voisin jatkaa eläkkeelle saakka "nuorena ja nättinä" miesten naurattajana. Nyt olikin puhe siitä, että millainen ihminen työelämässä pärjää - niin nykyiselläni koen pärjääväni tällä tavoin. Vuosien päästä on varmaan eri asia, mutta eipä sitä kristallipalloa tässä kellään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26: Eipä noilla työpaikkoja haeta...
Suhteita ei tietysti voita mikään noin lähtökohtaisesti.
Mutta ellei niitä ole, monipuolinen ja laaja osaamisskaala auttaa varmasti alalla kuin alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseni pitää ainakin kehittää esiintymistaitojani, jotta pystyisin menestymään paremmin työssäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteenpiirteistä ei niin väliä, kunhan on jotain todella spesifiä osaamista. Tai jos ei ole, niin pitää olla taitava valehtelija ja näyttelijä, ja melko röyhkeä.
Omakohtainen kokemus: ei mulla ole mitään spesifiä osaamista nykyiseen työhöni. Pärjään tässä loistavasti ja saan paljon vuolaita kehuja ihan toimarista lähtien ja "taitoihini" luotetaan kuin kallioon. Oikeasti teen ihan minimimäärän työtä ja siitä suurin osa on muiden valmiiksi valmistelemaa, jota vain yhdistelen kokoon.
Koen että osaan loistavasti käyttää tätä nykyistä tilannetta omaksi edukseni. Olen itsevarma nuorehko suht ok näköinen nainen erittäin miesvaltaisella alalla. Käytän hyväkseni ihmisten miellyttämistä*** ja tarpeita tulla huomioiduiksi, viljelen paljon huumoria ja hyvää energiaa, olen sosiaalinen ja pyrin ottamaan kaikenlaista nippelihommaa vastaan jos tarjotaan, jolloin esimiehille ja pomoille tulee kuva että minuun voi luottaa ja tuen heitä omissa töissään. Heidän kiireisen työnteon keskellä minun tekemät avustavat pilipalihommat keräävät kiitosta.
***(huom. ei pers--nnuolemista tai reittäpitkin etenemistä, vaan nimenomaan miellyttämistä mm. kehujen, keskustelujen ja muun huomioinnin kautta). Esim tyky-tapahtumissa se että annan omaa huomiotani näille mieskollegoille tuo heille iloa ihan pelkästään jo sen vuoksi, että nuorehko nainen hakeutuu vaikka heidän juttusilleen oma-aloitteisesti.
Miesvaltaisella alalla voi joillakin miehillä olla keskenään "sisäisiä" rakenteita että on tietty nokkimisjärjestys johon eivät voi itse liikaa vaikuttaa. Naisena mulla ei ole mitään rajoitteita vaan voin yhtä vapaasti heittää juttua perus asentajien kanssa kuin johtajan. Ja tietoisesti käytän tätä härskisti hyväkseni johtotason henkilöiden kanssa toimiessani.
Voi miten ahdistuisin jos olisin kanssasi samassa työpaikassa. Varsinkin jos olisin se joka joutuisi tekemään sinunkin hommasi. Olen ollut vähän sen tapaisessa tilanteessa ja sain aina kaikki haukut siitä mitä mukava/lipevä tyyppi ei tehnyt. Raivon voimalla sitten tein kahden ihmisen töitä mutta paskaa satoi edelleen. Onneksi tajusin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsele työpaikkailmoituksia, ap. Välillä pääsee nauru, kun katselee niihin ladattuja vaatimuksia. No, eihän se tyhmä ole, joka pyytää...
Tärkeintä on, että tunnistaa omat vahvuudet ja kehittämiskohteet. Ja että osaa sanoittaa ne. Ja miten ne vaikuttavat työn tekoon.
Haastatteluissa turhauttaa eniten nämä, joilla ei selkeästi ole mitään itsetuntemusta. Miten voi kehittyä, jos ei edes tiedä missä on jo hyvä ja missä ei?
Nykytyöelämässä on pakko kehittyä. Kaikki muuttuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiopaatti tai sopivasti tyhmä joka jaksaa mennä oravanpyörässä.
Ja sopivasti fiksu keksii keinot miten hankkia passiivista tuloa ja pystyy hyppäämään pois oravanpyörästä. Usein ne fiksuimmat ihmiset myös työskentelevät itselleen, toiselle työtä tekemällä on paljon vaikeampi kunnolla menestyä.
Työelämässä pärjää sillä että tulet töihin kun työvuorosi alkaa, teet pyydetyt tehtävät, et tee isompia virheitä ja varsinkaan toistuvasti, et saikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ainakaan hiljainen suorittaja. Ehkä siis päinvastainen.
Onko mitään alaa/työnkuvaa, missä arvostettaisiin hiljaista suorittajaa?
Varmaan tiedeyhteisössä ja tutkijana tuollainen menestyy ihan ok.
Riippuu työpaikasta. Kun nyt on 20 vuotta tullut oltua useammassa paikassa, pisin on nykyinen jo viisi vuotta putkeen, lyhyin parin kuukauden pesti joka katkesi koeaikaan, on jokaisessa paikassa kysytty erilaisia ominaisuuksia. Itse olen parhaimmillani sellaisena fiksarina. Saan hommat hoidettua mutta en jaksa syvällisemmin perehtyä mihinkään. Niistä hommista on pitänyt lähteä joissa vaaditaan intensiivistä istumista päätteen ääressä ja pohtimista, miten jokin asia voisi mennä. Nyt olen työssä jossa pitää koohottaa edes takaisin mutta tuloksilla ei aina ole niin väliä, eli kunnalla ollaan asiantuntijana. Introvertit suunnitteluhommiin, ekstrovertit projekteihin, ADHD-tyypit kunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä pärjää sillä että tulet töihin kun työvuorosi alkaa, teet pyydetyt tehtävät, et tee isompia virheitä ja varsinkaan toistuvasti, et saikuta.
Jossain tehtaalla?
Mites tietotyö? Ei ole työvuoroa, eikä varsinaisia virheitätäkään, on vain erilaisia näkemyksiä ja tulokulmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteenpiirteistä ei niin väliä, kunhan on jotain todella spesifiä osaamista. Tai jos ei ole, niin pitää olla taitava valehtelija ja näyttelijä, ja melko röyhkeä.
Omakohtainen kokemus: ei mulla ole mitään spesifiä osaamista nykyiseen työhöni. Pärjään tässä loistavasti ja saan paljon vuolaita kehuja ihan toimarista lähtien ja "taitoihini" luotetaan kuin kallioon. Oikeasti teen ihan minimimäärän työtä ja siitä suurin osa on muiden valmiiksi valmistelemaa, jota vain yhdistelen kokoon.
Koen että osaan loistavasti käyttää tätä nykyistä tilannetta omaksi edukseni. Olen itsevarma nuorehko suht ok näköinen nainen erittäin miesvaltaisella alalla. Käytän hyväkseni ihmisten miellyttämistä*** ja tarpeita tulla huomioiduiksi, viljelen paljon huumoria ja hyvää energiaa, olen sosiaalinen ja pyrin ottamaan kaikenlaista nippelihommaa vastaan jos tarjotaan, jolloin esimiehille ja pomoille tulee kuva että minuun voi luottaa ja tuen heitä omissa töissään. Heidän kiireisen työnteon keskellä minun tekemät avustavat pilipalihommat keräävät kiitosta.
***(huom. ei pers--nnuolemista tai reittäpitkin etenemistä, vaan nimenomaan miellyttämistä mm. kehujen, keskustelujen ja muun huomioinnin kautta). Esim tyky-tapahtumissa se että annan omaa huomiotani näille mieskollegoille tuo heille iloa ihan pelkästään jo sen vuoksi, että nuorehko nainen hakeutuu vaikka heidän juttusilleen oma-aloitteisesti.
Miesvaltaisella alalla voi joillakin miehillä olla keskenään "sisäisiä" rakenteita että on tietty nokkimisjärjestys johon eivät voi itse liikaa vaikuttaa. Naisena mulla ei ole mitään rajoitteita vaan voin yhtä vapaasti heittää juttua perus asentajien kanssa kuin johtajan. Ja tietoisesti käytän tätä härskisti hyväkseni johtotason henkilöiden kanssa toimiessani.
Voi miten ahdistuisin jos olisin kanssasi samassa työpaikassa. Varsinkin jos olisin se joka joutuisi tekemään sinunkin hommasi. Olen ollut vähän sen tapaisessa tilanteessa ja sain aina kaikki haukut siitä mitä mukava/lipevä tyyppi ei tehnyt. Raivon voimalla sitten tein kahden ihmisen töitä mutta paskaa satoi edelleen. Onneksi tajusin lähteä.
Juu tämän ymmärrän täysin. Onneksi meidän firmassa kuitenkaan ei ole ihan valtoimenaan tuo haukkumisen kulttuuri, vaan kyllä minäkin kiittelen erittäin paljon näitä työkavereita joilta tätä valmisteltua materiaalia tulee. Tämä kuuluu heidän toimenkuvaansa, joten eivät (tietääkseni) tee minulle kuuluvia töitä/kahdenhengen työpanosta. Lähinnä siis en käsitä sitä että miksi minut on edes palkattu täysipäiväiseksi, kun työnkuvani on näin löysä. Minut kuitenkin tittelini vuoksi lasketaan yrityksessä avainhenkilöksi, joten se tuo pientä turvallisuuden tunnetta mahdollisten yt-kierrosten varalta.
Mua kusetettiin, mutta niinhän tein minäkin
Mä varastin, ostin ja jälleen myin
Puku päällä mä kaikesta selviydyin
Mä olin niin upee, mä suorastaan säteilin