Jos saisit tietää, että vanhempasi eivät olekaan vanhempiasi ( tai toinen ei ole) haluaisitko tietää biologiset vanhempasi ?
Kommentit (21)
Kieltämättä kiinnostaisi ainakin kerran tavata ja jutella, tietysti riippuen siitä mistä syystä minut annettiin adoptioon.
Haluaisin ehdottomasti. Kyllähän se selittää temperamenttia, luonteenpiirteitä ja taipumusta joihinkin asioihin.
kyllä. jos ei muuten niin uteliaisuudesta. tykkään tietää asioita.
Haluaisin tietysti, tosin olen niin isäni näköinen kopio, että sitä voisi jo pitää ihmeenä. Yhdestä sisaruksestani sen sijaan en olisi ihan varma...
Kiinnostaisi. Ei välttämättä tavata, mutta kiinnostaisi tietää, miksi synnyin, miksi antoivat pois, millaisia ihmisiä ovat
Moni on suorastaan seonnut saatuaan vasta perunkirjoituksessa tiedon, ettei isä tai/ja äiti ollutkaan biologiset vanhemmat.
Kyllä! Olen muutenkin tuntenut itseni ulkopuoliseksi perheen sisällä jonka kanssa olen lapsuuteni elänyt
Dna-näytteellä voi saada tietoonsa paljon sellaista jota ei ehkä haluaisi edes tietää.
Tietysti haluaisin tietää.
Miksi en haluaisi??
Kyllä. Ehdottomasti. Suku kiinnostaa, sairaudet jne. Samalla voisi saada enemmänkin sukua kuin vaan vanhemmat.
Kyllä, haluaisin tietää koko taustatarinan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietysti, tosin olen niin isäni näköinen kopio, että sitä voisi jo pitää ihmeenä. Yhdestä sisaruksestani sen sijaan en olisi ihan varma...
Joo, monella varmaan on niin paljon yhdennäköisyyttä, että tämä kysymys tuntuu hassulta mutta tällainen " entäs jos"-kysymys tämä vain olikin :)
ap.
Vierailija kirjoitti:
Moni on suorastaan seonnut saatuaan vasta perunkirjoituksessa tiedon, ettei isä tai/ja äiti ollutkaan biologiset vanhemmat.
Kyllähän se helposti omalla tavallaan romuttaa identiteettiä. Minusta ainakin moinen tuntuisi pahemman luokan petokselta, kuin koko elämäni olisi pohjautunut valheeseen. Ja jos noin isosta asiasta on valehdeltu, niin mistä kaikesta muustakin?
Kyllä haluaisin tietää ja haluaisin, että se kerrotaan minulle jo lapsena.
Ajattele tilannetta, jossa aikuinen lapsi hakee virkatodistuksen. Siellä näkyy vanhempana joku vieras nimi. Kyllä tulisi petetty olo, jos ei asiasta olisi kotona puhuttu, kun oli lapsi.
En enää tässä vaiheessa elämääni.
Haluaisin tietää, uteliaisuuttani ja tietysti tutkis sukujuuriani niinkuin nytkin, mutta en välttämättä haluaisi sen kummemmin tutustua heihin.
En haluaisi tietää. Mulla on maailman parhaimmat vanhemmat enkä muita kaipaa. Eikä se mun mielestä muuta sitä mitä tai kuka mä olen vaikka mun vanhemmat ei olisikaan biologiset. Nehän on mut kuitenkin kasvattanut syntymästä asti.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietysti, tosin olen niin isäni näköinen kopio, että sitä voisi jo pitää ihmeenä. Yhdestä sisaruksestani sen sijaan en olisi ihan varma...
Itse olen kanssa varma, että veljeni ei ole isäni lapsi. Puheeet on hyvin epämääräisiä kauanko olivat tunteneet ennen kuin äitini oli ollut raskaana. Veljeni ei muistuta millään tavalla isääni, ei ulkoisesti eikä muuten. Edes vanhetessaan ei ole saanut mitään samoja piirteitä. Harmittaa tällaiset mahdolliset valheet kaikkien kannalta.
Minulle asia olisi aivan yhdentekevä, ellei siihen liittyisi jotain perinnöllisiä sairauksia. Vanhemmuus on itselleni sosiaalinen rakenne, ei biologinen.