Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen ihminen menestyy nykyään työelämässä?
02.02.2023 |
Mitä mieltä olette?
Miltä teistä tuntuu, minkälaiset piirteet ovat nykyään edullisia työelämässä menestymiselle?
Koetko, että olet menestynyt juuri joidenkin tiettyjen piirteidesi takia?
Koetko, että et onnistu työssäsi, koska et pysty kehittämään itsessäsi jotain puolta tai persoonallisuuden piirrettä vahvemmaksi?
Kiinnostaisi keskustelu aiheesta.
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteita ei tietysti voita mikään noin lähtökohtaisesti.
Mutta ellei niitä ole, monipuolinen ja laaja osaamisskaala auttaa varmasti alalla kuin alalla.
Toisaalta jos niitä suhteita ei ole niin fiksu ihminen osaa verkostoitua ja niitä hankkia.
Loistavat kommunikointitaidot ovat aivan älyttömän tärkeitä työelämässä. Tuo on se ensimmäinen taito mitä lähtisin kehittämään jos tavoitteena menestyä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas negatiivisia käsityksiä. Kenties minulla on sitten vain hyvä työpaikka. Meillä menestyy jo pelkästään olemalla hyvä tiimipelaaja. Lisäksi jos on hyvä työmuisti, järjestelmällinen luonne ja kyky organisoida omaa tekemistä fiksusti, niin palkkaluokissa hyppii kyllä ylöspäin säännöllisesti ja vastuualueita tulee tarjottimella.
Samaa mieltä.
Luulen/arvaan kommentoijat eivät työelämästä edes tiedä, palstalla roikkuminen päivät pitkät on heidän työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa organisaatiossani tuntuvat etenevän ne, jotka eivät osaa stressata tai pelätä mitään ja osaavat leikkiä mukana siinä, miten tärkeää kaikki turhakin työ on.
Itse taas olen itselleni liiankin ankara ja välillä olen esimerkiksi sanonut, etten ole paras mahdollinen ihminen tekemään jotakin tehtävää ja lopulta tehtävän on tehnyt joku huoleton tyyppi, jolla on ollut paljon vähemmän osaamista asiaan, mutta joka ei ole osannut myöskään pelätä tietämättömyydestään johtuen, että homma voisi mennä pieleen. Olen monta kertaa jälkikäteen todennut, että olisin itse tehnyt paljon parempaa jälkeä ja sen jälkeen olen rohkeammin luottanutkin omaan osaamiseeni.
Joskus olen ollut mukana projekteissa, joihin olen hypännyt jälkijunassa mukaan ja joiden toteuttamisessa ei alunperinkään ole ollut juurikaan järkeä, mutta kaikki vain sujuvasti esittävät, että tämä on tosi tärkeää. En tiedä eivätkö he älyä vai eivätkö he koe minkäänlaista sisäistä konfliktia näissä tilanteissa? Itselleni taas on tosi tuskaista koordinoida tuollaisia tehtäviä, mutta silloin yritän ajatella, että ainakin tämä luo työllisyyyttä Suomeen. Ja nämä projektit ovat tosiaan olleet sellaisia, ettei niiden tuotoksia/tuloksia olla ikinä hyödynnetty mihinkään ja olen itse nähnyt sen jo projektin alkupuolella.
No, joka tapauksessa, etenisin varmasti urallani hyvinkin äkkiä, jos lopettaisin stressaamisen ja liian järkeilyn. Sitä harjoitellessa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa organisaatiossani tuntuvat etenevän ne, jotka eivät osaa stressata tai pelätä mitään ja osaavat leikkiä mukana siinä, miten tärkeää kaikki turhakin työ on.
Itse taas olen itselleni liiankin ankara ja välillä olen esimerkiksi sanonut, etten ole paras mahdollinen ihminen tekemään jotakin tehtävää ja lopulta tehtävän on tehnyt joku huoleton tyyppi, jolla on ollut paljon vähemmän osaamista asiaan, mutta joka ei ole osannut myöskään pelätä tietämättömyydestään johtuen, että homma voisi mennä pieleen. Olen monta kertaa jälkikäteen todennut, että olisin itse tehnyt paljon parempaa jälkeä ja sen jälkeen olen rohkeammin luottanutkin omaan osaamiseeni.
Joskus olen ollut mukana projekteissa, joihin olen hypännyt jälkijunassa mukaan ja joiden toteuttamisessa ei alunperinkään ole ollut juurikaan järkeä, mutta kaikki vain sujuvasti esittävät, että tämä on tosi tärkeää. En tiedä eivätkö he älyä vai eivätkö he koe minkäänlaista sisäistä konfliktia näissä tilanteissa? Itselleni taas on tosi tuskaista koordinoida tuollaisia tehtäviä, mutta silloin yritän ajatella, että ainakin tämä luo työllisyyyttä Suomeen. Ja nämä projektit ovat tosiaan olleet sellaisia, ettei niiden tuotoksia/tuloksia olla ikinä hyödynnetty mihinkään ja olen itse nähnyt sen jo projektin alkupuolella.
No, joka tapauksessa, etenisin varmasti urallani hyvinkin äkkiä, jos lopettaisin stressaamisen ja liian järkeilyn. Sitä harjoitellessa.
Itse perustin tuossa tilanteessa oman yrityksen. Olin niin turhautunut tekemään turhia tehtäviä, joissa ei ole järkeä usein myös tavalla jossa ei ole järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ainakaan hiljainen suorittaja. Ehkä siis päinvastainen.
Suorittaja eli tyypillinen akka joka alkaa ulista uuuupumuksesta toisen työpäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Generalisti, joka tietää kaikesta jotain, mutta ei mistään kauhean syvällisesti. Sivistynyt ihminen siis.
Nöyrä. Asiantuntijaorganisaatioissa on hyväksyttävä, että ei osaa niin paljon kuin muut johtoasemassa.
Vakaa persoona, joka ei reagoi liian voimakkaasti ongelmatilanteissa.
Tarvittaessa rohkea päätöksentekijä.
Vastuunkantaja, joka ottaa virheet omalle kontolleen ja palkitsee muita menestyksestä.
Turvallinen persoonallisuus, jonka kanssa ongelmienkin yhteydessä on hyvä työskennellä.
Toki muitakin strategioita menestykseen on.
Olen eri mieltä tuosta ekasta kohdasta, mielestäni nimenomaan sellainen henkilö, joka on alansa ekspertti ja syvä tieto ja osaaminen alalla tulee menestymään. Toki niistä muistakin asioista on hyvä tietää jonkin verran.
Mäkään en tajua tuota ekaa kohtaa, kuka haluaisi palkata henkilön, jolla ei ole kunnon osaamista mistään? Johonkin toimistoapulaiseksi ehkä sopii tuommoinen jokapaikan höylä, mutta mitä vaativampi duuni sitä enemmän sitä erikoistunutta ammattitaitoa tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen menestynyt seuraavilla kikoilla, olematta supliikki kusipää:
– Työpaikka on alunperin saatu piilotyöpaikkana: olen aktiivisesti analysoinut firmojen tarpeita ja tarjonnut osaamiseni. Ei tarvi suurta myyntitaitoa, jos tarve ja osaaminen kohtaavat ilman että tarvii nähdä vaivaa rekrytointiin, kunhan laittaa yksinkertaisen sähköpostin ja on jotakuinkin normaalin oloinen.
– Ylempään portaaseen suhtaudun niin, että haluan tehdä heidän elämästään mahdollisimman helppoa. En häiriköi jatkuvilla kysymyksillä tai ideoilla, vaan teen päätöksiä niin itsenäisesti, kuin kehtaan. Annan kuvan siitä, että langat ovat tiukasti käsissäni jotta voivat ottaa rennosti minun suhteeni.
– Onnistuneista tuloksista tajuan kuitenkin olla ottamatta kunnian itselleni, annan kunnian aina tiimini työntekijöille.
– Alempaan portaaseen (kyllä, olen saanut ylennyksen) suhtaudun luottavaisesti, mutta niin että ei tarvi stressata siitä ovatko suuressa kuvassa langat jonkun käsissä. Olen siis perillä siitä mitä tapahtuu ja vain tarvittaessa hieman ohjailen, jos vaikkapa työntekijöillä ei keskenään viestintä kulje.
– Oman työni teen hyvin minimipanoksella ja siihen ollaan silti oltu jatkuvasti erittäin tyytyväisiä. En esimerkiksi mikromanageroi tai ota muiden töitä haltuuni. En ole perfektioinisti, vaan tarpeeksi hyvä riittää. Ison osan ajasta lähinnä pyörittelen peukaloita, mutta tajuan tehdä sen oikealla tavalla.
– Minulla on lisäksi erityistaitojen yhdistelmä, jota muilla työyhteisössä ei ole. Olen vaikeasti korvattava ja työnantajalleni tämän takia hyvin oleellinen työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Generalisti, joka tietää kaikesta jotain, mutta ei mistään kauhean syvällisesti. Sivistynyt ihminen siis.
Nöyrä. Asiantuntijaorganisaatioissa on hyväksyttävä, että ei osaa niin paljon kuin muut johtoasemassa.
Vakaa persoona, joka ei reagoi liian voimakkaasti ongelmatilanteissa.
Tarvittaessa rohkea päätöksentekijä.
Vastuunkantaja, joka ottaa virheet omalle kontolleen ja palkitsee muita menestyksestä.
Turvallinen persoonallisuus, jonka kanssa ongelmienkin yhteydessä on hyvä työskennellä.
Toki muitakin strategioita menestykseen on.
Olen eri mieltä tuosta ekasta kohdasta, mielestäni nimenomaan sellainen henkilö, joka on alansa ekspertti ja syvä tieto ja osaaminen alalla tulee menestymään. Toki niistä muistakin asioista on hyvä tietää jonkin verran.
Mäkään en tajua tuota ekaa kohtaa, kuka haluaisi palkata henkilön, jolla ei ole kunnon osaamista mistään? Johonkin toimistoapulaiseksi ehkä sopii tuommoinen jokapaikan höylä, mutta mitä vaativampi duuni sitä enemmän sitä erikoistunutta ammattitaitoa tarvitaan.
Olen edennyt omalla urallani ensin spesialistina, mutta myöhemmin kun jonkinlaisissa johtotehtävissä vastuualueet laajenivat, olen mielestäni tarvinut enemmän osaamista vähän kaikesta kuin paljon osaamista yhdestä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin alaa nelikymppisenä ja sain yllättävän helposti töitä uudella alalla ihan vaan supliikilla olemuksella, joka on peruja entiseltä alalta teknistä osaamista vaativasta myyntityöstä.
Luulin, että kun alan kokemus lähes nolla ja ikää 40 olisi vaikeampi työllistyä mutta hyvä hakemus ja puheenlahjat sekä asiakaspalvelutaidot hyödytti vaikka työ ei ole asiakaspalvelua (luojan kiitos).
Vastaan siis hyvät sosiaaliset taidot on avainsana useimpiin työtehtäviin.
Minä en pääse töihin koska olen ruma, en miellytä ihmisiä. Työt menee isomunaisille miehille jotka käyvät pomon kanssa kusella, joiden kusi lentää
Eri ihmiset käsittää menestymisen eri tavalla. Toisille menestymistä on se, että pääsee pikkupomoksi johonkin pieneen firmaan. Toisille menestyminen on oma yritys tai kansainvälisen maailmankuullun firman johtoporras.