Yle: 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi

Vierailija kirjoitti:

Mutta totta sekin, että jos en olisi saanut diagnoosia, olisin varmasti pyytänyt kaikki transaktivistiystäväni, transetujärjestöjen ihmiset ynnä muut vaatimaan itselleni "oikeutta", koska olin niin täysin aivopesty siihen, että transhoitojen evääminen keltään on suuri ihmisoikeusrikkomus vaikka syy "hylylle" olisikin selvästi liian epävakaa psyyke. Ja tähän vielä lisäys, että en ollut vain "aivopesu uhri" vaan myös aktiivinen ja ärhäkkä "aivopesijä" itsekin tuohon aikaan. Nämä sanomani asiat eivät siis ole syyttelyä ja vastuun muille siirtämistä vaan ITSEREFLEKTIOTA. Olinhan itse transyhteisön jäsen.

No tässähän jutun kerroitkin. Lääkärisi eivät halunneet tulla maalitetuiksi, joten jokainen antoi asian valua yhden pykälän eteenpäin, jos vaikka ei itse joutuisi vaikeuksiin transfoobikkona. Kuviteltukin transfobisuus kun on nykyään ihmisen poistoon riittävä rikos. Valitettavaa, mutta kovin inhimillistä käytöstä psykologeilta ja muilta ammattilaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että vika on edelleen muissa eli yhteiskunta ei tarjonnut apua, jota hän ei halunnut. Hän halusi prosessin leikkauksineen ja nyt (2019) kun oma päätös osoittautui vääräksi, ei vieläkään ole kykyä ottaa vastuuta itsestään.

Kyseessä on vakavasti mieleltään järkkynyt henkilö, jonka ongelmia lääkärit eivät ole tunnistaneet. Eikö kyseessä ole silloin hoitovirhe? Transhoitoihin ei pääse omalla ilmoituksella.

Miten niin tunnistaneet? Tunnistihan. Millä sä erotat transdiagnoosin 100% varmuudella? Henkilö itse oli päättänyt diagnoosin saada ja korosti kaikkea sitä millä sen saa. Oma moka, jos se ei ollut aitoa. Ihan itse päätti ettei asiaa tutki aidosti. Eikä kyseessä ollut mikään teini vaan 20-vuotias ihminen.

"Nita oli oireillut psyykkisesti murrosiästä lähtien. Hänellä on ollut vakavaa masennusta ja dissosiaatio-oireilua sekä ahdistusta, syömishäiriötä ja itsetuhoisuutta. Teinivuosina hänellä oli myös päihdeongelmia." Vaikuttaako tällainen listaus siltä, että tyyppi on niin tasapainossa, että voi tehdä tuollaisia lopun ikää vaikuttavia päätöksiä?

Mikäli henkilö vakuuttaa, että tuo kaikki on johtunut siitä, että hän kokee olevansa väärässä sukupuolessa, niin miksi hänen ei annettaisi saada haluamaansa hoitoa?

Koska miksi emme hyväksy, että luonto on tarkoittanut, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat ns. eriparia ajatusten ja vartalon kanssa? Me laskemme sen sairaudeksi, joka pitää hoitaa ja korjata. Mutta se voisi ihan hyvin nyt vaan olla, että tällainenkin ilmiö löytyy ja sekin on ihan normaalia biologiaa. Kuten taudit, virukset tai kromosomipoikkeudet ovat. Kun miljardeja ihmisiä syntyy, niin erikoisjuttuja tulee väistämättä, eikä niitä kuuluu korjata vaan hyväksyä monimuotoisuuden ilmentymänä. Ne kun eivät ole suoranaisesti sairauksia, vaan poikkeamia.

Ei ole mitään eriparia vartalon kanssa.

Jostain syystä (lähinnä) nuoret naiset kokevat oikeudekseen määritellä mitä on olla mies ja nainen, jonka jälkeen he sitten kertovat olevansa se, mitä he päättävät olevan mies. Sit jos ei kumpikaan näistä heidän määrittelemistä osu, niin he kertovatkin olevansa "muu"

Millaista röyhkeyttä, joku joka on hädintuskin pääsemässä pois äitin tissiltä kertoo millaisia miesten ja naisten pitäisi olla? Minä, miehenä olen juuri sitä mitä olen. Jos haluan käyttää hametta teen sen. Jos pelaan xboksilla teen sen ja jos leikin siskontytön kanssa berbeilla teen sen. Ei siihen tarvita mitään määrittelyä. Ainoa asia on jalkojen välissä roikkuu. Jos ei ole siihen tyytyväinen niin sepä onkin eri asia. Sille ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti. Ennen sitä ei pitäisi antaa yhdellekään lupaa sterilisaatioon, sukupuolen korjaukseen yms. peruuttamattomaan. Tai ei ainakaan yhteiskunnan piikkiin. Eikä edes takas veivaamista koskaan yhteiskunnan maksettavaksi. Kun aikuinen on tehnyt valinnan, pysyköön siinä sitten tai maksakoot sirkuksensa itse.

Kuinka moni transsukupuolinen elää 25-vuotiaaksi ilman hoitoa? Aika riskitutkimus lähteä kokeilemaan. Näitä Nitoja on tosi vähän, hänen vuokseen koko systeemin uusiminen olisi aikamoinen ylilyönti.

Kun näkisikin sen päivän että joku postailee avlle ne onnistuneet transprosessit. Niitä nyt on kuitenkin pikkasen enemmän kun näitä, jotka hoitaa itsensä ensin mieheksi, sit naiseksi ja sit vielä kerran mieheksi.

Näytä mulle yksikin onnistunut transprosessi missä nainen muuttui mieheksi, tai toisinpäin.

Kirkkoherra Marja-sisko

Urheilija Jade Nyström.

Tubettaja Henny Harjusola

Kaikki entisiä miehiä

Nämähän ovat miehiä edelleen, vaikka larppaavat naista.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot, mutta onko sukupuolen korjaaminen sitten takaisin enää mahdollista vai onko se sitten vaan elettävä siinä korjatussa sukupuolensa?

kait sitä voi teetättää silarit virossa ja ostaa omalla rahalla hormoneja. Mitä tuo yhteiskunnalle kuuluisi mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Oma päätös, omat seuraukset. Vastaa itse elämästään ja tekemistään valinnoista.

Sitä väliä, että ensin se hoidattaa vehkeitään toisenlaiseksi ja sen jälkeen alkaa katumaan ja jälleen hoidattaa niitä takaisin, SINUNKIN VERORAHOILLA.

Ihan vaan tiedoksi kaikille, että harva katuja haluaa mitään kirurgisia toimenpiteitä takaisin alkuperäiseen suuntaan. Ne kun ovat riskialttiita ja yleensä se katumusta aiheuttanut leikkaus (tai leikkaukset) on ollut niin traumaattinen kokemus. Useimmat katujat kokevat ettei olisi ikinä pitänyt lähteä kehoa muuttamaan eivätkä halua enää lisää operaatioita - ei verorahoilla eikä omilla. Poikkeuksiakin toki joukosta löytyy.

Tiedoksi myös se, että vaginoplastiat ja falloplastiat eli nää varsinaiset sukupuolielinleikkaukset ovat transihmiset keskuudessa melko harvinaisia, koska ne ovat niin riskialttiita ja isoja operaatioita. Useimmiten naisesta-mieheksi-transihmisiltä poistetaan vain rinnat, kohtu ja munasarjat, mutta mitään feikkipenistä ei rakenneta kuin harvoille. Miehestä-naiseksi-prosessissa operaatioita ehkä tehdään vähän enemmän, mutta en muista mitkä kaikki saa julkiselta. Julkisella puolella ainakin aatamin omenaa voidaan höylätä pienemmäksi, ihokarvoja poistaa laaserilla ja poistaa kivekset testosteronia tuottamasta. Transnaisten rintaimplanttien yleisyydestä en tiedä, mutta estrogeenilääkityksen seurauksena miehelle kasvaa pienet rinnat, joten monet ei koe tarvitsevansa lisäksi implantteja.

Jos olette huolissamme VERORAHOISTA ja niiden käytöstä, kampanjoikaa ahkerasti toimivamman psykiatrisen hoitojärjestelmän ja helpomman terapiaan pääsyn puolesta!

Lisättäköön vielä, että en syyttele minua hoitaneita lääkäreitä enkä ketään muutakaan omaa vastuutani pakoillen vaan ymmärrän tämän kokonaisuuden monimutkaisuuden sekä haastavuuden. Transpolien lääkärit ovat tosi vaikeassa tilanteessa, jossa painostusta tulee monesta eri suunnasta. Prosessiin lähtevät nuoret ovat niin vakuuttuneita sukupuolenkorjauksen välttämättömyydestä etteivät he ole avoimia kyseenalaistamaan itseään tai harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tämä ehdottomuus on osittain jotain mitä transyhteisön sisälle kuplautuminen lietsoo, mutta osittain on kyse myös siitä, että ihmisen on tosi työlästä ja kivuliasta kohdata omien kipujensa juuri syitä tai ylipäätään kyseenalaistaa itseään. Eikä ketään voi pakottaa kohtaamaan omaa itseään syvemmin. Ihminen pystyy katsomaan omaa itseään, menneisyyttään, traumojaan ja motiivejaan kunnolla vasta kun on aidosti itse siihen valmis. Ihmisen pakottaminen kohti omia traumojaan vain vahvistaa psyykeen defensejä.

Toivoisin, että keskustelu aiheen ympärillä muuttuisi puolin ja toisin vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän empaattiseksi, jolloin nuorilla (ja miksei aikuisillekin) olisi enemmän tilaa kuulostella sisintään ja tehdä oikeita päätöksiä.

Terveisin,

Tämän kyseisen artikkelin Nita

PS.

Kannattaa aina tänne kirjoitellessa pitää mielessä, että kirjoitatte ihan oikeista ihmisistä, jotka saattavat jopa lukea kirjoituksianne.

Onneksi itse voin nykyään oikein hyvin enkä ahdistu pienestä, mutta kyllä tätä ketjua lukiessani mietin usean kommentin kohdalla, että kuinkakohan moni kehtaisi huudella samoja juttuja kasvotusten...

Kiitos, että jaksoit kirjoittaa ja täydentää ilman toimittajan väliintuloa. Minä kyllä kehtaisin sanoa asiani myös kasvotusten jos voisin. Olen tehnyt paljon töitä muotialalla ja tiedostan kuinka ja miten muotijutut saadan myytyä ihmisille, kun se olisi heidän oma halunsa ja tarpeensa ostaa itselleen asioita. Eikä se ole vain fyysinen tavara mikä on muotia. Puhumme miljardibisneksestä ja nyt siihen on mukaan tullut kirurgia ja siinähän ei rajaa ole mitä kaikkea voi leikellä vastaamaan sitä kuvaa mikä päässä on itsestään.

Kaikilla on kipupisteitä. Joillakin se on, että on ostettava 1500€ puhelin, jotta ei muka tulisi kiusatuksi ja kuuluu ryhmään. Jollain se on, että on saatava ne rinnat pois, ettei joku kommentoi seksuaalisävytteisesti bussissa. Kaikilla on joku ratkaisu ongelmiin ja monella se löytyy joko rahalla tai kirurgialla.

En tiedä tarvitseeko itseään edes kohdata syvemmältä. Ehkä se riittäisi, että oppii hyväksymään luonnonlait. Synnyit miksi synnyit ja joku nyt syntyy sitten erinäköisen vartalon kanssa, mitä aivot sanoo. Joku syntyy koiraksi, vaikka käyttäytyy kuin ihminen. Luonto on monimuotoinen ja me itse olemme keksineet sen, että niihin lokeroihin on itsensä saatava, koska niin muka on oltava. Miesaivot miesvartalon kanssa, naisaivot naisvartaloa kanssa, vaikka luonnon hienous on, että kaikenlaista mixiä ja matchia löytyy, kunhan vaan oppii arvostamaan sitä sen kanssa voi pärjätä oikein hyvin. Erilaisuus on rikkaus.

Jokainen meistä valitsee ennen syntymäänsä oman perheensä, synnyinmaansa, sukupuolensa jne. Mikään näistä ei tule ihmiselle ns. vahingossa tai väärin. Jokaisesta asiasta on tarkoitus oppia tässä elämässä jotain tai tasapainoittaa karmaa näillä valinnoilla. Jokainen meistä on joskus aikaisemmissa elämissään ollut orja ja joskus orjanomistaja, rikas tai köyhä. Yksi arvio siitä, miksi ihminen  haluaa vaihtaa sukupuoltaan on se, että edellinen elämä on eletty juurikin siinä vastakkaisessa sukupuolessa ja siellä on jäänyt joku asia kesken, se elämä on päättynyt traagisesti tai siitä elämästä on niin lyhyt aika, että ihminen tuntee edelleen voimakkaammin vetoa siihen sukupuoleen ja identifioituu nykyisessä elämässään jopa niin paljon siihen, että kokee syntyneensä "väärään sukupuoleen" ja haluaa korjata asian. Sitä en tiedä, olisko järkevämpää elää elämänsä siinä kehossa mihin on valinnut ennen syntymäänsä syntyä, vai oppia se opetus, mikä tuolla "väärään kehoon" syntymisellä on tässä nykyisessä elämässä.

Minä usein koen olevani homomies naisen kehossa. Mutta kehodysforiaa en ole koskaan kokenut, vaikka olisinkin halunnut olla poika/mies. Olen kuitenkin järkevä ja kannatan luonnonmukaisuutta, mitä ns sukupuolen korjaaminen ei koskaan ole. Olen tyytyväinen naisena, sukupuoleni ei estä minua olemasta teknisen alan insinööri, hehkuttamasta ralliautoja tai metsästämästä tai käyttämästä maihareita ja reisitaskuhousuja.

Transtuputus pahimmillaan estää tyttöjä ja poikia toteuttamasta itseään, vaikka liikkeessä väittävät päinvastaista. Sanotaan "be who you are!", mutta ei kuitenkaan saa olla tyttö, joka tykkää autoista tai poika, joka tykkää prinsessamekoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että vika on edelleen muissa eli yhteiskunta ei tarjonnut apua, jota hän ei halunnut. Hän halusi prosessin leikkauksineen ja nyt (2019) kun oma päätös osoittautui vääräksi, ei vieläkään ole kykyä ottaa vastuuta itsestään.

Kyseessä on vakavasti mieleltään järkkynyt henkilö, jonka ongelmia lääkärit eivät ole tunnistaneet. Eikö kyseessä ole silloin hoitovirhe? Transhoitoihin ei pääse omalla ilmoituksella.

Miten se voi olla hoitovirhe, kun itse on sukupuolenkorjausta halunnut ja hakenut vertaistukea jopa siihen, mitä tutkimuksissa pitää sanoa tai jättää sanomatta hoitoa saadakseen?

En itse vänkää siitä tapahtuiko kohdallani hoitovirhe vai ei enkä esimerkiksi ole koskaan vaatinut mitään korvauksia hoitovirheestä tms. Tiedostan myös oman vastuuni.

Olen kuitenkin jälkeenpäin välillä ihmetellyt sitä, että kuinka minun oli mahdollista saada diagnoosi oikeastaan niin nopeasti kuin se vaan on mahdollista saada ilman, että minua missään vaiheessa mitenkään haastettiin tai kyseenalaistettiin. Olin ollut psykiatrisessa hoitojärjestelmässä potilaana aikalailla yhtäjaksoisesti noin 12-vuotiaasta saakka, joten potilaskertomuksia oli kertynyt erittäin pitkältä ajalta. Nämä kaikki aiemmat hoitokertomukseni olivat diagnoosin tekevän lääkärin saatavilla. Kaikki psyykkinen oireiluni oli siis siellä hyvin tiedossa.

Olen jälkeenpäin tutkinut transpolikäynneistäni tehtyjä merkintöjä. Se on ihan mustana valkoisella, että traumataustastani ja dissosiaatio-oireistani on yhdellä (ja siis vain yhdellä) sairaanhoitajakäynnillä lyhyesti kyselty, eikä asiaan palattu millään tavoin myöhemmin tai mietitty voisiko sukupuolidysforialla ja noilla asioilla olla jokin yhteys... Siinä näen tapahtuneen jonkinlaisen virheen. Minua ja kaikkia muita tuntemiani detrans-naisia yhdistää traumatausta ja dissosiaatiohäiriö. Tuo on siis selkeästi sellainen asia, johon pitäisi enemmän kiinnittää huomiota ja luultavasti (toivottavasti!) nykyään näin tehdäänkin.

Yhden toisen detrans-naisen kohdalla lääkäri oli todennut, että luettuaan tämän naisen aiemmat potilaskertomukset hän oli ajatellut, ettei tämä ole psyykkisesti tarpeeksi vakaa transprossia aloittamaan, mutta tämän naisen olemus vastaanotolla vuorovaikutustilanteissa oli saanut lääkärin puoltamaan transdiagnoosia. Onko silloin psykiatri toiminut aivan ammattimaisesti? Luulen omalla kohdallani käyneen myös näin. Osaan ilmaista itseäni hyvin ja vaikutin varmasti ihan täyspäiseltä siellä jutellessani.

Mutta totta sekin, että jos en olisi saanut diagnoosia, olisin varmasti pyytänyt kaikki transaktivistiystäväni, transetujärjestöjen ihmiset ynnä muut vaatimaan itselleni "oikeutta", koska olin niin täysin aivopesty siihen, että transhoitojen evääminen keltään on suuri ihmisoikeusrikkomus vaikka syy "hylylle" olisikin selvästi liian epävakaa psyyke. Ja tähän vielä lisäys, että en ollut vain "aivopesu uhri" vaan myös aktiivinen ja ärhäkkä "aivopesijä" itsekin tuohon aikaan. Nämä sanomani asiat eivät siis ole syyttelyä ja vastuun muille siirtämistä vaan ITSEREFLEKTIOTA. Olinhan itse transyhteisön jäsen.

Tätä juuri muoti on. Luodaan tarve, jota osa porukasta aktiivisesti myy muille. Transyhteisö näyttää olevan täynnä influenssereita, jotka haluavat myydä agendaansa, johon kyllä ihan aidosti uskovat.

Osalla kohderyhmästä on alla mielenterveysongelma ja ongelmia ja niihen sitten transyhteisön markkinamiehet tai naiset iskevät. Kun on tarve, se täytetään. Seta tarvitsee jäseniä ja rahaa. Osalla ei taas ole edes mielenterveysongelmaa, vaan ihan tavallinen huono päivä tai viikko, kuten huono tukkapäivä ja tekisi mieli leikata kalju. Kyse teinien kohdalla on erittäin lyhyestä ajasta. Pahimmillaan muutamasta kuukaudesta. Kun aletaan vaatia vuosia sille, että haluatko vieläkin ihan oikeasti, niin monella jää ne tatskat, tissit ja sukupuolen leikkaukset tekemättä.

Näissä leikkauksissa pitäisi olla vaatimus muutaman vuoden vahvaan mielenterveyshoidon läpi käymiseen. Kun oikeasti ne kipupisteet ja hormoonitasapainot ja traumat on käyty läpi ja saatu kuntoon ja vieläkin tuntuu siltä, niin sitten veitsi avuksi.

Mutta se veitsi ei ole 10-18 vuotiaan hoitomuoto. Eikä edes ne hormonit. Keho on ihmeellinen ja sille on annettava aikaa tulla täyteen kukkaan. Emme me kasvejakaan määrittele siinä vaiheessa, kun ne vasta pilkottavat maasta. Komeimmat kasvit kasvavat kun niiden antaa kasvaa ja rehottaa aivan vapaasti. Vähän vaan rakkautta ja lannotteita mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella on traumatausta? Kehonkuva ja tasapainoinen mieli hukassa.

Sen yhden norjalaislääkärin mukaan (joka toki sai aktivistit niskaansa pahasti) suurimmalla osalla on ptsd, autismikirjo, ahdistus, masennus yms. Että onko todellakin ihan kuranttia hoitoa, silpoa näitä teinejä ja aloittaa niillä vastakkaisen sukupuolen hormonit tai blokkerit (joita siis käytetään kemialliseen kastraatioon aikuisilla!).

Niin. Jos jollakulla on näkemys, että on 40-kiloisenakin lihava, häntä pidetään psykologisesti sairaana ja yritetään parantaa hänen minäkuvaansa. Jos joku haluaa hillittömät silarit ja "kissankasvot", sitä pidetään kehodysmorfiana. Mutta jos jollakulla on näkemys, että on ihan varmasti poika, niin silloin kyseessä on ilmoitusasia ja on transfoobista väittää, että ehkä moiseen ajatteluun saattaisi olla mielenterveydellisiä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Tää teidän hehkuttama Hesarissa haastateltu lastenpsykiatrikin on sanonut, että vain pieni osa katuu sukupuolenkorjaustaan myöhemmin. Todella suurelle osalle se on harkittu ja oikea päätös.

Ihmettelen miksi hänen lausuntonsa ei saa nyt kuitenkaan hyväksyntää!

Saahan, ilman muuta saa! Hehän ovat tähän saakka käyneet läpi pitkällisen psykologisen arvion ja odottaessaan prosessin loppuun käymistä harkinneet ja harkitsemasta päästyäkin harkinneet. Alaikäisiä ei ole ollut joukossa yhtäkään. Tästä kaikesta hyvästä periaatteestahan halutaan nyt päästä eroon ja teinitkin esim hormoniblokkereiden piiriin omalla ilmoituksella vaikka jo huomiseksi (jos sattuu saamaan terveyskeskuksen yleislääkärille puhelinajan reseptiä varten niin nopeasti)

Vierailija kirjoitti:

Se Jade urheilija näyttää kyllä ihan kundilta. Haluaa olla nainen ? On kyllä vieläkin miehekkäät kasvon piirteet. Kuinka monilla lähtee miesten vehkeet pois ? Onko niin , että ihminen ei halua munia pois sillä on varmaan aika iso leikkaus. 

Kaikki nää transnaiset paljastuu sillä, että en ylimeikkaa ja vetää huulet ylitäyteen täyteaineita. Muuten voisivatkin mennä paremmin naisesta läpi, mutta nuo em. seikat paljastaa joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että vika on edelleen muissa eli yhteiskunta ei tarjonnut apua, jota hän ei halunnut. Hän halusi prosessin leikkauksineen ja nyt (2019) kun oma päätös osoittautui vääräksi, ei vieläkään ole kykyä ottaa vastuuta itsestään.

Kyseessä on vakavasti mieleltään järkkynyt henkilö, jonka ongelmia lääkärit eivät ole tunnistaneet. Eikö kyseessä ole silloin hoitovirhe? Transhoitoihin ei pääse omalla ilmoituksella.

Miten se voi olla hoitovirhe, kun itse on sukupuolenkorjausta halunnut ja hakenut vertaistukea jopa siihen, mitä tutkimuksissa pitää sanoa tai jättää sanomatta hoitoa saadakseen?

En itse vänkää siitä tapahtuiko kohdallani hoitovirhe vai ei enkä esimerkiksi ole koskaan vaatinut mitään korvauksia hoitovirheestä tms. Tiedostan myös oman vastuuni.

Olen kuitenkin jälkeenpäin välillä ihmetellyt sitä, että kuinka minun oli mahdollista saada diagnoosi oikeastaan niin nopeasti kuin se vaan on mahdollista saada ilman, että minua missään vaiheessa mitenkään haastettiin tai kyseenalaistettiin. Olin ollut psykiatrisessa hoitojärjestelmässä potilaana aikalailla yhtäjaksoisesti noin 12-vuotiaasta saakka, joten potilaskertomuksia oli kertynyt erittäin pitkältä ajalta. Nämä kaikki aiemmat hoitokertomukseni olivat diagnoosin tekevän lääkärin saatavilla. Kaikki psyykkinen oireiluni oli siis siellä hyvin tiedossa.

Olen jälkeenpäin tutkinut transpolikäynneistäni tehtyjä merkintöjä. Se on ihan mustana valkoisella, että traumataustastani ja dissosiaatio-oireistani on yhdellä (ja siis vain yhdellä) sairaanhoitajakäynnillä lyhyesti kyselty, eikä asiaan palattu millään tavoin myöhemmin tai mietitty voisiko sukupuolidysforialla ja noilla asioilla olla jokin yhteys... Siinä näen tapahtuneen jonkinlaisen virheen. Minua ja kaikkia muita tuntemiani detrans-naisia yhdistää traumatausta ja dissosiaatiohäiriö. Tuo on siis selkeästi sellainen asia, johon pitäisi enemmän kiinnittää huomiota ja luultavasti (toivottavasti!) nykyään näin tehdäänkin.

Yhden toisen detrans-naisen kohdalla lääkäri oli todennut, että luettuaan tämän naisen aiemmat potilaskertomukset hän oli ajatellut, ettei tämä ole psyykkisesti tarpeeksi vakaa transprossia aloittamaan, mutta tämän naisen olemus vastaanotolla vuorovaikutustilanteissa oli saanut lääkärin puoltamaan transdiagnoosia. Onko silloin psykiatri toiminut aivan ammattimaisesti? Luulen omalla kohdallani käyneen myös näin. Osaan ilmaista itseäni hyvin ja vaikutin varmasti ihan täyspäiseltä siellä jutellessani.

Mutta totta sekin, että jos en olisi saanut diagnoosia, olisin varmasti pyytänyt kaikki transaktivistiystäväni, transetujärjestöjen ihmiset ynnä muut vaatimaan itselleni "oikeutta", koska olin niin täysin aivopesty siihen, että transhoitojen evääminen keltään on suuri ihmisoikeusrikkomus vaikka syy "hylylle" olisikin selvästi liian epävakaa psyyke. Ja tähän vielä lisäys, että en ollut vain "aivopesu uhri" vaan myös aktiivinen ja ärhäkkä "aivopesijä" itsekin tuohon aikaan. Nämä sanomani asiat eivät siis ole syyttelyä ja vastuun muille siirtämistä vaan ITSEREFLEKTIOTA. Olinhan itse transyhteisön jäsen.

Mitä ilmeisimmin olet osannut olla vakuuttava ja YLEn haastattelun perusteella jopa hankkineesi/saaneesi vertaistukea siihen, miten tutkimuksissa kannattaa vastata ja mitä jättää sanomatta, joten enemmän ihmetyttäisi, ellet olisi haluamiasi hoitoja saanut.

Mitä näihin myöhempiin pohdiskeluihisi tulee, kuulostaa siltä, että sinusta voisi olla valtavasti hyötyä hoitohenkilökunnan kouluttamisessa asiaan liittyen, oletko ehkä harkinnut jotain väylää siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää teidän hehkuttama Hesarissa haastateltu lastenpsykiatrikin on sanonut, että vain pieni osa katuu sukupuolenkorjaustaan myöhemmin. Todella suurelle osalle se on harkittu ja oikea päätös.

Ihmettelen miksi hänen lausuntonsa ei saa nyt kuitenkaan hyväksyntää!

Miksi ei saisi?

Siitä huolimatta tulee antaa tilaa myös keskustelulle, ettei ne ongelmat välttämättä katoa sukupuolta vaihtamalla ja on myös ihmisiä, jotka peruuttamatonta päätöstä myöhemmin katuvat.

En ole kieltämässä keskustelua. Ketjun alkupuolella on kasa törkykommentteja, jossa tämä tyytyväisten osuus ei tule millään muotoa hyväksytyksi. Koko ilmiö saa aivan vääränlaisen muodon.

Asetaan tyytyväiset ja tyytymättömät oikeaan mittasuhteisiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Oma päätös, omat seuraukset. Vastaa itse elämästään ja tekemistään valinnoista.

Sitä väliä, että ensin se hoidattaa vehkeitään toisenlaiseksi ja sen jälkeen alkaa katumaan ja jälleen hoidattaa niitä takaisin, SINUNKIN VERORAHOILLA.

Ihan vaan tiedoksi kaikille, että harva katuja haluaa mitään kirurgisia toimenpiteitä takaisin alkuperäiseen suuntaan. Ne kun ovat riskialttiita ja yleensä se katumusta aiheuttanut leikkaus (tai leikkaukset) on ollut niin traumaattinen kokemus. Useimmat katujat kokevat ettei olisi ikinä pitänyt lähteä kehoa muuttamaan eivätkä halua enää lisää operaatioita - ei verorahoilla eikä omilla. Poikkeuksiakin toki joukosta löytyy.

Tiedoksi myös se, että vaginoplastiat ja falloplastiat eli nää varsinaiset sukupuolielinleikkaukset ovat transihmiset keskuudessa melko harvinaisia, koska ne ovat niin riskialttiita ja isoja operaatioita. Useimmiten naisesta-mieheksi-transihmisiltä poistetaan vain rinnat, kohtu ja munasarjat, mutta mitään feikkipenistä ei rakenneta kuin harvoille. Miehestä-naiseksi-prosessissa operaatioita ehkä tehdään vähän enemmän, mutta en muista mitkä kaikki saa julkiselta. Julkisella puolella ainakin aatamin omenaa voidaan höylätä pienemmäksi, ihokarvoja poistaa laaserilla ja poistaa kivekset testosteronia tuottamasta. Transnaisten rintaimplanttien yleisyydestä en tiedä, mutta estrogeenilääkityksen seurauksena miehelle kasvaa pienet rinnat, joten monet ei koe tarvitsevansa lisäksi implantteja.

Jos olette huolissamme VERORAHOISTA ja niiden käytöstä, kampanjoikaa ahkerasti toimivamman psykiatrisen hoitojärjestelmän ja helpomman terapiaan pääsyn puolesta!

Lisättäköön vielä, että en syyttele minua hoitaneita lääkäreitä enkä ketään muutakaan omaa vastuutani pakoillen vaan ymmärrän tämän kokonaisuuden monimutkaisuuden sekä haastavuuden. Transpolien lääkärit ovat tosi vaikeassa tilanteessa, jossa painostusta tulee monesta eri suunnasta. Prosessiin lähtevät nuoret ovat niin vakuuttuneita sukupuolenkorjauksen välttämättömyydestä etteivät he ole avoimia kyseenalaistamaan itseään tai harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tämä ehdottomuus on osittain jotain mitä transyhteisön sisälle kuplautuminen lietsoo, mutta osittain on kyse myös siitä, että ihmisen on tosi työlästä ja kivuliasta kohdata omien kipujensa juuri syitä tai ylipäätään kyseenalaistaa itseään. Eikä ketään voi pakottaa kohtaamaan omaa itseään syvemmin. Ihminen pystyy katsomaan omaa itseään, menneisyyttään, traumojaan ja motiivejaan kunnolla vasta kun on aidosti itse siihen valmis. Ihmisen pakottaminen kohti omia traumojaan vain vahvistaa psyykeen defensejä.

Toivoisin, että keskustelu aiheen ympärillä muuttuisi puolin ja toisin vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän empaattiseksi, jolloin nuorilla (ja miksei aikuisillekin) olisi enemmän tilaa kuulostella sisintään ja tehdä oikeita päätöksiä.

Terveisin,

Tämän kyseisen artikkelin Nita

PS.

Kannattaa aina tänne kirjoitellessa pitää mielessä, että kirjoitatte ihan oikeista ihmisistä, jotka saattavat jopa lukea kirjoituksianne.

Onneksi itse voin nykyään oikein hyvin enkä ahdistu pienestä, mutta kyllä tätä ketjua lukiessani mietin usean kommentin kohdalla, että kuinkakohan moni kehtaisi huudella samoja juttuja kasvotusten...

Kiitos, että jaksoit kirjoittaa ja täydentää ilman toimittajan väliintuloa. Minä kyllä kehtaisin sanoa asiani myös kasvotusten jos voisin. Olen tehnyt paljon töitä muotialalla ja tiedostan kuinka ja miten muotijutut saadan myytyä ihmisille, kun se olisi heidän oma halunsa ja tarpeensa ostaa itselleen asioita. Eikä se ole vain fyysinen tavara mikä on muotia. Puhumme miljardibisneksestä ja nyt siihen on mukaan tullut kirurgia ja siinähän ei rajaa ole mitä kaikkea voi leikellä vastaamaan sitä kuvaa mikä päässä on itsestään.

Kaikilla on kipupisteitä. Joillakin se on, että on ostettava 1500€ puhelin, jotta ei muka tulisi kiusatuksi ja kuuluu ryhmään. Jollain se on, että on saatava ne rinnat pois, ettei joku kommentoi seksuaalisävytteisesti bussissa. Kaikilla on joku ratkaisu ongelmiin ja monella se löytyy joko rahalla tai kirurgialla.

En tiedä tarvitseeko itseään edes kohdata syvemmältä. Ehkä se riittäisi, että oppii hyväksymään luonnonlait. Synnyit miksi synnyit ja joku nyt syntyy sitten erinäköisen vartalon kanssa, mitä aivot sanoo. Joku syntyy koiraksi, vaikka käyttäytyy kuin ihminen. Luonto on monimuotoinen ja me itse olemme keksineet sen, että niihin lokeroihin on itsensä saatava, koska niin muka on oltava. Miesaivot miesvartalon kanssa, naisaivot naisvartaloa kanssa, vaikka luonnon hienous on, että kaikenlaista mixiä ja matchia löytyy, kunhan vaan oppii arvostamaan sitä sen kanssa voi pärjätä oikein hyvin. Erilaisuus on rikkaus.

Jokainen meistä valitsee ennen syntymäänsä oman perheensä, synnyinmaansa, sukupuolensa jne. Mikään näistä ei tule ihmiselle ns. vahingossa tai väärin. Jokaisesta asiasta on tarkoitus oppia tässä elämässä jotain tai tasapainoittaa karmaa näillä valinnoilla. Jokainen meistä on joskus aikaisemmissa elämissään ollut orja ja joskus orjanomistaja, rikas tai köyhä. Yksi arvio siitä, miksi ihminen  haluaa vaihtaa sukupuoltaan on se, että edellinen elämä on eletty juurikin siinä vastakkaisessa sukupuolessa ja siellä on jäänyt joku asia kesken, se elämä on päättynyt traagisesti tai siitä elämästä on niin lyhyt aika, että ihminen tuntee edelleen voimakkaammin vetoa siihen sukupuoleen ja identifioituu nykyisessä elämässään jopa niin paljon siihen, että kokee syntyneensä "väärään sukupuoleen" ja haluaa korjata asian. Sitä en tiedä, olisko järkevämpää elää elämänsä siinä kehossa mihin on valinnut ennen syntymäänsä syntyä, vai oppia se opetus, mikä tuolla "väärään kehoon" syntymisellä on tässä nykyisessä elämässä.

Miten se sukupuoli on väärä jos sen on itse saanut sielunvaelluksessa valita etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot, mutta onko sukupuolen korjaaminen sitten takaisin enää mahdollista vai onko se sitten vaan elettävä siinä korjatussa sukupuolensa?

kait sitä voi teetättää silarit virossa ja ostaa omalla rahalla hormoneja. Mitä tuo yhteiskunnalle kuuluisi mitenkään?

En tarkoittanutkaan että yhteiskunnalle ne pitäisikään kuulua. Lähinnä tarkoitin että onko se enää ylipäätänsä mahdollista ja miten näitä sukupuolensa korjausta katuvia sitten hoidetaan vai hoidetaanko lainkaan? Tuskin tämä nyt ainoa on laatuaan on ja tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on todella tärkeätä äänestää puolueita jotka vastustavat lapsiin kohdistuvan translain etenemistä. Tämä on meidän kaikkien velvollisuus.

KYLLÄ!

Nimenomaan translain pakkomielteistä vatvomista ei käytetä sumuverhona jonka suojista päästään tekemään kansaa kurjistavaa oikeistolaista politiikkaa.

Näin eivät rehelliset persut ikinä tekisi.

"Korjaus" ei korjannutkaan vikoja jotka löytyykin yläpäästä, ihme!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Oma päätös, omat seuraukset. Vastaa itse elämästään ja tekemistään valinnoista.

Sitä väliä, että ensin se hoidattaa vehkeitään toisenlaiseksi ja sen jälkeen alkaa katumaan ja jälleen hoidattaa niitä takaisin, SINUNKIN VERORAHOILLA.

Ihan vaan tiedoksi kaikille, että harva katuja haluaa mitään kirurgisia toimenpiteitä takaisin alkuperäiseen suuntaan. Ne kun ovat riskialttiita ja yleensä se katumusta aiheuttanut leikkaus (tai leikkaukset) on ollut niin traumaattinen kokemus. Useimmat katujat kokevat ettei olisi ikinä pitänyt lähteä kehoa muuttamaan eivätkä halua enää lisää operaatioita - ei verorahoilla eikä omilla. Poikkeuksiakin toki joukosta löytyy.

Tiedoksi myös se, että vaginoplastiat ja falloplastiat eli nää varsinaiset sukupuolielinleikkaukset ovat transihmiset keskuudessa melko harvinaisia, koska ne ovat niin riskialttiita ja isoja operaatioita. Useimmiten naisesta-mieheksi-transihmisiltä poistetaan vain rinnat, kohtu ja munasarjat, mutta mitään feikkipenistä ei rakenneta kuin harvoille. Miehestä-naiseksi-prosessissa operaatioita ehkä tehdään vähän enemmän, mutta en muista mitkä kaikki saa julkiselta. Julkisella puolella ainakin aatamin omenaa voidaan höylätä pienemmäksi, ihokarvoja poistaa laaserilla ja poistaa kivekset testosteronia tuottamasta. Transnaisten rintaimplanttien yleisyydestä en tiedä, mutta estrogeenilääkityksen seurauksena miehelle kasvaa pienet rinnat, joten monet ei koe tarvitsevansa lisäksi implantteja.

Jos olette huolissamme VERORAHOISTA ja niiden käytöstä, kampanjoikaa ahkerasti toimivamman psykiatrisen hoitojärjestelmän ja helpomman terapiaan pääsyn puolesta!

Lisättäköön vielä, että en syyttele minua hoitaneita lääkäreitä enkä ketään muutakaan omaa vastuutani pakoillen vaan ymmärrän tämän kokonaisuuden monimutkaisuuden sekä haastavuuden. Transpolien lääkärit ovat tosi vaikeassa tilanteessa, jossa painostusta tulee monesta eri suunnasta. Prosessiin lähtevät nuoret ovat niin vakuuttuneita sukupuolenkorjauksen välttämättömyydestä etteivät he ole avoimia kyseenalaistamaan itseään tai harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tämä ehdottomuus on osittain jotain mitä transyhteisön sisälle kuplautuminen lietsoo, mutta osittain on kyse myös siitä, että ihmisen on tosi työlästä ja kivuliasta kohdata omien kipujensa juuri syitä tai ylipäätään kyseenalaistaa itseään. Eikä ketään voi pakottaa kohtaamaan omaa itseään syvemmin. Ihminen pystyy katsomaan omaa itseään, menneisyyttään, traumojaan ja motiivejaan kunnolla vasta kun on aidosti itse siihen valmis. Ihmisen pakottaminen kohti omia traumojaan vain vahvistaa psyykeen defensejä.

Toivoisin, että keskustelu aiheen ympärillä muuttuisi puolin ja toisin vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän empaattiseksi, jolloin nuorilla (ja miksei aikuisillekin) olisi enemmän tilaa kuulostella sisintään ja tehdä oikeita päätöksiä.

Terveisin,

Tämän kyseisen artikkelin Nita

PS.

Kannattaa aina tänne kirjoitellessa pitää mielessä, että kirjoitatte ihan oikeista ihmisistä, jotka saattavat jopa lukea kirjoituksianne.

Onneksi itse voin nykyään oikein hyvin enkä ahdistu pienestä, mutta kyllä tätä ketjua lukiessani mietin usean kommentin kohdalla, että kuinkakohan moni kehtaisi huudella samoja juttuja kasvotusten...

Kiitos, että jaksoit kirjoittaa ja täydentää ilman toimittajan väliintuloa. Minä kyllä kehtaisin sanoa asiani myös kasvotusten jos voisin. Olen tehnyt paljon töitä muotialalla ja tiedostan kuinka ja miten muotijutut saadan myytyä ihmisille, kun se olisi heidän oma halunsa ja tarpeensa ostaa itselleen asioita. Eikä se ole vain fyysinen tavara mikä on muotia. Puhumme miljardibisneksestä ja nyt siihen on mukaan tullut kirurgia ja siinähän ei rajaa ole mitä kaikkea voi leikellä vastaamaan sitä kuvaa mikä päässä on itsestään.

Kaikilla on kipupisteitä. Joillakin se on, että on ostettava 1500€ puhelin, jotta ei muka tulisi kiusatuksi ja kuuluu ryhmään. Jollain se on, että on saatava ne rinnat pois, ettei joku kommentoi seksuaalisävytteisesti bussissa. Kaikilla on joku ratkaisu ongelmiin ja monella se löytyy joko rahalla tai kirurgialla.

En tiedä tarvitseeko itseään edes kohdata syvemmältä. Ehkä se riittäisi, että oppii hyväksymään luonnonlait. Synnyit miksi synnyit ja joku nyt syntyy sitten erinäköisen vartalon kanssa, mitä aivot sanoo. Joku syntyy koiraksi, vaikka käyttäytyy kuin ihminen. Luonto on monimuotoinen ja me itse olemme keksineet sen, että niihin lokeroihin on itsensä saatava, koska niin muka on oltava. Miesaivot miesvartalon kanssa, naisaivot naisvartaloa kanssa, vaikka luonnon hienous on, että kaikenlaista mixiä ja matchia löytyy, kunhan vaan oppii arvostamaan sitä sen kanssa voi pärjätä oikein hyvin. Erilaisuus on rikkaus.

Jokainen meistä valitsee ennen syntymäänsä oman perheensä, synnyinmaansa, sukupuolensa jne. Mikään näistä ei tule ihmiselle ns. vahingossa tai väärin. Jokaisesta asiasta on tarkoitus oppia tässä elämässä jotain tai tasapainoittaa karmaa näillä valinnoilla. Jokainen meistä on joskus aikaisemmissa elämissään ollut orja ja joskus orjanomistaja, rikas tai köyhä. Yksi arvio siitä, miksi ihminen  haluaa vaihtaa sukupuoltaan on se, että edellinen elämä on eletty juurikin siinä vastakkaisessa sukupuolessa ja siellä on jäänyt joku asia kesken, se elämä on päättynyt traagisesti tai siitä elämästä on niin lyhyt aika, että ihminen tuntee edelleen voimakkaammin vetoa siihen sukupuoleen ja identifioituu nykyisessä elämässään jopa niin paljon siihen, että kokee syntyneensä "väärään sukupuoleen" ja haluaa korjata asian. Sitä en tiedä, olisko järkevämpää elää elämänsä siinä kehossa mihin on valinnut ennen syntymäänsä syntyä, vai oppia se opetus, mikä tuolla "väärään kehoon" syntymisellä on tässä nykyisessä elämässä.

Miten se sukupuoli on väärä jos sen on itse saanut sielunvaelluksessa valita etukäteen?

Mä kerroin jo ne syyt tuossa samassa viestissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että vika on edelleen muissa eli yhteiskunta ei tarjonnut apua, jota hän ei halunnut. Hän halusi prosessin leikkauksineen ja nyt (2019) kun oma päätös osoittautui vääräksi, ei vieläkään ole kykyä ottaa vastuuta itsestään.

Kyseessä on vakavasti mieleltään järkkynyt henkilö, jonka ongelmia lääkärit eivät ole tunnistaneet. Eikö kyseessä ole silloin hoitovirhe? Transhoitoihin ei pääse omalla ilmoituksella.

Miten niin tunnistaneet? Tunnistihan. Millä sä erotat transdiagnoosin 100% varmuudella? Henkilö itse oli päättänyt diagnoosin saada ja korosti kaikkea sitä millä sen saa. Oma moka, jos se ei ollut aitoa. Ihan itse päätti ettei asiaa tutki aidosti. Eikä kyseessä ollut mikään teini vaan 20-vuotias ihminen.

"Nita oli oireillut psyykkisesti murrosiästä lähtien. Hänellä on ollut vakavaa masennusta ja dissosiaatio-oireilua sekä ahdistusta, syömishäiriötä ja itsetuhoisuutta. Teinivuosina hänellä oli myös päihdeongelmia." Vaikuttaako tällainen listaus siltä, että tyyppi on niin tasapainossa, että voi tehdä tuollaisia lopun ikää vaikuttavia päätöksiä?

Mikäli henkilö vakuuttaa, että tuo kaikki on johtunut siitä, että hän kokee olevansa väärässä sukupuolessa, niin miksi hänen ei annettaisi saada haluamaansa hoitoa?

Koska miksi emme hyväksy, että luonto on tarkoittanut, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat ns. eriparia ajatusten ja vartalon kanssa? Me laskemme sen sairaudeksi, joka pitää hoitaa ja korjata. Mutta se voisi ihan hyvin nyt vaan olla, että tällainenkin ilmiö löytyy ja sekin on ihan normaalia biologiaa. Kuten taudit, virukset tai kromosomipoikkeudet ovat. Kun miljardeja ihmisiä syntyy, niin erikoisjuttuja tulee väistämättä, eikä niitä kuuluu korjata vaan hyväksyä monimuotoisuuden ilmentymänä. Ne kun eivät ole suoranaisesti sairauksia, vaan poikkeamia.

Ei ole mitään eriparia vartalon kanssa.

Jostain syystä (lähinnä) nuoret naiset kokevat oikeudekseen määritellä mitä on olla mies ja nainen, jonka jälkeen he sitten kertovat olevansa se, mitä he päättävät olevan mies. Sit jos ei kumpikaan näistä heidän määrittelemistä osu, niin he kertovatkin olevansa "muu"

Millaista röyhkeyttä, joku joka on hädintuskin pääsemässä pois äitin tissiltä kertoo millaisia miesten ja naisten pitäisi olla? Minä, miehenä olen juuri sitä mitä olen. Jos haluan käyttää hametta teen sen. Jos pelaan xboksilla teen sen ja jos leikin siskontytön kanssa berbeilla teen sen. Ei siihen tarvita mitään määrittelyä. Ainoa asia on jalkojen välissä roikkuu. Jos ei ole siihen tyytyväinen niin sepä onkin eri asia. Sille ei voi mitään.

Kirjoitin tuon eripari jutun, mutta olen myös samaa mieltä kanssasi, ettei oikeasti ole eripari aivoja, koska kaikki on oikeasti oikeita pareja. Aivoja on kaikenlaisia, ajatuksia on miljardeja ja kehoja on vaikka minkälaisia ja niiden yhdistelmiä löytyy siksi myös miljardeja. Transtyypit vaan ovat typistäneet ne kahteen ja siihen pyrkiminen on asetettu tavoitteeksi.

Olen samaan mieltä myös tuosta määrittelemisen röyhkeydestä.

On paljon miehiä ja naisia , jotka tekevät stereotyyppisesti toisen sukupuolen juttuja ja mitä vanhemmaksi tulee, niin ei anna muiden eikä omien ajatusten vaikuttaa mitä tekee ja mitä ei.

Tärkeintä on, että tekee, eikä sekään ole aina niin tärkeää.

Jos nyt naisena tykkää kävellä dildo housuissa, niin kävelee ja jos miehenä tykkää kävellä topatut rintaliivit päällä niin kävelee. En näe syytä miksi oikeasti pitää kauheasti leikellä. Ja niin kauan kun kaikki pääsee joltain puolelta sinne yleiseen saunaan, niin hyvä niin, vaikka yleiset kriteerit sitten pukuhuoneen valinnalle onkin sen mitä haaroista löytyy, niin kannattaa olla kiitollinen, että pääsee saunaan ja uimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot, mutta onko sukupuolen korjaaminen sitten takaisin enää mahdollista vai onko se sitten vaan elettävä siinä korjatussa sukupuolensa?

kait sitä voi teetättää silarit virossa ja ostaa omalla rahalla hormoneja. Mitä tuo yhteiskunnalle kuuluisi mitenkään?

En tarkoittanutkaan että yhteiskunnalle ne pitäisikään kuulua. Lähinnä tarkoitin että onko se enää ylipäätänsä mahdollista ja miten näitä sukupuolensa korjausta katuvia sitten hoidetaan vai hoidetaanko lainkaan? Tuskin tämä nyt ainoa on laatuaan on ja tulee olemaan.

Ei varmasti ole ainut ja oletettavasti tulee vaan lisääntymään. YLE 2019 artikkelin mukaan vuosina 2003-2007 sukupuoli-identiteetin tutkimusjaksolle on vuosittain hakeutunut vain n. 20 täysi-ikäistä kun vuonna 2018 lähetteitä oli jo 400 eli sukupuolenkorjausta halunneiden määrät on Suomessakin olleet huimassa nousussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Oma päätös, omat seuraukset. Vastaa itse elämästään ja tekemistään valinnoista.

Sitä väliä, että ensin se hoidattaa vehkeitään toisenlaiseksi ja sen jälkeen alkaa katumaan ja jälleen hoidattaa niitä takaisin, SINUNKIN VERORAHOILLA.

Ihan vaan tiedoksi kaikille, että harva katuja haluaa mitään kirurgisia toimenpiteitä takaisin alkuperäiseen suuntaan. Ne kun ovat riskialttiita ja yleensä se katumusta aiheuttanut leikkaus (tai leikkaukset) on ollut niin traumaattinen kokemus. Useimmat katujat kokevat ettei olisi ikinä pitänyt lähteä kehoa muuttamaan eivätkä halua enää lisää operaatioita - ei verorahoilla eikä omilla. Poikkeuksiakin toki joukosta löytyy.

Tiedoksi myös se, että vaginoplastiat ja falloplastiat eli nää varsinaiset sukupuolielinleikkaukset ovat transihmiset keskuudessa melko harvinaisia, koska ne ovat niin riskialttiita ja isoja operaatioita. Useimmiten naisesta-mieheksi-transihmisiltä poistetaan vain rinnat, kohtu ja munasarjat, mutta mitään feikkipenistä ei rakenneta kuin harvoille. Miehestä-naiseksi-prosessissa operaatioita ehkä tehdään vähän enemmän, mutta en muista mitkä kaikki saa julkiselta. Julkisella puolella ainakin aatamin omenaa voidaan höylätä pienemmäksi, ihokarvoja poistaa laaserilla ja poistaa kivekset testosteronia tuottamasta. Transnaisten rintaimplanttien yleisyydestä en tiedä, mutta estrogeenilääkityksen seurauksena miehelle kasvaa pienet rinnat, joten monet ei koe tarvitsevansa lisäksi implantteja.

Jos olette huolissamme VERORAHOISTA ja niiden käytöstä, kampanjoikaa ahkerasti toimivamman psykiatrisen hoitojärjestelmän ja helpomman terapiaan pääsyn puolesta!

Lisättäköön vielä, että en syyttele minua hoitaneita lääkäreitä enkä ketään muutakaan omaa vastuutani pakoillen vaan ymmärrän tämän kokonaisuuden monimutkaisuuden sekä haastavuuden. Transpolien lääkärit ovat tosi vaikeassa tilanteessa, jossa painostusta tulee monesta eri suunnasta. Prosessiin lähtevät nuoret ovat niin vakuuttuneita sukupuolenkorjauksen välttämättömyydestä etteivät he ole avoimia kyseenalaistamaan itseään tai harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tämä ehdottomuus on osittain jotain mitä transyhteisön sisälle kuplautuminen lietsoo, mutta osittain on kyse myös siitä, että ihmisen on tosi työlästä ja kivuliasta kohdata omien kipujensa juuri syitä tai ylipäätään kyseenalaistaa itseään. Eikä ketään voi pakottaa kohtaamaan omaa itseään syvemmin. Ihminen pystyy katsomaan omaa itseään, menneisyyttään, traumojaan ja motiivejaan kunnolla vasta kun on aidosti itse siihen valmis. Ihmisen pakottaminen kohti omia traumojaan vain vahvistaa psyykeen defensejä.

Toivoisin, että keskustelu aiheen ympärillä muuttuisi puolin ja toisin vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän empaattiseksi, jolloin nuorilla (ja miksei aikuisillekin) olisi enemmän tilaa kuulostella sisintään ja tehdä oikeita päätöksiä.

Terveisin,

Tämän kyseisen artikkelin Nita

PS.

Kannattaa aina tänne kirjoitellessa pitää mielessä, että kirjoitatte ihan oikeista ihmisistä, jotka saattavat jopa lukea kirjoituksianne.

Onneksi itse voin nykyään oikein hyvin enkä ahdistu pienestä, mutta kyllä tätä ketjua lukiessani mietin usean kommentin kohdalla, että kuinkakohan moni kehtaisi huudella samoja juttuja kasvotusten...

Kiitos, että jaksoit kirjoittaa ja täydentää ilman toimittajan väliintuloa. Minä kyllä kehtaisin sanoa asiani myös kasvotusten jos voisin. Olen tehnyt paljon töitä muotialalla ja tiedostan kuinka ja miten muotijutut saadan myytyä ihmisille, kun se olisi heidän oma halunsa ja tarpeensa ostaa itselleen asioita. Eikä se ole vain fyysinen tavara mikä on muotia. Puhumme miljardibisneksestä ja nyt siihen on mukaan tullut kirurgia ja siinähän ei rajaa ole mitä kaikkea voi leikellä vastaamaan sitä kuvaa mikä päässä on itsestään.

Kaikilla on kipupisteitä. Joillakin se on, että on ostettava 1500€ puhelin, jotta ei muka tulisi kiusatuksi ja kuuluu ryhmään. Jollain se on, että on saatava ne rinnat pois, ettei joku kommentoi seksuaalisävytteisesti bussissa. Kaikilla on joku ratkaisu ongelmiin ja monella se löytyy joko rahalla tai kirurgialla.

En tiedä tarvitseeko itseään edes kohdata syvemmältä. Ehkä se riittäisi, että oppii hyväksymään luonnonlait. Synnyit miksi synnyit ja joku nyt syntyy sitten erinäköisen vartalon kanssa, mitä aivot sanoo. Joku syntyy koiraksi, vaikka käyttäytyy kuin ihminen. Luonto on monimuotoinen ja me itse olemme keksineet sen, että niihin lokeroihin on itsensä saatava, koska niin muka on oltava. Miesaivot miesvartalon kanssa, naisaivot naisvartaloa kanssa, vaikka luonnon hienous on, että kaikenlaista mixiä ja matchia löytyy, kunhan vaan oppii arvostamaan sitä sen kanssa voi pärjätä oikein hyvin. Erilaisuus on rikkaus.

Jokainen meistä valitsee ennen syntymäänsä oman perheensä, synnyinmaansa, sukupuolensa jne. Mikään näistä ei tule ihmiselle ns. vahingossa tai väärin. Jokaisesta asiasta on tarkoitus oppia tässä elämässä jotain tai tasapainoittaa karmaa näillä valinnoilla. Jokainen meistä on joskus aikaisemmissa elämissään ollut orja ja joskus orjanomistaja, rikas tai köyhä. Yksi arvio siitä, miksi ihminen  haluaa vaihtaa sukupuoltaan on se, että edellinen elämä on eletty juurikin siinä vastakkaisessa sukupuolessa ja siellä on jäänyt joku asia kesken, se elämä on päättynyt traagisesti tai siitä elämästä on niin lyhyt aika, että ihminen tuntee edelleen voimakkaammin vetoa siihen sukupuoleen ja identifioituu nykyisessä elämässään jopa niin paljon siihen, että kokee syntyneensä "väärään sukupuoleen" ja haluaa korjata asian. Sitä en tiedä, olisko järkevämpää elää elämänsä siinä kehossa mihin on valinnut ennen syntymäänsä syntyä, vai oppia se opetus, mikä tuolla "väärään kehoon" syntymisellä on tässä nykyisessä elämässä.

Biologisesti homma ei ihan toimi noin. Miljardit siittiöt uivat kilpaa ja nopein voittaa. Sitten raskauden aikana voi tapahtua kaikenlaista. Voi tulla iskua, alkoholia, lääkettä, säteilyä tai liian vähän ruokaa tai sitten kaikkea hyvää. Voi tulla huono synnytys ja surkeat vanhemmat ja voi tulla huonot luokkakaverit ja hyväksikäyttävä naapuri. Nämä kaikki muokkaavat geenien lisäksi millainen ihmisestä tulee ja miten hän ajattelee. Asiat ovat monesti ihan vain sattumia.

Jossain joku kauan sitten keksi sielunvaellusteorian, jota ei missään ole aukottomasti todistettu. En tiedä onko se totta tai ei, mutta sen me tiedämme mitä raskauden aikaiset jutut voivat aiheuttaa, aika aukottomasti. Kuten myös mitä hormonit ja lääkkeet tai sähkösokki voivat tehdä aivoille ja ajattelulle.