Lue keskustelun säännöt.
Liityn "40+ ja elämä on jo ohi"-kerhoon
01.02.2023 |
Nyt saatte miesjäsenen :)
Ikää 43v. Ei seurustelukokemusta, 15+ vuotta elämästä meni masennuksen kourissa ja tästä loppuosa hoarding-tason asunnossa.
Nyt olen työssä jonka palkkaus ei ole kummoinen etenkin kun ikä otetaan huomioon. Ei omistusasuntoa tai kesämökkiä. Ei kokemusta seurustelusta tai seksistä.
Plussana ei vakavia sairauksia, vakityö, satunnaisia harrastuksia, vanhoja kavereita, vähäinen puskurirahasto pienempiä ongelmia varten, ja kämppä jossa kaukolämpö :D
Mutta elämä tuntuu siltä että tämä oli tässä. Edessä on terveyshuolet, nuorempien kyydistä jääminen työelämässä, ja muutto luultavasti huonompaan asuntoon kun vuokranantaja myy tämän.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, minusta tuntuu että elämä alkaa vasta nyt.
Kukaan ei tule tämän ikäiselle mäkisemään elämänvalinnoista. Siitä, miten rahani käytän tai sijoitan ja ylipäätänsä mistään mitä teen. Saan pukeutua leopardikuvioon ja ihmiset vain hymyilevät kärsivällisesti täti-ihmisen yritykselle pysyä nuorekkaana. Saan matkustaa Rodokselle ilman, että kukaan nyrpistää nenäänsä kohdevalinnan vuoksi, vaikka oikeasti menen sinne vain lyhyen lentomatkan ja helppouden vuoksi. Saan olla viikon mökillä - ja kukaan ei pyörittele silmiään "vanhuksen lomailutavoista. Enää ei tarvitse lähteä omatoimimatkalle sohvasurffaamaan vain siksi, että niin kuului tehdä.
Kohta pääsen eroon kuukautisista, jota aion juhlia kakkukahveilla ja matkalla johonkin kauas, vaikka Balille.
Kakarat ovat jo niin isoja, että hoitovastuu on loppunut. Saamme mieheni kanssa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa, vaikka pelata shakkia lauantai-iltana ilman, että kukaan ihmettelee "kuivaa" valintaa.
Tuskin maltan odottaa, että pääsemme eläkkeelle, koska silloin meitä kutsuu ihana Gran Canaria.
Bali ja kanaria. Mielen köyhyyttä ikä ei ole poistanut.
Eikä näköjään kusipäitä kanssaihmisiä.
Korjaan sanomistani sen verran, että näitä mänttejä besserwissereitä joutuu edelleen kuuntelemaan, mutta tässä iässä ei enää välitä. Nollaihmiset osaa jättää nollan arvoisiksi.
Ohiksena tuumailen, että sun itsenäinen ja muista riippumaton asenne saa joillekin suonet pullistumaan ;D Kun Kanaria ja Bali noin ottavat päähän, vaikka aivan tavismatkakohteita, minne riittää menijöitä. Kun lepoa, merta ja aurinkoa haetaan, niin sellaisiin paikkoihin sitten hakeudutaan. Joku laumasielu ei nyt kuule tykännyt ollenkaan ;D
Kuinka joku kehtaa tulla kertomaan, kuinka ihanat eläkepäivät odottavat ja ilmeisesti talouskin on vakaalla pohjalla? Sellainen ei sovi laisinkaan, kun pitää valittaa tätä elämän ikuista kurjuutta, pimeyttä, loskaa ja pakkasia. Kun kaikki on prseestä ja veetuttaa. Sitten on hyvä ja ylänuolia alkaa sadella.
Upeeta elämää sulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Uran aloittaminen kyllä haastavaa. Töitä voi vielä löytää.
Mikä siinä on ero? Eikö se ole ura jo ap tekee töitä eläkkeeseen asti?
Pätkätyöt ei ole ura.
Jos koko elämän arvo on perustunut ulkoisille asioille, käy noin. Onni pitäisi löytää sisältä, ei ulkoisista asioista. Silloin se on pysyvää. Jos onnea ja elämän tarkoitusta on hakenut ulkoisista asioista, se ei kestä vaan häviää jossain vaiheessa.
Liity mieluummin 40+ ja elämä vasta alkaa"-kerhoon. Vielä on aikaa seurustella, laittaa kämppä kuntoon, löytää uusi hyväpalkkainen ura, päästä huippukuntoon jne.
Vielä on pari tuhatta viikkoa elämää jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Voi. Esim. sotealalla. Tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Uran aloittaminen kyllä haastavaa. Töitä voi vielä löytää.
Kuten mitä?
Aikuiskoulutukseen ja ammattitutkinto.
Siivousalalla on töitä, alkuun tosin saatat joutua hyväksymään pätkätyöt ja osapäiväiset (tosin 41v ja ei työkokemusta niin varmasti tiedostatkin ettei voi olla nirso?).
Jos hoiva-ala sopii luonteelle, niin siellä on työvoimapula.
Erikoisempana vaihtoehtona on laskutusfirmat ja osuuskunnat, eli käytännössä kevytyrittäjyys. Niiden kautta voi saada jogtain satunnaisia hommia joilla pääsee alkuun. Nämä ovat muuten hyviä CV:n kannalta. jos kerrot vaikka että teit osa-aikaisesti sovitellulla päivärahalla, on suuri todennäköisyys ettei kukaan ala kyselemään kuinka paljon tarkalleen töitä oli. CV:ssä lukee töitä laskutusfirman kautta "työttömän" sijaan.
Ja entäs tukityöt? Juu, et saa kuin sen 9 euroa päivä. Mutta sinulla on 25+ vuotta työikää jäljellä, eli onko vuosi pari tukihommia liian suuri uhraus pitkällä tähtäimellä?
En väitä etteikö noin pitkä työttömys hankaloittaisi tilannetta ja paljonkin, mutta mitä olen itse auttanut työttömiä vuosien varrella niin suurin este useimmilla on se, että kaikkeen keksitään joku syy miksi ei käy kun ei pääse heti kokopäivätyöhön, ja niin hyvin palkattuun että siitä saa kunnollisen rahallisen hyödyn.
Höpö höpö.
40-vuotias ilman työkokemusta on siinä tilanteessa, että ainoa mahdollisuus ovat huonosti palkatut pätkätyöt, josta käteen ei jää paljoa enempää kuin tukina on mahdollista saada. Mihinkään yhdeksän euron orjahommiin ei kenenkään pidä suostua. Ne ovat täyttä kusetusta eivätkä yhdenkään tilaston mukaan edistä työllistymistä millään tavalla. On täysin vastuutonta antaa epärealistista toivoa ihmisille valehtelemalla, että jos vain muutaman vuoden teet orjatyötä tai palkatonta paskahommaa niin siitä se työura lähtee liikkeelle. Ei lähde, mutta heitit hukkaan vuosia elämästäsi tekemällä orjatyötä, josta hyötyvät vain toiset ihmiset.
Paras mahdollisuus on kouluttautua vaikka juristiksi tai puheterapeutiksi tai lastentarhanopettajaksi tai sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi tai... Töitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Voi. Esim. sotealalla. Tiedän.
Sinne vaan hullujen vanhusten hakattavaksi ja psykopaatin pomon kiusattavaksi. Sinne vain, hieno ura odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin elämä on ohi?! Mun mielestä 40+ on ollut parasta aikaa elämässä (on muitakin jaksoja toki).
Aikaa harrastaa, ei oo kremppoja, lapset isoja, oon terve...Raha ei oo itselleni ollut koskaan tärkeää, asutaan Asossa ja oon ihan tyytyväinen. Asutaan pk-seudulla ja tämä on kallis alue.
Terveyttä alkaa arvostaa ihan eri tavalla täsaä iässä (täytän 48v), kun porukkaa ympärillä sairastuu vakavasti. Oon myös fyysisesti hyvässä kondiksessa, käyn salilla ja nyrkkeilen.
Olipas taas omahyväinen vuodatus. Ap puhuikin itsestään, ei sinusta. Sinulla on terveyttä ja perhe ja ilmeisesti kiva koti. Kuten itsekin näytät tietävän, aika monella on kremppoja. Luulet varmasti, että koko elämäsi on vain omien valintojesi tulosta, ei sattumien tai geenien.
Saattaisit itsekin ajatella, että elämä on ohi, jos olisit kroonisesti kipeä, työtön ja perheetön.
Harmi, ettet ole, mutta toivottavasti saat pian surullisia uutisia elämääsi. Ehkä nöyrryt edes vähän.
I d i 00 tti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Uran aloittaminen kyllä haastavaa. Töitä voi vielä löytää.
Kuten mitä?
Aikuiskoulutukseen ja ammattitutkinto.
Siivousalalla on töitä, alkuun tosin saatat joutua hyväksymään pätkätyöt ja osapäiväiset (tosin 41v ja ei työkokemusta niin varmasti tiedostatkin ettei voi olla nirso?).
Jos hoiva-ala sopii luonteelle, niin siellä on työvoimapula.
Erikoisempana vaihtoehtona on laskutusfirmat ja osuuskunnat, eli käytännössä kevytyrittäjyys. Niiden kautta voi saada jogtain satunnaisia hommia joilla pääsee alkuun. Nämä ovat muuten hyviä CV:n kannalta. jos kerrot vaikka että teit osa-aikaisesti sovitellulla päivärahalla, on suuri todennäköisyys ettei kukaan ala kyselemään kuinka paljon tarkalleen töitä oli. CV:ssä lukee töitä laskutusfirman kautta "työttömän" sijaan.
Ja entäs tukityöt? Juu, et saa kuin sen 9 euroa päivä. Mutta sinulla on 25+ vuotta työikää jäljellä, eli onko vuosi pari tukihommia liian suuri uhraus pitkällä tähtäimellä?
En väitä etteikö noin pitkä työttömys hankaloittaisi tilannetta ja paljonkin, mutta mitä olen itse auttanut työttömiä vuosien varrella niin suurin este useimmilla on se, että kaikkeen keksitään joku syy miksi ei käy kun ei pääse heti kokopäivätyöhön, ja niin hyvin palkattuun että siitä saa kunnollisen rahallisen hyödyn.
Höpö höpö.
40-vuotias ilman työkokemusta on siinä tilanteessa, että ainoa mahdollisuus ovat huonosti palkatut pätkätyöt, josta käteen ei jää paljoa enempää kuin tukina on mahdollista saada. Mihinkään yhdeksän euron orjahommiin ei kenenkään pidä suostua. Ne ovat täyttä kusetusta eivätkä yhdenkään tilaston mukaan edistä työllistymistä millään tavalla. On täysin vastuutonta antaa epärealistista toivoa ihmisille valehtelemalla, että jos vain muutaman vuoden teet orjatyötä tai palkatonta paskahommaa niin siitä se työura lähtee liikkeelle. Ei lähde, mutta heitit hukkaan vuosia elämästäsi tekemällä orjatyötä, josta hyötyvät vain toiset ihmiset.
Paras mahdollisuus on kouluttautua vaikka juristiksi tai puheterapeutiksi tai lastentarhanopettajaksi tai sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi tai... Töitä riittää.
Kuinka monella luulet, että kapasiteetti riittää juristiksi tai lääkäriksi? Hyvin harvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Voi. Esim. sotealalla. Tiedän.
Sinne vaan hullujen vanhusten hakattavaksi ja psykopaatin pomon kiusattavaksi. Sinne vain, hieno ura odottaa.
Itse olen vihdoin päässyt hoitoalalta pois ja olen mieluummin tyhjän päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä on pari tuhatta viikkoa elämää jäljellä.
Oletko varma?
Vierailija kirjoitti:
Vai elämä ohi. Päälle nelikymppinen on vielä nuori ja ehdit vaikka mitä. Olen itse yli viiskymppinen ja nyt voi sanoa että alkaa olla elämä ohi. Mutta näillä eväillä mennään.
Eli vähän päälle nelikymppisenä on vielä nuori ja ehtii,mutta 10 vuotta myöhemmin onkin jo ihan muumio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläpäs nyt. Eläkeikää ehditään nostaa vielä moooonta kertaa, eli sulla on vielä vähintään 30 vuotta työelämää edessä. Että jaxuhalit.
Vierailija kirjoitti:
Meillä +40 elämä vasta alkoi kun oli asunto velat maksettu.
Miksi kuluttaa nuoruuden terveet vuodet maksamalla hurjana lainaa? Olen halunnut elää nuorenakin ja lainaa maksetaan vielä päälle viisikymppisinäkin. Ehditty paljon matkustaa, harrastaa ja asua ihanassa talossa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä kerhossa tehdään?
Ei mitään, kaikki on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin elämä on ohi?! Mun mielestä 40+ on ollut parasta aikaa elämässä (on muitakin jaksoja toki).
Aikaa harrastaa, ei oo kremppoja, lapset isoja, oon terve...Raha ei oo itselleni ollut koskaan tärkeää, asutaan Asossa ja oon ihan tyytyväinen. Asutaan pk-seudulla ja tämä on kallis alue.
Terveyttä alkaa arvostaa ihan eri tavalla täsaä iässä (täytän 48v), kun porukkaa ympärillä sairastuu vakavasti. Oon myös fyysisesti hyvässä kondiksessa, käyn salilla ja nyrkkeilen.
Tahattomasti lapsettomaksi jäänyt voi kokea saman iän tosi eri tavalla.
Eikä näköjään kusipäitä kanssaihmisiä.
Korjaan sanomistani sen verran, että näitä mänttejä besserwissereitä joutuu edelleen kuuntelemaan, mutta tässä iässä ei enää välitä. Nollaihmiset osaa jättää nollan arvoisiksi.