Lue keskustelun säännöt.
Liityn "40+ ja elämä on jo ohi"-kerhoon
01.02.2023 |
Nyt saatte miesjäsenen :)
Ikää 43v. Ei seurustelukokemusta, 15+ vuotta elämästä meni masennuksen kourissa ja tästä loppuosa hoarding-tason asunnossa.
Nyt olen työssä jonka palkkaus ei ole kummoinen etenkin kun ikä otetaan huomioon. Ei omistusasuntoa tai kesämökkiä. Ei kokemusta seurustelusta tai seksistä.
Plussana ei vakavia sairauksia, vakityö, satunnaisia harrastuksia, vanhoja kavereita, vähäinen puskurirahasto pienempiä ongelmia varten, ja kämppä jossa kaukolämpö :D
Mutta elämä tuntuu siltä että tämä oli tässä. Edessä on terveyshuolet, nuorempien kyydistä jääminen työelämässä, ja muutto luultavasti huonompaan asuntoon kun vuokranantaja myy tämän.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Uran aloittaminen kyllä haastavaa. Töitä voi vielä löytää.
Kuten mitä?
Aikuiskoulutukseen ja ammattitutkinto.
Siivousalalla on töitä, alkuun tosin saatat joutua hyväksymään pätkätyöt ja osapäiväiset (tosin 41v ja ei työkokemusta niin varmasti tiedostatkin ettei voi olla nirso?).
Jos hoiva-ala sopii luonteelle, niin siellä on työvoimapula.
Erikoisempana vaihtoehtona on laskutusfirmat ja osuuskunnat, eli käytännössä kevytyrittäjyys. Niiden kautta voi saada jogtain satunnaisia hommia joilla pääsee alkuun. Nämä ovat muuten hyviä CV:n kannalta. jos kerrot vaikka että teit osa-aikaisesti sovitellulla päivärahalla, on suuri todennäköisyys ettei kukaan ala kyselemään kuinka paljon tarkalleen töitä oli. CV:ssä lukee töitä laskutusfirman kautta "työttömän" sijaan.
Ja entäs tukityöt? Juu, et saa kuin sen 9 euroa päivä. Mutta sinulla on 25+ vuotta työikää jäljellä, eli onko vuosi pari tukihommia liian suuri uhraus pitkällä tähtäimellä?
En väitä etteikö noin pitkä työttömys hankaloittaisi tilannetta ja paljonkin, mutta mitä olen itse auttanut työttömiä vuosien varrella niin suurin este useimmilla on se, että kaikkeen keksitään joku syy miksi ei käy kun ei pääse heti kokopäivätyöhön, ja niin hyvin palkattuun että siitä saa kunnollisen rahallisen hyödyn.
Höpö höpö.
40-vuotias ilman työkokemusta on siinä tilanteessa, että ainoa mahdollisuus ovat huonosti palkatut pätkätyöt, josta käteen ei jää paljoa enempää kuin tukina on mahdollista saada. Mihinkään yhdeksän euron orjahommiin ei kenenkään pidä suostua. Ne ovat täyttä kusetusta eivätkä yhdenkään tilaston mukaan edistä työllistymistä millään tavalla. On täysin vastuutonta antaa epärealistista toivoa ihmisille valehtelemalla, että jos vain muutaman vuoden teet orjatyötä tai palkatonta paskahommaa niin siitä se työura lähtee liikkeelle. Ei lähde, mutta heitit hukkaan vuosia elämästäsi tekemällä orjatyötä, josta hyötyvät vain toiset ihmiset.
Hyvin kummallinen aloitus. Ikään kuin työ tai asunto olisi jokin elämän tarkoitus. Nehän ovat vain välineitä, eivät mitään tavoitteita itsessään. Kyllä, jonkinlaiset katto ja seinät on hyvä olla jotta pysyy kuivana ja lämpimänä, ja rahaakin jonkin verran tarvii, mutta se mikä elämän mielen ja tarkoituksen muodostaa on jotakin ihan muuta. Sen muun löytymiseen kun panostaa, niin pikkuasiat kuten kämpän taso alkaa asettua mittasuhteisiinsa.
Ap alkaa olla siinä iässä, että hänellä on elämänkokemusta tarpeeksi löytämään oman tarkoituksensa, ja about 50 vuotta aikaa toteuttaa sitä.
Eihän se elämäsi ohi nyt vielä ole, ei pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, mulla 13 v alkolapsuuden kodisssa, 16 v. alkomiehen kanssa, vaikeaa masennusta ahdistusta, viimeiset 10 vuotta menetyksiä. Luuseriutta, ei kokoaikatyötä, tuntihommia ja välillä saikkua. Vaikeita sairauksia(mm. syöpä) ja liikuntavaikeuksia.
Nyt aloitin uuden elämän esiintyvänä taiteilijana kahdella eri taiteen alalla ja vedän esiintyvää ryhmää.
Kyllä täältä kuitenkin kuollaan pois joka tapauksessa, menipä elämä hyvin tai huonosti. Sama yrittää vetää täysillä.
Vierailija kirjoitti:
No joo, mulla 13 v alkolapsuuden kodisssa, 16 v. alkomiehen kanssa, vaikeaa masennusta ahdistusta, viimeiset 10 vuotta menetyksiä. Luuseriutta, ei kokoaikatyötä, tuntihommia ja välillä saikkua. Vaikeita sairauksia(mm. syöpä) ja liikuntavaikeuksia.
Nyt aloitin uuden elämän esiintyvänä taiteilijana kahdella eri taiteen alalla ja vedän esiintyvää ryhmää.
Kyllä täältä kuitenkin kuollaan pois joka tapauksessa, menipä elämä hyvin tai huonosti. Sama yrittää vetää täysillä.
Miten pääsit uuden elämän alkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Uran aloittaminen kyllä haastavaa. Töitä voi vielä löytää.
Kuten mitä?
Aikuiskoulutukseen ja ammattitutkinto.
Siivousalalla on töitä, alkuun tosin saatat joutua hyväksymään pätkätyöt ja osapäiväiset (tosin 41v ja ei työkokemusta niin varmasti tiedostatkin ettei voi olla nirso?).
Jos hoiva-ala sopii luonteelle, niin siellä on työvoimapula.
Erikoisempana vaihtoehtona on laskutusfirmat ja osuuskunnat, eli käytännössä kevytyrittäjyys. Niiden kautta voi saada jogtain satunnaisia hommia joilla pääsee alkuun. Nämä ovat muuten hyviä CV:n kannalta. jos kerrot vaikka että teit osa-aikaisesti sovitellulla päivärahalla, on suuri todennäköisyys ettei kukaan ala kyselemään kuinka paljon tarkalleen töitä oli. CV:ssä lukee töitä laskutusfirman kautta "työttömän" sijaan.
Ja entäs tukityöt? Juu, et saa kuin sen 9 euroa päivä. Mutta sinulla on 25+ vuotta työikää jäljellä, eli onko vuosi pari tukihommia liian suuri uhraus pitkällä tähtäimellä?
En väitä etteikö noin pitkä työttömys hankaloittaisi tilannetta ja paljonkin, mutta mitä olen itse auttanut työttömiä vuosien varrella niin suurin este useimmilla on se, että kaikkeen keksitään joku syy miksi ei käy kun ei pääse heti kokopäivätyöhön, ja niin hyvin palkattuun että siitä saa kunnollisen rahallisen hyödyn.
Salli minun nauraa.
Meillä +40 elämä vasta alkoi kun oli asunto velat maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan yrittää hankkia vielä itsellisesti vaikka lapsen?
Jössös. Ja eihän sellainen muuta vaadi kuin ruokaa ja petin, ja pitää kai opettaa sisäsiistiksi.
Voi harmi. Mutta mulla ei ole todellakaan ohi. Tapasin mieheni vuosi sitten ja olemme kihloissa. Opiskelin äskettäin toisen ammatin.
52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on ohi silloin vasta kun kuolee. Itse 60v. aloitin juuri kokoaikatyön alalta joka täysin eri kuin omani. Muutin uuteen kivaan asuntoon. Harrastan, kuntoilen, tapaan ystäviä, matkustan, hoidan lemmikkieläimiä. Ei ole lapsia eikä miestä. Omanlaista elämää koko ikäni. Se oma juttu pitää vaan löytää. Tsemppiä ap:lle.
Aijaa, minusta tuntuu että elämä alkaa vasta nyt.
Kukaan ei tule tämän ikäiselle mäkisemään elämänvalinnoista. Siitä, miten rahani käytän tai sijoitan ja ylipäätänsä mistään mitä teen. Saan pukeutua leopardikuvioon ja ihmiset vain hymyilevät kärsivällisesti täti-ihmisen yritykselle pysyä nuorekkaana. Saan matkustaa Rodokselle ilman, että kukaan nyrpistää nenäänsä kohdevalinnan vuoksi, vaikka oikeasti menen sinne vain lyhyen lentomatkan ja helppouden vuoksi. Saan olla viikon mökillä - ja kukaan ei pyörittele silmiään "vanhuksen lomailutavoista. Enää ei tarvitse lähteä omatoimimatkalle sohvasurffaamaan vain siksi, että niin kuului tehdä.
Kohta pääsen eroon kuukautisista, jota aion juhlia kakkukahveilla ja matkalla johonkin kauas, vaikka Balille.
Kakarat ovat jo niin isoja, että hoitovastuu on loppunut. Saamme mieheni kanssa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa, vaikka pelata shakkia lauantai-iltana ilman, että kukaan ihmettelee "kuivaa" valintaa.
Tuskin maltan odottaa, että pääsemme eläkkeelle, koska silloin meitä kutsuu ihana Gran Canaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan turkanen. Mitä ihmeen jengiä täällä on kun kuvittelee materian tekevän onnelliseksi. Nainen ei tee onnellikseksi, eikä mieskään. Vielä vähemmän joku omistus. Onnellisuus on ihan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, minusta tuntuu että elämä alkaa vasta nyt.
Kukaan ei tule tämän ikäiselle mäkisemään elämänvalinnoista. Siitä, miten rahani käytän tai sijoitan ja ylipäätänsä mistään mitä teen. Saan pukeutua leopardikuvioon ja ihmiset vain hymyilevät kärsivällisesti täti-ihmisen yritykselle pysyä nuorekkaana. Saan matkustaa Rodokselle ilman, että kukaan nyrpistää nenäänsä kohdevalinnan vuoksi, vaikka oikeasti menen sinne vain lyhyen lentomatkan ja helppouden vuoksi. Saan olla viikon mökillä - ja kukaan ei pyörittele silmiään "vanhuksen lomailutavoista. Enää ei tarvitse lähteä omatoimimatkalle sohvasurffaamaan vain siksi, että niin kuului tehdä.
Kohta pääsen eroon kuukautisista, jota aion juhlia kakkukahveilla ja matkalla johonkin kauas, vaikka Balille.
Kakarat ovat jo niin isoja, että hoitovastuu on loppunut. Saamme mieheni kanssa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa, vaikka pelata shakkia lauantai-iltana ilman, että kukaan ihmettelee "kuivaa" valintaa.
Tuskin maltan odottaa, että pääsemme eläkkeelle, koska silloin meitä kutsuu ihana Gran Canaria.
Bali ja kanaria. Mielen köyhyyttä ikä ei ole poistanut.
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, minusta tuntuu että elämä alkaa vasta nyt.
Kukaan ei tule tämän ikäiselle mäkisemään elämänvalinnoista. Siitä, miten rahani käytän tai sijoitan ja ylipäätänsä mistään mitä teen. Saan pukeutua leopardikuvioon ja ihmiset vain hymyilevät kärsivällisesti täti-ihmisen yritykselle pysyä nuorekkaana. Saan matkustaa Rodokselle ilman, että kukaan nyrpistää nenäänsä kohdevalinnan vuoksi, vaikka oikeasti menen sinne vain lyhyen lentomatkan ja helppouden vuoksi. Saan olla viikon mökillä - ja kukaan ei pyörittele silmiään "vanhuksen lomailutavoista. Enää ei tarvitse lähteä omatoimimatkalle sohvasurffaamaan vain siksi, että niin kuului tehdä.
Kohta pääsen eroon kuukautisista, jota aion juhlia kakkukahveilla ja matkalla johonkin kauas, vaikka Balille.
Kakarat ovat jo niin isoja, että hoitovastuu on loppunut. Saamme mieheni kanssa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa, vaikka pelata shakkia lauantai-iltana ilman, että kukaan ihmettelee "kuivaa" valintaa.
Tuskin maltan odottaa, että pääsemme eläkkeelle, koska silloin meitä kutsuu ihana Gran Canaria.
Mikä siinä leopardikuviossa on kun se on minuakin alkanut vetää puoleensa oudolla tavalla... Olen yhtä mekkoa katsonut pitkään, mutta kehtaako sellaisessa liikkua missään? Olen tottunut pukeutumaan liian näyttävästi ja yritän tavasta eroon, mutta jos vielä kerran..
Vierailija kirjoitti:
Voihan turkanen. Mitä ihmeen jengiä täällä on kun kuvittelee materian tekevän onnelliseksi. Nainen ei tee onnellikseksi, eikä mieskään. Vielä vähemmän joku omistus. Onnellisuus on ihan jotain muuta.
Minut tekee onnelliseksi raha ja omistaminen. Olen onnellisimmillani pörssissä tuijotellen käppyrää ruudulla ja sulkiessa menestyksekkään kaupan. Ei sitä tunnetta parempaa olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, minusta tuntuu että elämä alkaa vasta nyt.
Kukaan ei tule tämän ikäiselle mäkisemään elämänvalinnoista. Siitä, miten rahani käytän tai sijoitan ja ylipäätänsä mistään mitä teen. Saan pukeutua leopardikuvioon ja ihmiset vain hymyilevät kärsivällisesti täti-ihmisen yritykselle pysyä nuorekkaana. Saan matkustaa Rodokselle ilman, että kukaan nyrpistää nenäänsä kohdevalinnan vuoksi, vaikka oikeasti menen sinne vain lyhyen lentomatkan ja helppouden vuoksi. Saan olla viikon mökillä - ja kukaan ei pyörittele silmiään "vanhuksen lomailutavoista. Enää ei tarvitse lähteä omatoimimatkalle sohvasurffaamaan vain siksi, että niin kuului tehdä.
Kohta pääsen eroon kuukautisista, jota aion juhlia kakkukahveilla ja matkalla johonkin kauas, vaikka Balille.
Kakarat ovat jo niin isoja, että hoitovastuu on loppunut. Saamme mieheni kanssa tehdä juuri sitä, mitä huvittaa, vaikka pelata shakkia lauantai-iltana ilman, että kukaan ihmettelee "kuivaa" valintaa.
Tuskin maltan odottaa, että pääsemme eläkkeelle, koska silloin meitä kutsuu ihana Gran Canaria.
Ankeapa on ollut nuoruus, jos se on ollut sosiaalista painetta sohvasurffaukseen, leopardikuviota ei uskaltanut käyttää, ei ole uskaltanut tehdä "kuivia" asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41, ei työkokemusta juurikaan, voiko vielä aloittaa uran? En usko.
Uran aloittaminen kyllä haastavaa. Töitä voi vielä löytää.
Mikä siinä on ero? Eikö se ole ura jo ap tekee töitä eläkkeeseen asti?
Aikuiskoulutukseen ja ammattitutkinto.
Siivousalalla on töitä, alkuun tosin saatat joutua hyväksymään pätkätyöt ja osapäiväiset (tosin 41v ja ei työkokemusta niin varmasti tiedostatkin ettei voi olla nirso?).
Jos hoiva-ala sopii luonteelle, niin siellä on työvoimapula.
Erikoisempana vaihtoehtona on laskutusfirmat ja osuuskunnat, eli käytännössä kevytyrittäjyys. Niiden kautta voi saada jogtain satunnaisia hommia joilla pääsee alkuun. Nämä ovat muuten hyviä CV:n kannalta. jos kerrot vaikka että teit osa-aikaisesti sovitellulla päivärahalla, on suuri todennäköisyys ettei kukaan ala kyselemään kuinka paljon tarkalleen töitä oli. CV:ssä lukee töitä laskutusfirman kautta "työttömän" sijaan.
Ja entäs tukityöt? Juu, et saa kuin sen 9 euroa päivä. Mutta sinulla on 25+ vuotta työikää jäljellä, eli onko vuosi pari tukihommia liian suuri uhraus pitkällä tähtäimellä?
En väitä etteikö noin pitkä työttömys hankaloittaisi tilannetta ja paljonkin, mutta mitä olen itse auttanut työttömiä vuosien varrella niin suurin este useimmilla on se, että kaikkeen keksitään joku syy miksi ei käy kun ei pääse heti kokopäivätyöhön, ja niin hyvin palkattuun että siitä saa kunnollisen rahallisen hyödyn.