Limerenssi avioliitossa
Kukaan sairastunut avioliitossa ollessaan limerenssiin? Miten avioliiton kävi? Oma liitto kariutumassa umpikujaan, en vaan saa toiseen kohdistuvia hallitsemattoman voimakkaita tunteita loppumaan. Toki taustalla muitakin syitä, mutta mahdoton enää sanoa mikä on todellista ja mikä tekosyytä. Perimmäisiä syitä on vaikeampi laittaa mittasuhteisiin keskellä limerenssiä. Mutta en vaan pysty enää jatkamaan. Odoteltu on tämän ohittumista, ei auta aika ei terapia ei järkipuhe. Olen hukassa.
Kommentit (26)
Onko erotomanialla ja limerenssiä muuta kuin aste-ero? Vai onko erotomania se, jossa tungetaan toisen luo ja stalkataan ja limerenssi vain tunnetila?
Vierailija kirjoitti:
Pyrit tuolla selittelyllä ja analysoimisella vain oikeuttamaan toimintasi että voisit jatkaa pakkomiellepöllyissä olemista. "Mä olen sairastunut limerenssiin, enkä voi sille mitään." Ota vastuu itsestäsi, mikään terapeutti ei voi sitä puolestasi tehdä.
Aihetta käsittelevässä kirjallisuudessakin sanotaan, että limerenssiä ei voi ymmärtää jos ei sitä ole itse kokenut. Vähän kuin selittäisi syntymäsokealle värejä. Ei ymmärrä yhtään mistä puhutaan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyrit tuolla selittelyllä ja analysoimisella vain oikeuttamaan toimintasi että voisit jatkaa pakkomiellepöllyissä olemista. "Mä olen sairastunut limerenssiin, enkä voi sille mitään." Ota vastuu itsestäsi, mikään terapeutti ei voi sitä puolestasi tehdä.
Aihetta käsittelevässä kirjallisuudessakin sanotaan, että limerenssiä ei voi ymmärtää jos ei sitä ole itse kokenut. Vähän kuin selittäisi syntymäsokealle värejä. Ei ymmärrä yhtään mistä puhutaan.
-Ap
Ahaa. Ymmärrän itseasiassa tasan tarkkaan mitä limerenssi (ja muutkin addiktiot) on. Ja sen ettet ole nähtävästi tarpeeksi halukas tekemään asioille mitään konkreettista.
Ei auta lyödä lyötyä. Itse koin että kuten alkoholismissakin - vaikka en ole kokenut sitä - pitää mennä niin uuvuksiin ja loppuun että on pakko kirjaimellisesti viimeisillä voimillaan tehdä ne muutokset.
Niin kauan kuin se ei ole tyyliin elämän ja kuoleman kysymys niin kauan aivot jotenkin vain pitävät kiinni siitä. En itse ainakaan ole stalkannut enkä häirinnyt, päinvastoin, enkä usko että se kuuluu pakollisena limerenssiin.
En pitänyt myöskään varsinaisena sairautena vaikka kyllä usein moitin itseäni omista tunteistani ja koin että "tämä on ihan sairasta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyrit tuolla selittelyllä ja analysoimisella vain oikeuttamaan toimintasi että voisit jatkaa pakkomiellepöllyissä olemista. "Mä olen sairastunut limerenssiin, enkä voi sille mitään." Ota vastuu itsestäsi, mikään terapeutti ei voi sitä puolestasi tehdä.
Aihetta käsittelevässä kirjallisuudessakin sanotaan, että limerenssiä ei voi ymmärtää jos ei sitä ole itse kokenut. Vähän kuin selittäisi syntymäsokealle värejä. Ei ymmärrä yhtään mistä puhutaan.
-Ap
Ahaa. Ymmärrän itseasiassa tasan tarkkaan mitä limerenssi (ja muutkin addiktiot) on. Ja sen ettet ole nähtävästi tarpeeksi halukas tekemään asioille mitään konkreettista.
Jep jep ja masennuksesta paranee kun lopettaa vaan suremisen jne. Oliko muuta?
Itsekin kärsin aikoinaan limerenssistä. Pelkkä tytön ajattelu sai joskus purskahtamaan itkuun kun tiedostin ettei hän koskaan edes tiedosta olevani olemassa :(