Kun juttelu on vastenmielistä.. Mitä kivaa juttelussa on?

Psykiatriina kirjoitti:

Jos on kovin yksinkertainen ihminen niin silloin ei ole paljon ajatuksia tai mielipiteitä eikä siis mitään juteltavaakaan.

Mites jos tykkää puhua syvällisistä aiheista, ehkä aika raskaistakin aiheista, mutta ei jaksa ollenkaan jutella mitään kevyttä small talkia?  Onko silloinkin yksinkertainen?

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä keskustelija ja samaa mieltä monesta asiasta, on kiVaa. Jos toinen on melkein "aivokuollut" tai väsynyt, ei siitä mitään tule. Eri mieltä jos on kaikesta, meneehän se aika hankalaksi.

Niin juuri näin, palstalainen on itse älykäs ja hyvä keskustelija, mutta muut aivokuolleita ja väsyneitä,hankalia ja vielä kehtaa olla eri mieltä. Siksi keskustelu on peffasta.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriina kirjoitti:

Jos on kovin yksinkertainen ihminen niin silloin ei ole paljon ajatuksia tai mielipiteitä eikä siis mitään juteltavaakaan.

Mites jos tykkää puhua syvällisistä aiheista, ehkä aika raskaistakin aiheista, mutta ei jaksa ollenkaan jutella mitään kevyttä small talkia?  Onko silloinkin yksinkertainen?

Ei, minusta ainakin on mahtavaa aina synkistellä.

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki huolet puoliintuvat kun ne saa jakaa toisen kanssa, ja ilot tplaantuvat, kun ne saa jakaa toisen kanssa. Minusta koko ihmiselämän mielekkyys on siinä, että saa elämää ja asioita jakaa toisten ihmisten kanssa.

HAHHAHAH! Pikemminkin huolet tuplaantuvat jos avaudut jollekin naapurin Irmelille. Oliko tämä vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki huolet puoliintuvat kun ne saa jakaa toisen kanssa, ja ilot tplaantuvat, kun ne saa jakaa toisen kanssa. Minusta koko ihmiselämän mielekkyys on siinä, että saa elämää ja asioita jakaa toisten ihmisten kanssa.

HAHHAHAH! Pikemminkin huolet tuplaantuvat jos avaudut jollekin naapurin Irmelille. Oliko tämä vitsi?

Sul ei taida olla ystäviä

Alkava dementia tai jokin aivoverenkierron häiriö kun alkaa kommunikointi kiukuttaa eikä ole mitään sanottavaa ns. tylsämielinen ihminen.

Minä nautin juttelusta viesteillä tai foorumeilla, mutta en kasvotusten tai puhelussa. Haluan miettiä rauhassa mitä sanon, enkä vastata nopeasti. Lisäksi kasvotusten jutustelu on monesti melko turhanpäiväistä small talkia jota en yhtään osaa tai jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriina kirjoitti:

Jos on kovin yksinkertainen ihminen niin silloin ei ole paljon ajatuksia tai mielipiteitä eikä siis mitään juteltavaakaan.

Mites jos tykkää puhua syvällisistä aiheista, ehkä aika raskaistakin aiheista, mutta ei jaksa ollenkaan jutella mitään kevyttä small talkia?  Onko silloinkin yksinkertainen?

Miten niihin syvällisiin ja raskaisiin aiheisiin päädytään jos ei olla ensin tutustuttu kepeämmien keskustelujen kautta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriina kirjoitti:

Jos on kovin yksinkertainen ihminen niin silloin ei ole paljon ajatuksia tai mielipiteitä eikä siis mitään juteltavaakaan.

Mites jos tykkää puhua syvällisistä aiheista, ehkä aika raskaistakin aiheista, mutta ei jaksa ollenkaan jutella mitään kevyttä small talkia?  Onko silloinkin yksinkertainen?

Miten niihin syvällisiin ja raskaisiin aiheisiin päädytään jos ei olla ensin tutustuttu kepeämmien keskustelujen kautta? 

Täma kiinnostaa minuakin. Itse en halua keskustella kovinkaan syvällisiä tai henkkohtaisia ventovieraiden kanssa. Omat ystävyyssuhteeni ovat alkaneet kepeällä keskustelulle ja smalltalkilla ja sitten pikkuhiljaa syventyneet. Miten tuon tutustumisvaiheen yli harpataan? 

Itsestäni tyhmempien kanssa en jaksa keskustella. Väkisin heidän kassa keskustelusta menee kaikki voimat pitkäksi aikaa.. Joutuu palautumaan. Kartan. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni tyhmempien kanssa en jaksa keskustella. Väkisin heidän kassa keskustelusta menee kaikki voimat pitkäksi aikaa.. Joutuu palautumaan. Kartan. 🤭

Juuri näin. Sukulaisia nainen oli yökylässä. Huokasin kun lähti. Sen jutut ei vähempää ois voinut kiinnostaa. Kaikki voimani solahti viikoksi. Huohhh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriina kirjoitti:

Jos on kovin yksinkertainen ihminen niin silloin ei ole paljon ajatuksia tai mielipiteitä eikä siis mitään juteltavaakaan.

Mites jos tykkää puhua syvällisistä aiheista, ehkä aika raskaistakin aiheista, mutta ei jaksa ollenkaan jutella mitään kevyttä small talkia?  Onko silloinkin yksinkertainen?

Miten niihin syvällisiin ja raskaisiin aiheisiin päädytään jos ei olla ensin tutustuttu kepeämmien keskustelujen kautta? 

Täma kiinnostaa minuakin. Itse en halua keskustella kovinkaan syvällisiä tai henkkohtaisia ventovieraiden kanssa. Omat ystävyyssuhteeni ovat alkaneet kepeällä keskustelulle ja smalltalkilla ja sitten pikkuhiljaa syventyneet. Miten tuon tutustumisvaiheen yli harpataan? 

Eihän syvällisen ja raskaan aiheen tarvitse olla millään tavalla henkilökohtainen ja omaan elämään liittyvä asia. Mä just sunnuntaina juttelin muutaman tunnin entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa mm lasten ja nuorten mielenterveysongelmista. Omat lapseni ovat jo päällekolmekymppisiä ja juttukaverillani ei edes ole lapsia.