Käyttäjä7741

Todella hienoa, että on pystynyt jättämään huumeet ja elämään selvin päin jo lähes vuoden. Se ei kuitenkaan ole vielä aika eikä mikään tuollaisella käyttöhistorialla. Ei kuitenkaan puhuta enää mistään kokeilusta tai parin vuoden viihdekäytöstä, vaan todellisesta riippuvuudesta. Ihmisellä on täysi tekeminen sopeutua elämään ilman huumeita, kohtaamaan kaikki tunteeensa ja vastoinkäymiset selvinpäin, rakentamalla sosiaalinen piirinsä uudelleen (tämä on aika pakollinen, koska läheinen kaveeraaminen käyttäjien kanssa ei tue omaa elämää selvinpäin), pystyä huolehtimaan asioistaan jne. Siihen vielä vastuu vauvasta, yövalvomiset, taloushuolet, ihmisten asenteet ym., niin ei ole helppo rasti. Niin kauan, kun äiti pysyy päihteistä erossa ja huolehtii lapsesta asianmukaisesti, ei ole mitään syytä huostaanotolle pelkän historian takia. Hän tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tuen sekä viranomaisilta, että myös teiltä ystäviltä, että jaksaa myös sitten, kun vauva on maailmassa. Ihanaa, että olet hänen rinnallaan ja tuet, se on kullanarvoista, mutta muista kuitenkin, että hän on vasta selvän taipaleensa alussa ja nyt kyseessä on myös oikea ihmislapsi, jonka tulevaisuutta määrittelee myös, tai ennen kaikkea, ensimmäiset vuodet, joista ei jää muistikuvia, mutta kaikki jää tunnemuistiin. Eli älä pelkää tilanteen vaatiessa tehdä myöskään lasua, se voi olla molempien pelastus jossain kohtaa. Toivon hänelle ja lapselleen kaikkea hyvää ja ettei huostaanottoa jouduttaisi koskaan tekemään. 

Pitkässä juoksussa, lopun kaiken, kovin (joku on vaikka pahoittanut mielensä kovin), seksihelle jne. 

Kuolemalla marttyyrina he uskovat pääsevänsä paratiisiin. Siksi niitä itsemurhapommittajia on niin paljon, aivopestyjä oman elämänsä ”sankareita”.. sairasta sakkia.