Sattuu niin paljon exän onnellinen uusperhe-elämä

Kaksi ensimmäistä avoliittoani päättyi siihen, että lähdin kävelemään. Molemmat eksäni menivät todella nopealla aikataululla seuraavan naikkosensa kanssa naimisiin. Mietin pitkään, että vika on minussa olin kateellinen. 

Totuus on se, että ensimmäinen hakkasi minua ja hakkaa nyksäänsäkin, toinen oli maanis-depressiivinen alkoholisti. Tuskin senkään kanssa se elämä on mitään huippua. 

Muista miksi erosit ja mieti, että nyt se nyksä joutuu kestämään sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä hyvin ymmärrän Ap:n tuskaa. Ap olisi halunnut pitää perheen yhdessä ja kaikesta päätellen Ap:n tunteet eivät ole kuolleet (vielä) miestä kohtaan. Kipeätä tekee ero ja se, että lasten kautta joutuu seuraamaan miehen uutta onnea. Minusta hyvin inhimillistä. Toivon kuitenkin, että Ap pystyy päästämään irti ja iloitsemaan siitä, että lapsilla on hyvä olla myös isän kanssa. Elämä ei ole aina reilua, mutta kaikki tunteet ovat inhimillisiä rakkaudessa.

Lapsilla ei tule olemaan hyvä olla kun äitipuolen tunteet heitä kohtaan paljastuu. Nyt elävät vielä honeymoon vaihetta miehen kanssa. Tosin en usko, että tämä tarina edes on tosi.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ensimmäistä avoliittoani päättyi siihen, että lähdin kävelemään. Molemmat eksäni menivät todella nopealla aikataululla seuraavan naikkosensa kanssa naimisiin. Mietin pitkään, että vika on minussa olin kateellinen. 

Totuus on se, että ensimmäinen hakkasi minua ja hakkaa nyksäänsäkin, toinen oli maanis-depressiivinen alkoholisti. Tuskin senkään kanssa se elämä on mitään huippua. 

Muista miksi erosit ja mieti, että nyt se nyksä joutuu kestämään sitä. 

Tämä on hyvä neuvo. Kyllä ihminen on aika lailla sama kaikissa suhteissa. Ero on vain siinä, että kaikkia ei samat asiat ärsytä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä kommentteja, että eiköhän se eksän ja uuden naisensa elämä ole oikeasti ihan paskaa, et vaan tajua sitä (vielä). Saattaahan se olla, eikä kukaan meistä ole vastoinkäymisiltä turvassa, mutta oikeasti, kyllä se varakkuus usein yhdistyy sellaisiin voimavaratekijöihin elämässä, joiden kautta se elämä muutenkin on sitten kivempaa, helpompaa ja leppoisampaa. Ei AINA, mutta usein. Tällaisena keskituloisena valkokaulusduunarina tavallaan ymmärrän sen defenssimekanismin, jonka kautta hyväosasisen oloisille ihmisille halutaan kuvitella vaikeuksia ja uskotellaan itselle, ettei niidenkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllähän se usein on, jos vertaa omaan elämään, saati sitten oikeasti köyhän, sairaan ja huono-osaisen ihmisen elämään. Mun mielestä on paljon olennaisempaa ihmisenä kasvua hyväksyä se, että toiset nyt vaan ovat saaneet perkuleesti paremmat kortit, kuin jotenkin yrittää itselle selittää, että voihan noillakin olla kaikenlaisia karmeuksia. Ja tottakai voi, usein ne kaikista pahimmat karmeudet tosiaan ovat sellaisia, ettei raha niiltä suojaa, mutta monelta suojaa kyllä. 

Olisihan se ihanaa, kun ei tarvitsisi työviikon jälkeen miettiä imuroimista ja kylpyhuoneen lattian pesemistä, vaan siivooja hoitaisi ne 2 x kk työpäivän aikana. Olisihan se ihanaa, kun voisi sen kummemmin miettimättä viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan. Olisihan se ihanaa, kun voisi tarjota lapsille minkä tahansa harrastuksen ja varusteet voisi tilata nettikaupasta kotiovelle, ei tarvitsisi kytätä Toria tai seuran vaihtopörssiä. Olisihan se ihanaa, kun voisi rankan työpäivän jälkeen Woltata kotiin jokaiselle makunsa mukaista eikä tarvitsisi alkaa vääntää kinkkukiusausta. Olisihan se ihanaa, kun saisi nauttia sellaisesta hyväosaisen, koulutetun ihmisen työelämästä, johon kuuluu toki toisaalta iso vastuu, mutta toisaalta myös hyvät työolot, laajat vaikuttamismahdollisuudet ja irrallaan oli sieltä asiakasrajapinnasta haukuttavana olemisesta. 

Tuo kaikki on ihanaa, ydinperheessä. Ei uusperheessä teeskennellen onnellista perhettä, jolla varaa matkustella kun todellisuudessa ei niistä toisen naisen/miehen lapsista edes pidä. Perhe on tärkein ja että saa omassa kotona olla rennosti niiden ihmisten kanssa keitä oikeasti rakastaa, eikä vain siedä olosuhteiden pakosta. Ei siinä vaakakupissa paina silloin mikään omaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä kommentteja, että eiköhän se eksän ja uuden naisensa elämä ole oikeasti ihan paskaa, et vaan tajua sitä (vielä). Saattaahan se olla, eikä kukaan meistä ole vastoinkäymisiltä turvassa, mutta oikeasti, kyllä se varakkuus usein yhdistyy sellaisiin voimavaratekijöihin elämässä, joiden kautta se elämä muutenkin on sitten kivempaa, helpompaa ja leppoisampaa. Ei AINA, mutta usein. Tällaisena keskituloisena valkokaulusduunarina tavallaan ymmärrän sen defenssimekanismin, jonka kautta hyväosasisen oloisille ihmisille halutaan kuvitella vaikeuksia ja uskotellaan itselle, ettei niidenkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllähän se usein on, jos vertaa omaan elämään, saati sitten oikeasti köyhän, sairaan ja huono-osaisen ihmisen elämään. Mun mielestä on paljon olennaisempaa ihmisenä kasvua hyväksyä se, että toiset nyt vaan ovat saaneet perkuleesti paremmat kortit, kuin jotenkin yrittää itselle selittää, että voihan noillakin olla kaikenlaisia karmeuksia. Ja tottakai voi, usein ne kaikista pahimmat karmeudet tosiaan ovat sellaisia, ettei raha niiltä suojaa, mutta monelta suojaa kyllä. 

Olisihan se ihanaa, kun ei tarvitsisi työviikon jälkeen miettiä imuroimista ja kylpyhuoneen lattian pesemistä, vaan siivooja hoitaisi ne 2 x kk työpäivän aikana. Olisihan se ihanaa, kun voisi sen kummemmin miettimättä viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan. Olisihan se ihanaa, kun voisi tarjota lapsille minkä tahansa harrastuksen ja varusteet voisi tilata nettikaupasta kotiovelle, ei tarvitsisi kytätä Toria tai seuran vaihtopörssiä. Olisihan se ihanaa, kun voisi rankan työpäivän jälkeen Woltata kotiin jokaiselle makunsa mukaista eikä tarvitsisi alkaa vääntää kinkkukiusausta. Olisihan se ihanaa, kun saisi nauttia sellaisesta hyväosaisen, koulutetun ihmisen työelämästä, johon kuuluu toki toisaalta iso vastuu, mutta toisaalta myös hyvät työolot, laajat vaikuttamismahdollisuudet ja irrallaan oli sieltä asiakasrajapinnasta haukuttavana olemisesta. 

Tuo kaikki on ihanaa, ydinperheessä. Ei uusperheessä teeskennellen onnellista perhettä, jolla varaa matkustella kun todellisuudessa ei niistä toisen naisen/miehen lapsista edes pidä. Perhe on tärkein ja että saa omassa kotona olla rennosti niiden ihmisten kanssa keitä oikeasti rakastaa, eikä vain siedä olosuhteiden pakosta. Ei siinä vaakakupissa paina silloin mikään omaisuus.

Kyllä tämä uusperhe-elämä on ihan hyvää - kun ne puolison lapset käyvät niin harvoin. Kylässä ovat, ja kyllähän kylässä olijoita kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun sattuu nähdä heidän hyvä, onnellinen parisuhde ja mahdllisuudet yhdessä. Exän rakkaus loppui minuun, ja nyt elää onnea ilmeisesti sopivamman naisen kanssa. Siihen päälle heidän hyvä elintaso, mikä mahdollistaa monet asiat. Lapset myös viihtyvät kun reissaavat ja tekevät hyviä asioita yhdessä. Minun puitteet niin paljon vähäisemmät.

Ajattele että olet hyvä ja arvokas. Joku päivä et kaipaa exää mitenkään ja haluat jopa vältellä. Joidenkin elämä näyttää hyvälle ulospäin, mutta onko se sitä ja et haluaisi kaikkea varmaan heidän elämästä.

Paras kommentti! <3

t. eri

Lähde parin viikon lomalle ja lapset menee isälleen.

Alkaa uusperheen äipällä tulla arki vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä kommentteja, että eiköhän se eksän ja uuden naisensa elämä ole oikeasti ihan paskaa, et vaan tajua sitä (vielä). Saattaahan se olla, eikä kukaan meistä ole vastoinkäymisiltä turvassa, mutta oikeasti, kyllä se varakkuus usein yhdistyy sellaisiin voimavaratekijöihin elämässä, joiden kautta se elämä muutenkin on sitten kivempaa, helpompaa ja leppoisampaa. Ei AINA, mutta usein. Tällaisena keskituloisena valkokaulusduunarina tavallaan ymmärrän sen defenssimekanismin, jonka kautta hyväosasisen oloisille ihmisille halutaan kuvitella vaikeuksia ja uskotellaan itselle, ettei niidenkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllähän se usein on, jos vertaa omaan elämään, saati sitten oikeasti köyhän, sairaan ja huono-osaisen ihmisen elämään. Mun mielestä on paljon olennaisempaa ihmisenä kasvua hyväksyä se, että toiset nyt vaan ovat saaneet perkuleesti paremmat kortit, kuin jotenkin yrittää itselle selittää, että voihan noillakin olla kaikenlaisia karmeuksia. Ja tottakai voi, usein ne kaikista pahimmat karmeudet tosiaan ovat sellaisia, ettei raha niiltä suojaa, mutta monelta suojaa kyllä. 

Olisihan se ihanaa, kun ei tarvitsisi työviikon jälkeen miettiä imuroimista ja kylpyhuoneen lattian pesemistä, vaan siivooja hoitaisi ne 2 x kk työpäivän aikana. Olisihan se ihanaa, kun voisi sen kummemmin miettimättä viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan. Olisihan se ihanaa, kun voisi tarjota lapsille minkä tahansa harrastuksen ja varusteet voisi tilata nettikaupasta kotiovelle, ei tarvitsisi kytätä Toria tai seuran vaihtopörssiä. Olisihan se ihanaa, kun voisi rankan työpäivän jälkeen Woltata kotiin jokaiselle makunsa mukaista eikä tarvitsisi alkaa vääntää kinkkukiusausta. Olisihan se ihanaa, kun saisi nauttia sellaisesta hyväosaisen, koulutetun ihmisen työelämästä, johon kuuluu toki toisaalta iso vastuu, mutta toisaalta myös hyvät työolot, laajat vaikuttamismahdollisuudet ja irrallaan oli sieltä asiakasrajapinnasta haukuttavana olemisesta. 

Tuo kaikki on ihanaa, ydinperheessä. Ei uusperheessä teeskennellen onnellista perhettä, jolla varaa matkustella kun todellisuudessa ei niistä toisen naisen/miehen lapsista edes pidä. Perhe on tärkein ja että saa omassa kotona olla rennosti niiden ihmisten kanssa keitä oikeasti rakastaa, eikä vain siedä olosuhteiden pakosta. Ei siinä vaakakupissa paina silloin mikään omaisuus.

Kyllä tämä uusperhe-elämä on ihan hyvää - kun ne puolison lapset käyvät niin harvoin. Kylässä ovat, ja kyllähän kylässä olijoita kestää.

Ajattele, saattaa tulla myös tilanne, jossa puolison lapset muuttaa teille ihan kokonaan. Tästä elämästä kun ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Näin se vaan on, raha tekee onnellisemmaksi ja antaa mahdollisuuksia. Lapset arvostaa enemmän sitä, mitä elämyksiä rahalla saa.

Ole onnellinen, että mies on saanut hyvän sijais äidin lapsille.

Todennäköisesti saattaa olla niin, että vieraantuvat sinusta, eivätkä halua tulla luoksesi jos sinulla ei varaa mihinkään. Pitävät kohta äitinään vierasta naista.

Tämä on todella monen, varsinkin etäisän kohtalo.

Sydäntä varmasti särkee, kun kohta kutsuvat häntä äidiksi, etkä sinä saa enää äitienpäiväkorttejakaan.

Aika sopimaton kommentti kuitenkin tähän tilanteeseen. Kirjoita näitä johonkin muualle, ei tarvitse kääntää veistä haavassa täällä, kun ihminen pyytää apua.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä kommentteja, että eiköhän se eksän ja uuden naisensa elämä ole oikeasti ihan paskaa, et vaan tajua sitä (vielä). Saattaahan se olla, eikä kukaan meistä ole vastoinkäymisiltä turvassa, mutta oikeasti, kyllä se varakkuus usein yhdistyy sellaisiin voimavaratekijöihin elämässä, joiden kautta se elämä muutenkin on sitten kivempaa, helpompaa ja leppoisampaa. Ei AINA, mutta usein. Tällaisena keskituloisena valkokaulusduunarina tavallaan ymmärrän sen defenssimekanismin, jonka kautta hyväosasisen oloisille ihmisille halutaan kuvitella vaikeuksia ja uskotellaan itselle, ettei niidenkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllähän se usein on, jos vertaa omaan elämään, saati sitten oikeasti köyhän, sairaan ja huono-osaisen ihmisen elämään. Mun mielestä on paljon olennaisempaa ihmisenä kasvua hyväksyä se, että toiset nyt vaan ovat saaneet perkuleesti paremmat kortit, kuin jotenkin yrittää itselle selittää, että voihan noillakin olla kaikenlaisia karmeuksia. Ja tottakai voi, usein ne kaikista pahimmat karmeudet tosiaan ovat sellaisia, ettei raha niiltä suojaa, mutta monelta suojaa kyllä. 

Olisihan se ihanaa, kun ei tarvitsisi työviikon jälkeen miettiä imuroimista ja kylpyhuoneen lattian pesemistä, vaan siivooja hoitaisi ne 2 x kk työpäivän aikana. Olisihan se ihanaa, kun voisi sen kummemmin miettimättä viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan. Olisihan se ihanaa, kun voisi tarjota lapsille minkä tahansa harrastuksen ja varusteet voisi tilata nettikaupasta kotiovelle, ei tarvitsisi kytätä Toria tai seuran vaihtopörssiä. Olisihan se ihanaa, kun voisi rankan työpäivän jälkeen Woltata kotiin jokaiselle makunsa mukaista eikä tarvitsisi alkaa vääntää kinkkukiusausta. Olisihan se ihanaa, kun saisi nauttia sellaisesta hyväosaisen, koulutetun ihmisen työelämästä, johon kuuluu toki toisaalta iso vastuu, mutta toisaalta myös hyvät työolot, laajat vaikuttamismahdollisuudet ja irrallaan oli sieltä asiakasrajapinnasta haukuttavana olemisesta. 

Tuo kaikki on ihanaa, ydinperheessä. Ei uusperheessä teeskennellen onnellista perhettä, jolla varaa matkustella kun todellisuudessa ei niistä toisen naisen/miehen lapsista edes pidä. Perhe on tärkein ja että saa omassa kotona olla rennosti niiden ihmisten kanssa keitä oikeasti rakastaa, eikä vain siedä olosuhteiden pakosta. Ei siinä vaakakupissa paina silloin mikään omaisuus.

Kyllä tämä uusperhe-elämä on ihan hyvää - kun ne puolison lapset käyvät niin harvoin. Kylässä ovat, ja kyllähän kylässä olijoita kestää.

Ajattele, saattaa tulla myös tilanne, jossa puolison lapset muuttaa teille ihan kokonaan. Tästä elämästä kun ei tiedä.

Niinpä. Se tilanne on sitten sama kuin puoliso saisi aivoinfarktin, tai minä saan sellaisen. Kriisin paikka totisesti. Mutta ei niin voi elää, että koko ajan pelkää, että joku saa infarktin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä kommentteja, että eiköhän se eksän ja uuden naisensa elämä ole oikeasti ihan paskaa, et vaan tajua sitä (vielä). Saattaahan se olla, eikä kukaan meistä ole vastoinkäymisiltä turvassa, mutta oikeasti, kyllä se varakkuus usein yhdistyy sellaisiin voimavaratekijöihin elämässä, joiden kautta se elämä muutenkin on sitten kivempaa, helpompaa ja leppoisampaa. Ei AINA, mutta usein. Tällaisena keskituloisena valkokaulusduunarina tavallaan ymmärrän sen defenssimekanismin, jonka kautta hyväosasisen oloisille ihmisille halutaan kuvitella vaikeuksia ja uskotellaan itselle, ettei niidenkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllähän se usein on, jos vertaa omaan elämään, saati sitten oikeasti köyhän, sairaan ja huono-osaisen ihmisen elämään. Mun mielestä on paljon olennaisempaa ihmisenä kasvua hyväksyä se, että toiset nyt vaan ovat saaneet perkuleesti paremmat kortit, kuin jotenkin yrittää itselle selittää, että voihan noillakin olla kaikenlaisia karmeuksia. Ja tottakai voi, usein ne kaikista pahimmat karmeudet tosiaan ovat sellaisia, ettei raha niiltä suojaa, mutta monelta suojaa kyllä. 

Olisihan se ihanaa, kun ei tarvitsisi työviikon jälkeen miettiä imuroimista ja kylpyhuoneen lattian pesemistä, vaan siivooja hoitaisi ne 2 x kk työpäivän aikana. Olisihan se ihanaa, kun voisi sen kummemmin miettimättä viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan. Olisihan se ihanaa, kun voisi tarjota lapsille minkä tahansa harrastuksen ja varusteet voisi tilata nettikaupasta kotiovelle, ei tarvitsisi kytätä Toria tai seuran vaihtopörssiä. Olisihan se ihanaa, kun voisi rankan työpäivän jälkeen Woltata kotiin jokaiselle makunsa mukaista eikä tarvitsisi alkaa vääntää kinkkukiusausta. Olisihan se ihanaa, kun saisi nauttia sellaisesta hyväosaisen, koulutetun ihmisen työelämästä, johon kuuluu toki toisaalta iso vastuu, mutta toisaalta myös hyvät työolot, laajat vaikuttamismahdollisuudet ja irrallaan oli sieltä asiakasrajapinnasta haukuttavana olemisesta. 

Tuo kaikki on ihanaa, ydinperheessä. Ei uusperheessä teeskennellen onnellista perhettä, jolla varaa matkustella kun todellisuudessa ei niistä toisen naisen/miehen lapsista edes pidä. Perhe on tärkein ja että saa omassa kotona olla rennosti niiden ihmisten kanssa keitä oikeasti rakastaa, eikä vain siedä olosuhteiden pakosta. Ei siinä vaakakupissa paina silloin mikään omaisuus.

Kyllä tämä uusperhe-elämä on ihan hyvää - kun ne puolison lapset käyvät niin harvoin. Kylässä ovat, ja kyllähän kylässä olijoita kestää.

Ajattele, saattaa tulla myös tilanne, jossa puolison lapset muuttaa teille ihan kokonaan. Tästä elämästä kun ei tiedä.

Voi lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä kommentteja, että eiköhän se eksän ja uuden naisensa elämä ole oikeasti ihan paskaa, et vaan tajua sitä (vielä). Saattaahan se olla, eikä kukaan meistä ole vastoinkäymisiltä turvassa, mutta oikeasti, kyllä se varakkuus usein yhdistyy sellaisiin voimavaratekijöihin elämässä, joiden kautta se elämä muutenkin on sitten kivempaa, helpompaa ja leppoisampaa. Ei AINA, mutta usein. Tällaisena keskituloisena valkokaulusduunarina tavallaan ymmärrän sen defenssimekanismin, jonka kautta hyväosasisen oloisille ihmisille halutaan kuvitella vaikeuksia ja uskotellaan itselle, ettei niidenkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllähän se usein on, jos vertaa omaan elämään, saati sitten oikeasti köyhän, sairaan ja huono-osaisen ihmisen elämään. Mun mielestä on paljon olennaisempaa ihmisenä kasvua hyväksyä se, että toiset nyt vaan ovat saaneet perkuleesti paremmat kortit, kuin jotenkin yrittää itselle selittää, että voihan noillakin olla kaikenlaisia karmeuksia. Ja tottakai voi, usein ne kaikista pahimmat karmeudet tosiaan ovat sellaisia, ettei raha niiltä suojaa, mutta monelta suojaa kyllä. 

Olisihan se ihanaa, kun ei tarvitsisi työviikon jälkeen miettiä imuroimista ja kylpyhuoneen lattian pesemistä, vaan siivooja hoitaisi ne 2 x kk työpäivän aikana. Olisihan se ihanaa, kun voisi sen kummemmin miettimättä viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan. Olisihan se ihanaa, kun voisi tarjota lapsille minkä tahansa harrastuksen ja varusteet voisi tilata nettikaupasta kotiovelle, ei tarvitsisi kytätä Toria tai seuran vaihtopörssiä. Olisihan se ihanaa, kun voisi rankan työpäivän jälkeen Woltata kotiin jokaiselle makunsa mukaista eikä tarvitsisi alkaa vääntää kinkkukiusausta. Olisihan se ihanaa, kun saisi nauttia sellaisesta hyväosaisen, koulutetun ihmisen työelämästä, johon kuuluu toki toisaalta iso vastuu, mutta toisaalta myös hyvät työolot, laajat vaikuttamismahdollisuudet ja irrallaan oli sieltä asiakasrajapinnasta haukuttavana olemisesta. 

Tuo kaikki on ihanaa, ydinperheessä. Ei uusperheessä teeskennellen onnellista perhettä, jolla varaa matkustella kun todellisuudessa ei niistä toisen naisen/miehen lapsista edes pidä. Perhe on tärkein ja että saa omassa kotona olla rennosti niiden ihmisten kanssa keitä oikeasti rakastaa, eikä vain siedä olosuhteiden pakosta. Ei siinä vaakakupissa paina silloin mikään omaisuus.

Kyllä tämä uusperhe-elämä on ihan hyvää - kun ne puolison lapset käyvät niin harvoin. Kylässä ovat, ja kyllähän kylässä olijoita kestää.

On se joka toinen vkl myös paljon, kun kuitenkin vkl pitäisi olla viikon kohokohta. Onneksi en elä uusperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka exällä olisi nyt vaikka mitkä luxuspuitteet- pohijmiltaan hän on onneton kun ydinperhe hajosi ja lapsiaan rakastaa vasn se niiden oikea äiti, ei se uusi yksinhuoltaja äiti. Sydämessä ei voi tuntea onnea, vaikka kuinka rikas se uusi nainen on. Ja- arki tulee siinäkin perheessä, ja paljon rajummin kuin ydinperheessä. Älä ole surullinen, ap.

Tämä oli ihan täyttä sontaa. Kyllä minä rakastan mieheni lapsia kuin omiani ja minusta on ollut mahtava tarjota heille mukavia yhteisiä reissuja ja nyt heidän kasvettuaan aikuisiksi olen tukenut rahallisesti. Tiedän ettei heidän äidillään ole varaa auttaa, koska on tehnyt monta pikkusisarusta. Eikä ole töissä. Aika monta vuotta oltu miehen kanssa yhdessä ja odottelen vielä tuota mainitsemaasi arjen vaikutusta onnellisuustasoomme. Mieshän saattaa toki olla pohjimmiltaan onneton, mutta hyvin hän kyllä peittää sen.

Olen itse ollut lähes kolme vuotta suhteessa mieheen, jolla suuret tulot, mutta valtavasti velkaa, koska hänen eksänsä vieroksui töitä kuin ruttoa.

Miehellä ei vaan ollut enää varaa elättää yksin koko heidän perhettään. Olemme hyvin onnellisia toisistamme, arvostamme toisiamme ja meillä on mukavaa yhdessä. Arvomaailmamme on samanlainen ja meidän on helppoa olla yhdessä ja olemme hyvin avoimia ja keskustelemme paljon. Ymmärtääkseni mikään näistä osa-alueista ei toiminut nykyisen mieheni entisessä suhteessa. Ja mitä tulee rahaan, niin eihän raha yksistään tee onnelliseksi, mutta mieheni on todella tyytyväinen siihen, että nykyisellään hänen palkastaan jää jotain säästöönkin ja voimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta positiivisin mielin. Älä huoli ap, loppujen lopuksi myöskin teidän yhteiset lapset hyötyvät tästä, kun heillä on virtaa ja rakkautta täynnä oleva isä, jolla on huomattavasti paljon enemmän annettavaa nyt kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut lähes kolme vuotta suhteessa mieheen, jolla suuret tulot, mutta valtavasti velkaa, koska hänen eksänsä vieroksui töitä kuin ruttoa.

Miehellä ei vaan ollut enää varaa elättää yksin koko heidän perhettään. Olemme hyvin onnellisia toisistamme, arvostamme toisiamme ja meillä on mukavaa yhdessä. Arvomaailmamme on samanlainen ja meidän on helppoa olla yhdessä ja olemme hyvin avoimia ja keskustelemme paljon. Ymmärtääkseni mikään näistä osa-alueista ei toiminut nykyisen mieheni entisessä suhteessa. Ja mitä tulee rahaan, niin eihän raha yksistään tee onnelliseksi, mutta mieheni on todella tyytyväinen siihen, että nykyisellään hänen palkastaan jää jotain säästöönkin ja voimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta positiivisin mielin. Älä huoli ap, loppujen lopuksi myöskin teidän yhteiset lapset hyötyvät tästä, kun heillä on virtaa ja rakkautta täynnä oleva isä, jolla on huomattavasti paljon enemmän annettavaa nyt kuin ennen.

Mies raukka. Pakotettuna vuosien ajan käyttämään rahoja täysin turhaan asiaan: ikiomaan perheeseen. Nainen varmaan vastannut kodinhoidosta 100% ja kasvattanut lapsetkin mutta syytetään velkaannuttamisesta :D

Aivan itse on velkansa ottanut ja osakseen kasannut. Se joka maksaa saa päättää elintason, ja jos on sovittu että vain toinen maksaa, ehkä sen elintason olisi sitten tullut olla sen mukainen ettei velkaannu noin kauhealla tavalla. Rahankäytönongelmia ollut takuulla miehellä itsellään jos suurilla tuloilla saa valtavat velat, eihän sitä lainaa tule ottaa enempää kuin pystyy maksamaan ilman että tulee tuollainen tilanne.

Ylivelkaantua voi monesta syystä mutta jos ihminen ottaa vapaaehtoisesti suuria summia kulutusluottoa ym (talon tai muun omaisuuden voisi myydä ja maksaa velat pois) ja hankkii autoja tms josta ei rahojaan saa ikinä pois mutta hienot pelit ja puitteet on oltava, syy on ihan oma.

Sinunlaisesi avuton kitisijä ei parempaa ansaitse. Ymmärrätkö miksi miehesi jätti sinut?

No ei siinä uusperhe-elämässä ole kauheasti kadehdittavaa. Minullakin on nelikymppinen miesserkku, joka on naimisissa naisen kanssa, jolla on 13- ja 16-vuotiaat lapset, jotka kuulemma ovat saaneet vapaan kasvatuksen eikä heiltä ole koskaan vaadittu osallistumista kotitöihinkään ja serkkuani on kielletty komentamasta näitä lapsia jos he kiukuttelevat ja tämä kyrsii serkkuani, kun hän joutuu kuuntelemaan teini-ikäisten tyttöjen kiukuttelua.

Hyvä että jätit sen sian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se vaan on, raha tekee onnellisemmaksi ja antaa mahdollisuuksia. Lapset arvostaa enemmän sitä, mitä elämyksiä rahalla saa.

Ole onnellinen, että mies on saanut hyvän sijais äidin lapsille.

Todennäköisesti saattaa olla niin, että vieraantuvat sinusta, eivätkä halua tulla luoksesi jos sinulla ei varaa mihinkään. Pitävät kohta äitinään vierasta naista.

Tämä on todella monen, varsinkin etäisän kohtalo.

Sydäntä varmasti särkee, kun kohta kutsuvat häntä äidiksi, etkä sinä saa enää äitienpäiväkorttejakaan.

Aika sopimaton kommentti kuitenkin tähän tilanteeseen. Kirjoita näitä johonkin muualle, ei tarvitse kääntää veistä haavassa täällä, kun ihminen pyytää apua.

t. eri

Mikä nyt oli sopimatonta muka? Kaikki oli täyttä totta. APn kannattaa varoa ettei päädy hyljeksityksi ja unohdetuksi katkeraksi ämmäksi.

Aiai kuin ikävä tilanne. Minun exä jätti minut rikkaan naisen takia. Ja asuu nykyään Ranskassa ja soittelee perääni. En ota ikinä takaisin.