Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sattuu niin paljon exän onnellinen uusperhe-elämä
29.01.2023 |
On löytänyt varsin hyvän uuden suhteen eromme jälkeen, varakas nainen jolla yksi lapsi ja mukavat puitteet. Ex elää uusperhettä, harrastaa puolison kanssa tyyriitä harrastuksia ja asuu mukavasti. Vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä elämään.
Minä asun vuokralla, kun ei ole varaa ostaa omaa, ja aika menee työhön ja lapsiin. Uutta suhdetta ei ole, on vaikea ehtiä sellaista löytää saati ylläpitää. Minun huvituksia on ruokakauppa, pulkkamäki, ystäviä nähdään kun aikataulu täsmää. Iltaisin luen.
Koen olevani totaaliväliinputoaja, joka ei onnistu saamaan tuollaista onnea mikä exällä. Sattuu kuulla ja seurata sitä hänen elämäänsä lasten kautta, puhuvat vaikken haluaisi kuulla. Sattuu kun lapset ovat osa sitä ja uusperhe elää hyvää yhteistä elämää ja reissailee. Tottakai on lapsille hyvä ja ihanaa, mutta tänne uskallan sanoa että minuun sattuu ja koen itseni huonommaksi.
Miten tässä pääsee yli ja ympäri?
Kommentit (91)
Vaikka exällä olisi nyt vaikka mitkä luxuspuitteet- pohijmiltaan hän on onneton kun ydinperhe hajosi ja lapsiaan rakastaa vasn se niiden oikea äiti, ei se uusi yksinhuoltaja äiti. Sydämessä ei voi tuntea onnea, vaikka kuinka rikas se uusi nainen on. Ja- arki tulee siinäkin perheessä, ja paljon rajummin kuin ydinperheessä. Älä ole surullinen, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se exä olisi ollut onnellinen sinun kanssasi, vaikka teillä olisi millainen elintaso. Rakkaus kun on sellaista. Minä itkin pitkään erään miehen perään, kunnes tajusin, että hän nyt ei vaan tunne minua kohtaan samoin. En halua olla ihmisen kanssa, joka ei täysillä rakasta minua.
Elämä ei ole kilpailu muita vastaan, vaan kilpailu itsesi kanssa. Elä itse parasta elämää, johon kykenet. Joskus elämä on vaan puurtamista, mutta aina löytyy kiitollisuuden aihetta. Ja aina elämä yllättää ennen pitkää.
Sama mies se on edelleen. Minun mieheni erosi ekasta vaimostaan, koska nainen ei vaan jaksanut miehen kuspäisyyttä. Minun kanssani mies ryhdistäytyi hetkeksi ja nyt meilläkin on aviokriisi, kun se kuspäinen käytös on kuoriutunut esiin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se exä olisi ollut onnellinen sinun kanssasi, vaikka teillä olisi millainen elintaso. Rakkaus kun on sellaista. Minä itkin pitkään erään miehen perään, kunnes tajusin, että hän nyt ei vaan tunne minua kohtaan samoin. En halua olla ihmisen kanssa, joka ei täysillä rakasta minua.
Viisasta puhetta. Moni ei ole valmis näkemään tätä asiaa, koska se illuusio omasta kaikkivoipaisuudesta särkyy. Eksän puolesta pitäisi kyetä olemaan onnellinen, sillä varsinkin, jos on yhteisiä lapsia, niin sehän tarkoittaa lapsillekkin parempaa. Monelle parisuhde on joku helkkarin kilpailu, missä se puoliso on joku hemmetin vastustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli. Jos miehesi lakkaa kohtelemasta uutta naista superhyvin, niin se uusi potkaisee miehen pellolle. Kukaan ei jaksa katsella vieraita lapsia lotonaan uusperheessä ja elättää miestä, ellei se mies tee elämästä muilla osa-alueilla mahtavaa. Ajan myötä luultavasti mies käy mukavuudenhaluiseksi ja laiskaksi kehumaan naista ja siitä alamäki alkaa.
T. Varakas uusperheen nainen
Ei ole onnellista uusperheen elämää.
Oikeasti, näin on. Hetken voi luulla onnelliseksi, mutta totuus paljastuu kyllä ennenpitkää ja yleensä sille uusperheen naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli. Jos miehesi lakkaa kohtelemasta uutta naista superhyvin, niin se uusi potkaisee miehen pellolle. Kukaan ei jaksa katsella vieraita lapsia lotonaan uusperheessä ja elättää miestä, ellei se mies tee elämästä muilla osa-alueilla mahtavaa. Ajan myötä luultavasti mies käy mukavuudenhaluiseksi ja laiskaksi kehumaan naista ja siitä alamäki alkaa.
T. Varakas uusperheen nainen
Miksi toivot että lapset kärsii? Mikset toivoisi että ap kasvaisi aikuiseksi ja eläisi niin hyvää elämää kuin mahdollista? Kannattaa sinunkin keskuttyä vaan siihen omaan suhteeseen, ettei kävisi juuri niin kuin muille ennustat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole onnellista uusperheen elämää.
Oikeasti, näin on. Hetken voi luulla onnelliseksi, mutta totuus paljastuu kyllä ennenpitkää ja yleensä sille uusperheen naiselle.
Kyllä on. Se vaatii myös sen naisen katsomista sinne kuuluisaan peiliin. T: onnellista uusperhe-elämää jo 12 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole onnellista uusperheen elämää.
Oikeasti, näin on. Hetken voi luulla onnelliseksi, mutta totuus paljastuu kyllä ennenpitkää ja yleensä sille uusperheen naiselle.Kyllä on. Se vaatii myös sen naisen katsomista sinne kuuluisaan peiliin. T: onnellista uusperhe-elämää jo 12 vuotta.
Ei ole, ne on aina uusperhe helvettejä. Äitipuoli ei oikeasti pidä toisen naisen lapsesta, eikä lapsi hänestä. Lisäksi mustasukkaisuus ja ulkopuolisuuden tunteet. Lapset tuovat mukanaan aina entisen elämän ja suhteen myös. Eli exän. - eri
En kyllä kadehtisi kenenkään uusperhe-elämää. Ihan samaa arkea aikatauluineen niissäkin eletään ja useamman lapsen kanssa se vasta säätöä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ikinä kadehdi uusperhettä. Jos sä olet säästänyt sellaiselta, olet paljon paremmassa asemassa, kuin ex.
Ap, että minunkin lasteni isä tarjosi lapsille kaikenmaailman elämyksiä ja kivaa eromme alkuvuosina.
Ei ollut edes sitä toista maista, mutta tämä oli ainut miten osasi välittämistä näyttää.
Joskus se vähän suututti, mutta ajattelin sit et antaapa tarjota, tehkööt kivoja yhdes. Ja aika on tasannut tilannetta. Myös se kuka elänyt arkea lasten kanssa, jakanut lasten surut ja ilot, eli minä, olen se johon lapsilla vahvempi side.
Sinä voit olla läsnäoleva vanhempi, voitte käydä pulkkamäessä, leipoa, lukea kirjoja ja rakentaa majoja.
Mutta, on myös tärkeää ettei elämä ole missään koko ajan sirkusta ja huvia. Tasaista arkea tarvitaan vastapainoksi.
Älä kadehdi vaan luota äitiyteesi. Tsemppiä ja iso rutistus sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minä koen huonommuutta ja olen mustasukkainen heidän onnesta, vaikka järjellä ymmärrän kaiken tuon mitä tekin tuotte esille? Ei ole minulta pois jne. En saa itse tuollaista elämää, lapset eivät halua jakaa meidän arkeamme uuden kumppanin/bonuslasten kanssa, ei siis hyväksyisi minulla ketään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli. Jos miehesi lakkaa kohtelemasta uutta naista superhyvin, niin se uusi potkaisee miehen pellolle. Kukaan ei jaksa katsella vieraita lapsia lotonaan uusperheessä ja elättää miestä, ellei se mies tee elämästä muilla osa-alueilla mahtavaa. Ajan myötä luultavasti mies käy mukavuudenhaluiseksi ja laiskaksi kehumaan naista ja siitä alamäki alkaa.
T. Varakas uusperheen nainen
He ovat olleet jo 2v ja tyytyväisiltä vaikuttavat. Ap
Lienenköhän se uusi nainen? Lapsia on kyllä useampi kuin yksi. Olen suhteessa se varakas - tai oikeammin ehkä varakkaalta näyttävä. Totuus on kuitenkin luullakseni enimmäkseen vain että käytän rahani eri tavoin kuin joku toinen ja esim. matkustelemme edullisesti, joten voimme tehdä sitä enemmän. Emme esim. koskaan yövy hotellissa lomailemassa kuten bonuslapseni oman äitinsä kanssa.
En tiedä tilannettanne, mutta voin kuvitella. Olen usein miettinyt bonuslasteni äitiä, että miltä hänestä tuntuu kun lapset kertovat mitä kaikkea olemme tehneet ja missä olemme käyneet. En halua, että hänelle tulee paha mieli. Totuus on kuitenkin, että en ole bonuslapsilleni äiti enkä tule koskaan olemaan. Olen heille vain yksi, toivottavasti luotettava ja turvallinen, aikuinen heidän elämässään lisää. Nautin kovasti heidän seurastaan eikä meillä ole ainakaan vielä n. kahden vuoden jälkeen ns. uusperheongelmia. Ainoana surunamme on että emme voi viettää bonuslasten kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisimme, välimatkaa on ja mm. erilaiset aikataulut luovat haasteita. Ehkä jonakin päivänä lasten äiti uskaltaa luottaa lapset luoksemme vähän pidemmäksi aikaa kun se on mahdollista.
Toivottavasti pääset yli ikävistä tunteistasi. Varmasti vielä sinuakin joku siellä jossain odottaa. Et tarvitse siihen lasten lupaa, vaikka he olisivat sitä vastaan nyt niin oikean ihmisen kohdalle osuessa he kyllä tottuvat ajatukseen.
Mä en ymmärrä näitä kommentteja, että eiköhän se eksän ja uuden naisensa elämä ole oikeasti ihan paskaa, et vaan tajua sitä (vielä). Saattaahan se olla, eikä kukaan meistä ole vastoinkäymisiltä turvassa, mutta oikeasti, kyllä se varakkuus usein yhdistyy sellaisiin voimavaratekijöihin elämässä, joiden kautta se elämä muutenkin on sitten kivempaa, helpompaa ja leppoisampaa. Ei AINA, mutta usein. Tällaisena keskituloisena valkokaulusduunarina tavallaan ymmärrän sen defenssimekanismin, jonka kautta hyväosasisen oloisille ihmisille halutaan kuvitella vaikeuksia ja uskotellaan itselle, ettei niidenkään elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllähän se usein on, jos vertaa omaan elämään, saati sitten oikeasti köyhän, sairaan ja huono-osaisen ihmisen elämään. Mun mielestä on paljon olennaisempaa ihmisenä kasvua hyväksyä se, että toiset nyt vaan ovat saaneet perkuleesti paremmat kortit, kuin jotenkin yrittää itselle selittää, että voihan noillakin olla kaikenlaisia karmeuksia. Ja tottakai voi, usein ne kaikista pahimmat karmeudet tosiaan ovat sellaisia, ettei raha niiltä suojaa, mutta monelta suojaa kyllä.
Olisihan se ihanaa, kun ei tarvitsisi työviikon jälkeen miettiä imuroimista ja kylpyhuoneen lattian pesemistä, vaan siivooja hoitaisi ne 2 x kk työpäivän aikana. Olisihan se ihanaa, kun voisi sen kummemmin miettimättä viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan. Olisihan se ihanaa, kun voisi tarjota lapsille minkä tahansa harrastuksen ja varusteet voisi tilata nettikaupasta kotiovelle, ei tarvitsisi kytätä Toria tai seuran vaihtopörssiä. Olisihan se ihanaa, kun voisi rankan työpäivän jälkeen Woltata kotiin jokaiselle makunsa mukaista eikä tarvitsisi alkaa vääntää kinkkukiusausta. Olisihan se ihanaa, kun saisi nauttia sellaisesta hyväosaisen, koulutetun ihmisen työelämästä, johon kuuluu toki toisaalta iso vastuu, mutta toisaalta myös hyvät työolot, laajat vaikuttamismahdollisuudet ja irrallaan oli sieltä asiakasrajapinnasta haukuttavana olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä koen huonommuutta ja olen mustasukkainen heidän onnesta, vaikka järjellä ymmärrän kaiken tuon mitä tekin tuotte esille? Ei ole minulta pois jne. En saa itse tuollaista elämää, lapset eivät halua jakaa meidän arkeamme uuden kumppanin/bonuslasten kanssa, ei siis hyväksyisi minulla ketään.
Ap
Kateus on itse asiassa hyvä tunne. Se kertoo, mitä sinä haluaisit itsellesi. Ei tuossa sen kummempaa.
Huonoksi tunne muuttuu vain, jos sitä ei itse tunnista tai alkaa toimimasn sen mukaisesti.
Itse kyllä hyvin ymmärrän Ap:n tuskaa. Ap olisi halunnut pitää perheen yhdessä ja kaikesta päätellen Ap:n tunteet eivät ole kuolleet (vielä) miestä kohtaan. Kipeätä tekee ero ja se, että lasten kautta joutuu seuraamaan miehen uutta onnea. Minusta hyvin inhimillistä. Toivon kuitenkin, että Ap pystyy päästämään irti ja iloitsemaan siitä, että lapsilla on hyvä olla myös isän kanssa. Elämä ei ole aina reilua, mutta kaikki tunteet ovat inhimillisiä rakkaudessa.
Alue: Aihe vapaa
Ap. Ala pitää kiitoskirjaa. Joka ilta kiität kaikesta mikä on hyvin. Kiitä myös siitä, että tulet toimeen omillasi etkä ole toisen orja. Siitä alkaa sinulle uusi elämä ja jonki ajan kuluttua naamasi loistaa onnesta. Aseta itsellesi pari hyvää tavoitetta.