Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusieluista jumiutumista.
Jos ystäväni jota käytettiin hyväksi lapsuudessa olisi sanonut itseään isättömäksi jo ennen tämän ihmissaastan kuolemaa, niin ei minulle ainakaan olisi tullut mieleenkään tarttua tuohon sanaan ja alkaa vänkäämään, että et voi sanoa noin kun sun isä on elossa.
Tosi ymmärtäväinen ja empaattinen kuva tulee ihmisestä, joka olisi tehnyt niin. Varmasti oikea superystävä muutenkin.
Joiltain autisminkirjon henkilöiltä sen ehkä voisi ainakin aluksi ymmärtää, että he eivät asiaa normaalilla tavalla ymmärrä.
Totta kai sinun tehtäväsi on tukea ystävääsi. Vaikka ystäväsi ajattelisi todellisen isänsä olevan yksisarvinen, on sinulta hienotunteista uskoa asia, joka selvästikin on herkkä hänelle.
Mutta yleisellä tasolla tällaiset pohdinnat eivät kiinnosta ihmisiä. Jos esimerkiksi sinulla on harvinainen sukunimi Y, ja joku kysyy small talkina, että mahdatko olla X. Y:n sukulainen, niin on asiallista kertoa, että kyllä olen hänelle sukua, ja sain sukunimeni biologiselta isältäni Z.Y:ltä, mutta en ole yhteydessä häneen. Se riittää useimmille ihmisille, ja on aivan turhaa rasittaa tuntemattomia sillä, koetko kyseisen henkilön isäksesi vai et.
Autisminkirjoon kuuluva ehkä saattaa kokea velvollisuudekseen selvittää asian perin pohjin, mutta ihan oikeasti ihmisiä ei kiinnosta toisten emotionaalinen suhde, vaan small talkissa kyseessä on aivan arkinen sukulaisuus tai esimerkiksi juhlapyhäsuunnitelmat.
Miksi pitäisi sanoa saaneensa sukunimen biologiselta isältä ja vielä selvittää, ettei ole yhteydessä häneen?
Jos joku kysyy onko sukua, miksei tälle kysyjälle riitä vaan vastaus joo toi ei?
Riittää totta kai sekin. Pääasia ettei jumitu selittämään miten on isätön.
Sekö se pääpointti onkin? Että joku toinen ei kestä kuulla, kun joku sanoo itseään isättömäksi?
Eipä vähän itsekäs suhtautuminen.
Minusta taas on pikkuisen itsekästä alkaa selvittää emotionaalisia taakkojaan tuntemattomille. Jos joku kysyy, että oletko sinä sitä Käkkäräisen Jaken sukua, hänelle riittää vastaukseksi kyllä tai ei. Jos hän innostuu etsimään yhteisiä tuttavia Käkkäränkylältä, hänelle riittää vastaukseksi vaikkapa että en ole juuri ollut tekemisissä Käkkäräisen puolen sukulaisten kanssa.
Mutta missään nimessä tämä henkilö ei kysynyt sitä, että oletko saanut osaksesi emotionaalisesti tyydyttävää isyyttä Käkkäräisen Jaken pojanpojalta. Häntä ei kiinnosta, eikä kulttuuriimme kuulu noita selvitellä.
Tuossa voi myös vastata ei.
Mutta mitä emotionaalisten taakkojen selvittämistä tuntemattomille siinä on, jos joku sanoo vain olevansa isätön esimerkiksi tilanteessa, missä puhutaan isänpäivästä?
"Tapaatko isääsi isänpäivänä?"
"En, mulla ei ole isää."
"Okei."
Mitä emotionaalisia taakkoja tälle kysyjälle tässä tilanteessa selvitetään kysyjälle?Jos kysyjä jotenkin vaikka sattuisi tietämään Käkkäräisen Jaken ja sen, että hän on elossa, voi hänelle olla varsin hämmentävä tieto, että Käkkäräisen Jaken lapsi ei pidä isäänsä isänään.
Edelleen niin paljon helpommalla pääsisi, jos sanoisi että ei ole tekemisissä/yhteyksissä/väleissä/ ei tunne isäänsä kovin hyvin. Sitten itsekseen ja läheistensä kanssa voisi helliä isätöntä identiteettiään.
Miksi kukaan kysyisi onko Jake sukua jos tämä jo kerran tietää henkilön?
Logiikkasi ontuu kuin maatuskamummo.
Multa kysytään jatkuvasti kotikonnuille mennessäni että *Ootkos sä sen xxx tyttöjä* vaikka hyvin tietää että olen. Se on samll talkia, ei ahdistelua tai pyrkimys kuulla onko mulla traumatausta tai koenko itseni isättömäksi.
Musta alkaa tuntua että ihmiset tekee ihan liian suuren numeron siitä onko isä läheinen vai ei. Miten voi olla niin vaikeaa elää ilman että oman isätraumansa joka kerran työntää keskusteluun.
*Meetkö porukoille isänpäivänä?*
*En mene, olen kotona*
(Ei tarvitse sanoa *En, mulla ei ole isää*)*Onko se Matti Meikäläinen sun isä?*
*On joo*
(Ei tarvitse sanoa *Mulla ei ole isää, se on ihan hirviö, mitä siinä kyselet. Lähti ostamaan maitoa kun olin 4*)*Oletko issäs ollut yhteydessä?*
*Enpä ole*
(Ei tarvitse sanoa *Olen isätön*) jne.Kuulostaa small talkilta vanhanajan tuppukylätyyliin, missä kaikki tuntee muutenkin kaikki monta sukupolvea taaksepäin ja sukuselvitys on pakko antaa jo ennen tervehtimistä. No, paikkakunnalla paikkakunnan tavalla, kai.
Yhtä hyvin ne olisi voineet olla
"Mikset mene isäsi luo isänpäiväksi"
"Mulla ei ole isää"
Tai aikoinaan kouluaikana niin yleinen
"Mikset tee isänpäiväkorttia"
"Mulla ei ole isää"
Jos jonkun mielestä noissa on jonkun isätrauman työntämistä keskusteluun, on ajattelun vika kyllä ihan henkilön omassa päässä. Yleensä ihmiset pystyy vastaanottamaan tiedon siitä, että jollain ei ole isää, koska he ymmärtävät, että on olemassa erilaisia perheitä.
Eihän tässä kestämisestä tai vastaanottokyvystä ole kyse millään muotoa vaan siitä ettei sitä kuulijaa pätkääkään kiinnosta oletko sä isätön vai et. Ei noihinkaan kysymyksiin vastaa kukaan muu kuin lapsi noin.
Mikset mene isäsi luo isänpäivänä? (Kysytään vain jos tiedetään että voisi mennä)
Eiole oltu yhteyksissä
Mikset tee isänpäiväkorttia (jos joku aikuiselta kysyisi)
En koe tarpeelliseksi
Ja joo, aika monella meistä on niitä sukulaisia Helsingin ulkopuolella, pääsitpä leveilemään oikein isosti 😅
Voi ihme mitä jankkaamista.
Miksi sille kuulijalle on niin kauhean kamalaa, jos joku sanoo olevansa isätön? Varsinkaan jos ei edes tunne kunnolla tätä. Miksi se hiertää näitä niin paljon? Siitä tässä koko keskustelussa on kysymys.
Miksi pitää jankkaamalla jankata että "eeeäää, et sä voi sanoa isätön, sano että et oo tekemisissä tai et oo yhteydessä".
Nyt tulee mieleen joku lapsi joka polkee jalkaa ja huutaa että "niimmutku älä sano noin, sano näin koska mä haluuuuuun."
:D
Ei se ole kamalaa vaan aiheuttaa myötähäpeää. Sit kun selviää että tyyppi on puhunut läpiä päähänsä, ihmetyttäähän se.
Täällä ei polje jalkaa kukaan muu kuin se henkisesti isätön, jolle on vaikeaa se jos kaikki ei tajua tai välitä tai jolle sanotaan että ei sitä tarvitse otsaan kirjoittaa. Kukaan ei ole sanonut ettetkö sä saisi sanoa olevasi isätön, ihan vaan mietitty että ketä luulette sen kiinnostavan.
Kummasti menee kuitenkin tunteisiin se, että joku sanoo olevansa isätön. Vaikkei koko asia edes kiinnosta ketään. Jänskä juttu.
Eihän tässä siitä puhuta että se isättömyys häiritsisi vaan se miksi sitä pitää korostaa. Sama kun joka välissä sanois että on paskahätä.
Ei kukaan ole korostanut isättömyyttä. Se tuskin on korostamista, jos asia tulee puheeksi jossain asiayhteydessä ja sanoo tai vastaa siihen, että mulla ei ole isää.
Ei vai? Musta on ja isosti. Eri asia jos puhutaan isistä yhdessä, mutta ihan arkipäiväiseen keskusteluun vaikka isänpäivästä, jos täytyy ladella omaa perhehistoriaansa, pitäisin sitä hyvin pitkälti itsensä korostamisena. Koskee kaikkea kommunikaatiota, ei liity isättömyyteen.
Kukaan ei ala kertoa omaa perhehistoriaansa arkipäiväisissä keskusteluissa missään muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Ne tilanteet missä isättömyys voidaan mainita, on juurikin silloin, kun puhutaan iseistä yhdessä, eli siis puheenaiheena on isät yleensäkin.
Täällä on vastattu juurikin niihin arkikeskusteluihin liittyen, huomaatko?
Arkisten keskustelujen aiheena voi olla myös isät. Ei täällä kukaan ole kertonut sellaisesta tilanteesta, missä on puhuttu vaikka koenumeroista ja sitten joku on vasn sanonut olevansa isätön.
Arkisia keskusteluja iseistä voidaan käydä esimerkiksi juhlapyhien tienoilla. Tällöin keskustelun aiheeksi voi nousta isät.
Sosiaalisten tilanteiden alkeet numero 798.Sehän se pointti olikin ettei sitä isättömyyttä ole mikään pakko tunkea arkikeskusteluun vaikka kuinka puhuttaisiin iseistä.
Yleensä iseistä puhuminen on melko arkista. Harvemmin niistä vain juhlallisissa keskusteluissa puhutaan.
No nimenomaan! Koko vääntö alkoi taas siitä että sanottiin, että ainut tilanne kun isättömyyden esiintuonti on ns. väistämätöntä, on se kun puhuu jonkun kanssa iseistään. Ymmärrätkö? Et, arvasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusieluista jumiutumista.
Jos ystäväni jota käytettiin hyväksi lapsuudessa olisi sanonut itseään isättömäksi jo ennen tämän ihmissaastan kuolemaa, niin ei minulle ainakaan olisi tullut mieleenkään tarttua tuohon sanaan ja alkaa vänkäämään, että et voi sanoa noin kun sun isä on elossa.
Tosi ymmärtäväinen ja empaattinen kuva tulee ihmisestä, joka olisi tehnyt niin. Varmasti oikea superystävä muutenkin.
Joiltain autisminkirjon henkilöiltä sen ehkä voisi ainakin aluksi ymmärtää, että he eivät asiaa normaalilla tavalla ymmärrä.
Totta kai sinun tehtäväsi on tukea ystävääsi. Vaikka ystäväsi ajattelisi todellisen isänsä olevan yksisarvinen, on sinulta hienotunteista uskoa asia, joka selvästikin on herkkä hänelle.
Mutta yleisellä tasolla tällaiset pohdinnat eivät kiinnosta ihmisiä. Jos esimerkiksi sinulla on harvinainen sukunimi Y, ja joku kysyy small talkina, että mahdatko olla X. Y:n sukulainen, niin on asiallista kertoa, että kyllä olen hänelle sukua, ja sain sukunimeni biologiselta isältäni Z.Y:ltä, mutta en ole yhteydessä häneen. Se riittää useimmille ihmisille, ja on aivan turhaa rasittaa tuntemattomia sillä, koetko kyseisen henkilön isäksesi vai et.
Autisminkirjoon kuuluva ehkä saattaa kokea velvollisuudekseen selvittää asian perin pohjin, mutta ihan oikeasti ihmisiä ei kiinnosta toisten emotionaalinen suhde, vaan small talkissa kyseessä on aivan arkinen sukulaisuus tai esimerkiksi juhlapyhäsuunnitelmat.
Miksi pitäisi sanoa saaneensa sukunimen biologiselta isältä ja vielä selvittää, ettei ole yhteydessä häneen?
Jos joku kysyy onko sukua, miksei tälle kysyjälle riitä vaan vastaus joo toi ei?
Riittää totta kai sekin. Pääasia ettei jumitu selittämään miten on isätön.
Sekö se pääpointti onkin? Että joku toinen ei kestä kuulla, kun joku sanoo itseään isättömäksi?
Eipä vähän itsekäs suhtautuminen.
Minusta taas on pikkuisen itsekästä alkaa selvittää emotionaalisia taakkojaan tuntemattomille. Jos joku kysyy, että oletko sinä sitä Käkkäräisen Jaken sukua, hänelle riittää vastaukseksi kyllä tai ei. Jos hän innostuu etsimään yhteisiä tuttavia Käkkäränkylältä, hänelle riittää vastaukseksi vaikkapa että en ole juuri ollut tekemisissä Käkkäräisen puolen sukulaisten kanssa.
Mutta missään nimessä tämä henkilö ei kysynyt sitä, että oletko saanut osaksesi emotionaalisesti tyydyttävää isyyttä Käkkäräisen Jaken pojanpojalta. Häntä ei kiinnosta, eikä kulttuuriimme kuulu noita selvitellä.
Tuossa voi myös vastata ei.
Mutta mitä emotionaalisten taakkojen selvittämistä tuntemattomille siinä on, jos joku sanoo vain olevansa isätön esimerkiksi tilanteessa, missä puhutaan isänpäivästä?
"Tapaatko isääsi isänpäivänä?"
"En, mulla ei ole isää."
"Okei."
Mitä emotionaalisia taakkoja tälle kysyjälle tässä tilanteessa selvitetään kysyjälle?Jos kysyjä jotenkin vaikka sattuisi tietämään Käkkäräisen Jaken ja sen, että hän on elossa, voi hänelle olla varsin hämmentävä tieto, että Käkkäräisen Jaken lapsi ei pidä isäänsä isänään.
Edelleen niin paljon helpommalla pääsisi, jos sanoisi että ei ole tekemisissä/yhteyksissä/väleissä/ ei tunne isäänsä kovin hyvin. Sitten itsekseen ja läheistensä kanssa voisi helliä isätöntä identiteettiään.
Miksi kukaan kysyisi onko Jake sukua jos tämä jo kerran tietää henkilön?
Logiikkasi ontuu kuin maatuskamummo.
Multa kysytään jatkuvasti kotikonnuille mennessäni että *Ootkos sä sen xxx tyttöjä* vaikka hyvin tietää että olen. Se on samll talkia, ei ahdistelua tai pyrkimys kuulla onko mulla traumatausta tai koenko itseni isättömäksi.
Musta alkaa tuntua että ihmiset tekee ihan liian suuren numeron siitä onko isä läheinen vai ei. Miten voi olla niin vaikeaa elää ilman että oman isätraumansa joka kerran työntää keskusteluun.
*Meetkö porukoille isänpäivänä?*
*En mene, olen kotona*
(Ei tarvitse sanoa *En, mulla ei ole isää*)*Onko se Matti Meikäläinen sun isä?*
*On joo*
(Ei tarvitse sanoa *Mulla ei ole isää, se on ihan hirviö, mitä siinä kyselet. Lähti ostamaan maitoa kun olin 4*)*Oletko issäs ollut yhteydessä?*
*Enpä ole*
(Ei tarvitse sanoa *Olen isätön*) jne.Kuulostaa small talkilta vanhanajan tuppukylätyyliin, missä kaikki tuntee muutenkin kaikki monta sukupolvea taaksepäin ja sukuselvitys on pakko antaa jo ennen tervehtimistä. No, paikkakunnalla paikkakunnan tavalla, kai.
Yhtä hyvin ne olisi voineet olla
"Mikset mene isäsi luo isänpäiväksi"
"Mulla ei ole isää"
Tai aikoinaan kouluaikana niin yleinen
"Mikset tee isänpäiväkorttia"
"Mulla ei ole isää"
Jos jonkun mielestä noissa on jonkun isätrauman työntämistä keskusteluun, on ajattelun vika kyllä ihan henkilön omassa päässä. Yleensä ihmiset pystyy vastaanottamaan tiedon siitä, että jollain ei ole isää, koska he ymmärtävät, että on olemassa erilaisia perheitä.
Eihän tässä kestämisestä tai vastaanottokyvystä ole kyse millään muotoa vaan siitä ettei sitä kuulijaa pätkääkään kiinnosta oletko sä isätön vai et. Ei noihinkaan kysymyksiin vastaa kukaan muu kuin lapsi noin.
Mikset mene isäsi luo isänpäivänä? (Kysytään vain jos tiedetään että voisi mennä)
Eiole oltu yhteyksissä
Mikset tee isänpäiväkorttia (jos joku aikuiselta kysyisi)
En koe tarpeelliseksi
Ja joo, aika monella meistä on niitä sukulaisia Helsingin ulkopuolella, pääsitpä leveilemään oikein isosti 😅
Voi ihme mitä jankkaamista.
Miksi sille kuulijalle on niin kauhean kamalaa, jos joku sanoo olevansa isätön? Varsinkaan jos ei edes tunne kunnolla tätä. Miksi se hiertää näitä niin paljon? Siitä tässä koko keskustelussa on kysymys.
Miksi pitää jankkaamalla jankata että "eeeäää, et sä voi sanoa isätön, sano että et oo tekemisissä tai et oo yhteydessä".
Nyt tulee mieleen joku lapsi joka polkee jalkaa ja huutaa että "niimmutku älä sano noin, sano näin koska mä haluuuuuun."
:D
Ei se ole kamalaa vaan aiheuttaa myötähäpeää. Sit kun selviää että tyyppi on puhunut läpiä päähänsä, ihmetyttäähän se.
Täällä ei polje jalkaa kukaan muu kuin se henkisesti isätön, jolle on vaikeaa se jos kaikki ei tajua tai välitä tai jolle sanotaan että ei sitä tarvitse otsaan kirjoittaa. Kukaan ei ole sanonut ettetkö sä saisi sanoa olevasi isätön, ihan vaan mietitty että ketä luulette sen kiinnostavan.
Kummasti menee kuitenkin tunteisiin se, että joku sanoo olevansa isätön. Vaikkei koko asia edes kiinnosta ketään. Jänskä juttu.
Eihän tässä siitä puhuta että se isättömyys häiritsisi vaan se miksi sitä pitää korostaa. Sama kun joka välissä sanois että on paskahätä.
Ei kukaan ole korostanut isättömyyttä. Se tuskin on korostamista, jos asia tulee puheeksi jossain asiayhteydessä ja sanoo tai vastaa siihen, että mulla ei ole isää.
Ei vai? Musta on ja isosti. Eri asia jos puhutaan isistä yhdessä, mutta ihan arkipäiväiseen keskusteluun vaikka isänpäivästä, jos täytyy ladella omaa perhehistoriaansa, pitäisin sitä hyvin pitkälti itsensä korostamisena. Koskee kaikkea kommunikaatiota, ei liity isättömyyteen.
Kukaan ei ala kertoa omaa perhehistoriaansa arkipäiväisissä keskusteluissa missään muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Ne tilanteet missä isättömyys voidaan mainita, on juurikin silloin, kun puhutaan iseistä yhdessä, eli siis puheenaiheena on isät yleensäkin.
Täällä on vastattu juurikin niihin arkikeskusteluihin liittyen, huomaatko?
Arkisten keskustelujen aiheena voi olla myös isät. Ei täällä kukaan ole kertonut sellaisesta tilanteesta, missä on puhuttu vaikka koenumeroista ja sitten joku on vasn sanonut olevansa isätön.
Arkisia keskusteluja iseistä voidaan käydä esimerkiksi juhlapyhien tienoilla. Tällöin keskustelun aiheeksi voi nousta isät.
Sosiaalisten tilanteiden alkeet numero 798.Sehän se pointti olikin ettei sitä isättömyyttä ole mikään pakko tunkea arkikeskusteluun vaikka kuinka puhuttaisiin iseistä.
Yleensä iseistä puhuminen on melko arkista. Harvemmin niistä vain juhlallisissa keskusteluissa puhutaan.
No nimenomaan! Koko vääntö alkoi taas siitä että sanottiin, että ainut tilanne kun isättömyyden esiintuonti on ns. väistämätöntä, on se kun puhuu jonkun kanssa iseistään. Ymmärrätkö? Et, arvasin.
Eihän täällä kukaan muu ole vääntänyt yhtään mitään, kuin sinä. Ylläripylläri, et edes ymmärtänyt, mistä alunperin oli puhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusieluista jumiutumista.
Jos ystäväni jota käytettiin hyväksi lapsuudessa olisi sanonut itseään isättömäksi jo ennen tämän ihmissaastan kuolemaa, niin ei minulle ainakaan olisi tullut mieleenkään tarttua tuohon sanaan ja alkaa vänkäämään, että et voi sanoa noin kun sun isä on elossa.
Tosi ymmärtäväinen ja empaattinen kuva tulee ihmisestä, joka olisi tehnyt niin. Varmasti oikea superystävä muutenkin.
Joiltain autisminkirjon henkilöiltä sen ehkä voisi ainakin aluksi ymmärtää, että he eivät asiaa normaalilla tavalla ymmärrä.
Totta kai sinun tehtäväsi on tukea ystävääsi. Vaikka ystäväsi ajattelisi todellisen isänsä olevan yksisarvinen, on sinulta hienotunteista uskoa asia, joka selvästikin on herkkä hänelle.
Mutta yleisellä tasolla tällaiset pohdinnat eivät kiinnosta ihmisiä. Jos esimerkiksi sinulla on harvinainen sukunimi Y, ja joku kysyy small talkina, että mahdatko olla X. Y:n sukulainen, niin on asiallista kertoa, että kyllä olen hänelle sukua, ja sain sukunimeni biologiselta isältäni Z.Y:ltä, mutta en ole yhteydessä häneen. Se riittää useimmille ihmisille, ja on aivan turhaa rasittaa tuntemattomia sillä, koetko kyseisen henkilön isäksesi vai et.
Autisminkirjoon kuuluva ehkä saattaa kokea velvollisuudekseen selvittää asian perin pohjin, mutta ihan oikeasti ihmisiä ei kiinnosta toisten emotionaalinen suhde, vaan small talkissa kyseessä on aivan arkinen sukulaisuus tai esimerkiksi juhlapyhäsuunnitelmat.
Miksi pitäisi sanoa saaneensa sukunimen biologiselta isältä ja vielä selvittää, ettei ole yhteydessä häneen?
Jos joku kysyy onko sukua, miksei tälle kysyjälle riitä vaan vastaus joo toi ei?
Riittää totta kai sekin. Pääasia ettei jumitu selittämään miten on isätön.
Sekö se pääpointti onkin? Että joku toinen ei kestä kuulla, kun joku sanoo itseään isättömäksi?
Eipä vähän itsekäs suhtautuminen.
Minusta taas on pikkuisen itsekästä alkaa selvittää emotionaalisia taakkojaan tuntemattomille. Jos joku kysyy, että oletko sinä sitä Käkkäräisen Jaken sukua, hänelle riittää vastaukseksi kyllä tai ei. Jos hän innostuu etsimään yhteisiä tuttavia Käkkäränkylältä, hänelle riittää vastaukseksi vaikkapa että en ole juuri ollut tekemisissä Käkkäräisen puolen sukulaisten kanssa.
Mutta missään nimessä tämä henkilö ei kysynyt sitä, että oletko saanut osaksesi emotionaalisesti tyydyttävää isyyttä Käkkäräisen Jaken pojanpojalta. Häntä ei kiinnosta, eikä kulttuuriimme kuulu noita selvitellä.
Tuossa voi myös vastata ei.
Mutta mitä emotionaalisten taakkojen selvittämistä tuntemattomille siinä on, jos joku sanoo vain olevansa isätön esimerkiksi tilanteessa, missä puhutaan isänpäivästä?
"Tapaatko isääsi isänpäivänä?"
"En, mulla ei ole isää."
"Okei."
Mitä emotionaalisia taakkoja tälle kysyjälle tässä tilanteessa selvitetään kysyjälle?Jos kysyjä jotenkin vaikka sattuisi tietämään Käkkäräisen Jaken ja sen, että hän on elossa, voi hänelle olla varsin hämmentävä tieto, että Käkkäräisen Jaken lapsi ei pidä isäänsä isänään.
Edelleen niin paljon helpommalla pääsisi, jos sanoisi että ei ole tekemisissä/yhteyksissä/väleissä/ ei tunne isäänsä kovin hyvin. Sitten itsekseen ja läheistensä kanssa voisi helliä isätöntä identiteettiään.
Miksi kukaan kysyisi onko Jake sukua jos tämä jo kerran tietää henkilön?
Logiikkasi ontuu kuin maatuskamummo.
Multa kysytään jatkuvasti kotikonnuille mennessäni että *Ootkos sä sen xxx tyttöjä* vaikka hyvin tietää että olen. Se on samll talkia, ei ahdistelua tai pyrkimys kuulla onko mulla traumatausta tai koenko itseni isättömäksi.
Musta alkaa tuntua että ihmiset tekee ihan liian suuren numeron siitä onko isä läheinen vai ei. Miten voi olla niin vaikeaa elää ilman että oman isätraumansa joka kerran työntää keskusteluun.
*Meetkö porukoille isänpäivänä?*
*En mene, olen kotona*
(Ei tarvitse sanoa *En, mulla ei ole isää*)*Onko se Matti Meikäläinen sun isä?*
*On joo*
(Ei tarvitse sanoa *Mulla ei ole isää, se on ihan hirviö, mitä siinä kyselet. Lähti ostamaan maitoa kun olin 4*)*Oletko issäs ollut yhteydessä?*
*Enpä ole*
(Ei tarvitse sanoa *Olen isätön*) jne.Kuulostaa small talkilta vanhanajan tuppukylätyyliin, missä kaikki tuntee muutenkin kaikki monta sukupolvea taaksepäin ja sukuselvitys on pakko antaa jo ennen tervehtimistä. No, paikkakunnalla paikkakunnan tavalla, kai.
Yhtä hyvin ne olisi voineet olla
"Mikset mene isäsi luo isänpäiväksi"
"Mulla ei ole isää"
Tai aikoinaan kouluaikana niin yleinen
"Mikset tee isänpäiväkorttia"
"Mulla ei ole isää"
Jos jonkun mielestä noissa on jonkun isätrauman työntämistä keskusteluun, on ajattelun vika kyllä ihan henkilön omassa päässä. Yleensä ihmiset pystyy vastaanottamaan tiedon siitä, että jollain ei ole isää, koska he ymmärtävät, että on olemassa erilaisia perheitä.
Eihän tässä kestämisestä tai vastaanottokyvystä ole kyse millään muotoa vaan siitä ettei sitä kuulijaa pätkääkään kiinnosta oletko sä isätön vai et. Ei noihinkaan kysymyksiin vastaa kukaan muu kuin lapsi noin.
Mikset mene isäsi luo isänpäivänä? (Kysytään vain jos tiedetään että voisi mennä)
Eiole oltu yhteyksissä
Mikset tee isänpäiväkorttia (jos joku aikuiselta kysyisi)
En koe tarpeelliseksi
Ja joo, aika monella meistä on niitä sukulaisia Helsingin ulkopuolella, pääsitpä leveilemään oikein isosti 😅
Voi ihme mitä jankkaamista.
Miksi sille kuulijalle on niin kauhean kamalaa, jos joku sanoo olevansa isätön? Varsinkaan jos ei edes tunne kunnolla tätä. Miksi se hiertää näitä niin paljon? Siitä tässä koko keskustelussa on kysymys.
Miksi pitää jankkaamalla jankata että "eeeäää, et sä voi sanoa isätön, sano että et oo tekemisissä tai et oo yhteydessä".
Nyt tulee mieleen joku lapsi joka polkee jalkaa ja huutaa että "niimmutku älä sano noin, sano näin koska mä haluuuuuun."
:D
Ei se ole kamalaa vaan aiheuttaa myötähäpeää. Sit kun selviää että tyyppi on puhunut läpiä päähänsä, ihmetyttäähän se.
Täällä ei polje jalkaa kukaan muu kuin se henkisesti isätön, jolle on vaikeaa se jos kaikki ei tajua tai välitä tai jolle sanotaan että ei sitä tarvitse otsaan kirjoittaa. Kukaan ei ole sanonut ettetkö sä saisi sanoa olevasi isätön, ihan vaan mietitty että ketä luulette sen kiinnostavan.
Kummasti menee kuitenkin tunteisiin se, että joku sanoo olevansa isätön. Vaikkei koko asia edes kiinnosta ketään. Jänskä juttu.
Eihän tässä siitä puhuta että se isättömyys häiritsisi vaan se miksi sitä pitää korostaa. Sama kun joka välissä sanois että on paskahätä.
Ei kukaan ole korostanut isättömyyttä. Se tuskin on korostamista, jos asia tulee puheeksi jossain asiayhteydessä ja sanoo tai vastaa siihen, että mulla ei ole isää.
Ei vai? Musta on ja isosti. Eri asia jos puhutaan isistä yhdessä, mutta ihan arkipäiväiseen keskusteluun vaikka isänpäivästä, jos täytyy ladella omaa perhehistoriaansa, pitäisin sitä hyvin pitkälti itsensä korostamisena. Koskee kaikkea kommunikaatiota, ei liity isättömyyteen.
Kukaan ei ala kertoa omaa perhehistoriaansa arkipäiväisissä keskusteluissa missään muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Ne tilanteet missä isättömyys voidaan mainita, on juurikin silloin, kun puhutaan iseistä yhdessä, eli siis puheenaiheena on isät yleensäkin.
Täällä on vastattu juurikin niihin arkikeskusteluihin liittyen, huomaatko?
Arkisten keskustelujen aiheena voi olla myös isät. Ei täällä kukaan ole kertonut sellaisesta tilanteesta, missä on puhuttu vaikka koenumeroista ja sitten joku on vasn sanonut olevansa isätön.
Arkisia keskusteluja iseistä voidaan käydä esimerkiksi juhlapyhien tienoilla. Tällöin keskustelun aiheeksi voi nousta isät.
Sosiaalisten tilanteiden alkeet numero 798.Sehän se pointti olikin ettei sitä isättömyyttä ole mikään pakko tunkea arkikeskusteluun vaikka kuinka puhuttaisiin iseistä.
Yleensä iseistä puhuminen on melko arkista. Harvemmin niistä vain juhlallisissa keskusteluissa puhutaan.
No nimenomaan! Koko vääntö alkoi taas siitä että sanottiin, että ainut tilanne kun isättömyyden esiintuonti on ns. väistämätöntä, on se kun puhuu jonkun kanssa iseistään. Ymmärrätkö? Et, arvasin.
Eihän täällä kukaan muu ole vääntänyt yhtään mitään, kuin sinä. Ylläripylläri, et edes ymmärtänyt, mistä alunperin oli puhe.
Ihan just siitä oli puhe että se on huomionhakemista ja huonoa sosiaalista silmää joka väliin työntää isättömyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusieluista jumiutumista.
Jos ystäväni jota käytettiin hyväksi lapsuudessa olisi sanonut itseään isättömäksi jo ennen tämän ihmissaastan kuolemaa, niin ei minulle ainakaan olisi tullut mieleenkään tarttua tuohon sanaan ja alkaa vänkäämään, että et voi sanoa noin kun sun isä on elossa.
Tosi ymmärtäväinen ja empaattinen kuva tulee ihmisestä, joka olisi tehnyt niin. Varmasti oikea superystävä muutenkin.
Joiltain autisminkirjon henkilöiltä sen ehkä voisi ainakin aluksi ymmärtää, että he eivät asiaa normaalilla tavalla ymmärrä.
Totta kai sinun tehtäväsi on tukea ystävääsi. Vaikka ystäväsi ajattelisi todellisen isänsä olevan yksisarvinen, on sinulta hienotunteista uskoa asia, joka selvästikin on herkkä hänelle.
Mutta yleisellä tasolla tällaiset pohdinnat eivät kiinnosta ihmisiä. Jos esimerkiksi sinulla on harvinainen sukunimi Y, ja joku kysyy small talkina, että mahdatko olla X. Y:n sukulainen, niin on asiallista kertoa, että kyllä olen hänelle sukua, ja sain sukunimeni biologiselta isältäni Z.Y:ltä, mutta en ole yhteydessä häneen. Se riittää useimmille ihmisille, ja on aivan turhaa rasittaa tuntemattomia sillä, koetko kyseisen henkilön isäksesi vai et.
Autisminkirjoon kuuluva ehkä saattaa kokea velvollisuudekseen selvittää asian perin pohjin, mutta ihan oikeasti ihmisiä ei kiinnosta toisten emotionaalinen suhde, vaan small talkissa kyseessä on aivan arkinen sukulaisuus tai esimerkiksi juhlapyhäsuunnitelmat.
Miksi pitäisi sanoa saaneensa sukunimen biologiselta isältä ja vielä selvittää, ettei ole yhteydessä häneen?
Jos joku kysyy onko sukua, miksei tälle kysyjälle riitä vaan vastaus joo toi ei?
Riittää totta kai sekin. Pääasia ettei jumitu selittämään miten on isätön.
Sekö se pääpointti onkin? Että joku toinen ei kestä kuulla, kun joku sanoo itseään isättömäksi?
Eipä vähän itsekäs suhtautuminen.
Minusta taas on pikkuisen itsekästä alkaa selvittää emotionaalisia taakkojaan tuntemattomille. Jos joku kysyy, että oletko sinä sitä Käkkäräisen Jaken sukua, hänelle riittää vastaukseksi kyllä tai ei. Jos hän innostuu etsimään yhteisiä tuttavia Käkkäränkylältä, hänelle riittää vastaukseksi vaikkapa että en ole juuri ollut tekemisissä Käkkäräisen puolen sukulaisten kanssa.
Mutta missään nimessä tämä henkilö ei kysynyt sitä, että oletko saanut osaksesi emotionaalisesti tyydyttävää isyyttä Käkkäräisen Jaken pojanpojalta. Häntä ei kiinnosta, eikä kulttuuriimme kuulu noita selvitellä.
Tuossa voi myös vastata ei.
Mutta mitä emotionaalisten taakkojen selvittämistä tuntemattomille siinä on, jos joku sanoo vain olevansa isätön esimerkiksi tilanteessa, missä puhutaan isänpäivästä?
"Tapaatko isääsi isänpäivänä?"
"En, mulla ei ole isää."
"Okei."
Mitä emotionaalisia taakkoja tälle kysyjälle tässä tilanteessa selvitetään kysyjälle?Jos kysyjä jotenkin vaikka sattuisi tietämään Käkkäräisen Jaken ja sen, että hän on elossa, voi hänelle olla varsin hämmentävä tieto, että Käkkäräisen Jaken lapsi ei pidä isäänsä isänään.
Edelleen niin paljon helpommalla pääsisi, jos sanoisi että ei ole tekemisissä/yhteyksissä/väleissä/ ei tunne isäänsä kovin hyvin. Sitten itsekseen ja läheistensä kanssa voisi helliä isätöntä identiteettiään.
Miksi kukaan kysyisi onko Jake sukua jos tämä jo kerran tietää henkilön?
Logiikkasi ontuu kuin maatuskamummo.
Multa kysytään jatkuvasti kotikonnuille mennessäni että *Ootkos sä sen xxx tyttöjä* vaikka hyvin tietää että olen. Se on samll talkia, ei ahdistelua tai pyrkimys kuulla onko mulla traumatausta tai koenko itseni isättömäksi.
Musta alkaa tuntua että ihmiset tekee ihan liian suuren numeron siitä onko isä läheinen vai ei. Miten voi olla niin vaikeaa elää ilman että oman isätraumansa joka kerran työntää keskusteluun.
*Meetkö porukoille isänpäivänä?*
*En mene, olen kotona*
(Ei tarvitse sanoa *En, mulla ei ole isää*)*Onko se Matti Meikäläinen sun isä?*
*On joo*
(Ei tarvitse sanoa *Mulla ei ole isää, se on ihan hirviö, mitä siinä kyselet. Lähti ostamaan maitoa kun olin 4*)*Oletko issäs ollut yhteydessä?*
*Enpä ole*
(Ei tarvitse sanoa *Olen isätön*) jne.Kuulostaa small talkilta vanhanajan tuppukylätyyliin, missä kaikki tuntee muutenkin kaikki monta sukupolvea taaksepäin ja sukuselvitys on pakko antaa jo ennen tervehtimistä. No, paikkakunnalla paikkakunnan tavalla, kai.
Yhtä hyvin ne olisi voineet olla
"Mikset mene isäsi luo isänpäiväksi"
"Mulla ei ole isää"
Tai aikoinaan kouluaikana niin yleinen
"Mikset tee isänpäiväkorttia"
"Mulla ei ole isää"
Jos jonkun mielestä noissa on jonkun isätrauman työntämistä keskusteluun, on ajattelun vika kyllä ihan henkilön omassa päässä. Yleensä ihmiset pystyy vastaanottamaan tiedon siitä, että jollain ei ole isää, koska he ymmärtävät, että on olemassa erilaisia perheitä.
Eihän tässä kestämisestä tai vastaanottokyvystä ole kyse millään muotoa vaan siitä ettei sitä kuulijaa pätkääkään kiinnosta oletko sä isätön vai et. Ei noihinkaan kysymyksiin vastaa kukaan muu kuin lapsi noin.
Mikset mene isäsi luo isänpäivänä? (Kysytään vain jos tiedetään että voisi mennä)
Eiole oltu yhteyksissä
Mikset tee isänpäiväkorttia (jos joku aikuiselta kysyisi)
En koe tarpeelliseksi
Ja joo, aika monella meistä on niitä sukulaisia Helsingin ulkopuolella, pääsitpä leveilemään oikein isosti 😅
Voi ihme mitä jankkaamista.
Miksi sille kuulijalle on niin kauhean kamalaa, jos joku sanoo olevansa isätön? Varsinkaan jos ei edes tunne kunnolla tätä. Miksi se hiertää näitä niin paljon? Siitä tässä koko keskustelussa on kysymys.
Miksi pitää jankkaamalla jankata että "eeeäää, et sä voi sanoa isätön, sano että et oo tekemisissä tai et oo yhteydessä".
Nyt tulee mieleen joku lapsi joka polkee jalkaa ja huutaa että "niimmutku älä sano noin, sano näin koska mä haluuuuuun."
:D
Ei se ole kamalaa vaan aiheuttaa myötähäpeää. Sit kun selviää että tyyppi on puhunut läpiä päähänsä, ihmetyttäähän se.
Täällä ei polje jalkaa kukaan muu kuin se henkisesti isätön, jolle on vaikeaa se jos kaikki ei tajua tai välitä tai jolle sanotaan että ei sitä tarvitse otsaan kirjoittaa. Kukaan ei ole sanonut ettetkö sä saisi sanoa olevasi isätön, ihan vaan mietitty että ketä luulette sen kiinnostavan.
Kummasti menee kuitenkin tunteisiin se, että joku sanoo olevansa isätön. Vaikkei koko asia edes kiinnosta ketään. Jänskä juttu.
Eihän tässä siitä puhuta että se isättömyys häiritsisi vaan se miksi sitä pitää korostaa. Sama kun joka välissä sanois että on paskahätä.
Ei kukaan ole korostanut isättömyyttä. Se tuskin on korostamista, jos asia tulee puheeksi jossain asiayhteydessä ja sanoo tai vastaa siihen, että mulla ei ole isää.
Ei vai? Musta on ja isosti. Eri asia jos puhutaan isistä yhdessä, mutta ihan arkipäiväiseen keskusteluun vaikka isänpäivästä, jos täytyy ladella omaa perhehistoriaansa, pitäisin sitä hyvin pitkälti itsensä korostamisena. Koskee kaikkea kommunikaatiota, ei liity isättömyyteen.
Kukaan ei ala kertoa omaa perhehistoriaansa arkipäiväisissä keskusteluissa missään muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Ne tilanteet missä isättömyys voidaan mainita, on juurikin silloin, kun puhutaan iseistä yhdessä, eli siis puheenaiheena on isät yleensäkin.
Täällä on vastattu juurikin niihin arkikeskusteluihin liittyen, huomaatko?
Arkisten keskustelujen aiheena voi olla myös isät. Ei täällä kukaan ole kertonut sellaisesta tilanteesta, missä on puhuttu vaikka koenumeroista ja sitten joku on vasn sanonut olevansa isätön.
Arkisia keskusteluja iseistä voidaan käydä esimerkiksi juhlapyhien tienoilla. Tällöin keskustelun aiheeksi voi nousta isät.
Sosiaalisten tilanteiden alkeet numero 798.Sehän se pointti olikin ettei sitä isättömyyttä ole mikään pakko tunkea arkikeskusteluun vaikka kuinka puhuttaisiin iseistä.
Yleensä iseistä puhuminen on melko arkista. Harvemmin niistä vain juhlallisissa keskusteluissa puhutaan.
No nimenomaan! Koko vääntö alkoi taas siitä että sanottiin, että ainut tilanne kun isättömyyden esiintuonti on ns. väistämätöntä, on se kun puhuu jonkun kanssa iseistään. Ymmärrätkö? Et, arvasin.
Eihän täällä kukaan muu ole vääntänyt yhtään mitään, kuin sinä. Ylläripylläri, et edes ymmärtänyt, mistä alunperin oli puhe.
Ihan just siitä oli puhe että se on huomionhakemista ja huonoa sosiaalista silmää joka väliin työntää isättömyyttään.
Kukaan ei edelleenkään työntänyt joka väliin isättömyyttään, paitsi ehkä sinun kuvitelmissasi.
Sehän vasta huomionhakua ja huonoja sosiaalisia taitoja osoittavaa on alkaa jankuttaa jollekin toiselle kesken keskustelun, että et sä voi sanoa olevasi isätön, sun pitää sanoa että et oo tekemisissä tai väleissä sen kanssa. Tässä tämä vastaanjankkaaja haluaa vetää kaikkien huomion itseensä ja haluaa määritellä jopa sen mitä muut sanoo. Eipä vähän itsekästä.
Sanon tarvittaessa että isää ei ole, koska se kuvaa tilannetta kaikista parhaiten. Ei pitäisi hiertää kenenkään muun alapäätä, eikä mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuka sellaisesta pahoittaa mielensä, omaa varmaan jonkun ihan ikioman isätrauman.
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusieluista jumiutumista.
Jos ystäväni jota käytettiin hyväksi lapsuudessa olisi sanonut itseään isättömäksi jo ennen tämän ihmissaastan kuolemaa, niin ei minulle ainakaan olisi tullut mieleenkään tarttua tuohon sanaan ja alkaa vänkäämään, että et voi sanoa noin kun sun isä on elossa.
Tosi ymmärtäväinen ja empaattinen kuva tulee ihmisestä, joka olisi tehnyt niin. Varmasti oikea superystävä muutenkin.
Joiltain autisminkirjon henkilöiltä sen ehkä voisi ainakin aluksi ymmärtää, että he eivät asiaa normaalilla tavalla ymmärrä.
Totta kai sinun tehtäväsi on tukea ystävääsi. Vaikka ystäväsi ajattelisi todellisen isänsä olevan yksisarvinen, on sinulta hienotunteista uskoa asia, joka selvästikin on herkkä hänelle.
Mutta yleisellä tasolla tällaiset pohdinnat eivät kiinnosta ihmisiä. Jos esimerkiksi sinulla on harvinainen sukunimi Y, ja joku kysyy small talkina, että mahdatko olla X. Y:n sukulainen, niin on asiallista kertoa, että kyllä olen hänelle sukua, ja sain sukunimeni biologiselta isältäni Z.Y:ltä, mutta en ole yhteydessä häneen. Se riittää useimmille ihmisille, ja on aivan turhaa rasittaa tuntemattomia sillä, koetko kyseisen henkilön isäksesi vai et.
Autisminkirjoon kuuluva ehkä saattaa kokea velvollisuudekseen selvittää asian perin pohjin, mutta ihan oikeasti ihmisiä ei kiinnosta toisten emotionaalinen suhde, vaan small talkissa kyseessä on aivan arkinen sukulaisuus tai esimerkiksi juhlapyhäsuunnitelmat.
Miksi pitäisi sanoa saaneensa sukunimen biologiselta isältä ja vielä selvittää, ettei ole yhteydessä häneen?
Jos joku kysyy onko sukua, miksei tälle kysyjälle riitä vaan vastaus joo toi ei?
Riittää totta kai sekin. Pääasia ettei jumitu selittämään miten on isätön.
Sekö se pääpointti onkin? Että joku toinen ei kestä kuulla, kun joku sanoo itseään isättömäksi?
Eipä vähän itsekäs suhtautuminen.
Minusta taas on pikkuisen itsekästä alkaa selvittää emotionaalisia taakkojaan tuntemattomille. Jos joku kysyy, että oletko sinä sitä Käkkäräisen Jaken sukua, hänelle riittää vastaukseksi kyllä tai ei. Jos hän innostuu etsimään yhteisiä tuttavia Käkkäränkylältä, hänelle riittää vastaukseksi vaikkapa että en ole juuri ollut tekemisissä Käkkäräisen puolen sukulaisten kanssa.
Mutta missään nimessä tämä henkilö ei kysynyt sitä, että oletko saanut osaksesi emotionaalisesti tyydyttävää isyyttä Käkkäräisen Jaken pojanpojalta. Häntä ei kiinnosta, eikä kulttuuriimme kuulu noita selvitellä.
Tuossa voi myös vastata ei.
Mutta mitä emotionaalisten taakkojen selvittämistä tuntemattomille siinä on, jos joku sanoo vain olevansa isätön esimerkiksi tilanteessa, missä puhutaan isänpäivästä?
"Tapaatko isääsi isänpäivänä?"
"En, mulla ei ole isää."
"Okei."
Mitä emotionaalisia taakkoja tälle kysyjälle tässä tilanteessa selvitetään kysyjälle?Jos kysyjä jotenkin vaikka sattuisi tietämään Käkkäräisen Jaken ja sen, että hän on elossa, voi hänelle olla varsin hämmentävä tieto, että Käkkäräisen Jaken lapsi ei pidä isäänsä isänään.
Edelleen niin paljon helpommalla pääsisi, jos sanoisi että ei ole tekemisissä/yhteyksissä/väleissä/ ei tunne isäänsä kovin hyvin. Sitten itsekseen ja läheistensä kanssa voisi helliä isätöntä identiteettiään.
Miksi kukaan kysyisi onko Jake sukua jos tämä jo kerran tietää henkilön?
Logiikkasi ontuu kuin maatuskamummo.
Multa kysytään jatkuvasti kotikonnuille mennessäni että *Ootkos sä sen xxx tyttöjä* vaikka hyvin tietää että olen. Se on samll talkia, ei ahdistelua tai pyrkimys kuulla onko mulla traumatausta tai koenko itseni isättömäksi.
Musta alkaa tuntua että ihmiset tekee ihan liian suuren numeron siitä onko isä läheinen vai ei. Miten voi olla niin vaikeaa elää ilman että oman isätraumansa joka kerran työntää keskusteluun.
*Meetkö porukoille isänpäivänä?*
*En mene, olen kotona*
(Ei tarvitse sanoa *En, mulla ei ole isää*)*Onko se Matti Meikäläinen sun isä?*
*On joo*
(Ei tarvitse sanoa *Mulla ei ole isää, se on ihan hirviö, mitä siinä kyselet. Lähti ostamaan maitoa kun olin 4*)*Oletko issäs ollut yhteydessä?*
*Enpä ole*
(Ei tarvitse sanoa *Olen isätön*) jne.Kuulostaa small talkilta vanhanajan tuppukylätyyliin, missä kaikki tuntee muutenkin kaikki monta sukupolvea taaksepäin ja sukuselvitys on pakko antaa jo ennen tervehtimistä. No, paikkakunnalla paikkakunnan tavalla, kai.
Yhtä hyvin ne olisi voineet olla
"Mikset mene isäsi luo isänpäiväksi"
"Mulla ei ole isää"
Tai aikoinaan kouluaikana niin yleinen
"Mikset tee isänpäiväkorttia"
"Mulla ei ole isää"
Jos jonkun mielestä noissa on jonkun isätrauman työntämistä keskusteluun, on ajattelun vika kyllä ihan henkilön omassa päässä. Yleensä ihmiset pystyy vastaanottamaan tiedon siitä, että jollain ei ole isää, koska he ymmärtävät, että on olemassa erilaisia perheitä.
Eihän tässä kestämisestä tai vastaanottokyvystä ole kyse millään muotoa vaan siitä ettei sitä kuulijaa pätkääkään kiinnosta oletko sä isätön vai et. Ei noihinkaan kysymyksiin vastaa kukaan muu kuin lapsi noin.
Mikset mene isäsi luo isänpäivänä? (Kysytään vain jos tiedetään että voisi mennä)
Eiole oltu yhteyksissä
Mikset tee isänpäiväkorttia (jos joku aikuiselta kysyisi)
En koe tarpeelliseksi
Ja joo, aika monella meistä on niitä sukulaisia Helsingin ulkopuolella, pääsitpä leveilemään oikein isosti 😅
Voi ihme mitä jankkaamista.
Miksi sille kuulijalle on niin kauhean kamalaa, jos joku sanoo olevansa isätön? Varsinkaan jos ei edes tunne kunnolla tätä. Miksi se hiertää näitä niin paljon? Siitä tässä koko keskustelussa on kysymys.
Miksi pitää jankkaamalla jankata että "eeeäää, et sä voi sanoa isätön, sano että et oo tekemisissä tai et oo yhteydessä".
Nyt tulee mieleen joku lapsi joka polkee jalkaa ja huutaa että "niimmutku älä sano noin, sano näin koska mä haluuuuuun."
:D
Ei se ole kamalaa vaan aiheuttaa myötähäpeää. Sit kun selviää että tyyppi on puhunut läpiä päähänsä, ihmetyttäähän se.
Täällä ei polje jalkaa kukaan muu kuin se henkisesti isätön, jolle on vaikeaa se jos kaikki ei tajua tai välitä tai jolle sanotaan että ei sitä tarvitse otsaan kirjoittaa. Kukaan ei ole sanonut ettetkö sä saisi sanoa olevasi isätön, ihan vaan mietitty että ketä luulette sen kiinnostavan.
Kummasti menee kuitenkin tunteisiin se, että joku sanoo olevansa isätön. Vaikkei koko asia edes kiinnosta ketään. Jänskä juttu.
Eihän tässä siitä puhuta että se isättömyys häiritsisi vaan se miksi sitä pitää korostaa. Sama kun joka välissä sanois että on paskahätä.
Ei kukaan ole korostanut isättömyyttä. Se tuskin on korostamista, jos asia tulee puheeksi jossain asiayhteydessä ja sanoo tai vastaa siihen, että mulla ei ole isää.
Ei vai? Musta on ja isosti. Eri asia jos puhutaan isistä yhdessä, mutta ihan arkipäiväiseen keskusteluun vaikka isänpäivästä, jos täytyy ladella omaa perhehistoriaansa, pitäisin sitä hyvin pitkälti itsensä korostamisena. Koskee kaikkea kommunikaatiota, ei liity isättömyyteen.
Kukaan ei ala kertoa omaa perhehistoriaansa arkipäiväisissä keskusteluissa missään muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Ne tilanteet missä isättömyys voidaan mainita, on juurikin silloin, kun puhutaan iseistä yhdessä, eli siis puheenaiheena on isät yleensäkin.
Täällä on vastattu juurikin niihin arkikeskusteluihin liittyen, huomaatko?
Arkisten keskustelujen aiheena voi olla myös isät. Ei täällä kukaan ole kertonut sellaisesta tilanteesta, missä on puhuttu vaikka koenumeroista ja sitten joku on vasn sanonut olevansa isätön.
Arkisia keskusteluja iseistä voidaan käydä esimerkiksi juhlapyhien tienoilla. Tällöin keskustelun aiheeksi voi nousta isät.
Sosiaalisten tilanteiden alkeet numero 798.Sehän se pointti olikin ettei sitä isättömyyttä ole mikään pakko tunkea arkikeskusteluun vaikka kuinka puhuttaisiin iseistä.
Yleensä iseistä puhuminen on melko arkista. Harvemmin niistä vain juhlallisissa keskusteluissa puhutaan.
No nimenomaan! Koko vääntö alkoi taas siitä että sanottiin, että ainut tilanne kun isättömyyden esiintuonti on ns. väistämätöntä, on se kun puhuu jonkun kanssa iseistään. Ymmärrätkö? Et, arvasin.
Eihän täällä kukaan muu ole vääntänyt yhtään mitään, kuin sinä. Ylläripylläri, et edes ymmärtänyt, mistä alunperin oli puhe.
Ihan just siitä oli puhe että se on huomionhakemista ja huonoa sosiaalista silmää joka väliin työntää isättömyyttään.
Kukaan ei edelleenkään työntänyt joka väliin isättömyyttään, paitsi ehkä sinun kuvitelmissasi.
Sehän vasta huomionhakua ja huonoja sosiaalisia taitoja osoittavaa on alkaa jankuttaa jollekin toiselle kesken keskustelun, että et sä voi sanoa olevasi isätön, sun pitää sanoa että et oo tekemisissä tai väleissä sen kanssa. Tässä tämä vastaanjankkaaja haluaa vetää kaikkien huomion itseensä ja haluaa määritellä jopa sen mitä muut sanoo. Eipä vähän itsekästä.
Tämä taas oli ihan eri sivujuonne.
Aloin oikeasti ajatella isyyden eri muotoja, biologista, sosiaalista ja juridista. Päädyin siihen tulokseen, että sosiaalinen isyys on minulle kaikista tärkein merkityksellisin.
Sosiaaliseen isyyteen kuuluu se isä-lapsisuhteen muodostuminen, mikä on ihan perusjuttu, minkä ympärille kaikki muu rakentuu. Sosiaalinen isyys toteutuu arjessa, mm. siinä että isää kutsuu isäksi ja isä on mukana elämässä. Siihen liittyy myös kaikki se tunnelataus, mitä sana isä sisältää.
Biologinen isyys taas ei yleensä näy normielämässä mitenkään. Juridinen isyys on merkintä tiedoissa ja määrittää juridiset asiat, mutta sekään ei kuulu arkielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Se on ihan samantasoinen asia kuin vaikkapa se että ihminen kertoo ajavansa Mersulla ja kaartaa paikalle Ladalla. Osassa ihmisiä se herättää kysymyksen siitä mitä tämä henkilö ajaa takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Eihän sitä tarvitse ilmaista että ärsyttää ja ärsyyntyminen tuollaisesta asiasta onkin melko hyödytöntä. Mutta kerroinkin vain arveluni siitä, mikä voisi olla syynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Sanoilla nyt kuitenkin on olemassa merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Se on ihan samantasoinen asia kuin vaikkapa se että ihminen kertoo ajavansa Mersulla ja kaartaa paikalle Ladalla. Osassa ihmisiä se herättää kysymyksen siitä mitä tämä henkilö ajaa takaa.
Eihän tuo ole mitenkään samankaltainen asia.
Se olisi samantasoinen asia, että henkilö kertoo ajavansa mersulla ja kuulija olettaa sen olevan c-sarjaa. Henkilö kuitenkin kaartaa paikalle toisen sarjan mersulla. Se on sitten ihan kuulijan asia, kokeeko tämä tarvetta huomauttaa asiasta muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Sanoilla nyt kuitenkin on olemassa merkityksensä.
Niinhän niillä onkin.
Isätön tarkoittaa vailla isää olevaa.
Se ei siis tarkoita vain ja ainoastaan sitä, että esimerkiksi henkilö jonka biologinen isä olisi kuollut, voisi ainoastaan olla isätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Sanoilla nyt kuitenkin on olemassa merkityksensä.
Niinhän niillä onkin.
Isätön tarkoittaa vailla isää olevaa.
Se ei siis tarkoita vain ja ainoastaan sitä, että esimerkiksi henkilö jonka biologinen isä olisi kuollut, voisi ainoastaan olla isätön.
Jos nyt kumminkin on isä ja vieläpä samassa taloudessa, niin ei siitä ihan helpolla saa isättömyyttä leivottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Sanoilla nyt kuitenkin on olemassa merkityksensä.
Niinhän niillä onkin.
Isätön tarkoittaa vailla isää olevaa.
Se ei siis tarkoita vain ja ainoastaan sitä, että esimerkiksi henkilö jonka biologinen isä olisi kuollut, voisi ainoastaan olla isätön.Jos nyt kumminkin on isä ja vieläpä samassa taloudessa, niin ei siitä ihan helpolla saa isättömyyttä leivottua.
Kenellä näin on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Se on ihan samantasoinen asia kuin vaikkapa se että ihminen kertoo ajavansa Mersulla ja kaartaa paikalle Ladalla. Osassa ihmisiä se herättää kysymyksen siitä mitä tämä henkilö ajaa takaa.
Eihän tuo ole mitenkään samankaltainen asia.
Se olisi samantasoinen asia, että henkilö kertoo ajavansa mersulla ja kuulija olettaa sen olevan c-sarjaa. Henkilö kuitenkin kaartaa paikalle toisen sarjan mersulla. Se on sitten ihan kuulijan asia, kokeeko tämä tarvetta huomauttaa asiasta muille.
Ei, koska isättömyys-termi on vakiintunut ja se ei koska sosiaalista isyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siinä ärsyttää se, että puhutaan asioista väärillä nimillä. Isättömällä ei ole isää, ap:llä on ollut huono isä. Sama kun sanotaan, että ai kauheeta kun oon taas sotaleskenä, kun äijä on viikon kertaamassa.
Se vääryyshän on ihan sen kuulijan omassa päässä.
Mikä tarve kuulijalla olisi vähätellä toisen isättömyyttä väittämällä, että ei toinen ole isätön, vaan sillä on vaan huono isä? Miten toisen isättömyys liittyy kuulijaan?
Sanoilla nyt kuitenkin on olemassa merkityksensä.
Niinhän niillä onkin.
Isätön tarkoittaa vailla isää olevaa.
Se ei siis tarkoita vain ja ainoastaan sitä, että esimerkiksi henkilö jonka biologinen isä olisi kuollut, voisi ainoastaan olla isätön.Jos nyt kumminkin on isä ja vieläpä samassa taloudessa, niin ei siitä ihan helpolla saa isättömyyttä leivottua.
Kenellä näin on ollut?
Apn aloituksessa puhuttiin tästä. Toki hän sit korjasi myöhemmin, mutta silloin koko aloitus vesittyi. Kun hän on isätön, kukaanhan ei hänelle sano että etkä ole.
Alue: Aihe vapaa
Yleensä iseistä puhuminen on melko arkista. Harvemmin niistä vain juhlallisissa keskusteluissa puhutaan.