Mies haluaa erota, mutta en halua jättää hänen lastaan
Tässä on aika vaikea paikka edessä ja tunnen oloni epätoivoiseksi. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta. Hänellä on kahdeksanvuotias tytär, jonka äitipuoleksi tulin. Tyttö on aivan ihana lapsi ja miellän hänet omakseni, vaikka en häntä synnyttänytkään. Olen hänen elämänsä ainoa äitihahmo (oma äiti on häipyi elämästä pian synnytyksen jälkeen) ja rakastan häntä niin paljon. Meillä on lämmin ja läheinen suhde ja vietämme todella paljon aikaa yhdessä. Tyttö tukeutuu minuun enemmän kuin isäänsä.
Mieheni otti ja meni rakastumaan toiseen naiseen ja haluaa nyt erota ja aloittaa yhteisen elämän sen toisen naisen kanssa. Tuota hommaa on jatkunut nelisen kuukautta, mutta mies on valmis heittämään menemään kuusivuotisen suhteemme ja perhe-elämämme tuon takia. Minä olisin valmis parisuhdeterapiaan ja yrittämään päästä tästä yli, mutta mies on aivan vakuuttunut siitä, että tuo toinen nainen on hänen tulevaisuutensa. Ennen pettämisen paljastumista hän oli vetäytynyt ja kylmä minua ja tytärtään kohtaan. Hän oli pitkiä aikoja poissa kotoa, ei puhunut juurikaan ja vietti todella paljon aikaa puhelimella. Yhtäkkiä hänen täytyi jäädä ylitöihin, vaikka hänen työnsä ei sellaista vaadi. Hän jäi kiinni lukuisista valheista eikä tuntunut välittävän kun jäi niistä kiinni. Tytär itki monena iltana sitä, että isä ei ollut kotona lukemassa iltasatua eikä muutenkaan osoittanut läheisyyttä. Kyllähän minulla oli vahva aavistus siitä, mitä oli tekeillä, joten lopulta kysyin suoraan, että pettääkö. Siinäpä se pato murtui ja mies kertoi kaiken ilmoittaen samalla, että haluaa erota ja muuttaa naisen luokse asumaan.
Jos tytärtä ei olisi, olisin jättänyt miehen jo aikoja sitten. Mutta tyttö kun on, tunnen täyttä epätoivoa ja pelkoa hänestä luopumisesta. Kun tivasin mieheltä tytöstä ja siitä, miten hän kuvittelee tilanteen vaikuttavan häneen, mies ei osannut sanoa muuta kuin että tyttö on hänen ja tulee tietysti hänen mukaansa. Tyttö kuulemma sopeutuu ja oppii hyväksymään tilanteen. Olen järkyttynyt hänen välinpitämättömyydestään. Olen järkyttynyt, että mies on noin sokeasti valmis hyppäämään tuon toisen naisen matkaan ja repimään lapsensa irti turvallisesta ja rakastavasta kodistaan. Minua pelottaa tulevaisuus enkä ole varma, mitä minun pitäisi tässä tehdä.
Pelottaa ja stressaa niin, että oksettaa. Tyttö tietää, että jotain pahaa on tekeillä, koska hän on tosi ripustautunut minuun ja itkee hysteerisesti, jos jää hetkeksikään yksin. Mies loistaa poissaolollaan ja jos on kotona niin hyvä että edes katsoo tyttärensä suuntaan kun on niin kiinni kännykässä. Minua hän ei myöskään huomioi.
Miten ihmeessä tällaisesta tilanteesta voi selvitä? Olen neuvoton.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Heo heti vaan puhelua lapsiperheiden palveluihin, sosiaalitoimeen ja palaveria pystyyn.
Minä tulin mieheni silloin 1v ja 2v lasten äitipuoleksi bioäidin häivyttyä ja lopulta menehdyttyä päihteisiin.Lapset olivat 7v ja 8v kun mies halusi erota. Lastenvalvojalla keskustelimme tilanteesta ja päädyimme siihen, että heidän etunsa mukaista on jatkaa kiinteää suhdetta minuun. Virallisesti minusta tehtiin silloin aluksi tukiperhe, myöhemmin oheishuoltaja.
Nämä lapset ovat olleet parasta elämässäni ja onneksi jaksoin läpi byrokratian koska isänsä on levoton sielu ja minun jälkeeni jatkoi entistä levottomampaa elämäänsä. Minun tykönäni oli vakaat raamit ja tavallisia perhejuttuja. Tyttö halusi muuttaa kokonaan luokseni ollessaan 13-vuotias, poika teki saman ratkaisun vuosia myöhemmin ollessaan liki 16-vuotias, isäänsä pitävät edelleen paljon yhteyttä silloin kun hänellä rauhallisempi vaihe.
Myös me olemme jo vuosia tulleet isän kanssa paremmin toimeen. Hän on levoton taiteilija ja minä en yritä häntä enkä hänessä mitään muuttaa, me vain hoidamme ystävällisellä yhteistyöllä lasten asioita ja olen tässä vuosien varrella saanut häneltä myös arvostusta ja kiitosta. Ikääntymisen myötä hän on itsekin alkanut ymmärtää miten esim hänen jatkuva muuttelunsa ja naisystävät eri paikkakunnilla olisivat vaikuttaneet lapsiin mikäli heillä ei olisi ollut paikkaa minun luonani. Eikä hän olisi yksin jaksanut panostaa synttäreihin, kaveriasioiden selvittelyihin, harrastuksiin viemisiin ym.
Tsemppiä matkaan! Kannattaa jaksaa taistella vaikea alku läpi, jotta mieskin ymmärtää mitä olemassa oleva kiintymyssuhde lapselle ja hänen kehitykselleen merkitsee. Se ei katso biologiaa.
Sinun kirjoituksesi palautti uskoni ihmiseen. Sinä olet ollut lasten onni. Kaikkea hyvää teidän poluillenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tapaamusoikeuden lapseen hakemuksella. Se on ihan lakisääteinen nykyään.
Kyllä, jos AP OLISI LAPSEN ÄITI!
Turhaan huudat, varsinkin kun olet väärässä ja toinen oikeassa.
Lakia muutettiin v. 2019 ja Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9 c §:n mukaan lapselle voidaan vahvistaa tapaamisoikeus hänelle erityisen läheiseen henkilöön, johon lapsella on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde.
Eli kanne oikeuteen ja oikeus voi vahvistaa tapaamisoikeuden, jos ei sovintoon päästä.
asianajaja
Oikeastiko joku alunperin random ihminen voi nostaa kanteen ja hakea tapaamisoikeutta toisen ihmisen lapseen? Itsekästä.
Sinä et näköjään ymmärrä mitä itsekkyys tarkoittaa.
Asianajaja kertoikin edellisellä sivulla jo lakimuutoksesta. Suosittelen, että ennen kuin teet mitään muuta (lasuja tai muita), etsit nimenomaan perheoikeuteen erikoistuneen lakimiehen ja teet suunnitelman hänen kanssaan.
Varmaan samalta tuntuu, jos on asunut vuosia yhdessä henkilön kanssa, jolla on koira, ja sitten kun tulee ero, tulee ikävä koiraa. Tai varsinkin jos on yhdessä hankittu koiranpentu ja se koira sitten erossa jää ex-puolisolle kokonaan.
Jos hän jättää sinut, hän voi tietysti jättää myöhennkin sen toisenkin naisen. Ja sitten tietenkin kolmas nainen,jonka hän tulee jättämään jne. Jos et voi jättää hänen tytärtään itsellesi, niin ehkä olisi mahdollistaa,, että tapaat häntä, siism hänen tytärtään. Mutta jos mikään muu ei auta, selität tietenkin koko tilanteen lapselle ja kerrot, että jos hän joskus kasvaa ja saa enemmän vapautta, niin silloin hän voi tulla tapaamaan sinua tai voit tavata hänet muilla tavoin.
Jos viet asian eteenpäin, voit ehkä saada tuomarilta lapsen tapaamisoikeuden, jos hän huomaa, että todella rakastat lasta.
Tai ehkä miehesi suostuu asumaan luonasi lapsen takia, mutta teillä on sopimus, että ette kyselee toistenne menemisiä.
Tuo ei ole rakkautta vaan riippuvuutta.
Olen ollut itse nuorena vastaavassa suhteessa.
Lapsesta kasvoi tasapainoinen aikuinen erosta huolimatta. Isänsä häntä ei kasvattanut eron jälkeen, mutta sai loistavan sijaiskodin.
Lapsi ei ole sinun, etkä voi ikinä hänestä täyttä vastuuta ottaa.
Olet tähän asti ollut yksi hyvä asia hänen elämässään, et voi vaikuttaa miten asiat etenevät, mutta luota että lapsi pärjää tuli vastaan mitä tahansa.
Jos jäät tuohon suhteeseen menetät loppujen lopuksi vaan oman mielenterveyden ja silloin sinusta ei ole kenellekään mitään tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi ihmeellistä kommentointia tässä ketjussa! Siis ymmärsinkö oikein, että mies muuttaa uuden naisen luokse ja lapsi lähtee mukana, vaikka ei ole tätä uutta naista edes tavannut.
Tällä elämänkokemuksella voin heti sanoa, että uusi suhde ei tule kestämään kahta kesää kauempaa, jos edes sitäkään.
Tässä nähdään, että kun paisuvaiskudos on täyttynyt niin se vaikuttaa aivotoimintaan.
Mies puhuu toisen naisen luo muuttamisesta ja että tyttö lähtee mukaan, mutta hän tuntuu olevan niin ihmeellisessä sumussa, ettei tunnu elävän tässä todellisuudessa. Mies on tuntenut toisen naisen neljän kuukauden kanssa mitä salasuhde kesti, tytär ei ole koskaan tavannut toista naista, enkä minäkään varsinaisesti edes tiedä, että kenestä on kyse. Tiedän vain, että työn kautta naisen tapasi. Mies sanoo, että muuttavat pois, mutta ei toistaiseksi ole tehnyt elettäkään sitä tehdäkseen, esim. pakkaamalla tavaroita tai puhumalla tytölle muutosta. Hän ei ylipäätään puhu tai keskustele kanssani. Hän on hädin tuskin edes kotona ja kun on, istuu sohvalla kännykkään liimautuneena. Hän ei keskustele kanssani tai huomioi tytärtään, vaan elää kuin omassa maailmassaan. En saa häneen oikein mitään puheyhteyttä, jotta pääsisin paremmin selville siitä, että mitä tässä oikein on tekeillä tai mitä hänen päässään liikkuu. Kun hän puhuu, hän vain sanoo että haluaa erota ja muuttaa toisen naisen luokse asumaan ja ottaa tytön mukaan.
-ap
Suhteenne on ohi, jäätkö vain odottamaan aikataulua koska isä ja lapsi lähtee luotasi, sinä et voi asiaa mitenkään estää, ei edes lastensuojelu, vaikuttaa siltä että suhde on jo jonkin aikaa ollut eikä ole mikään parin viikon tuttavuus, kumppanilla ilmeisesti on työ ja oma elämä kunnossa, joten siitäkään tuskin on huolta.
Tuo sumu on kyllä vahva, sillä en pysty käsittämään miten hän pystyy tekemään sitä mitä tällä hetkellä tekee, eikä näe sitä, miten tilanne vaikuttaa tyttäreensä. Lapsi oireilee todella paljon ja täytyy olla sokea, ettei sitä huomaa. En ymmärrä, miten mies voi käyttyä näin. Hän ei ole koskaan ennen käyttäytynyt näin. Hän on aina ollut hyvin rakastava ja läheinen isä. En ymmärrä, miten hän voi olla näin vahvasti sen uuden naisen vietävänä, ettei sumun läpi näe tilannetta kotonamme. Vai eikö hän välitä? Olen itsekin niin pyörällä päästä, etten tiedä mitä sanoa tai tehdä. Tämä kaikki on tapahtunu niin nopeasti, etten kykene kunnolla edes pukemaan sanoiksi, mitä ihmettä tässä on tekeillä ja miten tämä on mahdollista.
-ap
Tulee mieleen, että mies saattaa olla masentunut ja hakee ratkaisua uudesta kumppanista. Niin tai näin, arvostan suuresti rakkauttasi lasta kohtaan . Toivottavasti asiat menevät lopulta lapsen ja vähän sinunkin kannaltasi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse keskustelisin miehen kanssa siitä, että haluaisit olla lapsen elämässä mukana. Että voisiko lapsi vaikka tulla sun luokse kerran kuussa viikonlopuksi niin, että isä maksaa pöperöt? Se ei mielestäni ole kohtuuton pyyntö ja siinä voittaisivat kaikki.
Miksi isän pitäisi maksaa pöperöt?
No eihän ap:lla oo elatusvelvollisuutta?
Mutta jos ap haluaa tytön luokseen, niin se on ap:n valinta. Isän ei toki ehdotukseen tarvitse suostua.
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä miehesi suostuu asumaan luonasi lapsen takia, mutta teillä on sopimus, että ette kyselee toistenne menemisiä.
Lapsen parisuhde-esimerkin kannalta tämä minusta erittäin huono kuvio.
Heo heti vaan puhelua lapsiperheiden palveluihin, sosiaalitoimeen ja palaveria pystyyn.
Minä tulin mieheni silloin 1v ja 2v lasten äitipuoleksi bioäidin häivyttyä ja lopulta menehdyttyä päihteisiin.
Lapset olivat 7v ja 8v kun mies halusi erota. Lastenvalvojalla keskustelimme tilanteesta ja päädyimme siihen, että heidän etunsa mukaista on jatkaa kiinteää suhdetta minuun. Virallisesti minusta tehtiin silloin aluksi tukiperhe, myöhemmin oheishuoltaja.
Nämä lapset ovat olleet parasta elämässäni ja onneksi jaksoin läpi byrokratian koska isänsä on levoton sielu ja minun jälkeeni jatkoi entistä levottomampaa elämäänsä. Minun tykönäni oli vakaat raamit ja tavallisia perhejuttuja. Tyttö halusi muuttaa kokonaan luokseni ollessaan 13-vuotias, poika teki saman ratkaisun vuosia myöhemmin ollessaan liki 16-vuotias, isäänsä pitävät edelleen paljon yhteyttä silloin kun hänellä rauhallisempi vaihe.
Myös me olemme jo vuosia tulleet isän kanssa paremmin toimeen. Hän on levoton taiteilija ja minä en yritä häntä enkä hänessä mitään muuttaa, me vain hoidamme ystävällisellä yhteistyöllä lasten asioita ja olen tässä vuosien varrella saanut häneltä myös arvostusta ja kiitosta. Ikääntymisen myötä hän on itsekin alkanut ymmärtää miten esim hänen jatkuva muuttelunsa ja naisystävät eri paikkakunnilla olisivat vaikuttaneet lapsiin mikäli heillä ei olisi ollut paikkaa minun luonani. Eikä hän olisi yksin jaksanut panostaa synttäreihin, kaveriasioiden selvittelyihin, harrastuksiin viemisiin ym.
Tsemppiä matkaan! Kannattaa jaksaa taistella vaikea alku läpi, jotta mieskin ymmärtää mitä olemassa oleva kiintymyssuhde lapselle ja hänen kehitykselleen merkitsee. Se ei katso biologiaa.