Lue keskustelun säännöt.
Miehen erilaiset taustat
28.01.2023 |
Meillä on 6 vuotta ikäeroa miehen kanssa. 19 täytettyäni löydettiin toisemme ja aloimme tapailla.
Olen itse kasvanut keskiluokkaisessa perheessä, miehen vanhemmat olleet työttömiä alkoholisteja, nyttemmin ovat saaneet ryhtiä elämäänsä.
En osannut nuorena täysin arvioida taustojen vaikutusta, sillä olimme ns. samalla tasolla. Naiivisti elin olettamuksessa, että kasvamme yhdessä aikuisuuteen. Sillä erolla, että minä olin vielä teini ja mieheni oli jo nuori aikuinen.
Olen opettanut hänet kokkaamaan, huoltamaan kotia, syömään ulkona ja paljon muuta.
Keskustelutaidoissa toivomisen varaa, samoin syömään menisi aina lähikebulaan, käsitys viikonlopun vietosta on tv:n äärellä.
Työllä ja tuskalla olen raahannut harrastamaan, muttei tunnu nauttivan juuri muusta kun tietokoneella pelaamisesta tai oluen juonnista jonkun ilmaisen harrastuksen parissa.
Ei osaa järjestää minulle mieleistäni tekemistä. Karkkipussi ja siideri saa yleensä riittää kauppaostoksien kylkiäisinä ja ne ovatkin hänen käsityksensä mukavasta yllätyksestä.
Rakastan miestä, mutta emme koe iloa samoista asioista.
Sellainen avautuminen, saa jakaa kokemuksia. Vertaistuki tervetullutta.
En kaipaa jätä se sika kommentteja, rakastan tuota, mutta joskus tulee turhautumisen tunteita.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Se on totta, että asiaan vaikuttaa varallisuus sekä se, nähdäänkö harrastukset perheessä tärkeinä vai ei. Sen sijaan ei ole kovin suurta jakoa niin, että tietyt harrastukset ovat yhden luokan juttu, ja toinen toisen.
Koulussa lapset helposti hakeutuvat kaltaiseensa seuraan, tai niin ihmiset yleisestikin elämässään. Täällä kuitenkin kaikki ovat samassa koulussa, oppilaita ei ole erotettu parempiin ja huonompiin kouluihin, jotka määrittelevät heidän käsityksen itsestään ja muista varsin selvästi. Ja jotka vahvasti myös määrittele mihin opiskeluihin tai töihin oppilaat jatkavat. Ja tietenkään ei ole kalliita lukukausimaksuja, jotka täysin estävät opiskelun köyhemmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miettikää palstamammat sitä. Vaikka tekisitte asiat kuinka hyvin ja varmistaisitte lapsellenne hyvän lapsuuden, se voi lyöttäytyä 19-vuotiaana yhteen jonkun 25-vuotiaan luuserin kanssa.
Kamala skenaario, mutta joillekin noin voi oikeasti käydä.
Hirveän yleistä tällä palstalla, että naiset oikein kilpaa kehuskelevat, kuka on valinnut kaikkein köyhimmän ja huonoimmista lähtökohdista lähtöisin olevan miehen, koska eihän rahalla ole mitään merkitystä rakkaudessa ja parisuhteessa.
No täytyy todeta, että ei haittaisi yhtään, vaikka mies nyt laittais miljoona yhtiön pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Se on totta, että asiaan vaikuttaa varallisuus sekä se, nähdäänkö harrastukset perheessä tärkeinä vai ei. Sen sijaan ei ole kovin suurta jakoa niin, että tietyt harrastukset ovat yhden luokan juttu, ja toinen toisen.
Koulussa lapset helposti hakeutuvat kaltaiseensa seuraan, tai niin ihmiset yleisestikin elämässään. Täällä kuitenkin kaikki ovat samassa koulussa, oppilaita ei ole erotettu parempiin ja huonompiin kouluihin, jotka määrittelevät heidän käsityksen itsestään ja muista varsin selvästi. Ja jotka vahvasti myös määrittele mihin opiskeluihin tai töihin oppilaat jatkavat. Ja tietenkään ei ole kalliita lukukausimaksuja, jotka täysin estävät opiskelun köyhemmiltä.
Lisään vielä tähän, että esimerkiksi se, että luokassa on oppilaita erilaisista lähtökohdista, on aivan eri asia kuin se, että kaikki ovat samasta yhteiskuntaluokasta. Varsinaisessa luokkayhteiskunnassa et ole tekemisissä muiden kuin kaltaistesi kanssa, muuten kuin satunnaisesti.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on varmaan isompi osuus miehen vanhempien työttömyydellä kuin alkholismilla. Useinhan alkoholistien lapset ovat tosi omatoimisia, kun ovat joutuneet pitämään itse itsestään huolta. Ovatko he siirtäneet pojalleen mallin, että itsetä ei tarvitse kantaa vastuuta, vaan joku muu hoitaa ja huolehtii, viimeistään yhteiskunta?
Oman miesystäväni vanhemmat olivat sekä alkoholisteja että mt-ongelmaisia, lisäksi myös väkivaltaisia. Miesystäväni lapsuus on ollut turvaton ja hän on ollut useaan kertaan huostaanotettuna. Ainoa mitä olen joutunut "opettamaan" hänelle on se, ettei aina tarvitse yrittää pärjätä yksin sekä sen, että hänkin voi nauttia fyysisestä hellyydestä.
Mies ei ole ollut enää vuosiin missään tekemisissä ainoan elossa olevan vanhempansa kanssa. Hän on tehnyt töitä itsensä ja menneisyytensä kanssa, koska on alusta asti halunnut katkaista oman perheensä sairaan ja väkivaltaisen mallin kierteen. Hän on siis päättänyt kasvaa aikuiseksi ja valitettavasti nyt kuulostaa, ettei miesystäväsi ole tehnyt samaa päätöstä :(
Kyllä väkivaltaisessa päihdekodissa kasvaminen voi näkyä ihmisessä ihan miten tahansa, tuskin voidaan luokitella siten että suurin osa toimii tietyn kaavan mukaan. Osasta tulee kuvauksesi mukaan liian omatoimisia, kun on pakko pitää huolta itsestään ja ehkä sisaruksista. Osasta tulee tosi avuttomia, koska kotona ei opeteta normaaleja taitoja tai kannusteta kokeilemaan ja oppimaan uusia asioita.
Osa kaipaa aikuisena jatkuvaa huomiota tai tahtoo olla keskipisteenä jatkuvasti, koska jäi aiemmin sitä vaille. Osa taas kokee kaiken huomion hyvin epämukavaksi eikä osaa ottaa sitä vastaan. Toisista tulee läheisriippuvaisia ja toiset eivät päästä ketään lähelle.
Sama juttu kuin esimerkiksi kontrolloivassa kodissa jne. Ihmiset eivät aina reagoi olosuhteisiin, kokemuksiin tai traumaan ennustettavasti. Vaaratilanteissakin toimitaan vaistomaisesti eri tavalla (kaikki varmasti tietävät litanian taistele, pakene, jähmety), koko lapsuutta varjostavasta ongelmasta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Se on totta, että asiaan vaikuttaa varallisuus sekä se, nähdäänkö harrastukset perheessä tärkeinä vai ei. Sen sijaan ei ole kovin suurta jakoa niin, että tietyt harrastukset ovat yhden luokan juttu, ja toinen toisen.
Koulussa lapset helposti hakeutuvat kaltaiseensa seuraan, tai niin ihmiset yleisestikin elämässään. Täällä kuitenkin kaikki ovat samassa koulussa, oppilaita ei ole erotettu parempiin ja huonompiin kouluihin, jotka määrittelevät heidän käsityksen itsestään ja muista varsin selvästi. Ja jotka vahvasti myös määrittele mihin opiskeluihin tai töihin oppilaat jatkavat. Ja tietenkään ei ole kalliita lukukausimaksuja, jotka täysin estävät opiskelun köyhemmiltä.
Sinä et ymmärrä nyt lainkaan käsitettä luokkayhteiskunta. Ei luokkayhteiskunta tarkoita sitä, että eri yhteiskuntaluokat toimivat eri sfääreissä ulkoisen syyn vuoksi, kuten, että köyhää ei päästetä rikkaiden harratuksiin tms. Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä, että eri ihmisryhmät jakavat erilaista elämänmuotoa, harrastusmieltymyksiä, ammattimieltymyksiä, koulutuksen merkitystä, arvoja ja makua ihan vapaaehtoisesti ja vastaavasti toinen ryhmä toisenlaista. Ei työväenluokkainen halua samaa kuin keskiluokkainen ihminen ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Ei saa eikä tule saamaan ryhtiä, suunnittelua elämäänsä tämä mies. Geneettinen painolasti, luuserivanhemmat.
Miksei niin moni ymmärrä perintötekijöiden merkitystä? Kannattaisi ymmärtää, välttäisi monta pettymystä.
Kun tutustut kumppaniisi, tutustu ennen kaikkea hänen vanhempiinsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Se on totta, että asiaan vaikuttaa varallisuus sekä se, nähdäänkö harrastukset perheessä tärkeinä vai ei. Sen sijaan ei ole kovin suurta jakoa niin, että tietyt harrastukset ovat yhden luokan juttu, ja toinen toisen.
Koulussa lapset helposti hakeutuvat kaltaiseensa seuraan, tai niin ihmiset yleisestikin elämässään. Täällä kuitenkin kaikki ovat samassa koulussa, oppilaita ei ole erotettu parempiin ja huonompiin kouluihin, jotka määrittelevät heidän käsityksen itsestään ja muista varsin selvästi. Ja jotka vahvasti myös määrittele mihin opiskeluihin tai töihin oppilaat jatkavat. Ja tietenkään ei ole kalliita lukukausimaksuja, jotka täysin estävät opiskelun köyhemmiltä.
Sinä et ymmärrä nyt lainkaan käsitettä luokkayhteiskunta. Ei luokkayhteiskunta tarkoita sitä, että eri yhteiskuntaluokat toimivat eri sfääreissä ulkoisen syyn vuoksi, kuten, että köyhää ei päästetä rikkaiden harratuksiin tms. Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä, että eri ihmisryhmät jakavat erilaista elämänmuotoa, harrastusmieltymyksiä, ammattimieltymyksiä, koulutuksen merkitystä, arvoja ja makua ihan vapaaehtoisesti ja vastaavasti toinen ryhmä toisenlaista. Ei työväenluokkainen halua samaa kuin keskiluokkainen ihminen ja toisinpäin.
Olenko ainoa, josta tämä jako tuntuu hieman keinotekoiselta? Omassa tuttavapiirissäni monet duunarit ovat aivan yhtä kiinnostuneita kulttuurista ja vaikkapa golfaamisesta kuin keskiluokkaisetkin. Ja sitten on monia keskiluokkaisia, joita puolestaan kiinnostaa lähinnä uusi hieno telkkari ja siihen sopivat kaiuttimet, oopperaan ei lähdettäisi edes rahasta.
Sitä paitsi akateemisuus ei aina tarkoita hyvää tulotasoa tai toisin päin. Tunnen hyvätuloisia kauppatieteen maistereita, huonopalkkaisia pätkätyöläishumanisteja, hyvin palkattuja duunariyrittäjiä sekä ammattikoulun käyneitä vanhan ajan käsityöläisiä. Humanistit tulevat parhaiten juttuun näiden käsityöläisten kanssa ja kauppatieteilijät duunariyrittäjien kanssa. Ei katso koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Se on totta, että asiaan vaikuttaa varallisuus sekä se, nähdäänkö harrastukset perheessä tärkeinä vai ei. Sen sijaan ei ole kovin suurta jakoa niin, että tietyt harrastukset ovat yhden luokan juttu, ja toinen toisen.
Koulussa lapset helposti hakeutuvat kaltaiseensa seuraan, tai niin ihmiset yleisestikin elämässään. Täällä kuitenkin kaikki ovat samassa koulussa, oppilaita ei ole erotettu parempiin ja huonompiin kouluihin, jotka määrittelevät heidän käsityksen itsestään ja muista varsin selvästi. Ja jotka vahvasti myös määrittele mihin opiskeluihin tai töihin oppilaat jatkavat. Ja tietenkään ei ole kalliita lukukausimaksuja, jotka täysin estävät opiskelun köyhemmiltä.
Sinä et ymmärrä nyt lainkaan käsitettä luokkayhteiskunta. Ei luokkayhteiskunta tarkoita sitä, että eri yhteiskuntaluokat toimivat eri sfääreissä ulkoisen syyn vuoksi, kuten, että köyhää ei päästetä rikkaiden harratuksiin tms. Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä, että eri ihmisryhmät jakavat erilaista elämänmuotoa, harrastusmieltymyksiä, ammattimieltymyksiä, koulutuksen merkitystä, arvoja ja makua ihan vapaaehtoisesti ja vastaavasti toinen ryhmä toisenlaista. Ei työväenluokkainen halua samaa kuin keskiluokkainen ihminen ja toisinpäin.
Olenko ainoa, josta tämä jako tuntuu hieman keinotekoiselta? Omassa tuttavapiirissäni monet duunarit ovat aivan yhtä kiinnostuneita kulttuurista ja vaikkapa golfaamisesta kuin keskiluokkaisetkin. Ja sitten on monia keskiluokkaisia, joita puolestaan kiinnostaa lähinnä uusi hieno telkkari ja siihen sopivat kaiuttimet, oopperaan ei lähdettäisi edes rahasta.
Sitä paitsi akateemisuus ei aina tarkoita hyvää tulotasoa tai toisin päin. Tunnen hyvätuloisia kauppatieteen maistereita, huonopalkkaisia pätkätyöläishumanisteja, hyvin palkattuja duunariyrittäjiä sekä ammattikoulun käyneitä vanhan ajan käsityöläisiä. Humanistit tulevat parhaiten juttuun näiden käsityöläisten kanssa ja kauppatieteilijät duunariyrittäjien kanssa. Ei katso koulutusta.
Niin, joku toinen voisi sanoa, että vaikka aurikonkunta tuntuu jotenkin keinotekoiselta, kun ei ole itse sitä nähnyt ja ei kuulu tuttavapiiriinkään, silti se on olemassa. Yhteiskuntatieteillä ei ole asiasta pienintäkään epäilystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Se on totta, että asiaan vaikuttaa varallisuus sekä se, nähdäänkö harrastukset perheessä tärkeinä vai ei. Sen sijaan ei ole kovin suurta jakoa niin, että tietyt harrastukset ovat yhden luokan juttu, ja toinen toisen.
Koulussa lapset helposti hakeutuvat kaltaiseensa seuraan, tai niin ihmiset yleisestikin elämässään. Täällä kuitenkin kaikki ovat samassa koulussa, oppilaita ei ole erotettu parempiin ja huonompiin kouluihin, jotka määrittelevät heidän käsityksen itsestään ja muista varsin selvästi. Ja jotka vahvasti myös määrittele mihin opiskeluihin tai töihin oppilaat jatkavat. Ja tietenkään ei ole kalliita lukukausimaksuja, jotka täysin estävät opiskelun köyhemmiltä.
Sinä et ymmärrä nyt lainkaan käsitettä luokkayhteiskunta. Ei luokkayhteiskunta tarkoita sitä, että eri yhteiskuntaluokat toimivat eri sfääreissä ulkoisen syyn vuoksi, kuten, että köyhää ei päästetä rikkaiden harratuksiin tms. Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä, että eri ihmisryhmät jakavat erilaista elämänmuotoa, harrastusmieltymyksiä, ammattimieltymyksiä, koulutuksen merkitystä, arvoja ja makua ihan vapaaehtoisesti ja vastaavasti toinen ryhmä toisenlaista. Ei työväenluokkainen halua samaa kuin keskiluokkainen ihminen ja toisinpäin.
Olenko ainoa, josta tämä jako tuntuu hieman keinotekoiselta? Omassa tuttavapiirissäni monet duunarit ovat aivan yhtä kiinnostuneita kulttuurista ja vaikkapa golfaamisesta kuin keskiluokkaisetkin. Ja sitten on monia keskiluokkaisia, joita puolestaan kiinnostaa lähinnä uusi hieno telkkari ja siihen sopivat kaiuttimet, oopperaan ei lähdettäisi edes rahasta.
Sitä paitsi akateemisuus ei aina tarkoita hyvää tulotasoa tai toisin päin. Tunnen hyvätuloisia kauppatieteen maistereita, huonopalkkaisia pätkätyöläishumanisteja, hyvin palkattuja duunariyrittäjiä sekä ammattikoulun käyneitä vanhan ajan käsityöläisiä. Humanistit tulevat parhaiten juttuun näiden käsityöläisten kanssa ja kauppatieteilijät duunariyrittäjien kanssa. Ei katso koulutusta.
Niin, joku toinen voisi sanoa, että vaikka aurikonkunta tuntuu jotenkin keinotekoiselta, kun ei ole itse sitä nähnyt ja ei kuulu tuttavapiiriinkään, silti se on olemassa. Yhteiskuntatieteillä ei ole asiasta pienintäkään epäilystä.
Suomessa on vähän eri mittakaavasta kysymys. Esimerkiksi Englannissa luokkayhteiskunta toteutuu jo paljon selkeämmin. Täälläkin on kyllä luokkayhteiskunta, mutta sen rajat ovat haaleammat. Ei ole edes kunnollista yläluokkaa, vaan pikemminkin suuri keskiluokka; vaikka ylemmän ja alemman keskiluokan ero voi olla kuin yöllä ja päivällä. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.
Niin luokkayhteiskuntia on aina, toiset ovat voimakkaammin sitä kuin toiset. Suomessa on sosiaalidemokraattinen peruskoulumalli, jonka ulkopuolella on harva. Sen sijaan harrastukset todellakin ovat luokkasidonnaisia. Vastikään oli tutkimus, että työväenluokassa ei juurikaan edes harrasteta samaan aikaan kuin keskiluokan lapsia kuskataan illat pienestä pitäen erilaisissa harrastuksissa. Työväenluokan ja keskiluokan lapset ja nuoret eivät elä samassa maailmassa edes siellä suomalaisessa perukoulussa, vaan kaverit hankitaan omasta yhteiskuntaluokasta. Kun itse olin lapsi, ero oli vielä selvempi.
Se on totta, että asiaan vaikuttaa varallisuus sekä se, nähdäänkö harrastukset perheessä tärkeinä vai ei. Sen sijaan ei ole kovin suurta jakoa niin, että tietyt harrastukset ovat yhden luokan juttu, ja toinen toisen.
Koulussa lapset helposti hakeutuvat kaltaiseensa seuraan, tai niin ihmiset yleisestikin elämässään. Täällä kuitenkin kaikki ovat samassa koulussa, oppilaita ei ole erotettu parempiin ja huonompiin kouluihin, jotka määrittelevät heidän käsityksen itsestään ja muista varsin selvästi. Ja jotka vahvasti myös määrittele mihin opiskeluihin tai töihin oppilaat jatkavat. Ja tietenkään ei ole kalliita lukukausimaksuja, jotka täysin estävät opiskelun köyhemmiltä.
Sinä et ymmärrä nyt lainkaan käsitettä luokkayhteiskunta. Ei luokkayhteiskunta tarkoita sitä, että eri yhteiskuntaluokat toimivat eri sfääreissä ulkoisen syyn vuoksi, kuten, että köyhää ei päästetä rikkaiden harratuksiin tms. Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä, että eri ihmisryhmät jakavat erilaista elämänmuotoa, harrastusmieltymyksiä, ammattimieltymyksiä, koulutuksen merkitystä, arvoja ja makua ihan vapaaehtoisesti ja vastaavasti toinen ryhmä toisenlaista. Ei työväenluokkainen halua samaa kuin keskiluokkainen ihminen ja toisinpäin.
Olenko ainoa, josta tämä jako tuntuu hieman keinotekoiselta? Omassa tuttavapiirissäni monet duunarit ovat aivan yhtä kiinnostuneita kulttuurista ja vaikkapa golfaamisesta kuin keskiluokkaisetkin. Ja sitten on monia keskiluokkaisia, joita puolestaan kiinnostaa lähinnä uusi hieno telkkari ja siihen sopivat kaiuttimet, oopperaan ei lähdettäisi edes rahasta.
Sitä paitsi akateemisuus ei aina tarkoita hyvää tulotasoa tai toisin päin. Tunnen hyvätuloisia kauppatieteen maistereita, huonopalkkaisia pätkätyöläishumanisteja, hyvin palkattuja duunariyrittäjiä sekä ammattikoulun käyneitä vanhan ajan käsityöläisiä. Humanistit tulevat parhaiten juttuun näiden käsityöläisten kanssa ja kauppatieteilijät duunariyrittäjien kanssa. Ei katso koulutusta.
Niin, joku toinen voisi sanoa, että vaikka aurikonkunta tuntuu jotenkin keinotekoiselta, kun ei ole itse sitä nähnyt ja ei kuulu tuttavapiiriinkään, silti se on olemassa. Yhteiskuntatieteillä ei ole asiasta pienintäkään epäilystä.
Suomessa on vähän eri mittakaavasta kysymys. Esimerkiksi Englannissa luokkayhteiskunta toteutuu jo paljon selkeämmin. Täälläkin on kyllä luokkayhteiskunta, mutta sen rajat ovat haaleammat. Ei ole edes kunnollista yläluokkaa, vaan pikemminkin suuri keskiluokka; vaikka ylemmän ja alemman keskiluokan ero voi olla kuin yöllä ja päivällä. -eri
Kyllä meillä on yläluokka. Ne Herlinit ja von Rettigit sun muut. Harva vaan tuntee heitä.
Jos Suomessa olisi luokkayhteiskunta, olisit alun alkaen mennyt eri tarhaan ja kouluun, kuin mihin muihin luokkiin kuuluvat menivät. Et harrastaisi samoissa paikoissa, etkä edes samoja harrastuksia, et kävisi samoissa ravintoloissa, aksenttisi erottaisi teidät heti kun suusi avaat. Teidän maailmankuva olisi hyvin erilainen, ettekä luultavasti tutustuisi toisiinne missään vaiheessa. Se, että päätyisit ylempien luokkien piireihin, ja vielä akateemisiin, olisi todella harvinaista.