Lue keskustelun säännöt.
Miehen erilaiset taustat
28.01.2023 |
Meillä on 6 vuotta ikäeroa miehen kanssa. 19 täytettyäni löydettiin toisemme ja aloimme tapailla.
Olen itse kasvanut keskiluokkaisessa perheessä, miehen vanhemmat olleet työttömiä alkoholisteja, nyttemmin ovat saaneet ryhtiä elämäänsä.
En osannut nuorena täysin arvioida taustojen vaikutusta, sillä olimme ns. samalla tasolla. Naiivisti elin olettamuksessa, että kasvamme yhdessä aikuisuuteen. Sillä erolla, että minä olin vielä teini ja mieheni oli jo nuori aikuinen.
Olen opettanut hänet kokkaamaan, huoltamaan kotia, syömään ulkona ja paljon muuta.
Keskustelutaidoissa toivomisen varaa, samoin syömään menisi aina lähikebulaan, käsitys viikonlopun vietosta on tv:n äärellä.
Työllä ja tuskalla olen raahannut harrastamaan, muttei tunnu nauttivan juuri muusta kun tietokoneella pelaamisesta tai oluen juonnista jonkun ilmaisen harrastuksen parissa.
Ei osaa järjestää minulle mieleistäni tekemistä. Karkkipussi ja siideri saa yleensä riittää kauppaostoksien kylkiäisinä ja ne ovatkin hänen käsityksensä mukavasta yllätyksestä.
Rakastan miestä, mutta emme koe iloa samoista asioista.
Sellainen avautuminen, saa jakaa kokemuksia. Vertaistuki tervetullutta.
En kaipaa jätä se sika kommentteja, rakastan tuota, mutta joskus tulee turhautumisen tunteita.
Kommentit (53)
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.
Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on ongelma tiivistettynä ja perattuna kaikista korulauseista. Mies ei tee niitä asioita mitä ap haluaa hänen tekevän. En muista koska olisin kuullut että miehellä olisi sama ongelma naisen kanssa siitä miten he viettävät vapaa-aikaansa. Silmiä avaavaa, eikö? Taas yksi tarina kun ihminen itsessään ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ongelma tiivistettynä ja perattuna kaikista korulauseista. Mies ei tee niitä asioita mitä ap haluaa hänen tekevän. En muista koska olisin kuullut että miehellä olisi sama ongelma naisen kanssa siitä miten he viettävät vapaa-aikaansa. Silmiä avaavaa, eikö? Taas yksi tarina kun ihminen itsessään ei riitä.
Mutta jos toisen kanssa on tylsää, niin se ei auta, vaikka henkilö itsessään olisi ihan symppis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ongelma tiivistettynä ja perattuna kaikista korulauseista. Mies ei tee niitä asioita mitä ap haluaa hänen tekevän. En muista koska olisin kuullut että miehellä olisi sama ongelma naisen kanssa siitä miten he viettävät vapaa-aikaansa. Silmiä avaavaa, eikö? Taas yksi tarina kun ihminen itsessään ei riitä.
Mutta jos toisen kanssa on tylsää, niin se ei auta, vaikka henkilö itsessään olisi ihan symppis.
Miesten ja naisten ero on se, että mies tekee niitä haluamiaan asioita kaveriensa kanssa tai yksin jos naista ei kiinnosta. Nainen taas vaatii miehen tekemään niitä asioita joita miestä ei kiinnosta tehdä. Se on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vain hyväksyisit, että te olette noissa suhteissa erilaisia, ja keskittyisit niihin asioihin missä teillä synkkaa.
Läheisissä suhteissa tulee helposti kiusaus kuvitella, että samanlaisuus on jotenkin tarpeen. No, ei ole.
Vastusta kiusausta kokea paremmuutta, jos haluat suhteen jatkuvan hyvänä. Sinäkin olet varmaan oppinut häneltä yhtä sun toista.
Arvostan miestäni, ja vietämmekin aikaa yhdessä. Tämänkertainen turhautuminen iski, kun tajusin, että minä osaan viettää aikaa miehen toivomalla tavalla. Ollaan keskusteltu asiasta, mutta taas huomaan, että minun toiveet jääneet toteutumatta. Puhetta on, mutta sen tasolle asiat jääneet.
Koitan olla armollinen, antaa aikaa ja ymmärtää, mutta silloin tällöin alkaa ärsyttää, kun huomaan ajan vierivän ja taas pitäisi ottaa ne samat toiveet esille.
Ap
Teillä taitaa olla aika erilaiset luonteet ja siis kiinnostuksen kohteet yleensäkin. Jos tunnet jatkuvasti, ettet elä oman näköistä elämää, kannattaa suhteen jatkoa pohtia kunnolla.
Voitko elää kivaa elämää, tehdä kivoja juttuja yksin tai ystävien kanssa, antaako se sinulle tarpeeksi? Luuletko, että vanhana kadut jos jäät suhteeseen? Vai luuletko, että silloin kaduttaa kun elitkin jonkun toisen näköistä elämää?
Mikään ei tule antamaan naiselle tarpeeksi, ennen kuin nainen ymmärtää itse tehdä itselleen tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Tämä on varmasti totta. Mutta kyllä niistä duunareistakin löytyy ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä asioita, ja jotka ovat ajattelevaisia. Itse tunnen ihmisiä monenlaisista taustoista, ja tottakai voi yleistää kaikenlaista. Mutta semmoinen yleinen puuhakkuus, yleinen kiinnostus maailmaa kohtaan, ja se osaako ajatella muita, on ihan yksilöstä riippuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Jos teitä on paljon kuulut heihin. En ole koskaan ymmärtänyt luokittelun tarpeellisuutta, muuta kuin itsensä korottamisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette saaneet mut ajattelemaan. Kiitos kommenteista.
Näen itseni tässä suhteessa vielä 10 vuoden päästä ja kauemminkin.
Meillä on kyllä aika kiva elämä, mutta kaipasin huomiointeja toivomallani tavalla.
Kyllä me ihmisinä mieheni kanssa turhaudumme aika ajoin toistemme käytökseen. En ole itsekään täydellinen, oikeastaan kaukana siitä. Tuli kyllä avautumisesta jo parempi mieli. Osa teistä muistutteli rakastamaan. Niin me rakastammekin, mutta elämään mahtuu joskus pettymyksen tunteita.
Ap
Niin miettikää palstamammat sitä. Vaikka tekisitte asiat kuinka hyvin ja varmistaisitte lapsellenne hyvän lapsuuden, se voi lyöttäytyä 19-vuotiaana yhteen jonkun 25-vuotiaan luuserin kanssa.
Kamala skenaario, mutta joillekin noin voi oikeasti käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Tämä on varmasti totta. Mutta kyllä niistä duunareistakin löytyy ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä asioita, ja jotka ovat ajattelevaisia. Itse tunnen ihmisiä monenlaisista taustoista, ja tottakai voi yleistää kaikenlaista. Mutta semmoinen yleinen puuhakkuus, yleinen kiinnostus maailmaa kohtaan, ja se osaako ajatella muita, on ihan yksilöstä riippuvaa.
Täysin samaa mieltä. Yksilöiden eroavaisuudet on paljon suurempi asia kuin luokkajaot. Eri
Vierailija kirjoitti:
Niin miettikää palstamammat sitä. Vaikka tekisitte asiat kuinka hyvin ja varmistaisitte lapsellenne hyvän lapsuuden, se voi lyöttäytyä 19-vuotiaana yhteen jonkun 25-vuotiaan luuserin kanssa.
Kamala skenaario, mutta joillekin noin voi oikeasti käydä.
Hirveän yleistä tällä palstalla, että naiset oikein kilpaa kehuskelevat, kuka on valinnut kaikkein köyhimmän ja huonoimmista lähtökohdista lähtöisin olevan miehen, koska eihän rahalla ole mitään merkitystä rakkaudessa ja parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miettikää palstamammat sitä. Vaikka tekisitte asiat kuinka hyvin ja varmistaisitte lapsellenne hyvän lapsuuden, se voi lyöttäytyä 19-vuotiaana yhteen jonkun 25-vuotiaan luuserin kanssa.
Kamala skenaario, mutta joillekin noin voi oikeasti käydä.
Hirveän yleistä tällä palstalla, että naiset oikein kilpaa kehuskelevat, kuka on valinnut kaikkein köyhimmän ja huonoimmista lähtökohdista lähtöisin olevan miehen, koska eihän rahalla ole mitään merkitystä rakkaudessa ja parisuhteessa.
Masokisteja on kyllä paljon nykyään.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.[/quote]
Maassamme ei ole kovin erityisiä luokkaeroja. Sen huomaat, jos vietät aikaa maassa, jossa oikeasti on luokkaerot.
Kutsut itseäsi väliinputoajaksi, ja olet vapaa vapauttamaan itsesi tuosta itse luomastasi kahleesta. Jos teitä on paljon, miksi keskityt vain niihin kahteen ääripääluokkaan? Miksi et huomaa, että niiden välissä on hyvin paljon erilaista porukkaa? Ei kaikki ole mustaa ja valkoista. On hyvin paljon ihmisiä, joihin voisit kenties tuntea yhteyttä, mutta asenteesi estää sen. Kaikki voivat varmasti kokea itsensä jossain asiassa väliinputoajaksi ja kuvitella, että muiden elämä on jotenkin selvempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miettikää palstamammat sitä. Vaikka tekisitte asiat kuinka hyvin ja varmistaisitte lapsellenne hyvän lapsuuden, se voi lyöttäytyä 19-vuotiaana yhteen jonkun 25-vuotiaan luuserin kanssa.
Kamala skenaario, mutta joillekin noin voi oikeasti käydä.
Hirveän yleistä tällä palstalla, että naiset oikein kilpaa kehuskelevat, kuka on valinnut kaikkein köyhimmän ja huonoimmista lähtökohdista lähtöisin olevan miehen, koska eihän rahalla ole mitään merkitystä rakkaudessa ja parisuhteessa.
Masokisteja on kyllä paljon nykyään.
Ennen kaikkea toimivat todella epäreilusti tulevia lapsiaan kohtaan, jos lisääntyvät köyhän, laiskan, elämässään tuuliajolla olevan miehen kanssa. Mutta kun se Janne vei jalat alta niillä nappisilmillään tai vatsalihaksillaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että keski- ja työväenluokalla on eroavaisuutensa, vaikka moni ei halua sitä myöntää. Tai ei näe sitä. Se luokkakulttuuri on niin syvällä ihmisessä, että sitä et pysty muuttamaan. Ihmisen täytyy se itse hoksata ja haluta muutosta.
Vaikka moni väittää, että meidän maassamme ei ole luokkaeroja, niin aika kuplassa on elänyt.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvusta. Nuorempana lukioon menon myötä ystävystyin keskiluokkaisista (vanhemmista löytyi insinöörejä, lääkäreitä, yliopiston professori, päällikköasemassa olevia) perheistä tulevien kanssa. Ja onneksi ystävystyin, sillä koin ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni erilaista kulttuuria liittyen kasvatukseen, kiinnostuksen kohteisiin, keskustelutapoihin, sosiaalisiin tilanteisiin ym.
Tajusin kuinka juntista perheestä itse olin lähtöisin. Äitini esimerkiksi pitää sitä hienosteluna, jos iltapala katetaan pöytään ja syödään yhdessä saman pöydän ääressä. He kun ovat tottuneet hotkimaan leipänsä ja jukurttinsa television ääressä.
Eivät ole elämässään koskaan käyneet teatterissa, museossa tai näyttelyssä. Kerran yksissä juhlissa joku kyseli minua ollessani sillä hetkellä käymässä vessassa, niin äitini kailotti isoon ääneen minun olevan p*skalla. Eli puuttuu tietynlainen sosiaalinen pääoma, jonka onneksi itse opin nuorena ystävieni keskiluokkaisten perheiden kautta.Itse jäin kahden luokan väliin. Olen henkisesti liian keskiluokkainen duunarien sekaan, ja liian duunari keskiluokkaisten sekaan.
Ääh. Sinä haluaisit olla keskiluokkainen ja pidät itseäsi duunareita parempana. Ihan tavallinen pulliainen olet, sitä harmaata massaa.
En ole muuta väittänytkään. Kerroin vain kokemuksesta työväen- ja keskiluokan eroista, koska ap:ta on moni täällä väheksynyt. Kulttuuriset luokkaerot on olemassa. Ja kaltaiseni väliinputoajat eivät kunnolla kuulu minnekään. Meitä on paljon.
Kyllä meitä luokkaretkeilijöitä on paljon. Itse olen työväenluokasta akateemiseen ylempään keskiluokkaan identifioinut, mutta joku tässä ketjussa puhui siitä, että työväenluokassa ei osata suunnitella päivää pidemmälle. En osaa minäkään. Luon asiakastapaamiseni vain lyhyelle aikavälille ja olen aina ihmetellyt, kun keskiluokkaan syntyneet kolleegat ovat kuukausia etukäteen kalenteroituja.
Apn mies ei ole duunariluokasta. Onko työtön duunari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Onko sillä edes väliä mistä nuo erot johtuvat, eiköhän se keskeisin asia ole että niitä eroja ylipäätänsä on liikaa. Mies tuskin tuosta tulee muuttumaan, niin mieti oleko valmis viettämään elämääsi tuollaisessa suhteessa. MIelestäni jos jatkat tuossa suhteessa päädyt ennen pitkään katkeraksi siitä, että et saanut sellaista kumppania ja elämää kun olisit oikeasti todella halunnut.
Teillä taitaa olla aika erilaiset luonteet ja siis kiinnostuksen kohteet yleensäkin. Jos tunnet jatkuvasti, ettet elä oman näköistä elämää, kannattaa suhteen jatkoa pohtia kunnolla.
Voitko elää kivaa elämää, tehdä kivoja juttuja yksin tai ystävien kanssa, antaako se sinulle tarpeeksi? Luuletko, että vanhana kadut jos jäät suhteeseen? Vai luuletko, että silloin kaduttaa kun elitkin jonkun toisen näköistä elämää?