Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ystävä meinaa jättää kutsumatta juhliinsa
28.01.2023 |
Lapsi on kuluneen vuoden aikana saanut uuden ystävän. Olemme aktiivisesti kutsuneet lasta meille kylään ja aina on vanhemmille sopinut. Koskaan eivät kutsuneet vastavierailulle. Lapset ovat sitten minun puoleeni kääntyneet ja ollaan jatkettu kutsumista sitten meille ja on päässyt. On yökyläillyt meillä ja on kohdeltu heitä kaikella kunnioituksella. On kutsuttu syntymäpäiville jne. No tämä kaveri oli koulussa kertonut ketä kaikkia aikoo kutsua ja kutsuille pääsee hekin jotka eivät vapaa-ajalla ole koskaan leikkineet edes yhdessä. No oli sitten sanonut, että kutsuu lapseni EHKÄ. Lapsi itki eilen koska kokee että ei ole tärkeä ihminen "ystävänsä" elämässä.
Jotenkin uskomattoman junttimaista käytöstä perheeltä eikä koskaan ennen ole aiemmin tämän tasoista touhua tullut. Jokainen saa tietysti kutsua kylään ja juhliin ketä tahansa haluaa, mutta törkeyden taso kokonaistilanne huomioon ottaen on jo korkealla.
Mistä näitä peruskäytöstavat oppimatta jättäneitä ihmisiä sikiää...
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vielä hätäile. Eihän perhe välttämättä liity tuohon mitenkään, että lapsi sanoo kutsuvansa jonkun ehkä. Lapset höpöttävät kaikenlaista. Odottakaa ne oikeat kutsut edes.
Minä en ylläty mikäli kutsua ei tule. Eivät ole tähän mennessäkään olleet vastavuoroisia. Lähinnä mietin kuinka joku kehtaa ottaa mutta ei tajua missään kohtaa antaa ja kokee oikeuden toimia näin 6-vuotiaan kustannuksella. Synttärit on kuulemma jo suunniteltu ja luulisi, että kutsu olisi jo tullut, kun juhlat on pian. Kyse ei sinänsä ole tässä synttäreistä vaan siitä, että syy miksi lapseni tietysti oletti olevansa kutsuttu oli tuossa kuinka paljon me olemme kutsuneet tätä lasta. Eipä koskaan oo vanhemmilla ollut kiire saada lasta edes takaisin kotiin ja ollaan kuskattu myös. Minusta se kertoo isoista ongelmista. Pistää vaan vihaksi että ei osata edes olla kohteliaita missään kohtaa. Toivon että lapseni löytää paremman kaverin koska hän on sellainen lapsi jolla on ihania ystäviä ja hänen ei tarvitse tyytyä epämääräisiin ihmissuhteisiin. Ei kenenkään tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ainakaan lapsen hyvinvoinnin vuoksi syytä kannustaa millään tavalla tuollaista kaveruutta, jossa ei kunnioiteta kaikin tavoin. Kokonaan vaan pois tuollaiset. Korkeintaan hyvän päivän tuttuna pitää ja lopettaa kaiken kivan järjestämisen ja alkaa kohdella myös sitten samalla tavalla takaisin. Mihinkään ei kannata koskaan kutsua sellaisia jotka jättää ulkopuolelle vastapalvelukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vielä hätäile. Eihän perhe välttämättä liity tuohon mitenkään, että lapsi sanoo kutsuvansa jonkun ehkä. Lapset höpöttävät kaikenlaista. Odottakaa ne oikeat kutsut edes.
No että kehtaa edes sanoa noin ystävälle niin kertoo kyllä jo jostain. En jatkaisi enää lainkaan tuollaista ystävyyttä itse. Ei lapsenkaan tarvitse.
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Minusta lasta kohdellaan tieten tahtoen loukkaavasti mikäli näin toimitaan. Reilua olisi sitten itsekin kieltäytyä kutsuista mikäli ei haluta vastavuoroisesti kutsua edes silloin kun kaikki muutkin kutsutaan. Ei ole normaalia terveen ihmisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Lapset siis näkee päivittäin ja leikkivät yhdessä. Tämän lisäksi olemme kutsuneet meille kun lapset ovat halunneet myös vapaa-ajalla olla yhdessä. Minusta ei ole normaalia tämmöinen touhu jossa kehdataan yhtäkkiä kohdella lasta noin. Harkitsen että kiellän kokonaan yhdessä olon jos meinaavat tosiaan kohdella lastani noin. Ymmärtäisin jos lapset eivät olisi olleet kuin muutaman kerran yhdessä jossain mutta tilanne on tosiaan erilainen.
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Lapset siis näkee päivittäin ja leikkivät yhdessä. Tämän lisäksi olemme kutsuneet meille kun lapset ovat halunneet myös vapaa-ajalla olla yhdessä. Minusta ei ole normaalia tämmöinen touhu jossa kehdataan yhtäkkiä kohdella lasta noin. Harkitsen että kiellän kokonaan yhdessä olon jos meinaavat tosiaan kohdella lastani noin. Ymmärtäisin jos lapset eivät olisi olleet kuin muutaman kerran yhdessä jossain mutta tilanne on tosiaan erilainen.
Kiellä ihmeessä, se olisi sille synttärisankarille iso helpotus. Saisi valita oman kaveripiirinsä.
Meillä oli sama kerran monta vuotta sitten. Lähellä asuva lapsen luokkakaveri kävi aika usein meillä, oli aloitteellinen hakemaan ulos ja joululomalla oli melkein joka päivä meillä - "kutsui itsensä". Kävi vähän sääliksi - kotona ei tainnut olla kiva joululoma. Sitten piti synttärit, jonne ei kutsunut lastani, vaan luokan "suosittuja", joiden porukkaan toivoi pääsevänsä. Suutuin kyllä niin paljon, että rupesin torppaamaan meille tunkemista. Tämä ei haitannut omaa lastani, jolla oli paljon muitakin kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Lapset siis näkee päivittäin ja leikkivät yhdessä. Tämän lisäksi olemme kutsuneet meille kun lapset ovat halunneet myös vapaa-ajalla olla yhdessä. Minusta ei ole normaalia tämmöinen touhu jossa kehdataan yhtäkkiä kohdella lasta noin. Harkitsen että kiellän kokonaan yhdessä olon jos meinaavat tosiaan kohdella lastani noin. Ymmärtäisin jos lapset eivät olisi olleet kuin muutaman kerran yhdessä jossain mutta tilanne on tosiaan erilainen.
Ymmärrän sua oikein hyvin, mutta muista kuitenkin, että kieltosi tulee vaikuttamaan myös omaan lapseesi. Eikä välttämättä kaveriin lainkaan niin paljon kuin tällä hetkellä ajattelet. Siksi ihan mielenkiinnosta kysyn, onko tämä kaveri muuttanut alueelle/tullut samaan kouluun viimeisen vuoden aikana vai te muuttaneet nykyiseen asuinpaikkaanne/lapsenne tullut uuteen kouluun? Eli kumman perheen intresseissä on ollut saada lapselleen uusia kavereita ja ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Lapset siis näkee päivittäin ja leikkivät yhdessä. Tämän lisäksi olemme kutsuneet meille kun lapset ovat halunneet myös vapaa-ajalla olla yhdessä. Minusta ei ole normaalia tämmöinen touhu jossa kehdataan yhtäkkiä kohdella lasta noin. Harkitsen että kiellän kokonaan yhdessä olon jos meinaavat tosiaan kohdella lastani noin. Ymmärtäisin jos lapset eivät olisi olleet kuin muutaman kerran yhdessä jossain mutta tilanne on tosiaan erilainen.
Kiellä ihmeessä, se olisi sille synttärisankarille iso helpotus. Saisi valita oman kaveripiirinsä.
Niin kyllä se on helpotus myös meille koska lapseni on hyvät leikkitaidot omaava ihana lapsi, jolla ei ole mitään syytä päätyä tämmöiseen tilanteeseen ylipäänsä. Kyllä tämä kaveri on saanut ihan itse valita kaverinsa tähänkin asti.
Josko kaverilapsi oli vain kiusoitteleva, ja lapsesi säikähti "turhaan". Onhan se vähän hassua, jos bestis varmistaa toiselta, että saajan hän varmasti kutsun... Vähänkin vanhempi lapsi, erityisesti tyttö, reagoi varmasti sarkasmilla...
Olisin ennemmin huolissani lapsesi huonosta itseluottamuksesta, ellei oikeasti käy niin että bestistä ei kutsuta juhliin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Lapset siis näkee päivittäin ja leikkivät yhdessä. Tämän lisäksi olemme kutsuneet meille kun lapset ovat halunneet myös vapaa-ajalla olla yhdessä. Minusta ei ole normaalia tämmöinen touhu jossa kehdataan yhtäkkiä kohdella lasta noin. Harkitsen että kiellän kokonaan yhdessä olon jos meinaavat tosiaan kohdella lastani noin. Ymmärtäisin jos lapset eivät olisi olleet kuin muutaman kerran yhdessä jossain mutta tilanne on tosiaan erilainen.
Kiellä ihmeessä, se olisi sille synttärisankarille iso helpotus. Saisi valita oman kaveripiirinsä.
Niin kyllä se on helpotus myös meille koska lapseni on hyvät leikkitaidot omaava ihana lapsi, jolla ei ole mitään syytä päätyä tämmöiseen tilanteeseen ylipäänsä. Kyllä tämä kaveri on saanut ihan itse valita kaverinsa tähänkin asti.
No sittenhän siellä on lapsellasi kavereita ovella jonoksi asti eikä yhden perään kannata ryhtyä suremaan!
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Lapset siis näkee päivittäin ja leikkivät yhdessä. Tämän lisäksi olemme kutsuneet meille kun lapset ovat halunneet myös vapaa-ajalla olla yhdessä. Minusta ei ole normaalia tämmöinen touhu jossa kehdataan yhtäkkiä kohdella lasta noin. Harkitsen että kiellän kokonaan yhdessä olon jos meinaavat tosiaan kohdella lastani noin. Ymmärtäisin jos lapset eivät olisi olleet kuin muutaman kerran yhdessä jossain mutta tilanne on tosiaan erilainen.
Ymmärrän sua oikein hyvin, mutta muista kuitenkin, että kieltosi tulee vaikuttamaan myös omaan lapseesi. Eikä välttämättä kaveriin lainkaan niin paljon kuin tällä hetkellä ajattelet. Siksi ihan mielenkiinnosta kysyn, onko tämä kaveri muuttanut alueelle/tullut samaan kouluun viimeisen vuoden aikana vai te muuttaneet nykyiseen asuinpaikkaanne/lapsenne tullut uuteen kouluun? Eli kumman perheen intresseissä on ollut saada lapselleen uusia kavereita ja ystäviä?
Ei ole ollut kyseessä yksinäisyys. Lapset ovat vain ystävystyneet nyt kuluneen vuoden aikana ihan itse ja tulleet läheisiksi. Tai ainakin omalle lapselle kyseessä on ollut merkityksellinen ihmissuhde. Mutta toisaalta eipä hän muista syistä kenenkään kanssa kokisikaan tarvetta edes olla. Ei ole siis mihinkään tarpeeseen tässä lapsia tutustutettu. Muitakin ystäviä kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Josko kaverilapsi oli vain kiusoitteleva, ja lapsesi säikähti "turhaan". Onhan se vähän hassua, jos bestis varmistaa toiselta, että saajan hän varmasti kutsun... Vähänkin vanhempi lapsi, erityisesti tyttö, reagoi varmasti sarkasmilla...
Olisin ennemmin huolissani lapsesi huonosta itseluottamuksesta, ellei oikeasti käy niin että bestistä ei kutsuta juhliin...
Niin no ei ole nyt minun lapsessa tai hänen itseluottamuksessa vika. Hän nimenomaan on ollut siinä luulossa että tietysti ystävä kutsuu hänetkin. On melkoisen järkyttynyt ollut ja surullinen koska kävi selväksi että ystävä ei ehkä häntä kutsu. Ei huonoa käytöstä muilta tartte perustella sillä et vika olis itsessä. Kutsua ei ole tullut ja tuskin tulee koska juhlat on jo suunniteltu kuulemma päivämäärää myöten.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Erittäin ikävä tilanne lapsesi kannalta. Tuossa kuitenkin tulee esiin, että ehkäpä lapsesi ei olekaan kaverilleen niin hyvä ystävä kuin mitä sinä tai lapsesi on kuvitellut. Teillä vaikuttaa olleen alusta lähtien hyvin yksipuolista tuo homma. Koska kyseessä on uusi kaveri, on ollut teidän puolelta ihan hyväkin asia yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta kaverisuhde pääsisi kehittymään. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja teidän kohdallanne näyttää käyneen juuri niin.
Mistä sitten johtuu, että itse suostutaan kutsuihin, mutta ei kuitenkaan haluta kutsua itse? Eli vastavuoroisuus puuttuu? Sanopas se. Kaikki eivät ehkä ajattele, että jos päästää oman lapsensa teidän pyynnöstänne teille, se velvoittaisi vastavuoroisesti pyytämään teidän lastaan heille.
Lapset siis näkee päivittäin ja leikkivät yhdessä. Tämän lisäksi olemme kutsuneet meille kun lapset ovat halunneet myös vapaa-ajalla olla yhdessä. Minusta ei ole normaalia tämmöinen touhu jossa kehdataan yhtäkkiä kohdella lasta noin. Harkitsen että kiellän kokonaan yhdessä olon jos meinaavat tosiaan kohdella lastani noin. Ymmärtäisin jos lapset eivät olisi olleet kuin muutaman kerran yhdessä jossain mutta tilanne on tosiaan erilainen.
Ymmärrän sua oikein hyvin, mutta muista kuitenkin, että kieltosi tulee vaikuttamaan myös omaan lapseesi. Eikä välttämättä kaveriin lainkaan niin paljon kuin tällä hetkellä ajattelet. Siksi ihan mielenkiinnosta kysyn, onko tämä kaveri muuttanut alueelle/tullut samaan kouluun viimeisen vuoden aikana vai te muuttaneet nykyiseen asuinpaikkaanne/lapsenne tullut uuteen kouluun? Eli kumman perheen intresseissä on ollut saada lapselleen uusia kavereita ja ystäviä?
Ei ole ollut kyseessä yksinäisyys. Lapset ovat vain ystävystyneet nyt kuluneen vuoden aikana ihan itse ja tulleet läheisiksi. Tai ainakin omalle lapselle kyseessä on ollut merkityksellinen ihmissuhde. Mutta toisaalta eipä hän muista syistä kenenkään kanssa kokisikaan tarvetta edes olla. Ei ole siis mihinkään tarpeeseen tässä lapsia tutustutettu. Muitakin ystäviä kyllä löytyy.
Siinä tapauksessa ei taida kummankaan lapsen mielestä olla kovin suurta väliä, vaikka kieltäisitkin lastasi olemasta enää tämän kaverin kanssa. Kaveri on jo loukannut omaa lastasi, joten kaverisuhteen päättäminen lienee lapsellesi kohtuullisen helppoa. Ja kaveri taas ei ole pitänyt lastasi niin hyvänä ystävänä, että haluaisi kutsua hänet synttäreilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet ruinannut lapsellesi kaveria teille kotiin, kaverin vanhemmat ovat sitä mieltä, että ketään ei saa jättää yksin ja puoliksi pakottaneet teille leikkimään, mutta eivät sentään vaatineet kutsumaan omaan kotiinsa. Nyt sinä olet vihainen, koska selvisi, että tällä lapsella on sittenkin oma tahto ja halu järjestää ne synttärit, joihin kutsutaan vain oikeat kaverit.
Omille lapsille olen opettanut, että he eivät ole vastuussa muiden tunteista. Jos joku loukkaantuu, vaikka teko ei ole loukkaava tai vahingollinen, niin se on loukkaantujan oma kokemus. Kaikkia ei voi miellyttää eikä ole olemassa mitään sellaista vaatimusta, että omasta elämästä ja kivoista jutuista on luovuttava, jotta toisella olisi kivaa. Saa luopua, jos haluaa, mutta se pitää tehdä pyyteettä eli ei pidä vaatia vastapalvelusta.
Eipä olla ruinattu... Jos lapset ovat tätä yhteistä leikkimistä pyytäneet olen pyytänyt toisen lapsen äitiä laittamaan viestiä mikäli se sopii, että meille tullaan leikkimään. Tässä on jäänyt myös mahdollisuus hänelle olla laittamatta viestiä tai sitten kutsua sinne päähän. Meillä on kyllä ystäviä että eipä tarvitse ketään ruikuttaa. Nämä ovat tulleet ihan lasten aloitteista.
Eikä mielessä käy, että sinun lapsesi painostaa ja toinen on liian hyväsydäminen sanomaan ei?
Meillä oli vastaava tilanne, ilmoitin, että ehei, nyt kotiin sieltä ja heti. Kaverin äiti tuli saattamaan ovelle asti ja haukkui minut, koska heillä jäi leikit kesken eikä hän aio suvaita sitä, että määrään, kuka hänen lapsensa kanssa leikkii.
Kielsin omaa lasta ehdottomasti enää leikkimästä tuon tytön kanssa ja välttelemään, missä ikinä voi. Muutaman kerran tyttö on tullut pihaamme, mutta olen välittömästi kutsunut oman lapsen sisälle ja sanonut, että meille ei sovi tulla. Olkoot yksinään, äitinsä on sen ihan itse valinnut.
No, voin sanoa, että tilanne ei ollut tuo. Ihan on tuntunut olevan se ja sama missä lapsensa on ja kuinka kauan. Minulla ei myös tosiaan ole mikään tarve hoidella ihan välttämättä muitten lapsia. Kyllä tämä on ollut ihan molemminpuolista lasten puolelta tämä. Minua se ei haittaa vaikka meille ei olisi tullut. Minua ei haittaa myös jos lastani ei kutsuta sinne. Lapseni sydän vain särkyi tässä ja se haittaa minua. Tämän toisen lapsen vanhempi on toiminut tässä kohtaa törkeästi lastani kohtaan.
Älä nyt vielä hätäile. Eihän perhe välttämättä liity tuohon mitenkään, että lapsi sanoo kutsuvansa jonkun ehkä. Lapset höpöttävät kaikenlaista. Odottakaa ne oikeat kutsut edes.