Kuinka tärkeä teille on suku ja juuret

Tuleehan niitä sukulaisia tavattua, joista pitää. Niitä, joista en pidä, en juurikaan tapaa vain siksi, että ovat sukulaisia. Ei mua suku ja juuret sillä tavalla kiinnosta, että tekisin sukututkimusta tai edes miettisin asiaa. Vanhempiani taas kiinnostaa. Meillä on joitakin merkkihenkilöitä suvussa ja heidän vaiheitaan vanhempani jaksavat selvitellä. Olen syntynyt ihan eri puolelle Suomea kuin mistä molempien vanhempieni suvut ovat kotoisin niin ei ole mitään ihme nostalgiaa omia juuria kohtaan.

Ois mielenkiintoista tehdä se dna juttu.. onko kellään siitä kokemuksia

Eivät ole erityisen tärkeitä. Sukulaisiaan ei voi valita.

Eipä kovin tärkeää.

Kun ajattelee, että on sukulaisilla vanhempia ja sisarruksia lukuunottamatta yhteisiä sukulaisgeenejä 25%:sta alaspäin, niin on ihan sama ja ovat vierasta joukkoa loppujen lopuksi. Samoin esi-isät ja äidit.

Myö ollaan tultu evakkoina Laatokan rannoilta. Mie olen kerran käynyt siellä. Kivijalka oli ukin kotitalosta jäljellä. Nyt on rajat kiinni. Miulla on lähisukulaiset ympäri maailmaa ja somen kautta tiedän kuulumisia.

Tärkeää. Olen tavannut paljon sukua etenkin isäni puolelta, äitini sukua en niinkään. Tuntuu, että isän puolella arvostetaan perhettä ja sukua - hyvin moni heistä on jollain tasolla tutkinut suvun historiaa. Niitä on ollut mielenkiintoista kuunnella.

Mieheni on päinvastainen, eikä tunne sukuaan ollenkaan. Anoppi on joskus sanonutkin, että minusta ja sisarestani näkee miten paljon arvostamme perhettämme ja ollaan vanhempia auttamassa. Autamme mieheni kanssa anoppia sen mitä tarvitsee. Mieheni on sisaruksistaan ainoa, jota äitinsä kiinnostaa. Muutoin ei ole omista sukujuuristaan kiinnostunut.

En ole missään tekemisissä kun eletään ihan eri kerroksissa yhteiskunnallisesti ja koulutuksellisesti. Ne kuuntelee Yötä ja minä kuuntelen jazzia.

Ei kovin. Kyllästynyt olemaan aina se joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä. Nyt kun olen tietoisesti päättänyt olla tekemättä aloitetta ja katsomalla ottaako joku ekana yhteyttä. Sitä vieläkin odotellessa...

Sukututkimus kiinnostaa kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Myö ollaan tultu evakkoina Laatokan rannoilta. Mie olen kerran käynyt siellä. Kivijalka oli ukin kotitalosta jäljellä. Nyt on rajat kiinni. Miulla on lähisukulaiset ympäri maailmaa ja somen kautta tiedän kuulumisia.

Minä olen myös

https://earth.google.com/web/search/new+york/@61.49514271,31.5987298,10…

Tuolta piti lähteä. Ei mitään tietoa minne muut päätyivät.

Äidin puolen suku jollain lailla kyllä, otin ysärillä äitini suvun alkuperäisen sukunimen käyttöön.

Nimi on venäläinen. Se ei ollut kannanotto siinä mielessä kun voisi äkkiä luulla.

Isäni suku on aina suhtautunut minuun etäisesti, vaikka aikanaan joka asuin vuoden heidän luonaan.

He ovat syvältä maaseudulta, minä en.

Ei tärkeää kun sitä ei pahemmin ole ja niihin alle 10:n, jotkaa täällä suoraan tai avioliiton kautta tallaavat , ei mitään kontaktia eikä varmuutta kenen vaimo, ex-vaimo tai lapsi.

Sen sijaan haluisin tietää mistä olen peräisin kun mennään 3-4 polvea taaksepäin. Jäljet loppuvat isoisän isään ja äitiin.

Juurettomuuteen ja historiattomuuteen nykyinen talousjärjestelmä ja poliittinen järjestelmä juuri pyrkii. Ihmiset ovat vain työmarkkinakansalaisia, joiden on muutettava töiden perässä. Juuria ja sukulaisturvaverkkoa ei pidä olla. Neuvostokuutio ja Kelan asiakkuus tilalle.

Perhe on paras ja tärkein...

Kyllä aika ihme kommentteja..täällä .kertoo tämän päivän itsekyydestä.

Sukututkimus on mielenkiintoista

No ei ole omalla kohdalla. Ennen olin toista mieltä  mutta kun ne sukulaiskontaktit sisarukselta alkoi olla tyyliin yksipuolisia ostoslistaa ja lahjatoiveita ilman sen kummempia yhteydenottoja päätin että riittää.

Tiedän riittävästi suvustani, juuristani, ihan sinne kauas menneisyyteen ja nuorempana tykännyt kuunnella tarinoita tai katsella kuvia jo edesmenneistä sukulaisista. Molemmat vanhempani ovat halunneet jakaa muistojaan ja etenkin äitini tallensi sekä kirjoitti kaiken muistiin. Isoveljeni on hyvin innokas sukututkija ja häneltä kyselevät muutkin suvussa tarkennuksia. Uskomatonta, mitä kaikkea veljeni onkaan kaivanut ja löytänyt suvusta.

Minulle on vieras ajatus, miten  suku tekisi minusta tärkeämmän tai merkittävän ihmisen kuin mitä itse saan elämässäni aikaiseksi. En pidä, jos minua vertaillaan edesmenneisiin sukulaisiini ja nähdään samanlaisia piirteitä ulkoisesti tai luonteestani. Koen olevani vain sattumien summa ja ehkä jäänyt syntymättä, ellei 2. maailmansota olisi sekoittanut ihmisiä ympäriinsä.  MInusta me olemme suurempien tapahtumien tuloksia kuin vain osa jotakin sukua. 

 

Vierailija kirjoitti:

Juurettomuuteen ja historiattomuuteen nykyinen talousjärjestelmä ja poliittinen järjestelmä juuri pyrkii. Ihmiset ovat vain työmarkkinakansalaisia, joiden on muutettava töiden perässä. Juuria ja sukulaisturvaverkkoa ei pidä olla. Neuvostokuutio ja Kelan asiakkuus tilalle.

Neukkukuutiohan on nykyään jo last season, liian persua.

Nyt täytyy olla trailer park life, van life.

Kuvottaa kun digataan jotain trailer park-elämää.

Ei ollenkaan tärkeä. Vanhempani ovat kuolleet, elossa on veljeni perheineen. Heihin pidän yhteyttä, samoin vanhaan kummitätiini soittamalla muutaman kerran vuodessa. Muihin en ole yhteyksissä enkä edes tunne kaikkia serkkujani.