Kuinka tärkeä teille on suku ja juuret

Asun kaukana sukulaisista ja vähän tulee pidettyä yhteyttä. 

Ei kyllä hirveesti kiinnosta. Olen kyllä osallistunut sukukokoukseen, että sillä tavalla on suvun historia selvillä. Ehkä kun ei ole lapsia niin ei jaksa kiinnostaa. Tämä meidän perheen haara päättyy minuun.

Omat juuret on ihmiselle kautta historian olleet tärkeitä. Ja se kiinnostaa. Ja ne tarinat vuosisatojen takaa ovat huikean kiinnostavia.

Muutin ihan tarkoituksella opiskelemaan 500km päähän lapsuudenperheestä ja suvusta, ja silti tuntuu, ettei välimatkaa ole tarpeeksi. Eli eivät ole tärkeitä

Olen tekemisissä vain äitini kanssa ja sirarusteni/heidän perheidensä kanssa.

Muut sukulaiset ovat joko kuolleet tai en heitä tiedä edes nimeltä.

Kyseessä ei ole riidat tms välirikot, emme vaan ole koskaan olleet missään tekemisissä toistemme kanssa, ei lapsena eikä aikuisena.

Up

Molemmat merkityksettömiä. Etenkin sen jälkeen, kun löysin todellisen uskon ja liityin ortodoksisuuteen olen ymmärtänyt, ettei ns verisiteillä tai biologisilla juurilla ole mitään merkitystä.

Onhan se nyt hyvä jotakin tietää ja että mistä esim. omat vanhemmat on lähtöisin jne. Ei se nyt elämää suurempaa ole mutta hyvähän nuokin asiat on tietää ja tiedostaa.

Sukujuuret ovat kiinnostava asia, sukulaisista osa läheisiä osa erittäin kaukaisia.

Muutin tänne maakuntiin kauas juopoista sekopäisistä sukulaisista.

En mä kyllä tätä kaupunkilainen vs maalais asetelmaksi vääntäis.

Asutaan ihan Vantaalla ja me taidetaan olla ainoat, jotka ei niin sukurakasta ole. Pari kertaa vuodesta nähdään äitiä ja sisaruksia. Serkut hädin tuskin tuntee toisiaan jne.

Sitten toisella asuu kolme sukupolvea samalla tontilla, kullakin oma talo siinä. Ovat tosi hellusia keskenään. No, joo muillekin.

Toinen rajanaapuri on viikottain tekemisissä vanhempiensa ja sisarusten kanssa. Seuraava just otti äitinsä heille asumaan, kun rupes omaishoitajaksi tälle.

Yms. 19 omakotitaloa ja tosiaan kaikissa muissa on paljon tekemistä

Tää on silleen vielä erikoista, että ollaan myös keskenämme tekemisissä. Yhteisöllisyyttäkin on paljon. Ja tuntee nuo muiden sukulaisetkin suht hyvin.

Pari ystävääkin olen saanut, jopa mäkin vaikken omien kanssa ole tekemisissä.

Eikä kyse ole siitä, että kaikki asui liki. Osa on junan tuomia, kuten mekin.. osan sukua asuu Keravalla ja Helsingissä.

Pienihän tää otanta on, mutta kyllä kaupunkilaisetkin osaa sukuansa rakastaa.

Mä en tiedä mun sukulaisia. Kiinnostaisi selvittää sukujuuret. Isä ja äiti on adoptoitu 40-luvulla.

Vuonna -82 isoveljen hautajaisissa isävainaan puolelta oleva pappa esitteli itsensä ja antoi minulle 50mk oli ensimmäinen/viimeinen tapaaminen joskus joitakin vieraita henkilöitä on tullut vastaan ja tervehtinyt samalla kertonut olevansa sukulainen 

On tärkeää. Sukulaiseni rakennutti Kallioon kerrostalon, jossa omistin ensin yhden asunnon, sitten perimisen jälkeen kolme.

On mukavaa, kun kaikki vanhat asukkaat tietävät, kuka minä olen ja uudetkin oppivat, jos heille kerrottaisiin. Tarvittaessa kerron, se antaa älämölöille perspektiiviä siihen, miten suhtautua minuun (jos pitävät itseään minua tärkeämpänä talon asukkaana).

Lisäksi sukuani oli allekirjoittamassa Suomen itsenäisyyden. Tällaiset ovat tärkeitä asioita.

Lähisukulaiset ovat tärkeimpiä,varsinkin ne jotka ovat eläneet nuukasti.

Ei minkäänlaista merkitystä, ei kerrassaan mitään. 

Totta kai perhe on tärkeä ja lähisuku.

Sukuni kanssa en tosin ole paljoa tekemisissä, mutta lähinnä siitä syystä, että melkein kaikki sukulaiset asuu kaukana. Toinen vanhempani asuu Suomessa ja toinen ulkomailla. Itse asun pk-seudulla. Etelä-Suomessa asuu myös äitini, äidin isä, veljen perhe, enot ja serkut.

Isovanhempani ja heidän vanhempansa ovat muutelleet aika paljon ja lisäksi isovanhempien vanhemmista useampi on kuollut aika nuorina, joten suvustani ei ole niin paljoa tietoa.

Haluaisin kyllä selvittää esimerkiksi mummoni ja hänen vanhempiensa sukua. Se on tosin vaikeaa, koska mummon molemmat vanhemmat kuoli kun mummo lapsi ja nuori. Mutta joo, kiinnostaa.

mitä vanhemmaksi tulee,sitä enemmän kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt hyvä jotakin tietää ja että mistä esim. omat vanhemmat on lähtöisin jne. Ei se nyt elämää suurempaa ole mutta hyvähän nuokin asiat on tietää ja tiedostaa.

Mun äiti on Lappeenrannasta ja isä Lohjalta.

Molemmat paikkakunnat sisäsiittoisia pikkukyliä, kokemukseni mukaan.

Mitä hyvää tämä tieto minulle tuo? Se että osaan vältellä kyseisiä paikkoja?

Juuret on tärkeät, samoin perhe, mutta suvusta on vain muutama tyyppi (mummi, pari serkkua ja yksi täti) joihin pidän yhteyttä. Mulla on valtava suku, suuriman osan kanssa ei mitään muuta yhteistä kuin osa DNA:ta.