Lue keskustelun säännöt.
Onko sinua kääritty koskaan mattoon?
27.01.2023 |
Aiempi aloitus poistettiin, en tiedä miks, mutta tässä kysymys uudestaan. Minua ei ole kääritty mutta voisin kuvitella että se on kauheeta. Täällä joku sitä suositteli.
Kyseessä ilmeisesti menetelmä jota käytetty lasten raivokohtauksiin.
Kommentit (58)
Siinä vaiheessa kun mattoon kääritään ei enää palstailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun mattoon kääritään ei enää palstailla.
Oletko varma? Kyllä todella monissa hoitolaitoksissa on potilailla netti käytössä.
Joskus teininä sammuin kaverin kotibileissä ja minut oli kääritty mattoon ja varmistettu parilla vyöllä. Oli aika hubaa herätä itse siinä vaiheessa kun muut olivat jo yöpuulla.
M 48
Minulla rupesi seisomaan. Kiihottaa jos minut käärii mattoon musta trans 🤪
Olin kerran velkaa muutaman onnettoman tonnin.
Huumeita jne... Olin/Olen ihan normaali työssäkäyvä perheenisä, joka on käynyt yliopiston.
Jokatapauksessa - minut pahoinpideltiin liivijäbien toimesta, käärittiin mattoon ja ajettiin veden ääreen.
Siinä verta ja hampaita sylkiessäni soitin sukulaiseni läpi. Sain rahat. Lopetin päihteidenkäytön ja maksoin sukulaisilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan naida mustan transnaisen kanssa!!! Edes kerran eläissäni!
Vierailija kirjoitti:
Lapsena velipojan kanssa toisiamme vuorotellen mattoon käärittiin (siis muutaman kerran, ei koko lapsuutta vuosikausia!), ja täytyy kompata aikaisempia todistajia: siinä tulee todella nopeasti todella ahdistava olo, yhtään ei pääse liikkumaan ja on tiukassa puristuksessa. Siinä sit aina pilan päiten toista kiusattiin, että nyt mä lähden ja jätän sut siihen. Voi sitä paniikin määrää. Oikeasti aina nopeasti toinen vapautettiin.
Ok. Kuulostaa että kenties vapaaehtoisesti, ikäänkuin harjoitellen ahdistavan tunteen sietoa.
Aiemmin tuossa vastasin että oisin mielummin piiskan ottanu kun käärimisen. Lisään siihen vielä että kipu on aika lyhytaikainen, vaikka pienet traumat niistä jäi. Mutta on paljon pahempaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää maailma on niin sairas. Mua pelottaa että jos sanon että mulle ei saa tehdä sitä juttua joka jätti traumat, että joku ei usko ja tekee niin mulle.
En voi avata uutisia joissa lapsille tai eläimille on tehty pahaa. Vaikka niitä haluaisin auttaa ja suojella.
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Kiitos että jaoit tän. Mä tiesin tän nahoissani että miten paha juttu tällanen voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan se niin että jos ei oo itse kokenut mitään kidutusta niin ei koe empatiaa niitä kohtaan joille tehdään pahaa? Ei se voi olla. Mikä saa ihmiset täälläkin alapeukuttamaan? Miten ihmisestä tulee sadisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun mattoon kääritään ei enää palstailla.
Oletko varma? Kyllä todella monissa hoitolaitoksissa on potilailla netti käytössä.
Entä jos on jo kannettu auton takaronkkiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
Mitäköhän väkivalta auttaa? Lisää vain väkivaltaa.. Ja omalla kohdallani ei edes ollut kyse mistään sellaisesta, olin todella tottelevainen lapsi. Oon siis toi huostaanotettu tapaus.. Mut huostaanotettiin koska äiti ja isäpuoli oli niin väkivaltaisia, mua on hakattu pienestä asti jne. Tein aina kaiken mitä käskettiin, en todellakaan uskaltanut olla tottelematon.. Ainoat ongelmat oli siinä että pelkäsin puhumista, koska yksikin väärä sana tarkoitti turpaan saamista. Ikinä en tiennyt pitääkö olla hiljaa vai puhua, jos puhua niin mistä. Piti olla täydellinen. Äidin mielestä olin kamala lapsi koska olin niin hiljainen. Se oli sen syy hakata. Lyhyesti tarina sitten meni niin, että menin psykiatriselle osastolle jossa todettiin etten voi palata kotiin koska siellä ei ollut turvallista. Sitten päädyttiin huostaanottoon, ja laitoksessa oli sitten lisää väkivaltaa. En tosiaan tehnyt mitään "ansaitakseni" kaiken. Eikä kukaan tuollaista ansaitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Mattoon kääriminen aiheuttaa kipua ja tukehtumisen tunnetta. Puhumattakaan psyykkisistä vaikutuksista. Pieniä lapsiakaan ei saa sitoa nykyään mihinkään kiinni edes päiväkodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Pieniä lapsiakaan ei saa sitoa nykyään mihinkään kiinni edes päiväkodeissa.
Osassa kunnista saa, eli laki ei sitä kiellä.
Ei käy idiootti. Sanoin että musta shemale.