Lue keskustelun säännöt.
Onko sinua kääritty koskaan mattoon?
27.01.2023 |
Aiempi aloitus poistettiin, en tiedä miks, mutta tässä kysymys uudestaan. Minua ei ole kääritty mutta voisin kuvitella että se on kauheeta. Täällä joku sitä suositteli.
Kyseessä ilmeisesti menetelmä jota käytetty lasten raivokohtauksiin.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Mun tapauksessa kyseessä oli väkivallan käyttö, ei pelkästään vapauden rajoittaminen. Se oli sitä tyyliä että todellakin sattui ja pahasti. Ja ne tilanteet missä mattoon käärimistä jne. käytettiin, ei ollut perusteltuja. Että heti kun ei suostu keittämään kahvia hoitajille niin ei kun väkivalloin mattoon, pidetään siinä pari tuntia niin ettei toinen saa kunnolla happea, ja painetaan (valmiiksi rikkinäinen) polvi lattiaan. Missä kohtaa se hyöty tai laillisuus olikaan? Sen voi todellakin tehdä väkivaltaiseen tyyliin, ja sitä se oli. Mustelmat oli melkoisia, ja joka paikkaan sattui. Ja kokemuksena se oli tosiaan traumatisoivampaa kuin se että äiti hakkasi raipalla. Että eiköhän se kerro ihan tarpeeksi. Ei kai sitä osaa kuvitella ellei oo ite kokenut, mut silloin on turha myöskään väitellä siitä kun ei tiedä mitä se on.[/
Vieläkö tämä lastensuojelulaitos on olemassa? Oletko pystynyt käsittelemään näitä asioita kenenkään kanssa? Tuollaista kokemuksista olisi perusteet tehdä rikosilmoitus ja hakea korvauksia. Ei ole mitenkään oikein mitä sinulle on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mattoon kääriminen ja piiskaaminen ovat rangaistavia väkivallan tekoja. Yksikään ihminen ei saisi joutua niitä kokemaan. Kumpikaan teko ei ole kasvatusmenetelmä.
Vierailija kirjoitti:
Mattoon kääriminen ja piiskaaminen ovat rangaistavia väkivallan tekoja. Yksikään ihminen ei saisi joutua niitä kokemaan. Kumpikaan teko ei ole kasvatusmenetelmä.
Pahimmillaan johtaa kuolemaan. Silloin on kyseessä tappo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Mun tapauksessa kyseessä oli väkivallan käyttö, ei pelkästään vapauden rajoittaminen. Se oli sitä tyyliä että todellakin sattui ja pahasti. Ja ne tilanteet missä mattoon käärimistä jne. käytettiin, ei ollut perusteltuja. Että heti kun ei suostu keittämään kahvia hoitajille niin ei kun väkivalloin mattoon, pidetään siinä pari tuntia niin ettei toinen saa kunnolla happea, ja painetaan (valmiiksi rikkinäinen) polvi lattiaan. Missä kohtaa se hyöty tai laillisuus olikaan? Sen voi todellakin tehdä väkivaltaiseen tyyliin, ja sitä se oli. Mustelmat oli melkoisia, ja joka paikkaan sattui. Ja kokemuksena se oli tosiaan traumatisoivampaa kuin se että äiti hakkasi raipalla. Että eiköhän se kerro ihan tarpeeksi. Ei kai sitä osaa kuvitella ellei oo ite kokenut, mut silloin on turha myöskään väitellä siitä kun ei tiedä mitä se on.[/
Vieläkö tämä lastensuojelulaitos on olemassa? Oletko pystynyt käsittelemään näitä asioita kenenkään kanssa? Tuollaista kokemuksista olisi perusteet tehdä rikosilmoitus ja hakea korvauksia. Ei ole mitenkään oikein mitä sinulle on tehty.
Valitettavasti on varmaan olemassa vieläkin. Valituksia siitä on tehty, monella muullakin ollut ongelmia sen paikan kanssa, mutta mikään ei ilmeisesti muutu. En tosin oo pitkään aikaan tutkinut tilannetta, yritin unohtaa.. Nykyään käyn psykoterapiassa ja yritän käsitellä kaikkea, tai tässä vaiheessa yritän vielä rakentaa luottamusta terapeuttiin. Tiedän että olisi perusteet rikosilmoitukselle, mut en uskalla tehdä mitään. Ei mulla oo mitään todisteita enkä pystyisi käymään läpi sitä kaikkea. Seitsemän vuotta yritin unohtaa kunnes päädyin psykoterapiaan, nyt oon käynyt terapiassa reilut kolme vuotta enkä vieläkään pysty puhumaan kunnolla siitä kaikesta. Taitaa olla jo myöhäistä. Korvaukset olisi tosiaan kelvannut, nilkkakin rikottiin niin ettei se koskaan parane eikä painajaiset lopu millään. Oon fyysisesti ja henkisesti ihan rikki. Olisivat saaneet edes maksaa mun terapian, se on kuitenkin pakollinen mulle koska ilman en selviä hengissä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Se on väkivaltaa, todella julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Mun tapauksessa kyseessä oli väkivallan käyttö, ei pelkästään vapauden rajoittaminen. Se oli sitä tyyliä että todellakin sattui ja pahasti. Ja ne tilanteet missä mattoon käärimistä jne. käytettiin, ei ollut perusteltuja. Että heti kun ei suostu keittämään kahvia hoitajille niin ei kun väkivalloin mattoon, pidetään siinä pari tuntia niin ettei toinen saa kunnolla happea, ja painetaan (valmiiksi rikkinäinen) polvi lattiaan. Missä kohtaa se hyöty tai laillisuus olikaan? Sen voi todellakin tehdä väkivaltaiseen tyyliin, ja sitä se oli. Mustelmat oli melkoisia, ja joka paikkaan sattui. Ja kokemuksena se oli tosiaan traumatisoivampaa kuin se että äiti hakkasi raipalla. Että eiköhän se kerro ihan tarpeeksi. Ei kai sitä osaa kuvitella ellei oo ite kokenut, mut silloin on turha myöskään väitellä siitä kun ei tiedä mitä se on.[/
Vieläkö tämä lastensuojelulaitos on olemassa? Oletko pystynyt käsittelemään näitä asioita kenenkään kanssa? Tuollaista kokemuksista olisi perusteet tehdä rikosilmoitus ja hakea korvauksia. Ei ole mitenkään oikein mitä sinulle on tehty.
Valitettavasti on varmaan olemassa vieläkin. Valituksia siitä on tehty, monella muullakin ollut ongelmia sen paikan kanssa, mutta mikään ei ilmeisesti muutu. En tosin oo pitkään aikaan tutkinut tilannetta, yritin unohtaa.. Nykyään käyn psykoterapiassa ja yritän käsitellä kaikkea, tai tässä vaiheessa yritän vielä rakentaa luottamusta terapeuttiin. Tiedän että olisi perusteet rikosilmoitukselle, mut en uskalla tehdä mitään. Ei mulla oo mitään todisteita enkä pystyisi käymään läpi sitä kaikkea. Seitsemän vuotta yritin unohtaa kunnes päädyin psykoterapiaan, nyt oon käynyt terapiassa reilut kolme vuotta enkä vieläkään pysty puhumaan kunnolla siitä kaikesta. Taitaa olla jo myöhäistä. Korvaukset olisi tosiaan kelvannut, nilkkakin rikottiin niin ettei se koskaan parane eikä painajaiset lopu millään. Oon fyysisesti ja henkisesti ihan rikki. Olisivat saaneet edes maksaa mun terapian, se on kuitenkin pakollinen mulle koska ilman en selviä hengissä..
Tää on just niin väärin. Ymmärrän hyvin tuon että on todella vaikea puhua asiasta tai tehdä rikosilmoitusta. Kunpa tulis vaikka johonkin perjantai-ohjelmaan käsittelyyn trauma-asiat. Rikoksentekijät ymmärtää että kun ei pysty todistamaan ja uhrin on vaikea puhua niin pääsevät kuin koira veräjästä. Traumat pysyy. Niiden käsittely on kuitenkin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Se on väkivaltaa, todella julmaa.
Juuri tästä syystä lasten rankaisemista ei enää suositella. Rankaisu tuottaa erittäin haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia lapselle, ja lisäksi se ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä.
Lapsia tulee tukea, ei rangaista. Lapsi on pieni ja keskeneräinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltapäiväkerhossa kaveri kääri kerran patjaan. Luulin tukehtuvani ja kuolevani, aivan hirvittävä kokemus. Miten ne raivoavat lapset siihen kääritään, kai pää jää ulos? :(
No tätä just ajattelin että eikö se tunnu kauheelta. Oliko tuo tilanne että suostuit tähän vapaaehtosesti vai väkisinkö tehtiin?
Muistelen, että suostuin kyllä vapaaehtoisesti, mutta kun tuntui pahalta, niin kaveri ei päästänytkään heti pois. Olin kyllä todella tolaltani sitten kun vapauduin, enkä kyllä oikeasti varmaan ollut käärössä edes minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Se on väkivaltaa, todella julmaa.
Juuri tästä syystä lasten rankaisemista ei enää suositella. Rankaisu tuottaa erittäin haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia lapselle, ja lisäksi se ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä.
Lapsia tulee tukea, ei rangaista. Lapsi on pieni ja keskeneräinen.
Ja sitten ollaan avuttomia jos lapsi ei haluakaan tulla "tuetuksi" vaan on yhä tottelematon... Taitaa olla joku nepsy mikälie diagnoosi ainut vaihtoehto siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Mun tapauksessa kyseessä oli väkivallan käyttö, ei pelkästään vapauden rajoittaminen. Se oli sitä tyyliä että todellakin sattui ja pahasti. Ja ne tilanteet missä mattoon käärimistä jne. käytettiin, ei ollut perusteltuja. Että heti kun ei suostu keittämään kahvia hoitajille niin ei kun väkivalloin mattoon, pidetään siinä pari tuntia niin ettei toinen saa kunnolla happea, ja painetaan (valmiiksi rikkinäinen) polvi lattiaan. Missä kohtaa se hyöty tai laillisuus olikaan? Sen voi todellakin tehdä väkivaltaiseen tyyliin, ja sitä se oli. Mustelmat oli melkoisia, ja joka paikkaan sattui. Ja kokemuksena se oli tosiaan traumatisoivampaa kuin se että äiti hakkasi raipalla. Että eiköhän se kerro ihan tarpeeksi. Ei kai sitä osaa kuvitella ellei oo ite kokenut, mut silloin on turha myöskään väitellä siitä kun ei tiedä mitä se on.[/
Vieläkö tämä lastensuojelulaitos on olemassa? Oletko pystynyt käsittelemään näitä asioita kenenkään kanssa? Tuollaista kokemuksista olisi perusteet tehdä rikosilmoitus ja hakea korvauksia. Ei ole mitenkään oikein mitä sinulle on tehty.
Valitettavasti on varmaan olemassa vieläkin. Valituksia siitä on tehty, monella muullakin ollut ongelmia sen paikan kanssa, mutta mikään ei ilmeisesti muutu. En tosin oo pitkään aikaan tutkinut tilannetta, yritin unohtaa.. Nykyään käyn psykoterapiassa ja yritän käsitellä kaikkea, tai tässä vaiheessa yritän vielä rakentaa luottamusta terapeuttiin. Tiedän että olisi perusteet rikosilmoitukselle, mut en uskalla tehdä mitään. Ei mulla oo mitään todisteita enkä pystyisi käymään läpi sitä kaikkea. Seitsemän vuotta yritin unohtaa kunnes päädyin psykoterapiaan, nyt oon käynyt terapiassa reilut kolme vuotta enkä vieläkään pysty puhumaan kunnolla siitä kaikesta. Taitaa olla jo myöhäistä. Korvaukset olisi tosiaan kelvannut, nilkkakin rikottiin niin ettei se koskaan parane eikä painajaiset lopu millään. Oon fyysisesti ja henkisesti ihan rikki. Olisivat saaneet edes maksaa mun terapian, se on kuitenkin pakollinen mulle koska ilman en selviä hengissä..
Ei tuollaista pysty helpolla unohtamaan. Toivottavasti sinulla on hyvä psykoterapeutti, johon luottamus rakentuu pikkuhiljaa ja pystyisit avautumaan. Varmasti se kaikki on niin isona möykkynä sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Se on väkivaltaa, todella julmaa.
Juuri tästä syystä lasten rankaisemista ei enää suositella. Rankaisu tuottaa erittäin haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia lapselle, ja lisäksi se ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä.
Lapsia tulee tukea, ei rangaista. Lapsi on pieni ja keskeneräinen.
Suomalainen kasvatuskulttuuri on perustunut rankaisuun, tukkapöllyyn ja selkäsaunaan. Nykyään on rangaistavia tekoja. Ennen luvallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiapuharjoituksissa joskus esitin psykoosissa riehuvaa ja silloin minut käärittiin mattoon. Siellä käärössä ei enää kauheasti teutaroitu.
Ei ole mattoon, mutta alkuun makuupussissa nukkuessa saattaisi olla vähän vastaava fiilis. Itsellä siihen täytyi hieman totutella, ennen kuin tuntui luontevalta. Yllättävän outoa nukkua niin, ettei jalkoja ja käsiä pysty liikuttamaan. Toki kokemukset ei oikeasti liene vertailukelpoisia kun pakettiin joutuu pakolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi kun ahdistava ajatuskin. Tulee jo näitä lukiessa pieni paniikin tunne.
Vierailija kirjoitti:
Ensiapuharjoituksissa joskus esitin psykoosissa riehuvaa ja silloin minut käärittiin mattoon. Siellä käärössä ei enää kauheasti teutaroitu.
Oliko sinulla pää ulkona siinä maton sisällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kääritty mattoon vähintään sellaiset parisataa kertaa, traumoista en oo päässyt eroon.. Olin siis huostaanoton takia laitoksessa ja siellä mattoon kääriminen toimi mulle rangaistuksena. Vielä pahemman asiasta teki se, että mua oli r*iskattu monta kertaa. Siitä asti kun 9v., siihen kun olin 15v. Kammosin jo valmiiksi kiinni pitämistä, sitä tunnetta että on täysin alistettuna eikä pääse irti.. Laitoksessa ei traumoista välitetty, henkinen ja fyysinen väkivalta oli arkipäivää. Jos vaikka en uskaltanut mennä musiikkikerhoon, koska pelkäsin ihmisten lähellä olemista, niin käärittiin mattoon. Jos en vieläkään pystynyt menemään niin pakotettiin väkivalloin pyörätuoliin ja sidottiin siihen. Ja siis mattoon kääriminenkin tehtiin niin että varmasti sattui. Olin jatkuvasti ihan mustelmilla. Sitä käytettiin myös silloin jos en suostunut siivoamaan hoitajien roskia, astioita jne. ja keittämään kahvia tms. Nykyään asun omassa kodissa, turvassa, mut painajaiset on jatkuvia. En voi sietää esimerkiksi halaamista, en kestä sitä tunnetta etten pääse irti. Jos joku halaa välittämättä siitä että jähmetyn kauhusta, dissosiaatio ottaa vallan ja tunnen etten oikeasti ole siinä. Psykoterapeuttia pystyin "kättelemään" kolmen vuoden jälkeen, siis hädin tuskin koskin hänen kättään. Se vaati täyden luottamuksen siihen ettei hän ikinä koske muhun ilman lupaa. Että joo, mattoon kääriminen saattaa olla erittäin ahdistavaa ja traumatisoivaa ainakin joillekin. Elämä ennen huostaanottoa oli yhtä tuskaa, sen jälkeen vielä pahempaa..
Tuolle joka kysyi joltain että valitsisiko piiskan vai mattoon käärimisen, mä vastaisin että ehdottomasti piiskan. Ja sekin on koettu, äitini käytti sitä usein..
Voi ei, toivottavasti elämä menee nyt parempaan suuntaan. Minkätakia nuo lastensuojelulaitokset pitää vielä olla tuollaisia?
Yleensä lastenkotiin joudutaan siksi, että ei olla kotona toteltu vanhempia lainkaan. Meinaatko oikeasti, että lastenkodissa tällainen lapsi sitten saadaan tottelemaan kukkaiskielellä lepertelemällä? Ei todellakaan, vaan rangaistuksia tarvitaan, ja tuntuvia sellaisia, jotta lastenkodin arki saadaan toimimaan edes auttavasti.
No, ei mitkään väkivaltaiset keinot auta ketään vaan traumatisoi lisää. Tällä kirjoittajalla oli jo piiskaamiskokemuksia omasta kodistaan. Ruumiillinen väkivalta on kielletty. Tottakai rangaistuksia pitää olla mutta ei edellä mainittujen kaltaisia kuten mattojen käärimisiä ja pyörätuoliin sitomista. En tiedä miltä vuosikymmeneltä nuo oli. Nykyään jos tuollaista tapahtuu pitää ottaa kiireellä yhteyttä aluehallintovirastoon, että tekisivät tarkistuskäynnin tuollaiseen lastensuojelulaitokseen. Ei ole mitenkään laillista.
Vapauden rajoittaminen ei ole ruumiillista kuritusta.
Mun tapauksessa kyseessä oli väkivallan käyttö, ei pelkästään vapauden rajoittaminen. Se oli sitä tyyliä että todellakin sattui ja pahasti. Ja ne tilanteet missä mattoon käärimistä jne. käytettiin, ei ollut perusteltuja. Että heti kun ei suostu keittämään kahvia hoitajille niin ei kun väkivalloin mattoon, pidetään siinä pari tuntia niin ettei toinen saa kunnolla happea, ja painetaan (valmiiksi rikkinäinen) polvi lattiaan. Missä kohtaa se hyöty tai laillisuus olikaan? Sen voi todellakin tehdä väkivaltaiseen tyyliin, ja sitä se oli. Mustelmat oli melkoisia, ja joka paikkaan sattui. Ja kokemuksena se oli tosiaan traumatisoivampaa kuin se että äiti hakkasi raipalla. Että eiköhän se kerro ihan tarpeeksi. Ei kai sitä osaa kuvitella ellei oo ite kokenut, mut silloin on turha myöskään väitellä siitä kun ei tiedä mitä se on.
En tämän lukemisen jälkeen yhtään ihmettele sitä miksi nuoria karkaa niin paljon lastensuojelulaitoksista. Ihan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta esim. autistisilla lapsilla mattoon kääriminen voi rauhoittaa meltdown tilanteessa.
Mitä tarkoittaa meltdown?
Mun tapauksessa kyseessä oli väkivallan käyttö, ei pelkästään vapauden rajoittaminen. Se oli sitä tyyliä että todellakin sattui ja pahasti. Ja ne tilanteet missä mattoon käärimistä jne. käytettiin, ei ollut perusteltuja. Että heti kun ei suostu keittämään kahvia hoitajille niin ei kun väkivalloin mattoon, pidetään siinä pari tuntia niin ettei toinen saa kunnolla happea, ja painetaan (valmiiksi rikkinäinen) polvi lattiaan. Missä kohtaa se hyöty tai laillisuus olikaan? Sen voi todellakin tehdä väkivaltaiseen tyyliin, ja sitä se oli. Mustelmat oli melkoisia, ja joka paikkaan sattui. Ja kokemuksena se oli tosiaan traumatisoivampaa kuin se että äiti hakkasi raipalla. Että eiköhän se kerro ihan tarpeeksi. Ei kai sitä osaa kuvitella ellei oo ite kokenut, mut silloin on turha myöskään väitellä siitä kun ei tiedä mitä se on.