Työkaveri menehtyi, esimies kieltää keskustelemasta aiheesta

En tiedä onko normaalia. Olin työpaikalla jossa eräs toisen osaston vakituisista työntekijöistä menehtyi yllättäen. Kaikki tiesivät heti seuraavana päivänä kuolinsyyn ja yleinen puheenaihe oli, ettei ollut ihmekään, että niin lihava myöhäiskeski-ikäinen nainen kuoli. Myös esihenkilö, suunnilleen samanikäinen nainen, toisteli tätä asiaa. Tämä oli olevinaan korkeasti koulutetun sivistyneistön työpaikka.

Harmi, tosi harmi, kun työnantaja pakotti k-piikille.

Toisaalta mitä se teille kuuluu, mihin joku työkaveri kuolee, jos ette ole mitenkään tekemisissä työn ulkopuolella? Ette te työntekijää kaipaa, haluatte vain tyydyttää uteliaisuutenne!!!

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia, kyse on yksityisasiasta samaan tapaan kuin sairaudet, niistä ei sovi keskenään puhua ja arvuutella. Törkeää leimata joku jälkikäteen miettimällä kuolinsyytä, vainajan omaiset voi nostaa kanteen esimiestä vastaan, jos heille selviää, että te juoruilette asiasta eikä sitä ole kielletty.

Jos ollut työtapaturma niin kyllä se voi muita kiinnostaa

Ja näin se ketju lähtikin lentoon. Kohta trollit tekee ap:sta syyllisen työkaverinsa murhaan ja asia markkinoidaan faktana.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtunut mikä tapahtunut, oikea käytäntö esimieheltä, ja mitä kenellekään oikeasti kuuluu.

Samaa mieltä. Työnantaja toimii aivan oikein.

Järkevä työnantaja sanoisi, että jos tämä asia vaivaa siitä voi jutella työterveyspsykologin kanssa. Mutta ei työnantaja saa kertoa yksityisyyssuojaan kuuluvia seikoja työntekijöille. Esim. kuoleman syytä. Toki olisi hyvällä olla empaattinen ja sanoa että tämä varmasti suruttaa meitä kaikkia, että henkilö X oli meille arvokas työntekijä ja tämä on iso menetys meille. Mutta asiaa voi tosiaan käsitellä psykologin kanssa jos siltä tuntuu. Töissä tehdään töitä eikä sureta kolleegan kuolemaa. 

Ehkä se menehtyminen ei ollutkaan niin iso yllätys. Voi olla vainajan omakin toive, että jättäisivät ruotimatta.

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Kuoliko työssä vai vapaa-ajalla? Jos kuolintavassa ei ole mitään mikä voisi johtua työstä, työnantajan asenne on hiukan kummallinen, koska on osa lähimmäisten surutyötä ottaa selvää miten ja miksi henkilö menetti henkensä. Läheisen tai tuttavan kuolemasta tulee ymmärrettävämpi, jos tietää miten ja miksi hän kuoli. Jos kuolinsyy on vaikka työssä käytetyt aineet, heikko työsuojelu tms. niin työnantajan asenne on heti ymmärrettävämpi. Samoin, mikä on työnantajan suhde edesmenneeseen, jos heillä on ollut keskinäistä sutinaa ja työnantaja on pistänyt suhteen poikki, hän voi potea huonoa omaatuntoa alaisen itsemurhan vuoksi..

Kuoli vapaa-ajalla, eikä meillä käsitellä vaarallisia aineita tms. Perus konttorityö, jossa isoin ongelma on ergonomia ja silmärasitus. Riitaa on saattanut olla, mutta ei sen kummempaa sutinaa. Ap

Eli työnantaja, joka on kyllin tyhmä käyttämään jo 90-luvulla sysipskaksi todettua avokonttoria, on haukkunut jo ennalta masentuneen työtoverisi pystyyn, ja tämä on kostoksi tappanut itsensä, ja siksi tästä ei saa puhua.