Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on ongelma toisten erilaiset tavat? Käyttekö muidenkin uskontojen kohdalla selittämässä, miten sitä uskontoa pitää harjoittaa, kenen pitää puhua ja missä ja minkä kokoiselle yleisölle?

Tavatko se ongelma on, oletkohan käsittänyt ihan oikein? Eikö ongelma ole uskonnon käyttämisessä ihmisten kontrollin välineenä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on ongelma toisten erilaiset tavat? Käyttekö muidenkin uskontojen kohdalla selittämässä, miten sitä uskontoa pitää harjoittaa, kenen pitää puhua ja missä ja minkä kokoiselle yleisölle?

 

Ongelma on se että iso osa vl:sta ei näe tapoja oikeaksi koska niillä rajoitetaan itsemääräämisoikeutta ja ne ovat raamatun tekstien ulkopuolelta. Jeesus ei opettanut kymmenessä käskyssään mitään vl:n tavoista. Muutenkin ne on syntyneet erilaisessa yhteiskunnassa kuin nykyaika on. Tavat myös muuttuvat koko ajan.

 Silti niitä pidetään jopa uskon mittarina ja niiden perusteella määritellään jopa toisen kristityn uskon oikeudellisuus. Ja nämä epä raamatulliset, keksityt tavat ajavat jo yli 60% vl nuorista ulos liikkeestä ja usein valitettavasti koko uskomisen asiasta. On myös hoidettu ihmisiä ulos siksi että he eivät ole noudattaneet tapoja jotka myöhemmin on muuttuneet hyväksytyksi. Esim. videoiden katsominen, konserteissa käynti, kuorossa laulaminen ja kitaran soittaminen. On syytä tarkastella kriittisesti, missä mennään tapojen suhteen ja mikä niiden seuraus on. Ei saa olla ylimielinen ja naureskella kun monia vl ja ei-vl asiat kiinnostaa aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi vapaa lähtemään, on helvetin ja kadotuksen pelko joskus liian suuri. Itse pelkään sitä edelleen vaikka uskosta luopumisesta on kauan. 

Juuri tuli vastaan video jossa lestadiolaisuuden jättänyt kertoi hänen naureskelleen muiden puheelle aivopesusta, ei ollut itse ymmärtänyt olleensa aivopesun uhri. Eli koska lestadiolaiset eivät itse tajua olevansa aivopestyjä, mistään vapaasta tahdosta ei voi edes puhua. 

Ja tämä videonkin nainen ymmärsi tämän vasta jälkeenpäin, ja myönsi että minäkin olin aivopesty. Se pelkokin on juurrutettu aivopesulla mieleen, helvetti on tehokas aivopesukeino.

Tuo ja varsinkin lasten aivopesu on aivan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on ongelma toisten erilaiset tavat? Käyttekö muidenkin uskontojen kohdalla selittämässä, miten sitä uskontoa pitää harjoittaa, kenen pitää puhua ja missä ja minkä kokoiselle yleisölle?

1. Minusta saarnaaminen olisi syytä jättää yliopistokoulutuksen saaneille papeille maallikoiden sijaan. Siihen on syynsä, miksi se maisterin tutkinto on suoritettu. Vl-papeissa on hyviä saarnaajia ja kyllä heistä näkee, ketkä ovat asioita syvällisesti pohtineet niin työn kautta kuin ihmisiä kohdatessaan. Maallikolla ei ole eikä voi olla samaa ymmärrystä. Harvalla maallikolla on myöskään aikaa perehtyä suurperheen elämän ohessa syvällisesti siihen teologiaan, kun jo töiden ja perhe-elämän hoitaminen vie mehut. Ja tämä ei ole paha asia: eihän muillakaan aloilla ammattilaisena esiinny harrastelija. Hartauspuheiden yms on eri juttu.

2. Minua hämmentää, miksi naisia ei kelpuuteta tuohon jälkimmäisenä mainitsemaani hommaan. Tiedän paljon viisaita vl-naisia, joiden hartauspuheita kuuntelisin. Heillä on paljon ymmärrystä asioista, perhe-elämästä ja arkinen tapa puhua teologiasta. Onkin käsittämätöntä, miksi tällaisiin puheisiin eivät naiset liikkeessä kelpaa. Järjetöntä olla antamatta ääntä viisaille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on ongelma toisten erilaiset tavat? Käyttekö muidenkin uskontojen kohdalla selittämässä, miten sitä uskontoa pitää harjoittaa, kenen pitää puhua ja missä ja minkä kokoiselle yleisölle?

 

Ongelma on se että iso osa vl:sta ei näe tapoja oikeaksi koska niillä rajoitetaan itsemääräämisoikeutta ja ne ovat raamatun tekstien ulkopuolelta. Jeesus ei opettanut kymmenessä käskyssään mitään vl:n tavoista. Muutenkin ne on syntyneet erilaisessa yhteiskunnassa kuin nykyaika on. Tavat myös muuttuvat koko ajan.

 Silti niitä pidetään jopa uskon mittarina ja niiden perusteella määritellään jopa toisen kristityn uskon oikeudellisuus. Ja nämä epä raamatulliset, keksityt tavat ajavat jo yli 60% vl nuorista ulos liikkeestä ja usein valitettavasti koko uskomisen asiasta. On myös hoidettu ihmisiä ulos siksi että he eivät ole noudattaneet tapoja

Tässä sinun lopputekstissä on aikamoinen ristiriita tuohon alkuosaan nähden. Tajuatko itsekään, mitä kirjoitit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ogelma on se että iso osa vl:sta ei näe tapoja oikeaksi koska niillä rajoitetaan itsemääräämisoikeutta ja ne ovat raamatun tekstien ulkopuolelta. Jeesus ei opettanut kymmenessä käskyssään mitään vl:n tavoista. Muutenkin ne on syntyneet erilaisessa yhteiskunnassa kuin nykyaika on. Tavat myös muuttuvat koko ajan.

 

 Silti niitä pidetään jopa uskon mittarina ja niiden perusteella määritellään jopa toisen kristityn uskon oikeudellisuus. Ja nämä epä raamatulliset, keksityt tavat ajavat jo yli 60% vl nuorista ulos liikkeestä ja usein valitettavasti koko uskomisen asiasta. On myös hoidettu ihmisiä ulos siksi että he eivät ole noudattaneet tapoja

Tässä sinun lopputekstissä on aikamoinen ristiriita tuohon alkuosaan nähden. Tajuatko itsekään, mitä kirjoitit? 

Kuinka niin, ei tuossa ole mitään ristiriitaa?

Ei sen 60% käsitys näy liikkeessä joka ei pidä itsemääräysoikeuksien rajoitusta oikeana, koska he ovat jättäneet liikkeen.

Aika pahantahtoinen tulkinta tuollainen, että joku tahtoisi "pahaa" liikkeelle. Sitä paitsi liike on vain yhteisö sääntöineen ja tapoineen ja uskomuksineen. Hyvin voi toivoa siihen kuuluville ihmisille hyvää  (!) ja liikkeelle uudistumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin tilaisuudessa, jossa on pelkkiä naisia ja puhujana ja "opettajana" olisi mies, niin tuntisin oloni todella kiusaantuneeksi ja noloksi. Että ei nainen kelpaa mihinkään ja on kuin lapsen asemassa, jolle "isän" pitää tulla kertomaan, miten asiat ovat. Itsehän nainen ei osaa lukea eikä ajatella. Häpeäisin koko tilaisuutta ja itseäni sen osallisena. 

Sama. Mutta tuo tunne todellakin tulisi missä tahansa lestadiolaisseuroissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä silloin on luvassa, jos aivan ulkopuolinen henkilö, tai puolet perheestä tulee mukaan?

Millaista osallistumista odotetaan, ja entä jos tapoihin ei noin vain solahdetakaan?

Riippuu täysin paikkakunnasta, ry:n koosta ja omasta kiinnostuksesta osallistua ja tutustua. Jos ei toimi jotenkin radikaalin eri tavalla kuin muut niin ei ihmiset kiinnitä sen kummemmin huomiota. Jos haluaa tutustua ihmisiin niin osallistuu kaikenlaiseen toimintaan niin siinä tutustuu samalla. 

Kiinnittää varmasti huomiota, jos nainen vaikka meikkaa, eli ei hyväksytä porukkaan jos vähänkin poikkeat ulkonäöllisesti VL porukasta.

T. Kyräilyä ja supattelua kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä silloin on luvassa, jos aivan ulkopuolinen henkilö, tai puolet perheestä tulee mukaan?

Millaista osallistumista odotetaan, ja entä jos tapoihin ei noin vain solahdetakaan?

Riippuu täysin paikkakunnasta, ry:n koosta ja omasta kiinnostuksesta osallistua ja tutustua. Jos ei toimi jotenkin radikaalin eri tavalla kuin muut niin ei ihmiset kiinnitä sen kummemmin huomiota. Jos haluaa tutustua ihmisiin niin osallistuu kaikenlaiseen toimintaan niin siinä tutustuu samalla. 

Kiinnittää varmasti huomiota, jos nainen vaikka meikkaa, eli ei hyväksytä porukkaan jos vähänkin poikkeat ulkonäöllisesti VL porukasta.

T. Kyräilyä ja supattelua kokenut.

Sama kokemus Oulun SRK kohdalta. Tuli kyllä meille erittäin selväksi, ettei meitä haluta mukaan. En osaa sanoa olisiko kukaan edes halunnut oikeasti mukaan, mutta joku meistä kyllä liittyi toiseen uskonnolliseen yhteisöön myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä silloin on luvassa, jos aivan ulkopuolinen henkilö, tai puolet perheestä tulee mukaan?

Millaista osallistumista odotetaan, ja entä jos tapoihin ei noin vain solahdetakaan?

Riippuu täysin paikkakunnasta, ry:n koosta ja omasta kiinnostuksesta osallistua ja tutustua. Jos ei toimi jotenkin radikaalin eri tavalla kuin muut niin ei ihmiset kiinnitä sen kummemmin huomiota. Jos haluaa tutustua ihmisiin niin osallistuu kaikenlaiseen toimintaan niin siinä tutustuu samalla. 

Kiinnittää varmasti huomiota, jos nainen vaikka meikkaa, eli ei hyväksytä porukkaan jos vähänkin poikkeat ulkonäöllisesti VL porukasta.

T. Kyräilyä ja supattelua kokenut.

Sama kokemus Oulun SRK kohdalta. Tuli kyllä meille erittäin selväksi, ettei

Riippuu varmaan ihan siitä, missä päin asut. Itse asun pääkaupunkiseudulla. En ole lestadiolainen, mutta taannoin kerroin täällä ystäväni tyttären alkaneen seurustella lestadiolaispojan kanssa. Menivät sitten naimisiinkin ja tytär kuulema on nykyään itsekin lestadiolainen. Minä jo huolissani kysymään, että mitenkähän tyttären yliopisto-opinnot? Äitinsä vastasi, että ei huolta, tyttären mukaan lapsia ei tule muutamaan vuoteen kuulumaan. Ja kuulema elokuvissa käyvät kuten  muutkin nuoret.  Tyttären ulkoasussa ei ole tapahtunut äidin mukaan muutosta, kun ei mitään kovaa meikkiä ole ennenkään käyttänyt. Alkoholia eivät käytä. 

Täällähän tuli heti täystyrmäys: eivät ole oikeassa uskossa tuommoiset! Varmaan Pohjanmaalta kajahtaa:-)

Kari jätti ahdistavan uskonyhteisön: "Kävin elokuvissa ensimmäistä kertaa 52-vuotiaana"

Teksti Eveliina Linkoheimo Kuva Riina Peuhu

21.6.2018 klo 16:13

Ennen olin aika harmaa, mutta olen saanut nyt värejä elämääni, Kari Ylinen iloitsee.

Miltä tuntuu, kun elämä mullistuu täysin viisikymppisenä? Kari Ylinen, 59, jätti vanhoillislestadiolaisen yhteisön taakseen neljä vuotta sitten. Hän elää nyt toista teini-ikää.

"Erosin uskonyhteisöstä 55-vuotiaana. Pian sen jälkeen kävin ottamassa korvakorun. Laitoin korvaani ison killuttimen, jotta tutut näkisivät, että tuo jätkä ei ole enää samassa uskossa.

Lapsuudenperheessäni oli seitsemän lasta. Arki pyöri uskon ympärillä: oli sunnuntaiseurat ja ompeluseurat. Lapsuuteni oli kiva ja turvallinen.

Rajoitteita toki oli. Kotona ei ollut televisiota emmekä saaneet käydä teatterissa, tansseista puhumattakaan. Monet tosin katsoivat televisiota salaa tuttujen luona tai huoltoasemilla.

Kesällä 1980 ihastuin yhteisöstä tuttuun tyttöön. Menimme naimisiin ja saimme kaikkiaan kuusi lasta. Pelkäsin synnytyksissä aina hirveästi, sillä isäni äiti kuoli aikoinaan liiallisiin synnytyksiin. 

Minua ahdisti jo pienenä se, että vain me yhteisön jäsenet pääsisimme taivaaseen ja kaikki muut joutuisivat helvettiin. Ahdistuksesta ei yhteisössä saanut puhua.

Purin pahan oloni töihin, enkä ehtinyt aina osallistua yhteisön tapahtumiin. Ihmiset kyselivät perääni ja painostivat. Paloin loppuun kahdesti. Kolmas burn out vei minut sairaslomalle pariksi vuodeksi.

"Oivalsin, että minun pitää itse alkaa päättää elämästäni."

Kun vointini oli pahimmillaan, siskoni vei minut elämäni ensimmäiseen jääkiekko-otteluun. Se herätti minut kuolleista. Pitkästä aikaa tunsin kuuluvani johonkin: porilaisiin, Ässien kannattajiin. En välittänyt siitä, että yhteisö oli opettanut urheilutapahtumien olevan jumalanpilkkaa. Tunnelma jäähallissa oli mahtava.

Oivalsin, että minun pitää itse alkaa päättää elämästäni. Luin erilaisia Raamattuja ja kirjoituksia. Tutkin vanhoillislestadiolaisuuden historiaa ja siellä tuli vastaan kamalia tapauksia. Seurasin itsekin läheltä kiusaamistapausta, jonka vuoksi yksi yhteisömme jäsen melkein teki itsemurhan.

Pahin tuli kuitenkin omasta perheestä: sain tietää, että lähipiiriimme kuulunut henkilö oli käyttänyt osaa lapsistani hyväksi, kun he olivat pieniä. Lapset kertoivat siitä vasta aikuisina.

Tässä iässä uskosta eroaminen on pelottava juttu. Yhtäkkiä oli itse päätettävä kaikesta. Otanko olutta vai en? Miten suhtaudun seurusteluun? Uusi elämä häkellytti.

Kaveripiirini pieneni. En jäänyt kuitenkaan yksin, sillä olin ehtinyt elämäni aikana saada yhteisön ulkopuolisia ystäviä harrastuksissa.

Elän nyt toista teini-ikää. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa elokuvissa vuonna 2014. Se oli upea kokemus. Harrastan henkisiä asioita ja uskon yhä enemmän jälleensyntymiseen. Kuuntelen mielelläni meditaatiomusiikkia, mutta Jenni Vartiainenkin on aika ihana.

Asun yksin. En ole haalinut kotiini tavaraa siltä varalta, jos tänne joskus muuttaa vielä joku toinen. Ensin haluan oppia tuntemaan itseni.

Lapsistani kolme on eronnut yhteisöstä. Ensimmäinen lähti 16-vuotiaana. Olin silloin hänestä ylpeä, vaikken voinut sitä ääneen sanoa."

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 13/2017.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä silloin on luvassa, jos aivan ulkopuolinen henkilö, tai puolet perheestä tulee mukaan?

Millaista osallistumista odotetaan, ja entä jos tapoihin ei noin vain solahdetakaan?

Riippuu täysin paikkakunnasta, ry:n koosta ja omasta kiinnostuksesta osallistua ja tutustua. Jos ei toimi jotenkin radikaalin eri tavalla kuin muut niin ei ihmiset kiinnitä sen kummemmin huomiota. Jos haluaa tutustua ihmisiin niin osallistuu kaikenlaiseen toimintaan niin siinä tutustuu samalla. 

Kiinnittää varmasti huomiota, jos nainen vaikka meikkaa, eli ei hyväksytä porukkaan jos vähänkin poikkeat ulkonäöllisesti VL porukasta.

T. Kyräilyä ja supattelua kokenut.

Sama kokemus Oulun SRK kohdalta. Tuli kyllä meille erittäin selväksi, ettei

Harva paikka on yhtä kyräilevä ja ehdoton kuin isot ry:t. Jos näytät täsmälleen samalta ja noudatat täsmälleen samoja sääntöjä kuin valtaosa tulet ehkä hyväksytyksi. Et siltikään välttämättä jos et ole menestynyt ja varakas vaan pukeudut epämuodikkaasti ja ajat vanhalla kalustolla. Jos yhtään ajattelet omilla aivoilla ja käsität vapauden jomiin tapoihin joka puheissa tunnistetaan, alkaa kyräily ja supina. Puheissa sanotaan että ei ole sääntöjä mutta hyvin tehdään selväksi että jos tähän vapauteen uskoo eikä noudata yleisiä tapoja, että et ole kunnon uskovainen. Vl:ssa on paljon tekopyhyyttä ja kaksilla rattailla ajamista että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. 

Introvertille/erityisherkälle tuo jatkuva synnyttäminen ja iso lapsilauma vois kyllä muodostua kohtuuttoman raskaaksi ja varmasti on näin käynytkin monen kohdalla. Eihän oikea usko voi olla vain ekstroverttejä varten. Pahimmillaan tästä tehdään vielä uskonelämän kysymys, ne ekstrovertit saattaa ajatella, että mitä nuo valittaa turhasta, tämähän on kivaa elämää ison lapsilauman kanssa, ne ei varmaan vaan ole oikeasti uskovaisia. No, vähän kärjistetysti ehkä, mutta tälläistäkin ajattelua voi olla.

Mä olen uskossa ja introvertti. Tykkään kyllä käydä kirkossa ja seurakunnassa koska siellä on aivan ihana yhteishenki varsinkin laulaessa mutten useinkaan vaan jaksa, kuuntelen ja katselen kuitenkin mieluiten netistä.

Uskovat ovat stereotypisesti aika sosiaalisia ja tulevat kovin herkästi juttelemaan messujen jälkeen. Mä taas haluaisin lähteä heti kotiin enkä halua että soitellaan tai viestitellään perään että onko kaikki hyvin ja miksi lähdit niin nopeasti pois, tulethan ensi kerralla juttelemaan ja olethan vielä uskossa. Tiedän että sillä tarkoitetaan hyvää mutta meistä aroista ihmisistä se on joskus aika kamalaa. 

Ymmärrän että joillekin, varmaan suurimmalle osalle juurikin tuollainen sosiaalinen kanssakäyminen on tosi tärkeä ja iso osa uskovaa elämää mutta mulle ei. 

Ja kuinka moni nuoripari menee naimisiin loppujen lopuksi vain siksi että silloin saa ja oikein pitää harrastaa seksiä? 

Miksi monissa uskonnoissa kontrolloidaan naisia ja nimenomaan naisten ulkonäköä? Kaikilla sama tavoite että nainen näyttäisi mahdollisimman epäviehättävälle. Oli se huntu tai kielto kaunistaa itseä. Vaikka monesti tytöillä ja naisilla on kauneuden kaipuu veren perintönä. Se on jännä kun Jeesus ei laittanut naisille mitään kontrollia sen enempää kuin miehille mutta ajan tapoihin suorastaan kuului, että naisten ensisijainen tehtävä oli olla kaunis ja hyvätapainen kelvatakseen aviolittoon. Ja oli monia kaunistautumis keinoja käytössä jo silloin. 

Oikeastaan on aika rumaa miten vallankäyttö sekotetaan uskontoon ja saadaan sen varjolla myös naiset valvomaan toisiaan. Naisethan ne eniten vikoo toisia. 

Lestadiolaisuuden tabu: raiskaus avioliitossa

Kenellä on valta päättää naisen kehosta? kysyy nimimerkki Vanhoillislestadiolainen aviopari (Helsingin Sanomat 14.6.2012).

Kysymys oli noussut esiin SRK:n järjestämällä äitikurssilla keskusteltaessa avioliiton sukupuolielämästä.

Perhekeskeisyydellään ylpeilevän vanhoillislestadiolaisuuden tabu on naisten raiskaaminen avioliitossa.

Raiskaus tarkoittaa alistamista sukupuoliseen kanssakäymiseen vastoin toisen osapuolen tahtoa. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa omaksuttu ehkäisykielto on yksi tekijä, joka altistaa naiset alistumaan sukupuoliyhteyteen vastoin heidän omaa tahtoaan.

kenenkään ei ole avioliitossakaan pakko suostua seksiin. Jos Sinut pakotetaan seksiin kyseessä on raiskaus. Raiskaus voi tapahtua myös avioliitossa. Raiskaus on rikos. (Johannes Alaranta 5.10.2011 blogissaan.)

Raiskauksesta tuomitaan aina vankeutta, minimissään vuosi ja enintään kuusi vuotta. Törkeästä raiskauksesta tuomioksi tulee kahdesta kymmeneen vuotta vankeutta, ja sukupuoliyhteyteen pakottamisesta vankeutta enintään kolme vuotta.

Naisen kuuluu antautua miehelleen tämän halutessa

Vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyy avioliiiton sisäistä sallittua raiskaamista, toteavat kirjoittajat. Naisen kuuluu antautua miehelleen tämän niin halutessa. Näin vaatii vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteisömoraali, oppi jonka mukaan mies ja nainen ovat vioiduttuaan yksi liha. Usein puheissa esiintyy enemmän tai vähemmän verhottuna ajatus:  Nainen ei saa kieltäytyä täyttämästä aviovelvollisuuttaan.

Tämä on väärin.

Seksin nimeäminen miehen avio-oikeudeksi ja naisen aviovelvollisuudeksi ovat seksuaalisen väkivallan muotoja, joissa tekijä käyttää uskontoa oman, tosiasiassa toista ihmistä hyväksikäyttävän näkemyksen oikeuttamiseen.

Kun vl-yhteisö  ei hyväksy ehkäisyä, mies voi leimata seksistä kieltäytymisen ehkäisyn käytöksi ja tätä kautta synniksi.

Väkivallan tekijä saattaa myös vaatia seksiä vedoten vaimon velvollisuuteen pitää mies kaidalla tiellä. Syntiin lankeamisesta (esimerkiksi avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin) mies saattaa siis syyttää vaimoaan, joka ei hoitanut aviovelvollisuuksiaan tarpeeksi hyvin.

Tämä ajattelu kytkeytyy liikkeessä vallitsevaan patriarkaaliseen vallankäyttöjärjestelmään. Kuten tunnettua, herätysliikkeessä vallitsee absoluuttinen miesvalta,  jossa miehet ovat määritelleet myös naisen aseman, oikeudet ja velvollisuudet.

Joutuminen alistumaan seksiin vastoin tahtoaan, eli raiskatuksi tuleminen, voi olla osaselitys myös siihen, miksi niin monet nuoret vl-uskovaiset äidit kärsivät masennuksesta. He yrittävät  selviytyä toistuvista raskauksista ja synnytyksistä masennuslääkkeiden turvin, pohtivat kirjoittajat.

Naiset joutuvat alistumaan seksiin silloinkin kun he pelkäävät uutta raskautta, jota eivät toivoisi. He eivät pääse toipumaan edellisestä synnytyksestä, kun uusi lapsi jo ilmoittaa tulostaan. Kierteestä voi seurata vakava masennus, jota joudutaan hoitamaan toisinaan vuosikausia.

Lisäksi naisia altistaa raiskatuksi joutumiselle se, että esiaviollinen sukupuolielämä on vanhoillislestadiolaiselle seurustelevalle parille ehdottomasti kielletty, eli syntiä. Avioliittoon tulee mennä sukupuolisesti kokemattomana, ja vaikka myöhemmin havaittaisiin, että ei sovitakaan yhteen, eroaminen on syntiä.

Vaikka nainen tuntisi syvää vastenmielisyyttä miestään kohtaan, tai päinvastoin, avioero ei ole mahdollinen. Avioliitto raiskaavan miehen vaimona on lestadiolaisen naisen koko elämän mittainen kohtalo, johon hänen on uskon nimissä alistuttava.

Naisen tulee alistua ja antautua miehelleen, ja traagisinta on, että naiset itse on kasvatettu siirtämään tätä ajattelumallia edelleen seuraavalle polvelle.   Tästä seuraa alistuminen,  johon äidit ohjaavat tyttärensä, anopit miniänsä ja tyttäret edelleen omat tyttärensä ja miniänsä.

Liikkeen opetus kuuluu, että naisen kuuluu antautua miehelleen tämän niin halutessa, toteavat mielipidekirjoituksen kirjoittajat.

Näin suorasanaisesti asiaa ei opeteta julkisesti, mutta tämä perinne leviää naiselta naiselle, sukupolvelta toiselle, anopilta miniälle, monesti niin, etteivät miehet itse  siitä edes tiedä.

Näin opettivat äitimme äitimme ja anoppimmekin. Julkisesti saatetaan opettaa, että pyhää miehen siementä ei sovi laskea maahan, tai että aviopuolisoilla ei ole valtaa omaan ruumiiseensa.

 Ihmisoikeusliiton nostettua naisten aseman esille muutama vuosi sitten asia nousi esiin liikkeen äitikurssilla. Siellä ei löydetty vastausta siihen, tekeekö nainen väärin kieltäytyessään, toteavat kirjoittajat Helsingin Sanomissa.

Insestin ja pedofilian syntipukiksi nainen?

Kirjoittajien mukaan hiljattain vl-liikkeen keskustelutilaisuudessa eräs nainen oli esittänyt epäilyn, että  pedofilian syy olisi siinä, että jotkut naiset ovat jättäneet aviovelvollisuutensa täyttämättä.

Paikalla oli myös liikkeen johtoa, joka ei kommentoinut arviota millään tavalla.

Entä lasten oikeudet?

Tilanne johtaa siihen, että lestadiolainen nainen joutuu tulemaan raskaaksi vastoin tahtoaan, ja joutuu sopeutumaan välttämättömään, vastoin toiveitaan. Niinpä hän sopeutuu ja alistuu, vaikka hän äskettäin rukoili pitempää raskausväliä, hän kertoo kohta neuvolassa raskauden olevan toivottu.

Samalla aiemmin syntyneet lapset saattavat jäädä vaille tarvitsemaansa äidin huomiota.

Taakka ei ole yksin naisten kohdalla. Nykyisin myös monet vanhoillislestadiolaiset miehet kärsivät vakavasta stressistä ja hyvinvoinnin heikkenemisestä liikkeen ehkäisykiellon takia.

Entä lasten oikeudet?

Mielestämme syntyvällä lapsella pitää olla oikeus terveeseen ja elämästä myönteisesti ajattelevaan äitiin.

Usein perheen vanhimmat tytöt joutuvat huolehtimaan sisaaruksistaan, kun vanhemmat eivät yksinkertaisesti selviä kahdestaan arjesta. Näin tytöt oppivat jo lapsesta lähtien roolinsa perheessä ja liikkeessä, toteavat kirjoittajat.

Taustalla vanhatestamentillinen ajatus naisesta miehen vallan alaisena omaisuutena

Raiskaaminen avioliiton sisällä on ollut rikos Suomen lain mukaan vuodesta 1994 lähtien.  Siihen saakka raiskaus oli avioliitossa sallittua. Silloisen lain sanamuotojen mukaan väkisinmakaaminen ja vapautta loukkaava haureus olivat rikoksia vain avioliiton ulkopuolella.

EU-tuomioistuin linjasi 2003, että raiskauksen tunnusmerkki ei ole väkivallan käyttö eikä sillä uhkaaminen, vaan suostumuksen puuttuminen.

On huomattava, että olennainen asia on nimenomaan  suostumuksen puuttuminen, toisin sanoen tapahtuman ei tarvitse sisältää avointa väkivaltaa ollakseen raiskaus ja rikos.

Raiskaus tuli virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi vuonna 1999. Tämä merkitsee, että viranomainen voi tutkia tapauksen mikäli sillä on syytä epäillä raiskausta ja myös muu henkilö kuin rikoksen uhri voi tehdä ilmoituksen viranomaisille tiedossaan olevasta raiskauksesta.

Historiallisesti vanhoillislestadiolaisuuden ajattelu juontaa juurensa aikaan, jolloin naiselle eivät kuuluneet samat ihmisoikeudet kuin miehelle.  Esimerkiksi Vanhasta testamentista paljastuu avoimesti se monissa kulttuureissa vallinnut ajatus, että raiskaus ei ollut alunperin rikosoikeudellisesti loukkaus naista kohtaan, vaan loukkaus aviomiestä ja tämän sukua kohtaan. Nainen oli osa perheen ja aviomiehen omaisuutta.

Kun raiskaus uudella ajalla alettiin käsittää yksilöön kohdistuvaksi rikokseksi, se liitettiin yhä edelleen hyvin pitkälle miehen intresseihin ja lisääntymisnäkökulmaan. Täytyi tietää, kenen jälkeläinen mahdollisesti syntyvä lapsi on.

Ajatus naisesta miehen omaisuutena hallitsi myös uskonnollisissa opetuksissa, kuten katolisessa kirkossa. Sama perintö jatkui myös luterilaisessa ajattelussa pitkälle 1900-luvulle. Tiettävästi  katoliset papit kehottavat yhä tänään naisia alistumaan vastoin naisen omaa tahtoa, sillä  seksistä ei saa avioliitossa kieltäytyä. Se on avioliitto-sakramenttiin sisältyvä aviovelvollisuus. Vanhoillislestadiolaisuus näyttää noudattelevan tässä katolilaista opetusta.

Naisen oikeus omaan ruumiiseensa onkin varsin nuori ajatus.Vasta 1970-luvulta lähtien yli satavuotisen naisasialiikkeen ansiosta seksuaalirikosten lainsäädäntöä alettiin uudistaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa yksilön ja nimenomaan naisen ihmisoikeuksien  näkökulmasta.

Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että ehkäisy on syntiä. Tämä kielto itsessään merkitsee, että naisella ei ole itsellään oikeutta päättää raskaaksi tulemisesta, raskauksien ajankohdasta eikä määrästä. Hänellä ei ole oikeutta määrätä omasta ruumiistaan.

Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan lisäksi, että selibaatti ei ole hyväksyttyä ehkäisytarkoituksessa. Sukupuolielämästä ei tule pidättyä kuin sairauden ajaksi. Tällaine opetus tarjoaa mahdollisuuden pahoinpitelyn ja raiskauksen hengellistämiseen.

Mies voi painostaa naista seksiin ja jos nainen estelee,  mies voi väittää, että vaimo yrittää ehkäistä lapsen syntymisen, on vl-naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjumaan käynnistetyn Miina-hankkeen kehitystiimin jäsen, vertaistukiryhmien vetäjä Rauni Kortesalmi huomauttanut (Kaleva 17.3.2012).

Ihmisoikeusliitto että Suomen kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta  (KION) ovat linjanneet, että vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus.

On aika nostaa julkisen keskusteluun vanhoillislestadiolaisuuden tabu, vaieten hyväksytty raiskaus avioliitossa. Vääristä uskomuksista ja rikoksiin johtavista opetuksista voidaan irtautua vain avoimen keskustelun kautta.