Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Kiinnostava elämäntarina. Paljosta he ovat selvinneet. Moni olisi musertunut ajat sitten tuon taakan alla. 

Kun niin ovat olevinaan uskovaisia niin miksei paneminen lopu? Eikö pitäisi keskittyä johonkin hartaaseen toimintaan - katekismuksen lukuun tai veisaamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten omille säännöille on ominaista että ne häviää yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen. Yhtäkkiä ne ei enää olekkaan syntiä  mitä ne tietysti  ei oikeastikkaan ole mutta niin ensin väitetään. Niin kävi konserteille. Niin kävi s-kaupoille. Niin kävi eri puolueiden kuin keskustan äänestämiselle. Niin kävi parralle. Niin kävi hiusten sävyttämiselle. Niin kävi kitaran soittamiselle. Niin kävi kirkkokuorolle. Niin kävi miesten pitkille hiuksille. Niin kävi lasten videoille. Niin kävi ehkäisylle minkä kanta lieveni. Niin kävi meikkaamiselle. Niin kävi urheilukilpailujen seuraamiselle ja tapahtumissa käymiselle. Niin kävin elokuvien katsomiselle. Niin kävi seuroista tai isoista seuroista pois jäämiselle ilman hyvää syytä. Niin kävi kaupassa käymiselle sunnuntaina.  Niin kävi monelle asialle. Ihmiset vain lakkaa noudattamasta eikä kukaan puhu enää niistä.

Nuo on tapakulttuuria mikä muuttuu koko ajan. Harmi on se että jotkut vallanhaluiset sekottaa yhteisön omia tapoja syntiin vaikka kyse on ihan eri asiasta. Muistakaa kristityt että Jeesus kuoli sinunkin tähden ristillä, että sinulla on vapaus armossa. Älkää antako orjuuttaa itseänne takaisin lain alle mistä Jeesus teidät pelasti. Älkää antako minkään maallisen tulla itsenne ja Jeesuksen väliin. Te olette vapaaksi ostettu armolauma. Älkää suostuko maallisia asioita koskeviin sääntöihin ja omiin lakeihin. Pienikin määrä ihmisoppia hapattaa taikinan. Vain Jeesuksessa on lupaus, ei missään ihmisen työssä tai tekemättä jättämisessä. Jeesuksen seuraajat kohtaavat muut ihmiset rakkaudella, ei tuomiten ja taakkoja sitoen. Ei sääntöjä ladellen. Niiden kautta mennään harhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän tarvitsisi kenelläkään olla tuollaista raatamista uupuneena päivästä toiseen.  Että kunhan nyt päivä kerrallaan selviää. Kamalaa luettavaa. 

No niinpä. Harva tuohon nykyään suostuisi, mutta hämmentävää, että juttu taisi olla alle 10v sisällä julkaistu. Sen takia ne perheet on pienempiä nykyään, ihmiset ei ole valmiita uhrautumaan, eikä ole tarvekaan, jokaisella on oikeus hyvään elämään, joka ei ole kohtuuttoman raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla lapsen yksilöllisen huomioimisen taso ja määrä, jos lapsia on 17 eli koululuokallinen? Jokainen lapsi eri kasvun vaiheessa. Jokainen saa kerran kuussa äidiltä tai isältä puolen tunnin audienssin omien asioiden kertomista varten?

Monet suurperheiden vanhemmat vetoavat siihen, että kaikki lapset saavat huomiota. Olipa perheessä 1 tai 10 lasta, niin vanhemmilla on vuorokaudessa tunteja 24. Suurperheessä on vielä aikamoinen määrä sitä ruoanlaittoa, pyykinpesua, siivousta ja muuta, kohtuulliset yöunetkin olisi suotavaa nukkua. Se huomion antaminen pyykkiä viikatessa/kauppalistaa tehdessä tms on ihan eri asia, kun rauhallinen ajanvietto ja aito läsnäolo lasta varten.

Enkä tarkoita tällä pahaa, en vain hetkeäkään usko, että kukaan vanhempi voisi antaa esim. 10 lapselle huomiota yhtä paljon kuin yhdelle lapselle. Jopa kaveripiirissä kaikki kahden lapsen

Se on asia sitten sekin kuinka hyvä lapselle on saada jatkuva jakamaton huomio tai hyvin paljon huomiota. Nykylapset ja nuoret käyttäytyvät välillä erittäin huonosti ja puhuvat rumasti toisista tai vaikka opettajistaan. Tuntuu että on oikeuksia mutta ei velvollisuuksia. Monet voi psyykkisestikin huonosti. Tämä nykymalli että lapsia on yksi tai kaksi on vain vuosikymmenien ajan ollut käytäntö. Aiemmin lapsilla oli sisaruksia useampi ja he voivat paremmin, käyttäytyvätkin paremmin. Ei ollut niin paljon näitä jotka aidosti luulee olevansa jotenkin erityisiä ja maailman napa, suhtautuen ylimielisesti muihin ihmisiin ja sääntöihin. Lapset kasvoi jakamaan yhdessä huolia, iloja ja aikaa sisarusten kanssa. En ajattele että 17 on ideaali, se on jo todella paljon mutta enemmän kuin yksi tai kaksi  on hyvä jos se on mahdollista.

"Liikunnan, musiikinkuuntelun ja laulamisen lisäksi ompelu on ollut käsistään taitavalle - - henkireikä."

Aina jotenkin särähtää korvaan, kun joku sanoo jonkin asian olevan elämässä henkireikä. Se kertoo siitä, että elämä on niin raskasta, että on yksi asia, joka ikään kuin pitää pinnalla. Kenenkään elämän ei pitäisi olla sellaista vuodesta toiseen, varsinkaan omien valintojen seurauksena. Silloin jotain on pielessä ja muutoksia tarvittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

"Liikunnan, musiikinkuuntelun ja laulamisen lisäksi ompelu on ollut käsistään taitavalle - - henkireikä."

Aina jotenkin särähtää korvaan, kun joku sanoo jonkin asian olevan elämässä henkireikä. Se kertoo siitä, että elämä on niin raskasta, että on yksi asia, joka ikään kuin pitää pinnalla. Kenenkään elämän ei pitäisi olla sellaista vuodesta toiseen, varsinkaan omien valintojen seurauksena. Silloin jotain on pielessä ja muutoksia tarvittaisi. 

Ompelu henkireikänä= tee vaatteet itselle ja lapsille, kun muuhun ei ole varaa + kun ompelukone surisee, saa hetken keskittyä siihen yhteen asiaan: hys, äiti ompelee nyt. Henkireikä indeed. 

No hei kamoon. Jos SRK: n pää äänenkannattajan Päivämiehen  toimittaja haastattelee, niin mitä muuta voi ihminen vastailla? Että ette usko, miten raskasta elämäni on ollut! Niin valitsisin toisin, jos vain voisin. 

Eihän sellaista edes julkaistaisi. Siinä lehdessä on vain ja ainoastaan hymistelyjuttuja. 

En voi olla miettimättä, eikö ihmiset, joilla on vaikka 15 lasta vakaumuksellisista syistä, mieti millaista elämä olisi ollut jos lapsia olisi ollut vaikka "vain" 6. Vaikka pitäisi lapsista, suurimalle osalle iso lapsimäärä on raskas homma monella tasolla, varsinkin jos se ei ole aidosti sellainen juttu, jota haluaa, siis aidosti oma valinta. Sitten se ainoa elämä menee käytännössä siihen, että ehkä väsyneenä pyörittää ison perheen arkea vuosikymmeniä. En tiedä, en kyllä itse pystyisi tuohon vaikka olisi mikä yhteisö taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

No hei kamoon. Jos SRK: n pää äänenkannattajan Päivämiehen  toimittaja haastattelee, niin mitä muuta voi ihminen vastailla? Että ette usko, miten raskasta elämäni on ollut! Niin valitsisin toisin, jos vain voisin. 

Eihän sellaista edes julkaistaisi. Siinä lehdessä on vain ja ainoastaan hymistelyjuttuja. 

Ne toisenlaiset tarinat kerrotaankin sitten netissä nimettömänä.

Miten kenenkään kroppa kestää tuollaista? Vai kestääkö? 

Ja vaikka naisen kroppa ihmeellisesti kestäisikin: eikö edes nykyään edes tuollaisessa tilanteessa  ole parin mahdollista ehkäistä kaikkien perheenjäsenten jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta parhaana ratkaisuna.

Tilannehan on ollut jossain vaiheessa tämä: mies on ollut vakavassa työtapaturmassa ja pitkään kuntoutuksessa, äiti siis käytännössä yksinhuoltajana pitkään, perheessä tuossa vaiheessa 15 lasta, joista yksi erityislapsi. 

Jos aina vaaditaan, että nainen on vakavasti masentunut tai on muu  vakava terveydellinen syy, ennen kuin voi ehkäistä, joudutaan vielä tänä päivänä tuollaisiin tilanteisiin. Oikein se ei kyllä ole. Eihän tätä tarvitse miettiä kuin vaikkapa sen erityislapsen kannalta, jos perusteluja kaipaa. 

Jotenkin minusta tuntuu, että lestadiolaisuudessa uskonnon ydin on se yhteisö ja sen säännöt. Joista säännöistä yksi on ehkäisemättömyys. Se on ikään kuin ihan oma uskonoppinsa - "Me, jotka emme ehkäise" - ja sen takia siitä on niin vaikea poiketa. 

Eniten ihmetyttää naisten ulkonäköön liittyvät säännöt. Ajatelkaa maailman mittakaavassa sotien, tappamisten, vainojen jne keskellä niiden järjettömyyttä. Älä laita kynsilakkaa. Onhan tuo ihan naurettavaa. Mitä tekemistä sillä on uskomisen kanssa eli sen uskonko Jumalaan, uskonko Jeesuksen kuolleen ristillä? Tämmöisiä sääntöjä on muitakin. Älä laita huulipunaa (voit laittaa värillistä huulirasvaa), älä värjää hiuksia (voit ottaa kiharat ja vähän sävyttää omalla sävyllä), älä ota korvakoruja (kaulakoru, nilkkakoru, varvaskoru, sormus on ok), älä laita ripsiväriä (meikkivoide ok, puuteri ok, ripsigeeli ja kulmageeli ok) jne. Laissa on kaksi käskyä, rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä. Mikään ulkoinen ei ole syntiä sillä synti on sydämen luopumista jumalasta. "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta."

Kynsilakat, korvakorut jne on hyttysen siivilöimistä ja kamelin nielemistä. Takerrutaan pienin asioihin eikä nähdä kokonaisuutta, rakkautta. Näissä lähdetään ulkoa päin kiillottamaan maljaa eli ulkonäköä, vaikka uskovaisen puhtauden pitää lähteä sisältä, sydämestä.

"Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!"

Miksi alistutte näihin? Miksi pidätte yllä ihmisten oppia vaikka Jeesus kertoo monessa kohdassa sen olevan väärä tie.

Ihmetyttäähän nuo ulkonäköön liittyvät säännöt, mutta aika pieni asia ne lopulta mielestäni ovat tuon ehkäisykiellon rinnalla. 

Ei meistä kukaan ole superihminen. Ei kellään ole kuin kaksi kättä ja yksi syli. Ei kenenkään vuorokaudessa enempää tunteja. 

Olen ymmärtänyt, että ehkäistä voi, jos äidin henki on uuden raskauden takia vaarassa. Ymmärretään tuolloin, että silläkin on arvo, että jo olemassaolevat lapset saavat pitää äitinsä.

Eikö tuota samaa voisi soveltaa ainakin silloin, jos lapsia on jo kymmenen tai yli? Onhan se nyt selvää, että kovin paljoa äitiä ei jäljelle jää niille vähän vanhemmille tenaville, jos äiti vieläkin on koko ajan raskaana tai vauvassa kiinni. 

Ne ovat pieni asia mutta se ihmetyttääkin. Miksi pieni asia on nostettu isoon arvoon. Tuntuu vähäpätöiseltä usko jossa askaroidaan tällä tasolla. Uskon pitäisi olla suurin asia elämässä ja sen arvo on latistettu tälle tasolle.

Sanotaan, että isossa lapsijoukossa lapsista tulee omatoimisia, kun vanhemmat eivät voi olla auttamassa ja huolehtimassa. Näin varmasti on. 

Samalla tavalla omatoimisia tulee vaikkapa alkoholistivanhempien lapsista. Kyllä lapsi alkaa herkästi  ja jo pienenä etsiä itse vaatteet ja etsiä  kaapista ruokaa ja mitäikinä, jos on pakko eikä kukaan aikuinen auta ja huolehdi. 

Miksi ensin mainittu olisi kuitenkin jotenkin hieno asia, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa jokainen ymmärtää, että vaikka lapsi on ulkoisesti "pärjännyt", on hän kuitenkin jäänyt vailla hänelle kuuluvaa perushoivaa? Mistä on aikuisena monenlaisia seurauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttäähän nuo ulkonäköön liittyvät säännöt, mutta aika pieni asia ne lopulta mielestäni ovat tuon ehkäisykiellon rinnalla. 

Ei meistä kukaan ole superihminen. Ei kellään ole kuin kaksi kättä ja yksi syli. Ei kenenkään vuorokaudessa enempää tunteja. 

Olen ymmärtänyt, että ehkäistä voi, jos äidin henki on uuden raskauden takia vaarassa. Ymmärretään tuolloin, että silläkin on arvo, että jo olemassaolevat lapset saavat pitää äitinsä.

Eikö tuota samaa voisi soveltaa ainakin silloin, jos lapsia on jo kymmenen tai yli? Onhan se nyt selvää, että kovin paljoa äitiä ei jäljelle jää niille vähän vanhemmille tenaville, jos äiti vieläkin on koko ajan raskaana tai vauvassa kiinni. 

Samaa mieltä, mutta tuota pitäisi soveltaa jo paljon, paljon aikaisemmin!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttäähän nuo ulkonäköön liittyvät säännöt, mutta aika pieni asia ne lopulta mielestäni ovat tuon ehkäisykiellon rinnalla. 

Ei meistä kukaan ole superihminen. Ei kellään ole kuin kaksi kättä ja yksi syli. Ei kenenkään vuorokaudessa enempää tunteja. 

Olen ymmärtänyt, että ehkäistä voi, jos äidin henki on uuden raskauden takia vaarassa. Ymmärretään tuolloin, että silläkin on arvo, että jo olemassaolevat lapset saavat pitää äitinsä.

Eikö tuota samaa voisi soveltaa ainakin silloin, jos lapsia on jo kymmenen tai yli? Onhan se nyt selvää, että kovin paljoa äitiä ei jäljelle jää niille vähän vanhemmille tenaville, jos äiti vieläkin on koko ajan raskaana tai vauvassa kiinni. 

Eikä kyse ole pelkästään siitä, mitä äiti pystyy lapsille tarjoamaan, naisella on oikeus olla muutakin kuin äiti. Jos lapsia syntyy 15, naiselle jää hyvin vähän mahdollisuuksia olla muuta kuin äiti, jos ihan rehellisiä ollaan. Sekään ei ole hyväksyttävää, että lapset hoidetaan minimillä(huonosti) koska niitä on paljon ja koetaan, ettei se ole oma valinta. Se on oma valinta, vastuuta omasta seksuaalikäyttäytymisestä ei voi sysätä itsensä ulkopuolelle. Nainen on ensisijaisesti ihminen, jolle kuului ihmisoikeudet. Ei ensisijaisesti lisääntymisen väline, se vie naiselta ihmisarvon ja yksilön arvon. 

Vierailija kirjoitti:

Kun niin ovat olevinaan uskovaisia niin miksei paneminen lopu? Eikö pitäisi keskittyä johonkin hartaaseen toimintaan - katekismuksen lukuun tai veisaamiseen?

Seksi on Jumalan lahja aviopareille

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin minusta tuntuu, että lestadiolaisuudessa uskonnon ydin on se yhteisö ja sen säännöt. Joista säännöistä yksi on ehkäisemättömyys. Se on ikään kuin ihan oma uskonoppinsa - "Me, jotka emme ehkäise" - ja sen takia siitä on niin vaikea poiketa. 

Kyllä se uskon ydin on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen uhrauksen takia. Sitten tuo elämäntyyli kösitetään haluksi elää Jumalan tahdon mukaan kun on saanut niin paljon anteeksi.