Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"suurin osa miehistä on todella huolehtivaisia ja vaimonsa ja lastensa hyvinvoinnista välittäviä"
Tunnetko suurimman osan miehistä vai onko tuo mutuilua ja omaa kuplaa ja toiveajattelua? Hyvä tietysti jos tuo on totta.
No kun vl olen niin olen paljon vl:ien perhe-elämää nähnyt joko lähempää tai sivusta. Miehet kyllä ovat usein tosi huolehtivia, ainakin oman kokemukseni mukaan. Käyvät vaihtamassa vauvalle vaipan lastenhoitohuoneessa kesken saarnan jos tarvitsee ihan yhtä lailla kuin nainenkin, hoitavat lapsia, tekevät kotitöitä, pukkaavat vaunuja suviseuroissa että nainen saa kävellä vapaasti (olen kiinnittänyt huomiota, että varsinkin nuoret miehet huolehtivat esimerkiksi suviseuroissa tästä velvollisuudesta, olisiko se vähän sellainen enemmän voimaa vaativa toimenpide lykkiä pellolla vaunuja niin se on miehelle luo
"Ei savua ilman tulta. Jos antaa julkisuudessa kovia lausuntoja, syntyy kova kuva ihmisestä."
?nyt en oikein ymmärrä. Eli jos joku mies on joskus antanut jonkin kovalta kuulostavan lausunnon julkisuudessa, se tarkoittaisi että kaikki liikkeessä ajattelisivat samalla tavalla - ja vielä niin että kaikki miehet erityisesti? Eihän mihinkään muuhun ryhmittymään suhtauduta tällä tavalla. Ajatteleeko joku vaikka että jos Antti Lindtman on jotakin mieltä, kaikki sdp:laiset miehet ajattelevat samalla tavalla ja vielä persoonaltaankin samalla tavalla käyttäytyen kuin hän?
Liikkeessä on jossain vaiheessa ollut sellainen harhaoppi, että puhujilla olisi ikään kuin suurempi ymmärrys hengellisissä asioissa. Heitä on siten kuunneltu ikään kuin auktoriteettina. Riittää, että muutama puhuja on antanut jyrkkiä näkemyksiä, niin sitä on pidetty totuutena. Ja koska nainen ei voi olla puhuja, asialla on aina ollut mies. Näin miehet ovat päässeet linjaamaan mikä on milloinkin syntiä ja muiden on pitänyt tyytyä siihen. Ihan oikeinhan tuo ei sitten ole aina mennyt, kuten voidaan historiaa tutkimalla havaita.
En pysty elämään ilman seksiä. = mukavuudenhalua
En halua kasvattaa kymmentä lasta, vaikka jaksaisin. = mukavuudenhalua
Samasta asiasta kyse, mutta vain toista paheksutaan. Epärehellisyyttä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta, kysyn uudestaan, eikö se ole mukavuudenhalua jos ei suostu olemaan ilman seksiä?
Mitä ihmettä, mistä sinä tiedät toisten makuuhuoneasioista noin tarkasti, että voit yleistää että vl-miehet eivät suostuisi olemaan ilman seksiä? Olen vl ja joidenkin hyvin läheisten liikkeen ihmisten kanssa, joiden seurassa on joskus käyty intiimimpiinkin asioihin liittyviä keskusteluja, on jaettu kokemuksia myös siitä, kuinka joskus on yhteisestä päätöksestä eletty jossakin vaiheessa avioliittoa jonkin aikaa selibaatissa. Ehkä vain itse en ole törmännyt, mutta en ole koskaan kuullut tilanteesta, jossa mies ei jotenkin vain "suostuisi" olemaan ilman seksiä jos naisella ei tee mieli.
Aiheesta on kirjoitettu kirja: Usko, toivo ja raskaus
"Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.
Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.
Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.
Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.
Kirjasta on tuotettu myös pokkari ja e-kirja."
Onko tämä mainittu pääkirjoitus kirjoitettu siis nimettömänä? Ei kai niin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksaisin ihan omalla nimelläni alkaa tämän maailman sylkykupiksi, kirjoittaisin kirjan:
Usko, toivo ja rakkaus näyttää herätysliikkeen onnellisen puolen, turvalliset ja rakkaudentäyteiset elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein luottamukseen, elämänmittaiseen avioliittoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen tavalliset rivijäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan julkisesti, koska heidät leimataan valehtelijoiksi ja aivopestyiksi.
Onnellisuus ei vaivaa ketään, se on hyvä asia ja sitä toivotaan jokaiselle. Ongelmana on "lyödyt" ja "sorretut", jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea. Ketään kiinnosta hyväosaisten asiat, vaan miten huono-osaisia voitaisiin auttaa.
Luuleeko joku oikeasti, että ihmisiä vaivaa vl-ihmiset, jotka ovat onnellisia ja elävät vapaasti omannäköistä elämää? Ihan oikeasti? Ei, ketään ei kiinnosta. Ei mua ainakaan, ihan kummallinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä mainittu pääkirjoitus kirjoitettu siis nimettömänä? Ei kai niin voi olla.
Eivätkö pääkirjoitukset ole melko usein nimettömiä?
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksaisin ihan omalla nimelläni alkaa tämän maailman sylkykupiksi, kirjoittaisin kirjan:
Usko, toivo ja rakkaus näyttää herätysliikkeen onnellisen puolen, turvalliset ja rakkaudentäyteiset elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein luottamukseen, elämänmittaiseen avioliittoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen tavalliset rivijäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan julkisesti, koska heidät leimataan valehtelijoiksi ja aivopestyiksi.
Miten joku kirja voi mennä noin tunteisiin? Jopa kirjan esittely aiheutti tarpeen alapeukuttaja.
Osasin odottaa jotain tällaista, kun näin jonkun antaman alapeukun neutraaliin viestiin.
Ei kaikilla ole realistisia ajatuksia nuorena. Parikymppisenä kun menee naimisiin, niin ne kuvitelmat voi olla hyvinkin ruusuisia. Tiedän isojen perheiden lapsia, jotka ovat sanoneet avioiduttuaan ja saatuaan lapsia, etteivät osanneet ajatella millaista esim se vastuu on. Vaikka olivat kasvaneet isossa perheessä ja hoitaneet pienempiä. Se on silti eri asia kuin kantaa vastuu kokonaan itse. Osa taas saattaa kauhulla odottaa tulevaisuutta kun tietää, että lapsia voi tulla paljon. Joillakin voi olla ajatus, jos omassa perheessä on ollut ongelmia, että itse pystyy muodostamaan toisenlaisen perhe-elämän. Mutta tosiaan, tuo oli kumma näkemys, että nuoret naiset haaveilisi pullantuoksuisesta kotiäitiydestä, ei kai suurin osa tuosta just erityisesti haaveile.
"Näin vl-naisen näkökulmasta tuo kirjoitus on todella loukkaava ja vähättelevä. Ihan kuin suurin osa meistä olisi jotain 50-luvun kliseenostalgiaa ihailevia tradwaifeja, joilla ei olisi minkäänlaista realismin tajua. Itse ainakin olen kokenut, että hyvin moni pohtii näitä asioita paljonkin ennen naimisiinmenoa, ja ajatus kaikkien lasten vastaanottamisesta ja työuran samanaikaisesta tekemisestä ei todellakaan tunnu kaikista helpolta. Enkä ole törmännyt useinkaan sellaiseen perheenäitiin, joka ei avoimesti kertoisi myös asiaan liittyneistä vaikeista tunteista ja hetkistä.
Tiedoksi kaikille, läheskään kaikki vl-naiset eivät haaveile pullantuoksuisesta kotiäitydestä. Sellaisia varmasti myös on ja saa olla, se unelma ei ole toisenlaista parempi eikä huonompi. Mutta tuo kirjoitus yleisti, anteeksi nyt suorapuheisuuteni mutta oksettavalla tavalla meidät vl-naiset joiksikin ymmärtämättömiksi tytönhupakoiksi. Voin sanoa, että usealla vl-naisella on paljonkin elämän realismia ja ymmärrystä siitä, että harva tässä elämässä pääsee helpolla."
Loukkaava? Tuohan on pelkkä kirjaesittely yhdestä tietokirjasta. Oletko edes lukenut kyseistä kirjaa?
Vierailija kirjoitti:
"Näin vl-naisen näkökulmasta tuo kirjoitus on todella loukkaava ja vähättelevä. Ihan kuin suurin osa meistä olisi jotain 50-luvun kliseenostalgiaa ihailevia tradwaifeja, joilla ei olisi minkäänlaista realismin tajua. Itse ainakin olen kokenut, että hyvin moni pohtii näitä asioita paljonkin ennen naimisiinmenoa, ja ajatus kaikkien lasten vastaanottamisesta ja työuran samanaikaisesta tekemisestä ei todellakaan tunnu kaikista helpolta. Enkä ole törmännyt useinkaan sellaiseen perheenäitiin, joka ei avoimesti kertoisi myös asiaan liittyneistä vaikeista tunteista ja hetkistä.
Tiedoksi kaikille, läheskään kaikki vl-naiset eivät haaveile pullantuoksuisesta kotiäitydestä. Sellaisia varmasti myös on ja saa olla, se unelma ei ole toisenlaista parempi eikä huonompi. Mutta tuo kirjoitus yleisti, anteeksi nyt suorapuheisuuteni mutta oksettavalla tavalla meidät vl-naiset joiksikin ymmärtämättömiksi tytönhupakoiksi. Voin sanoa, että usealla vl-naisella on paljonkin elämän realismia ja ymmärrystä siitä, että harva tässä elämässä pääsee helpolla."
Loukkaava? Tuohan on pelkkä kirjaesittely yhdestä tietokirjasta. Oletko edes lukenut kyseistä kirjaa?
Niinpä, jotain on pahasti pielessä jos kokee tuon loukkaavana. Kannattaisi hänen varmaan lukea tuo kirja, jos se toisi hieman perspektiiviä ja realismia omiin käsityksiin.
Vierailija kirjoitti:
Joku vaan provoilee, ei näitä kannata niin tosissaan ottaa. Paitsi olen tavannut ihmisiä, jotka kieltävät ongelmien olemassaolon ja kieltäytyvät näkemästä niitä, mutta nämä lienee vähemmistöä.
Tarkoitatko tuota kirjoittajaa joka loukkaantui kirjasta? Meinasin kysyä miksi se olisi muka provo, mutta taitaahan se olla, ei kukaan voi oikeasti olla noin herkkähipiäinen.
Snaoinkin, että tuo kirjoitus nosti nämä ajatukset pintaan. Jos kyseessä on kirjaa kuvaileva ja sen sisältöä esittelevä teksti, niin itseäni se ei ainakaan houkuttele kirjaan tarttumaan ja lukemaan vähättelevää kuvausta vl-naisista. Jos kirja onkin sisällöltään eri tyylinen, niin sitten syyllisenä voi pitää harhaanjohtavaa paratekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Snaoinkin, että tuo kirjoitus nosti nämä ajatukset pintaan. Jos kyseessä on kirjaa kuvaileva ja sen sisältöä esittelevä teksti, niin itseäni se ei ainakaan houkuttele kirjaan tarttumaan ja lukemaan vähättelevää kuvausta vl-naisista. Jos kirja onkin sisällöltään eri tyylinen, niin sitten syyllisenä voi pitää harhaanjohtavaa paratekstiä.
En ymmärrä sinun ajatusmaailmaa, jos haluat lukea vain sellaisia kirjoja mitkä eivät kyseenalaista (vääriä tai oikeita) käsityksiäsi. Omia käsityksiä olisi terveellistä haastaa.
Mitä vähättelevää voi olla kanssasisariesi kertomuksissa?
Tuohan se juurikin vlväessä ärsyttää, että kaikki yritykset nostaa vloppiin liittyviä ongelmia esille koetaan ikään kuin suuresti loukkaavina. Ongelmia, jotka eivät tosiaan koske kaikkia, ehkä vain pientä osaa, mutta jotka ovat kuitenkin todellisia.
Jonkun asian yleisellä tasolla ääneen sanomisen leimaaminen loukkaavaksi on toki tehokas keino hiljentää ja lopettaa keskustelu, mikä on varmaan tarkoituskin. (Siis kenestäkään yksilöstä ei ole puhuttu mitään). Näin on käynytkin monta kertaa eli puhe on loppunut. Perille on mennyt, että niistä asioista ei saa puhua, sillä Ei. Ole. Mitään. Ongelmia. Kenelläkään. Ja jos on, niin ainakaan vlopilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Ja onhan ongelmia muillakin. Tätä kaavaa se aina menee.
Mitä loukkaavaa on esimerkiksi siinä, että joku kertoo ex-vl:n kirjoittamasta kirjasta? Eikö kirjaa olisi saanut kirjoittaa vai siitä kertoa vai mikä on ongelma? Jotenkin tuntuu siltä, että tuollainen reaktio vain todistaa esimerkiksi tuon kirjan kirjoittajan kokemukset todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan se juurikin vlväessä ärsyttää, että kaikki yritykset nostaa vloppiin liittyviä ongelmia esille koetaan ikään kuin suuresti loukkaavina. Ongelmia, jotka eivät tosiaan koske kaikkia, ehkä vain pientä osaa, mutta jotka ovat kuitenkin todellisia.
Jonkun asian yleisellä tasolla ääneen sanomisen leimaaminen loukkaavaksi on toki tehokas keino hiljentää ja lopettaa keskustelu, mikä on varmaan tarkoituskin. (Siis kenestäkään yksilöstä ei ole puhuttu mitään). Näin on käynytkin monta kertaa eli puhe on loppunut. Perille on mennyt, että niistä asioista ei saa puhua, sillä Ei. Ole. Mitään. Ongelmia. Kenelläkään. Ja jos on, niin ainakaan vlopilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Ja onhan ongelmia muillakin. Tätä kaavaa se aina menee.
Mitä loukkaavaa on esimerkiksi siinä, että joku kertoo ex-vl:n kirjoittamasta kirjasta? Eikö kirjaa olisi saanut kirjoittaa vai siitä kertoa vai mi
Omassa kuplassa eläminen tekee herkkähipiäiseksi, kun kriittisyyteen ei ole totuttu. Näissä keskusteluissakin aina vetäydytään kuoreen, eikä vaikeista asioista puhuta varsinkaan asiapohjalta. Korkeintaan käännetään keskustelu asiasta kirjoittajan.
Lainaus: Niinpä, jotain on pahasti pielessä jos kokee tuon loukkaavana.
Mitenkähän teidät saisi ymmärtämään miltä tuo kirjan esittelyteksti tuntuu?
Voisin kuvitella, että suunnilleen samalta kuin se, että vl tilalle vaihdettaisiin Kemppaisen suku. Ja sitten ihmeteltäisiin niitä Kemppaisia, jotka kokevat kirjan loukkaavina.
...Kirjansa loppusanoissa Ruoho ja Ilola toivovat, että kirjassa esille tuodut asiat otetaan vakavasti ja niistä aletaan puhua liikkeen piirissä. Ehkäisemättömyysopista, jolle ei ole edes raamatullisia perusteita, on jonkun kannettava vastuuta. Tekijät toivovat että sekä kirkon että herätysliikkeen päättäjien silmät aukeaisivat vallitsevalle todellisuudelle. Tässä silmien aukaisemisessa Usko, toivo ja raskaus -kirja voi olla suurena apuna."
"Kun on kuullut nimenomaan miehiltä erittäin jyrkkiä kannanottoja läpi vuosikymmenten, niin tekee totta tosiaan hieman mieli syyllistää eli vastuuttaa miehiä."
En tiedä että näenkö asian jotenkin juuri tietyn aikajakson perspektiivistä, kun olen melko nuori ihminen, mutta ainakin itse olen kuullut liikkeen kannasta opetettavan samalla tavalla niin naisten kuin miestenkin taholta (näin yleisesti ajatellen, toki usein ihmiset eivät aina ole ihan samaa mieltä joka asiasta ja on sitten syntynyt keskustelua jne.)
Mutta ihan hyvin voisin uskoa, että vaikka tuon pääkirjoituksen takana voi olla niin nainen kuin mieskin. Ei meillä näy mitään keskeistä eroa siinä, miten eri sukupuolet ajattelevat asioista. Jos on jonkinasteisia erimielisyyksiä, ne ovat ennemminkin yksilöiden eivätkä aina juuri tietyn sukupuolen edustajan välisiä.