Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyse eri asiasta. Tässä tarkastellaan aikuisia ihmisiä ja heidän aikuisina tekemistään valintoja. Kaikkea vastuuta ei voi ulkoistaa muille. Lisäksi täällä ei ole haluttu kumota kenenkään kokemuksia mutta haluttu tuoda rankan yleistämisen rinnalle vastapainoksi myös toisenlaisia näkemyksiä. 

Miten voi olla vastuuta asiasta, johon ei ole ollut sananvaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyse eri asiasta. Tässä tarkastellaan aikuisia ihmisiä ja heidän aikuisina tekemistään valintoja. Kaikkea vastuuta ei voi ulkoistaa muille. Lisäksi täällä ei ole haluttu kumota kenenkään kokemuksia mutta haluttu tuoda rankan yleistämisen rinnalle vastapainoksi myös toisenlaisia näkemyksiä. 

Miten voi olla vastuuta asiasta, johon ei ole ollut sananvaltaa?

Mihin ei ollut? Lestadiolaiset naiset päättävät itse naimisiinmenosta ja seksin harrastamisesta. Ehkäisy taas nähdään aktiivisena valintana, ei oletusarvona, kuten yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyse eri asiasta. Tässä tarkastellaan aikuisia ihmisiä ja heidän aikuisina tekemistään valintoja. Kaikkea vastuuta ei voi ulkoistaa muille. Lisäksi täällä ei ole haluttu kumota kenenkään kokemuksia mutta haluttu tuoda rankan yleistämisen rinnalle vastapainoksi myös toisenlaisia näkemyksiä. 

Miten voi olla vastuuta asiasta, johon ei ole ollut sananvaltaa?

Mihin ei ole sananvaltaa? Voit mennä ostamaan kaupasta kondomeja ja sanoa miehelle että nyt käytetään näitä. Jos mies ei suostu niin voit pakata laukkusi ja lähteä. Jos mies yrittää estää lähtösi tai painostaa henkisesti tai fyysisesti, voit vaikka soittaa hätänumeroon tai mennä turvakotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aila Ruoho Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus

Juha Pikkaraisen kirja-arvio.

Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan kirjoittama kirja nimeltään Usko, toivo ja raskaus, alaotsakkeena Vanhoillislaestadiolaista perhe-elämää nostaa esille herätysliikkeen vaatiman täydellisen ehkäisykiellon ja sen seurauksena syntyvät suurperheet. Kirjan on kustantanut Atena. Aila Ruoho on koulutukseltaan teologi. Vuonna 2013 hän julkaisi kirjan hengellisestä väkivallasta. Hänen kokemuksensa laestadiolaisuudesta ovat lapsuudesta isänpuoleisen suvun piiristä. Vuokko Ilola taas on laestadiolaisen suurperheen lapsi ja hänellä itsellään on 11 lasta. Ilola erosi herätysliikkeestä kolme vuotta sitten, jolloin hänelle tehtiin abortti ja sterilisaatio lääketieteellisistä syistä. Hän on kirjoittanut ahkerasti blogissaan kokemuksistaan laestadiolaisena äitinä.

Oikeat tiedot eivät läpäise tabu

Surullista jos Ilolan piti erota lääketieteen takia. Moni lestadiolainen nainen on ollut vastaavissa toimenpiteissä terveyssyistä, mutta pysynyt uskossa.

Niinkö, mitenköhän asia oikeasti on 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006435335.html

 

Kannattaa lukea tuo linkin juttu, ja miettiä miksi se sensuroidaan pois tästä ketjusta:

https://yle.fi/a/3-7478162

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea tuo linkin juttu, ja miettiä miksi se sensuroidaan pois tästä ketjusta:

https://yle.fi/a/3-7478162

Lestadiolaisuus tuntuu olevan ylläpidon erityisessä suojeluksessa.

Vierailija kirjoitti:

SRK: n johtokunnassa ei ole yhtään naista. Ei ole koskaan ollut. Puhujissa, jotka oppia opettavat,  ei ole yhtään naista. Ei ole koskaan ollut. 

Miten niin patriarkaalinen miesten johtama uskonto...?

Tämä on se perusasia, johon kaikki kilpistyy. Miesten tekstit, miesten tulkinnat niistä, miesten puheet, miesten opetukset. Koko historian painolasti. Niin kauan kuin näin on, niin on kohtuutonta asettaa yksittäistä naista siihen asemaan, että "ole sinä vain täysivaltaisena ihmisenä eri mieltä ja toimi toisin". 

Täällä kun jankataan tuosta kirjasta, että ovatko siinä ajatuksiaan jakaneiden ihmisten kokemukset totta vai eivät. 

Lestadiolaisia on n. 100 000 + liikkeestä lähteneet päälle. Totuus on se, että ihmisillä on aivan erilaisia kokemuksia vl-liikkeessä olemisesta. Jollekin liike on maailman paras koti, perhe-elämä on auvoa ja suurperheessä eläminen on suurin unelma. Toisessa ääripäässä ovat he, joille liike on ollut kaikkea muuta kuin hyvä paikka elää. Kenenkään kokemus ei tee toisen kokemusta tyhjäksi. Jos joku kertoo, että hän ei voinut liikkeessä hyvin ja lähti, niin ei se poista sitä, että joku toinen liikkeessä viihtyy. Isoon joukkoon mahtuu monenlaisia kokemuksia.

Vertaan tässä nyt lestadiolaisia kuopiolaisiin, kun kuopiolaisia on suunnilleen saman verran. Usein yleistetään, että kaikki lestadiolaiset ovat samanlaisia ja samaa mieltä keskenään. Eihän kukaan sano, että kaikki kuopiolaiset ovat samanlaisia. On totta, että ehkä iso osa kuopiolaisista on joskus syönyt kalakukkoa, vieraillut Puijon tornissa/sen pihamaalla ja käynyt uimassa Väinölänniemellä tai jossain Kuopion lukuisista rannoista. Todellisuus on kuitenkin se, että kaikki eivät ole kalakukkoa syöneet, käyneet Puijolla eivätkä jotkut käy koskaan uimassa. Tällä haluan sanoa sitä, että ei kokemuksia voi yleistää lestadiolaisuudessakaan. Kaikenlaiset kokemukset mahtuvat liikkeeseen ja on tärkeää, että kaikista kokemuksista voidaan avoimesti puhua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun jankataan tuosta kirjasta, että ovatko siinä ajatuksiaan jakaneiden ihmisten kokemukset totta vai eivät. 

Lestadiolaisia on n. 100 000 + liikkeestä lähteneet päälle. Totuus on se, että ihmisillä on aivan erilaisia kokemuksia vl-liikkeessä olemisesta. Jollekin liike on maailman paras koti, perhe-elämä on auvoa ja suurperheessä eläminen on suurin unelma. Toisessa ääripäässä ovat he, joille liike on ollut kaikkea muuta kuin hyvä paikka elää. Kenenkään kokemus ei tee toisen kokemusta tyhjäksi. Jos joku kertoo, että hän ei voinut liikkeessä hyvin ja lähti, niin ei se poista sitä, että joku toinen liikkeessä viihtyy. Isoon joukkoon mahtuu monenlaisia kokemuksia.

Vertaan tässä nyt lestadiolaisia kuopiolaisiin, kun kuopiolaisia on suunnilleen saman verran. Usein yleistetään, että kaikki lestadiolaiset ovat samanlaisia ja samaa mieltä keskenään. Eihän kukaan sano, että kaikki kuopiolaiset ovat samanlaisia. On to

Muuten samaa mieltä, mutta lestadiolaiset on valtavan paljon homogeenisempi ryhmä kuin Kuopiolaiset. Tähän Kuopiolaisiin vertaukseen asti kirjoitus oli asiaa.

Lestadiolaisiin tutustuminen on jotenkin tylsää, kun tuntee jo ajatusmaailman etukäteen, eikä mitään yllätyksiä ole koskaan tullut, ei pienintäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun jankataan tuosta kirjasta, että ovatko siinä ajatuksiaan jakaneiden ihmisten kokemukset totta vai eivät. 

Lestadiolaisia on n. 100 000 + liikkeestä lähteneet päälle. Totuus on se, että ihmisillä on aivan erilaisia kokemuksia vl-liikkeessä olemisesta. Jollekin liike on maailman paras koti, perhe-elämä on auvoa ja suurperheessä eläminen on suurin unelma. Toisessa ääripäässä ovat he, joille liike on ollut kaikkea muuta kuin hyvä paikka elää. Kenenkään kokemus ei tee toisen kokemusta tyhjäksi. Jos joku kertoo, että hän ei voinut liikkeessä hyvin ja lähti, niin ei se poista sitä, että joku toinen liikkeessä viihtyy. Isoon joukkoon mahtuu monenlaisia kokemuksia.

Vertaan tässä nyt lestadiolaisia kuopiolaisiin, kun kuopiolaisia on suunnilleen saman verran. Usein yleistetään, että kaikki lestadiolaiset ovat samanlaisia ja samaa mieltä keskenään. Eihän kukaan san

Muuten samaa mieltä, mutta lestadiolaiset on valtavan paljon homogeenisempi ryhmä kuin Kuopiolaiset. Tähän Kuopiolaisiin vertaukseen asti kirjoitus oli asiaa.

Lestadiolaisiin tutustuminen on jotenkin tylsää, kun tuntee jo ajatusmaailman etukäteen, eikä mitään yllätyksiä ole koskaan tullut, ei pienintäkään. 

Aivopesu?

Liikkeessä on ollut monia rohkeita tienraivaajanaisia. Liikkeen jäykkyyttä kuvastaa, että harmi kyllä, he eivät ole pystyneet liikettä muuttamaan sisältä päin. Vaan ovat joutuneet jättämään liikkeen kokonaan.

Ihanaa, että Eeva ja Oliver saavat kolmannen lapsen. Voivat saada vielä paljon lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Snaoinkin, että tuo kirjoitus nosti nämä ajatukset pintaan. Jos kyseessä on kirjaa kuvaileva ja sen sisältöä esittelevä teksti, niin itseäni se ei ainakaan houkuttele kirjaan tarttumaan ja lukemaan vähättelevää kuvausta vl-naisista. Jos kirja onkin sisällöltään eri tyylinen, niin sitten syyllisenä voi pitää harhaanjohtavaa paratekstiä. 

En ymmärrä sinun ajatusmaailmaa, jos haluat lukea vain sellaisia kirjoja mitkä eivät kyseenalaista (vääriä tai oikeita) käsityksiäsi. Omia käsityksiä olisi terveellistä haastaa. 

Mitä vähättelevää voi olla kanssasisariesi kertomuksissa?

Esittelytekstistä ei selviä, kenen kuvailemaa on siinä esitetty yleistys, että suurin osa vl-naisista on kotona hyörimisestä haaveilevia höpsöjä tai

Se on kuule ihan sama, vaikka oisit mustan vyön karateka niin kauan kuin sinulla ei ole voimaa tuoda omaa ja muiden naisten ääntä mukaan siihen, miten Raamattua tulkitaan ja opetetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että Eeva ja Oliver saavat kolmannen lapsen. Voivat saada vielä paljon lapsia.

Ja taas täällä alapeukutetaan toisten onnelle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että Eeva ja Oliver saavat kolmannen lapsen. Voivat saada vielä paljon lapsia.

Ja taas täällä alapeukutetaan toisten onnelle? 

Ei, vaan kirjoittajan pohjattomalle tyhmyydelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että Eeva ja Oliver saavat kolmannen lapsen. Voivat saada vielä paljon lapsia.

Ja taas täällä alapeukutetaan toisten onnelle? 

Ei, vaan kirjoittajan pohjattomalle tyhmyydelle!

Olen sitten vissiin itsekin tyhmä kun en näe tuossa kommentissa mitään tyhmää. Olen samaa mieltä että on ihanaa, kun he saavat kolmannen lapsen. Toki tuon toisen lauseen olisi voinut jättää pois, sillä se oli vähän itsestäänselvä lausahdus, mutta totta kuitenkin. 

En halua kommentoida kenenkään yksittäisen ihmisen elämää. Mutta noin yleisesti on pakko kysyä. Jos lukisitte uutisen Marysta Ugandasta, asuinpaikka slummi, ikä 20 vuotta, 3. lapsi tulossa, niin hihkuisitteko vauvauutiselle, että " voi kun ihanaa!"? 

Ettekö? Mikä se ero olisi? 

Voitte vapaasti väittää minua alistetuksi. Se ei hetkauta minua, koska itse tiedän, että en sitä ole.

Kuka minua alistaisi? Olen itsenäinen ihminen ja vapaa tekemään valinnan vaikkapa nyt siitä, kuulunko johonkin uskonnolliseen yhteisöön vai en. Olen täysin vapaa halutessani liikkeestä lähtemään, kukaan ei minua estäisi.

Totta kai Suomen lait määrittävät sitä, mitä voin elämässäni tehdä, mutta asia ei minua haittaa, sillä ymmärrän, että jotta yhteiskunta toimisi, on ihmisten vapauksia ja rajoituksia joihinkin asioihin säädeltävä jollain tasolla. Eipä lisäksi olisi mitään, mitä vastaan haluaisin nyt erityisesti kapinoida. Pikemminkin olen kiitollinen - olen saanut yhteiskunnalta paljon. Hyvän koulutuksen, tukea monenlaisissa elämänvaiheissa ynnä muuta.

Olen vapaa tutkimaan myös uskonnollisia asioita niin monipuolisesti ja syvällisesti kuin haluan ja halutessani nostamaan esille eri aiheista keskustelua. Oman kokemukseni mukaan minua ei ole yhteisössä näistä mietteistä tyrmätty vaan olen saanut käydä monia hyviä, pohtivia ja monipuolisia keskusteluja uskonkysymysten äärellä eri ihmisten kanssa. Jos en ole jostakin asiasta samaa mieltä, kukaan yhteisössä ei voi pakottaa minua ajattelemaan siitä jollakin toisella tavalla. Voin täysin vapaasti toimia kyseisessä asiassa niin kuin haluan. Ja kun on itse asiallisella mielellä, kriittisetkin keskustelut voi käydä hyvässä hengessä yhdessä pohtien. Olen käynyt lukemattomia antoisia keskusteluja uskonasioista. Aina kaikki keskusteluun osallsutuneet eivät ole olleet samaa mieltä toistensa kanssa, mutta se on juuri tuonut mukaan kiinnostavasti erilaisia näkökulmia ja saanut joskus myös pohtimaan omaakin kantaa kriittisesti, jos toisella on ollut esittää todella hyvät perustelut jollekin asialle. Joskus on menty jo väittelyidenkin puolelle, mikä voi olla oikeastaan todella antoisaa, jos kyse on vielä ennemminkin kiihkeästä keskustelusta kuin riitelystä! 

Eli ajatelkaa minusta mitä hyvänsä uskoni tähden - itse tiedän olevani omilla jaloillani seisova ihminen, jolla on täydet mahdollisuudet toimia elämässä kuten hyväksi ja arvojeni mukaiseksi näen. Uskomassa olen omasta tahdostani ja uskoni on minulle suuri ilo, rauha ja turva elämässä.

T. Vapaa, uskostaan (ja monesta muustakin asiasta elämässään) iloitseva vl-nainen

Vierailija kirjoitti:

Voitte vapaasti väittää minua alistetuksi. Se ei hetkauta minua, koska itse tiedän, että en sitä ole.

Kuka minua alistaisi? Olen itsenäinen ihminen ja vapaa tekemään valinnan vaikkapa nyt siitä, kuulunko johonkin uskonnolliseen yhteisöön vai en. Olen täysin vapaa halutessani liikkeestä lähtemään, kukaan ei minua estäisi.

Totta kai Suomen lait määrittävät sitä, mitä voin elämässäni tehdä, mutta asia ei minua haittaa, sillä ymmärrän, että jotta yhteiskunta toimisi, on ihmisten vapauksia ja rajoituksia joihinkin asioihin säädeltävä jollain tasolla. Eipä lisäksi olisi mitään, mitä vastaan haluaisin nyt erityisesti kapinoida. Pikemminkin olen kiitollinen - olen saanut yhteiskunnalta paljon. Hyvän koulutuksen, tukea monenlaisissa elämänvaiheissa ynnä muuta.

Olen vapaa tutkimaan myös uskonnollisia asioita niin monipuolisesti ja syvällisesti kuin haluan ja halutessani nostamaan esille eri aiheista keskustelua. Oman

Lisäksi v-lestadiolaisuus sopii hyvin rehelliselle luonteelleni - pidän siitä, että asioista puhutaan suoraan ja on mahdollisuus keskustella opillisista asioista tarkastellen asiaa aidosti miettien ja perehtyen sekä historiaan tutustuen. En jaksaisi sellaista, että jostakin asiasta ei voisi puhua siksi, että pitäisi pelätä ihmisten suuttumista. 

Tuntuu, että esimerkiksi kansankirkkoon on syntynyt omanlaisensa tabut. Kuka kirkon edustaja uskaltaisi nostaa pohdintaan vaikkapa sen, että pitäiskö eronneita vihkiä uudelleen vai ei - esimerkiksi ihan siitä näkökulmasta, että miksi kielteinen kanta oli voimassa niin pitkään ja mistä syistä nykyinen on aikanaan hyväksytty. Edes vaikka kantaa asiaan itse ottamatta mutta keskustelun herättämiseksi. Joskus tuntuu, että vl:ilta vaaditaan todella syvää tietoutta siitä, millainen historia vaikkapa tietyllä opillisella kannalla on (ja siis totta kai on hyvä, että tietoa on mahdollisimman paljon ja asioita voidaan jatkuvasti pohtia ja tarkastella monipuolisesti), mutta pohtivatko muut ev.lut. kirkkoon kuuluvat sitten vaikka kirkon opetuksia koskaan aidon kriittisesti ja pohtien, että onko kirkko oikeassa tässä kannassaan. Kysyykö kukaan koskaan rehellisesti itseltään: onko kirkolliskokous tehnyt (tässä jossakin asiassa) aikanaan oikean päätöksen? Miksi tähän asiaan on suhtauduttu niin pitkään eri tavalla ja millä perustein kirkko on muuttanut lähihistoriassa kantaansa sen suhteen? Mitkä olivat perusteet ja allekirjoitanko ne itse, jos asiaa kriittisesti ja syvällisesti tarkastelen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua kommentoida kenenkään yksittäisen ihmisen elämää. Mutta noin yleisesti on pakko kysyä. Jos lukisitte uutisen Marysta Ugandasta, asuinpaikka slummi, ikä 20 vuotta, 3. lapsi tulossa, niin hihkuisitteko vauvauutiselle, että " voi kun ihanaa!"? 

Ettekö? Mikä se ero olisi? 

Se ihanaa, on vaan vitsi. Tykkään kun lestadiolaisnaisia alistetaan.

Nyt tiedän kenet kuvittelen nyrkkeilysäkkiin

T. lestadiolaisnainen