Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tässä vl:ssa harmittaa. Halutaan antaa kuva että niin lämpimiä ihmisiä tässä ollaan, perhearvot ym. Sitten kun vähän pintaa raaputtaa niin käy ilmi, että eivät välitä mistään muusta mitään kuin oman lahkonsa ihmisistä ja heistäkin vain niistä, jotka käyttäytyy juuri oikein. Miksi ihmeessä tätä teatteria pitää aina yrittää uudelleen ja uudelleen?

Tirsk! Millä tavalla sinä välität muista ihmisistä enemmän kuin kyseinen vl-pariskunta tai vl-porukka yleisemmin? Miten se välittäminen näkyy?

Aika monellakin tavalla. Esimerkiksi kampanjoin naisten oikeuksien puolesta, mikä takuulla tuo maailmaan enemmän hyvää kuin naisten alistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuisiko tälläinen keskustelu muslimeista, joita on maassamme jo aimoannos. Pelkään että tukittaisiin suut jo parista lauseesta. 😬 Ovatko maamme lestadiolaiset siis vapaata riistaa😬

Millainen keskustelu? Tässä on ihan asiallisia kysymyksiä esitetty. Se että te koette sen loukkaavaksi että kysymyksiin ei ole mitään järkeviä vastauksia ei tee niistä loukkaavia.

No onhan tämä nyt törkeää, nuori naiivi pariskunta marssitetaan Ylen studioon vastasyntyneen vauvan kanssa ja täällä rääpiminen vaan jatkuu.  Edesmennyt tätini oli koko ikänsä lestadiolainen,  kunnioitimme häntä ja hän kunnioitti meidän perhettä,  vaikka emme samaa uskontoa tunnustaneetkaan.

Eihän tässä ole tuota pariskuntaa kuin sivuttu. Pääasiassa puhuttu ihan yleisellä tasolla vl-uskonnosta.

Röyhkeästi kaivellaan näiden nurten elämä koulutuksesta lähtien, vihjaillaan  myös että elävät yhteiskunnan varoilla. Tässä maassa on nytkin 190 000  luukulta elantonsa saavaa yksilöä. Jättäkää heti nämä nuoret rauhaan, ajatelkaa jos kyseessä olisi oma lapsenne tai sukulaisenne, sisarenne tai veljenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tämä sanonta osuu. Nyt osuu.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

On kysytty vaikeita. Kyllä. Siinä mielessä symppaan palstalla olevia vltyyppejä, että eihän näihin järjettömyyksiin - oikea usko on osunut Pohjois- Pohjanmaalle jne - osaa kukaan muukaan vastata. Tietenkään.

Tämä on nyt täysin itseköstä ja toisaalta onnittelen itseäni siitä, koska yleensä palvelen muita liiallisuuteenkin asti.

Kun "sain parannuksen", aikuisena, joten nähnyt myös sen normaalin elämän ja elänyt sitä aikuisena, sain sisälleni jotain sellaisia tunteita ja olotilan, jota en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Kuvittelin, että voisin harjoittaa uskoani miten ja missä vaan, mutta omalla kohdallani osoittautui, että se olitila on sidoksissa vl-uskoon. Joten siitä olotilasta ja uskosta pidän kiinni.

Minulla ei ole kapasiteettia sellaiseen, että psyykeeni kestäisi miettiä koko maailman kokemaa tuskaa ja asioita, maallisia tai hengellisiä. Toivon jokaisen löytävän itselleen sopivan tavan elää ja olla sopusoinnussa itsensä kanssa.

Jos joku ilmaisee halunsa löytää sama tasapaino, turva ja onni, mikä minulla on, olen valmis auttamaan ventovierastakin, vaikka keskellä yötä.

Minä siis en vietä elämääni miettien, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Usko on jokaisen oma henkilökohtainen valinta, mikä tahansa usko.

Aika raskasta sitä olisikin miettiä jos uskoo noin että kaikki muut menee kadotukseen. Ylipäätään vaikuttaa että miettiminen ei ole mitenkään kova sana siinä porukassa. Sen verran paljon noita ristiriitoja.

Eikö sinua häiritse, että kaikkien kristillisten kirkkokuntien ydinoppia on se, että muut kuin kristityt joutuvat ikuiseen kadotukseen?

Ihan viime vuosikymmeniin saakka kadotukseen on joutunut virallisten oppien mukaan myös muiden kirkkokuntien edustajat. Katoliset ovat uskoneet, että protestantit joutuvat helvettiin ja päinvastoin.

Muista uskonnoista ja uskonnottomista näin ajatellaan kristinuskossa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tässä vl:ssa harmittaa. Halutaan antaa kuva että niin lämpimiä ihmisiä tässä ollaan, perhearvot ym. Sitten kun vähän pintaa raaputtaa niin käy ilmi, että eivät välitä mistään muusta mitään kuin oman lahkonsa ihmisistä ja heistäkin vain niistä, jotka käyttäytyy juuri oikein. Miksi ihmeessä tätä teatteria pitää aina yrittää uudelleen ja uudelleen?

Tirsk! Millä tavalla sinä välität muista ihmisistä enemmän kuin kyseinen vl-pariskunta tai vl-porukka yleisemmin? Miten se välittäminen näkyy?

Aika monellakin tavalla. Esimerkiksi kampanjoin naisten oikeuksien puolesta, mikä takuulla tuo maailmaan enemmän hyvää kuin naisten alistaminen.

Kuinka moni valtaväestön edustaja kampanjoi naisten oikeuksien puolesta? Vähemmistö.

Jos naisten oikeuksien puolesta kampanjoinniksi taas riittää lahjoitus joskus kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen eteen, siinä valtaväestön ei kyllä kunnostaudu yhtään vl-väkeä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).

Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.

Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.

Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.

Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.

Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.

Se juna meni jo. En ole tahallisesti jättäytynyt sinkuksi vältelläkseni lapsia ja kuvittelen, että aidosti halusin niitä, koska surin lapsettomaksi jäämistä muutaman vuoden. Toisaalta olin ihan onnellinen uraa tehdessäni enkä koe elämäni valuneen ohi ja myös vastuu suurperheestä tuntuu pelottavalta.

En usko, että tuo toinenkaan sinkku olisi oikeasti jättänyt menemättä naimisiin elämänsä rakkauden kanssa äärimmäisenä ehkäisymuotona vaan mies ei tuntunut täysin oikealta. Tuollainen ehkäisyhän olisi yhtä väärin kuin se ehkäisy, mitä hän ei halua käyttää.

Saa sitä tuntea huojennusta siitä, että on "päässyt helpolla", mutta ei se ainakaan itselläni ole koko totuus, kuten ei perheelliselläkään elämä ole sataprosenttista tuskaa tai auvoa vaan plussien ja miinusten sekamelska.

Olen vl ja ajattelen, että on myös ihan ok olla menemättä naimisiin tai seurustella pidempään, jos ei koe olevansa vielä valmis perheeseen. Ei se voi mennä niinkään, että jos olet rakastunut ja periaatteessa voisit mennä naimisiin, sinun olisi "pakko" mennä, jos elämäntilanteesi tai ihan sisäinen kokemuksesi olisi sellainen, että et ole siihen vielä valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tämä sanonta osuu. Nyt osuu.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

On kysytty vaikeita. Kyllä. Siinä mielessä symppaan palstalla olevia vltyyppejä, että eihän näihin järjettömyyksiin - oikea usko on osunut Pohjois- Pohjanmaalle jne - osaa kukaan muukaan vastata. Tietenkään.

Tämä on nyt täysin itseköstä ja toisaalta onnittelen itseäni siitä, koska yleensä palvelen muita liiallisuuteenkin asti.

Kun "sain parannuksen", aikuisena, joten nähnyt myös sen normaalin elämän ja elänyt sitä aikuisena, sain sisälleni jotain sellaisia tunteita ja olotilan, jota en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Kuvittelin, että voisin harjoittaa uskoani miten ja missä vaan, mutta omalla kohdallani osoittautui, että se olitila on sidoksissa vl-uskoon. Joten siitä olotilasta ja uskosta pidän kiinni.

Minulla ei ole kapasiteettia sellaiseen, että psyykeeni kestäisi miettiä koko maailman kokemaa tuskaa ja asioita, maallisia tai hengellisiä. Toivon jokaisen löytävän itselleen sopivan tavan elää ja olla sopusoinnussa itsensä kanssa.

Jos joku ilmaisee halunsa löytää sama tasapaino, turva ja onni, mikä minulla on, olen valmis auttamaan ventovierastakin, vaikka keskellä yötä.

Minä siis en vietä elämääni miettien, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Usko on jokaisen oma henkilökohtainen valinta, mikä tahansa usko.

Aika raskasta sitä olisikin miettiä jos uskoo noin että kaikki muut menee kadotukseen. Ylipäätään vaikuttaa että miettiminen ei ole mitenkään kova sana siinä porukassa. Sen verran paljon noita ristiriitoja.

Eikö sinua häiritse, että kaikkien kristillisten kirkkokuntien ydinoppia on se, että muut kuin kristityt joutuvat ikuiseen kadotukseen?

Ihan viime vuosikymmeniin saakka kadotukseen on joutunut virallisten oppien mukaan myös muiden kirkkokuntien edustajat. Katoliset ovat uskoneet, että protestantit joutuvat helvettiin ja päinvastoin.

Muista uskonnoista ja uskonnottomista näin ajatellaan kristinuskossa edelleen.

Lähinnä vl:ssä arveluttaa tuo että teitä on niin vähän ja lisäksi teihin ei ihan niin vaan liitytä. Muissa kristityissä uskonnoissa ovet on avoinna. Saa edes yrittää sinne taivaan porteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.

No se oli vinkki, ei moite. Kannattaisi tehdä joku Irlannin matka. Kuinka tarkkaan siis pitää uskoa samoin? Eikö nyt riitä että on yhteinen usko ja sama tapa toteuttaa uskoa? Lapset otetaan vastaan jne. Pitääkö tunnustaa joku Lars Leevi? Uskotteko te siis oikeasti että esim. kaikki maailman katolilaiset, joiden usko eroaa teidän uskosta lähinnä nyansseilla, ei pääse taivaaseen?

Ei katolilainen ja vl ole sama usko.

Te siis ihan oikeasti uskotte että kaikki maailman miljardit ihmiset joutuu kadotukseen ja vain ne mitä 400 000? oikein uskovaa lestadiolaista pääsee iänkaikkiseen taivaaseen? Mikä paskapää Jumala tekisi tuollaista? Mitä mahdollisuuksia jollakin paragualaisella pikkutytöllä vaikka olisi kuulla teidän Lars Leevistä? Jumala siis ensin itse synnyttelee lapsia pitkin poikin maailmaa muualle kuin Pohjois-Pohjanmaalle ja sitten laittaa ne kadotukseen kun ne ei kuule Lars Leevistä koko ikänään? Kiero Jumala.

Saisiko tähän jotain pohdintaa? Mikä tyyppi tuo Lars Leevi oikeastaan nyt sitten oli, kun hänellä on ollut taivaan portin avaimet. Merkillistä että niin merkittävä henkilö on sattunut syntymään tänne pohjolaan. Hänhän on melkein kuin toinen Jeesus, kun vain hänen kauttaan voi päästä taivaaseen.

Ei hän ole rinnastanut itseään Jeesukseen. Alunperin hän on halunnut tuoda raittiutta Lapin perukoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.

No se oli vinkki, ei moite. Kannattaisi tehdä joku Irlannin matka. Kuinka tarkkaan siis pitää uskoa samoin? Eikö nyt riitä että on yhteinen usko ja sama tapa toteuttaa uskoa? Lapset otetaan vastaan jne. Pitääkö tunnustaa joku Lars Leevi? Uskotteko te siis oikeasti että esim. kaikki maailman katolilaiset, joiden usko eroaa teidän uskosta lähinnä nyansseilla, ei pääse taivaaseen?

Ei katolilainen ja vl ole sama usko.

Te siis ihan oikeasti uskotte että kaikki maailman miljardit ihmiset joutuu kadotukseen ja vain ne mitä 400 000? oikein uskovaa lestadiolaista pääsee iänkaikkiseen taivaaseen? Mikä paskapää Jumala tekisi tuollaista? Mitä mahdollisuuksia jollakin paragualaisella pikkutytöllä vaikka olisi kuulla teidän Lars Leevistä? Jumala siis ensin itse synnyttelee lapsia pitkin poikin maailmaa muualle kuin Pohjois-Pohjanmaalle ja sitten laittaa ne kadotukseen kun ne ei kuule Lars Leevistä koko ikänään? Kiero Jumala.

Saisiko tähän jotain pohdintaa? Mikä tyyppi tuo Lars Leevi oikeastaan nyt sitten oli, kun hänellä on ollut taivaan portin avaimet. Merkillistä että niin merkittävä henkilö on sattunut syntymään tänne pohjolaan. Hänhän on melkein kuin toinen Jeesus, kun vain hänen kauttaan voi päästä taivaaseen.

Ei hän ole rinnastanut itseään Jeesukseen. Alunperin hän on halunnut tuoda raittiutta Lapin perukoille.

Ok, no kuka nämä kaikki säännöt on keksinyt, joiden noudattamista vaaditaan että pääsee iänkaikkiseen elämään? Miten se on varmistettu että kyseinen henkilö ei ole keksinyt niitä omasta päästään? Nämä säännöt nyt kuitenkin on ne joilla jaetaan ihmiset iänkaikkiseen elämään tai kadotukseen, että ovat sillä tavalla aika merkittäviä sääntöjä ja olisi varmaan hyvä tietää alkuperä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tämä sanonta osuu. Nyt osuu.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

On kysytty vaikeita. Kyllä. Siinä mielessä symppaan palstalla olevia vltyyppejä, että eihän näihin järjettömyyksiin - oikea usko on osunut Pohjois- Pohjanmaalle jne - osaa kukaan muukaan vastata. Tietenkään.

Tämä on nyt täysin itseköstä ja toisaalta onnittelen itseäni siitä, koska yleensä palvelen muita liiallisuuteenkin asti.

Kun "sain parannuksen", aikuisena, joten nähnyt myös sen normaalin elämän ja elänyt sitä aikuisena, sain sisälleni jotain sellaisia tunteita ja olotilan, jota en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Kuvittelin, että voisin harjoittaa uskoani miten ja missä vaan, mutta omalla kohdallani osoittautui, että se olitila on sidoksissa vl-uskoon. Joten siitä olotilasta ja uskosta pidän kiinni.

Minulla ei ole kapasiteettia sellaiseen, että psyykeeni kestäisi miettiä koko maailman kokemaa tuskaa ja asioita, maallisia tai hengellisiä. Toivon jokaisen löytävän itselleen sopivan tavan elää ja olla sopusoinnussa itsensä kanssa.

Jos joku ilmaisee halunsa löytää sama tasapaino, turva ja onni, mikä minulla on, olen valmis auttamaan ventovierastakin, vaikka keskellä yötä.

Minä siis en vietä elämääni miettien, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Usko on jokaisen oma henkilökohtainen valinta, mikä tahansa usko.

Aika raskasta sitä olisikin miettiä jos uskoo noin että kaikki muut menee kadotukseen. Ylipäätään vaikuttaa että miettiminen ei ole mitenkään kova sana siinä porukassa. Sen verran paljon noita ristiriitoja.

Eikö sinua häiritse, että kaikkien kristillisten kirkkokuntien ydinoppia on se, että muut kuin kristityt joutuvat ikuiseen kadotukseen?

Ihan viime vuosikymmeniin saakka kadotukseen on joutunut virallisten oppien mukaan myös muiden kirkkokuntien edustajat. Katoliset ovat uskoneet, että protestantit joutuvat helvettiin ja päinvastoin.

Muista uskonnoista ja uskonnottomista näin ajatellaan kristinuskossa edelleen.

Lähinnä vl:ssä arveluttaa tuo että teitä on niin vähän ja lisäksi teihin ei ihan niin vaan liitytä. Muissa kristityissä uskonnoissa ovet on avoinna. Saa edes yrittää sinne taivaan porteille.

Suurin osa maailman ihmisistä ei ole kristittyjä. Merkityksetön joukko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tämä sanonta osuu. Nyt osuu.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

On kysytty vaikeita. Kyllä. Siinä mielessä symppaan palstalla olevia vltyyppejä, että eihän näihin järjettömyyksiin - oikea usko on osunut Pohjois- Pohjanmaalle jne - osaa kukaan muukaan vastata. Tietenkään.

Tämä on nyt täysin itseköstä ja toisaalta onnittelen itseäni siitä, koska yleensä palvelen muita liiallisuuteenkin asti.

Kun "sain parannuksen", aikuisena, joten nähnyt myös sen normaalin elämän ja elänyt sitä aikuisena, sain sisälleni jotain sellaisia tunteita ja olotilan, jota en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Kuvittelin, että voisin harjoittaa uskoani miten ja missä vaan, mutta omalla kohdallani osoittautui, että se olitila on sidoksissa vl-uskoon. Joten siitä olotilasta ja uskosta pidän kiinni.

Minulla ei ole kapasiteettia sellaiseen, että psyykeeni kestäisi miettiä koko maailman kokemaa tuskaa ja asioita, maallisia tai hengellisiä. Toivon jokaisen löytävän itselleen sopivan tavan elää ja olla sopusoinnussa itsensä kanssa.

Jos joku ilmaisee halunsa löytää sama tasapaino, turva ja onni, mikä minulla on, olen valmis auttamaan ventovierastakin, vaikka keskellä yötä.

Minä siis en vietä elämääni miettien, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Usko on jokaisen oma henkilökohtainen valinta, mikä tahansa usko.

Aika raskasta sitä olisikin miettiä jos uskoo noin että kaikki muut menee kadotukseen. Ylipäätään vaikuttaa että miettiminen ei ole mitenkään kova sana siinä porukassa. Sen verran paljon noita ristiriitoja.

Eikö sinua häiritse, että kaikkien kristillisten kirkkokuntien ydinoppia on se, että muut kuin kristityt joutuvat ikuiseen kadotukseen?

Ihan viime vuosikymmeniin saakka kadotukseen on joutunut virallisten oppien mukaan myös muiden kirkkokuntien edustajat. Katoliset ovat uskoneet, että protestantit joutuvat helvettiin ja päinvastoin.

Muista uskonnoista ja uskonnottomista näin ajatellaan kristinuskossa edelleen.

Lähinnä vl:ssä arveluttaa tuo että teitä on niin vähän ja lisäksi teihin ei ihan niin vaan liitytä. Muissa kristityissä uskonnoissa ovet on avoinna. Saa edes yrittää sinne taivaan porteille.

Mikä nyt on tämä juttu, että ei ihan niin vaan liitytä? No joo, sinänsä ei, kun se vaatii keskustelun Jumalan kanssa eikä liitytä sillä, että sanot etten enää tanssi ja käytä ehkäisyä. Mutta ihan kaikki, vaikka koko maapallon väki saa liittyä. Mikäs sen mukavampaa olisi.

Itsekin olen "liittynyt" ja tiedän monta muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).

Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.

Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.

Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.

Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.

Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.

Se juna meni jo. En ole tahallisesti jättäytynyt sinkuksi vältelläkseni lapsia ja kuvittelen, että aidosti halusin niitä, koska surin lapsettomaksi jäämistä muutaman vuoden. Toisaalta olin ihan onnellinen uraa tehdessäni enkä koe elämäni valuneen ohi ja myös vastuu suurperheestä tuntuu pelottavalta.

En usko, että tuo toinenkaan sinkku olisi oikeasti jättänyt menemättä naimisiin elämänsä rakkauden kanssa äärimmäisenä ehkäisymuotona vaan mies ei tuntunut täysin oikealta. Tuollainen ehkäisyhän olisi yhtä väärin kuin se ehkäisy, mitä hän ei halua käyttää.

Saa sitä tuntea huojennusta siitä, että on "päässyt helpolla", mutta ei se ainakaan itselläni ole koko totuus, kuten ei perheelliselläkään elämä ole sataprosenttista tuskaa tai auvoa vaan plussien ja miinusten sekamelska.

Olen vl ja ajattelen, että on myös ihan ok olla menemättä naimisiin tai seurustella pidempään, jos ei koe olevansa vielä valmis perheeseen. Ei se voi mennä niinkään, että jos olet rakastunut ja periaatteessa voisit mennä naimisiin, sinun olisi "pakko" mennä, jos elämäntilanteesi tai ihan sisäinen kokemuksesi olisi sellainen, että et ole siihen vielä valmis.

Tässä on se ongelma, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Kovin pitkää seurusteluaikaa ei katsota hyvällä, koska se johtaa kiusauksiin.

Edes suudella ei saisi ennen avioliittoa. Käytännössä pitkiä, esimerkiksi 10 vuoden seurusteluaikoja ennen avioliittoa ei ole.

Ne, jotka menevät naimisiin ovat yleensä nuoria, harvemmin yli 25-vuotiaita.

70 luku oli minun helvettini kirjoitti:

Koululainen Oulusta kirjoitti:

.

.

Minullakin sama kokemus lestaadiolais- perheen Esa niminen poika kiusasi minua koko ala-asteen,

hänen veljensä Timo oli mukavampi, muttei puuttunut kiusaamiseen.

Esa sai ripotella minua ( tyttöstä ) pitkin lattioita.

Opettaja oli vätys, lisäksi oli kauheat kaksostytöt , joiden nimeä en muista.

Äitini tuli sitten eräänä päivänä lukemaan lakia porukalle, kun tulin kesken koulupäivän itkien kotiin.

Kirjani ja vaatteeni oli riekaleina.

Onneksi ylä-asteella oli enemmän meitä syntisiä, koulurauha tuli sitä myöten.

Näin myöhemmin ajateltuna, jos tänään olisi luokassa tuo meininki, mitähän tapahtuisi.

Muistot palasi tämän ketjun myötä ja tuo kommenttini oli vain pohjaa sille, että tv ohjelman nuoret ajattelivat heidän olevan ne kiusatut.

Kyllä omat kokemukseni on päinvastoin. Aikuisiällä syrjintä on paremmin piilossa työpaikalla.

Oulun seudulla oli Madekoski, Muhos , Oulunsalo, Kempele , Juurussuo ainakin oli täynnä lestadiolaisia .

Ja pyysivät kukaan anteeksi ?

Vierailija kirjoitti:

Oon ite 30v ex-vl, lähtenyt liikkeestä 10v sitten, ja vertailin kokemuksia vastikään liikkeestä lähteneen parikymppisen kanssa. Hänen mukaansa nykyään ehkäisyä käytetään, mutta siitä ei julkisesti puhuta. Ehkä pitää odottaa että hänen ikäisensä ovat valtaosana puhujissa ja muissa vaikuttajissa, että asian voi julkisestikin hyväksyä.

Tietysti, onhan se selvää kaikille ajattelemaan kykeneville. Ei lestadiolaisten saama lapsimäärä muuten voisi noin dramaattisesti yhtäkkiä vähentyä.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuisiko tälläinen keskustelu muslimeista, joita on maassamme jo aimoannos. Pelkään että tukittaisiin suut jo parista lauseesta. 😬 Ovatko maamme lestadiolaiset siis vapaata riistaa😬

Jos mietin itseäni niin kyllä minä näen sekä lestadiolaisuudessa, että yleensäkin islamissa molemmissa epäkohtia. Katson kaikkea ns uskonnon kautta ja mietin miten sitä käsitellään molemmissa tapauksissa. Islamissa naisen asema heikko ja miehet johtajina kaikessa. Iran näyttää jo maana hyvin sen kaiken mitä siihen liittyy. Näin en todellakaan näe, että monikaan "pitää" islamista ja sen tuomista jutuista. Se on toki eri saako julkisuudessa puhua tästä kaikesta, mutta jos tuon parin sijasta tehtäisiin dokumentti esim islaminuskoisesta parista oli sitten vaikka toinen heistä suomalainen tai ei niin kyllä siitäkin moni kirjottaisi ja ei olisi myönteistä juttua.

Eksyn jo aiheestakin, mutta itse mietin oikeastaan minkä vaan uskonnollisen ryhmän kohdalla sitä miten tulkitsevat uskonnonoppeja. Tälläiset ryhmät missä kovin tiukasti tulkitaan uskontoa voivat aiheuttaa ongelmia niillä joiden on muutenkin vaikeaa olla osa sitä ryhmää. Tarkoitan esim vähemmistöjä. En itsekään hyväksy yhtään sitä kuinka uskonnon varjolla tehdään väkivaltaa muille. Eräs vähemmistöön (ei lestadiolaisuus) kuulunut nuori tuttuni teki itsemurhan ollessaan vasta 18. Sitä edelsi yritys päästä irti siitä kaikesta. Perhe ei hyväksynyt häntä ja joutui jättämään sen kaiken taakseen. Muutti erään ystävänsä luokse, kun ei ollut muutakaan paikkaa. Hänellä oli kumppani myös joka yritti tukea häntä. Kaikki meni aluksi paremmin tai niin ainakin luultiin. Kuitenkin yllättäen ja ilman mitään varoitusta päätyi siihen ratkaisuun. Moni miettiikin kuinka söi aamupalaa hänen kansaan, eikä tiennyt miten se on viimeinen kerta. Minusta yksikin tälläinen nuori joka joutuu ns uskonnon takia kokemaan sen kaiken ja se "oikeuttaa" hylkäämään ja kohtelemaan ikävästi on aina hirveän surullinen tapaus. Toki tähän liittyy muutakin ja monet selviävät uskonnollisen yhteisön hylkäämisestä ja erosta siitä. Tietysti kaikki eivät edes hylkää. Tämä antaa kuitenkin aihetta miettimiseen millainen uskonnollinen yhteisö on kasvupaikkana ja on vähemmistöön kuuluva tai muuten ei koe niitä oppeja omikseen. Tätä kaikkea mietin, vaikka olisi mikä uskonnollinen ryhmä kyseessä. En silti tarkoita, että kannattaisin kaikkea "pride-hömpötystä" ja siihen liittyvää. Näin ikävästi mainittuna.

Jos vielä palaan asiaan niin myös nämä naisten oikeudet yms korostuvat myös jos mietin lestadiolaisuutta. Mietin miten äidit jaksavat ja onko ok saada lapsia nopealla tahdilla. Ehkäisykielto myös mietityttää. Tunsin aiemmin yhden mukavan naisen jolla yli 10 lasta. Oli ikäisekseen lähes menettänyt selkänsä ja ei voinut istua kauaa paikoillaan. Heillä oli vieläkin pieniä lapsia ja yksi vakavasti sairas josta huolta. Nainen oli käyttänyt yli 20 vuotta elämästään vain lapsille. Hän mukava ja iloinen kuitenkin. Silti koin jotenkin myös surua hänen vuokseen. Oli jäänyt ilman kunnon ammattia ja työkokemusta. Pääosin oli tyytyväinen, mutta jotain surua välillä näkyi. Voin sanoa, että arvostin häntä silti. Kukaan ei saisi silti väsyä ja saada liikaa lapsia ja ehkäistä pitäisi. Sitä mieltä olen. Tässäkin dokumentissa näkyy se kuinka uskontoa tulkitaan minusta liian vakavasti ja jäykästi. Pitäisi ottaa ne hyvät jutut mukaan ja jättää ne ikävät kuten tanssikielto jopa lapsille tai se ettei ehkäistä lainkaan. Samoin uskonnon varjolla ei saisi koskaan tehdä pahaa muille. Pitkästi, mutta ehkä joku lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tässä vl:ssa harmittaa. Halutaan antaa kuva että niin lämpimiä ihmisiä tässä ollaan, perhearvot ym. Sitten kun vähän pintaa raaputtaa niin käy ilmi, että eivät välitä mistään muusta mitään kuin oman lahkonsa ihmisistä ja heistäkin vain niistä, jotka käyttäytyy juuri oikein. Miksi ihmeessä tätä teatteria pitää aina yrittää uudelleen ja uudelleen?

Tirsk! Millä tavalla sinä välität muista ihmisistä enemmän kuin kyseinen vl-pariskunta tai vl-porukka yleisemmin? Miten se välittäminen näkyy?

Aika monellakin tavalla. Esimerkiksi kampanjoin naisten oikeuksien puolesta, mikä takuulla tuo maailmaan enemmän hyvää kuin naisten alistaminen.

Kuinka moni valtaväestön edustaja kampanjoi naisten oikeuksien puolesta? Vähemmistö.

Jos naisten oikeuksien puolesta kampanjoinniksi taas riittää lahjoitus joskus kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen eteen, siinä valtaväestön ei kyllä kunnostaudu yhtään vl-väkeä enemmän.

Asioita ei myöskään tarvitse välttämättä olla kampanjoimassa+lahjoittamassa rahaa, vaan esim. omalla esimerkillä, omat lapset kasvatetaan tavalla, jossa tulee selväksi, että kunnioitetaan naistenkin itsemääräämisoikeutta ja äänestämällä puoleita, joiden perusasioita ovat naisten oikeudet ja tasavertaisuus.

Sillä, että VL ahdistaa vaikka oman lapsensa nurkkaan käyttäen hengellistä väkivaltaa, koska lapsi ei haluakaan noudattaa vanhempiensa elämäntapaa on todella konkreettinen esimerkki siitä ettei haluta naiselle tai ihmisille ylipäänsä täyttä itsemääräämisoikeutta ja edistää naisten oikeuksia.

Johonkin uskonlahkoon voisi liittyä, mutta tämä  maallinen elämä jäisi elämättä, syntilista on loputon.

Ev.lut uskonto, ilman lahkon rajoituksia, antaa vapauden elää ns. normaalia elämää, jos niin tahtoo.

Mielestäni uskonlahkoilla on yksi hyvä asia, kuulua johonkin ryhmään, muuta hyvää en näe. Tietenkin on

ne, jotka ovat suistuneet esim. rikolliselle tai tuhoisille teille, saavat uskon avulla oikaistua elämänsä.

Olen vl-perheestä ja kokemukset siitä uskonnosta on karut. En todellakaan näe lestadiolaisia kiusattuna ryhmänä, vaan juuri toistepäin. Sieltä suunnalta tuomitaan ulkopuoliset ja pidetään omaa katsomusta ainoana oikeana.

Uskon että ilman ehkäisykieltoa tuo liike olisi kuollut kasaan jo aikoja sitten. Näen myös yhteyden perhekokojen pienenemisen ja avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisoinnin välillä.

Minusta kasvoi ns. lasinen lapsi, näkymätön, suuressa perheessä. Olin olemassa sisaruksia ja vanhempia varten ja omat tunteet ja tarpeet oli tukahdutettava täysin. Vielä nyt nelikymppisenäkin parantelen niitä haavoja.

Liikkeen sisällä on tavallista kuitata anteeksi annolla asioita, joista saisi oikeasti tuomion.

Moni vl perhe olisi kyllä lastensuojelun tarpeessa, mutta osittain kykenemätön näkemään tilannettaan, koska myös heidän kodeissaan on toimittu samoin.

Näiden asioiden julkituominen on kai lestadiolaisten mielestä sitä kiusaamista. Vaientamalla ja hulluksi leimaamisella siinä lahkossa on pelattu aina.

Surettaa aivopesun uhriksi edelleen joutuvat lapset. Vanhemmilla on vapaus valita, vaikka lähteminen hankalaa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tässä vl:ssa harmittaa. Halutaan antaa kuva että niin lämpimiä ihmisiä tässä ollaan, perhearvot ym. Sitten kun vähän pintaa raaputtaa niin käy ilmi, että eivät välitä mistään muusta mitään kuin oman lahkonsa ihmisistä ja heistäkin vain niistä, jotka käyttäytyy juuri oikein. Miksi ihmeessä tätä teatteria pitää aina yrittää uudelleen ja uudelleen?

Tirsk! Millä tavalla sinä välität muista ihmisistä enemmän kuin kyseinen vl-pariskunta tai vl-porukka yleisemmin? Miten se välittäminen näkyy?

Aika monellakin tavalla. Esimerkiksi kampanjoin naisten oikeuksien puolesta, mikä takuulla tuo maailmaan enemmän hyvää kuin naisten alistaminen.

Kuinka moni valtaväestön edustaja kampanjoi naisten oikeuksien puolesta? Vähemmistö.

Jos naisten oikeuksien puolesta kampanjoinniksi taas riittää lahjoitus joskus kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen eteen, siinä valtaväestön ei kyllä kunnostaudu yhtään vl-väkeä enemmän.

Asioita ei myöskään tarvitse välttämättä olla kampanjoimassa+lahjoittamassa rahaa, vaan esim. omalla esimerkillä, omat lapset kasvatetaan tavalla, jossa tulee selväksi, että kunnioitetaan naistenkin itsemääräämisoikeutta ja äänestämällä puoleita, joiden perusasioita ovat naisten oikeudet ja tasavertaisuus.

Sillä, että VL ahdistaa vaikka oman lapsensa nurkkaan käyttäen hengellistä väkivaltaa, koska lapsi ei haluakaan noudattaa vanhempiensa elämäntapaa on todella konkreettinen esimerkki siitä ettei haluta naiselle tai ihmisille ylipäänsä täyttä itsemääräämisoikeutta ja edistää naisten oikeuksia.

Olen vl-nainen ja minulla on ihan konkreettinen haave perustaa joskus yhtiö tai yhdistys tms oikeudellinen yksikkö, jossa olisi ammattilaiset kokoamassa aineiston ja kouluissa ja oppilaitoksissa kierrettäisiin pitämässä luentoja ja jakamassa tietopaketteja terveistä ihmissuhteista, siitä mikä kotona on tervettä ja mikä ei, mitkä vaatimukset itseä kohtaan ovat toksisia ja millaista taas on rakentava toiminta, muten tunnistaa persoonallisuushäiriöitä ja miten ne vaikuttavat läheisiin ja sairaaseen itseensä ja mistä saa tukea ja apua ja mitä voi tehdä. Eikä tuo sisällä mitään uskonnollista arvolatausta.

Tuli vielä mieleen, että itseä oikeastaan myös vähän jopa pelottaa se kuinka monessa maassa uskonto ja politiikka yhdistetään. Tämä näkyy Usan osavaltiossa, missä päätetään naistenkin elämästä vaan uskonnon varjolla ja se näkyy myös koko Puolassa sekä melkein koko Etelä-Amerikassa. Vaikuttaa tosin myös muidenkin elämään kuin vaan naisten ja myös vähemmistöt saavat kokea sen kaiken. Lähi-idässä ja muissa "Islam-maissa" se sitten korostuu äärimmilleen. Miten paljonkaan uskontojen takia on sodittu ja tehty pahaa. Näin kaikenlaisten uskonnollisten yhteisöjen ja yleensäkin eri uskontojen kautta mietin, että ne pitäisi pitää erossa politiikasta. Ihminen "unohtaa" päätäntävaltansa muuten ja ns ulkoistaa kaikki uskonnolle ja Raamatulle. Se on pelottavaa.

Miksi rauhanyhdistyksellä ei ole naisten tilaisuuksia?  On äidit tai sisaret, mutta naisen arvo omana itsenään ikäänkuin häivytetään.  Mistä se kertoo?