Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Siis tuon väitöstutkimuksen mukaan 8  % lestadiolaisista luki Raamattua viikoittain. 8 % !!!

Ollaanko? Voiko olla punaiset kynnet? En usko. 

Vierailija kirjoitti:

Siis tuon väitöstutkimuksen mukaan 8  % lestadiolaisista luki Raamattua viikoittain. 8 % !!!

Lukevat Raamattua jopa keskimääräistä suomalaista vähemmän, vaikka suomalaisissa ateistejakin on paljon.

"Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Hanna Salomäen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan ylivoimaisesti vähiten Raamattua lukivat vanhoillislestadiolaisten Suviseuroille osallistuneet. Heistä vain kaksi prosenttia eli vähemmän kuin suomalaiset keskimäärin luki Raamattua päivittäin, ja kahdeksan prosenttia viikoittain.

Salomäen mukaan liikkeeseen kuuluvien vähäistä raamatunkäyttöä selittää liikkeen raamattukäsitys. Omaa raamatunlukemista tärkeämpää on seuroissa kuultava raamatunselittäminen. Uskon ei nähdä syntyvän itsenäisesti Raamattua lukiessa, vaan seurakunnan kokoontumisia pidetään tärkeässä asemassa.

Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä omaa raamatunlukemista on pidetty aiemmin jopa haitallisena, koska yksin Raamattua lukeva saattaisi tulkita sitä väärin. Nykyopetuksessa Raamatun lukemista kuitenkin jo korostetaan. Vuonna 2008 liikkeellä oli noin 5 800 niin sanottua raamattuluokkalaista. Kyseessä on 10-15-vuotiaille tarkoitettu Raamatun opetus."

Tuo on tavallaan merkki siitä, ettei luoteta uskon voimaan jos itsenäistä ajattelua pidetään vaarallisena. Totuushan kestää minkälaiset ajatuskiemurat tahansa, väittelyn ja myös kyseenalaistamisen.  Sokea luottamus _ihmisiin_ sen sijaan on vaarallista.

Kysyn vaan, että miksi Raamattua pitäisi lukea päivittäin ja miksi se ei riitä viikottaiseksi Raamatun tutkiskeluksi, että kuuntelee ne jakeet ääneen luettuna, sen sijaan, että lukisi ne silmillään?

Minä en välttämättä hoksaisi sanoa, että luen viikottain Raamattua, vaikka luen toki Päivämiehestä (ja Kirkko ja Kaupungista) niihin painettuja Raamatun jakeita. Mutta se lienee pitäisi sanoa Raamatun lukemiseksi, koska sisältö on tismalleen sama.

Sitä edellistä käännöstä pidettiin liikaa virheitä sisältävänä ja siksi käytettiin pelkkää Bibliaa pitkään. Uusin käännös kuitenkin todettiin hyväksi, joten sen käyttöön siirryttiin. Eli välistä jäi yksi käännös käyttämättä. Se toki on mukana Trio-Raamatussa kolmantena käännöksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan. Mutta miksi? Liekö aina syynä opetus? Kovin vaikeaa on varmaan itsensä irti riuhtaista perheestä ja ystäväpiiristä ja totutuista tavoista. Opetella uutta. 

Mikä kenelläkin on syynä pysyä omassa uskonnossa tai muussa ryhmässä. Lestadiolaiset eivät hylkää perheenjäseniään, uskoivat tai eivät. 

Jotkut hylkää, jotkut ei. Mutta on se monille liikkeestä lähteville (etenkin nuorille) raskas taakka kantaa kun tietää sisimmässään, että vanhemmat kuitenkin ottaa lähdön niin raskaasti ja rukoilee vain heidän paluutaan. Eli on raskasta joutua olemaan se joka aiheuttaa tällaisen surun vanhemmilleen. Tätä tuli sivusta hieman koettua edellisessä työssä.

Tämä on hyvin totta. Uskon, että en ole yhteisössä ainut, joka elää "jalka molemmissa maailmoissa" ja se, jos mikä, on raastavaa. Erottuani väkivaltaisesta liitosta (mies ei ollut vl) olen lipunut pois. En käy enää seuroissa kuin satunnaisesti ja minulla on jo pitkään ollut (salainen) miesystävä. Arjessa lasten kanssa uskonasiat ovat harvoin esillä ja teini-ikäiset lapseni katselevat ohjelmia (niin kuin itsekin teen), kuuntelevat minkälaista musiikkia haluavat ja saavat meikata, jos haluavat ym. Kyseenalaistan monia käytäntöjä ja näkemyksiä, joista täälläkin on keskustelua ollut. Kaikki tämä näkyy kuitenkin enimmäkseen kodin seinien sisällä. Jos uskonystävät ihmettelevätkin tyhjää paikkaani seurapenkissä, he ajattelenevat sen johtuvan siitä, että arkeni on raskasta ja vilkas katras hankala haalata yhden vanhemman voimin paikalle. Tervehdin yhä muita vl-ihmisiä omalla tervehdyksellämme. Joku saattaa nyt aiheesta ihmetellä, miksi ihmeessä en jo jätä yhteisöä. Tuntuu todella vaikealta aiheuttaa sellainen pohjaton suru läheisille (eivät he tietenkään meitä hylkää, mutta..). Vaikeammaksi lähtemisen tekee kuitenkin se kokemus, josta täälläkin palstalla olen pari kaunista kuvausta lukenut: se rauha, vapaus, turva, ja ilo jota aikanani itsekin sain kokea. Uskoni on aina ollut turva elämässä; miten tahansa käykin, olen turvassa. Se on myös tuonut erityistä, selittämätöntä sisäistä lohtua ja rauhaa silloin, kun elämässä on (esimerkiksi ex-miehen pyydyksessä) ollut hirveitä aikoja ja kokemuksia. Painin sen ajatuksen kanssa, että mitä, jos tämä joukko onkin se, joka on matkalla oikeaan suuntaan. Mihin minä olen menossa? Mistä saan enää koskaan saman sisäisen valon, jonka tämän lauman mukana sain? Voiko niin syvä rauha ja turva olla muualta kuin taivaasta peräisin? 

Tämä oma taaplaamiseni on opettanut ainakin sen, että koskaan ei voi tietää, mitä kenenkin elämä pitää sisällään. 

Kyllä jokaisen kannattaa lukea ihan itse ainakin UT ajatuksella ja kokonaisuutena läpi! Eikä vain murusia sieltä täältä lukea (kuunnella). 

Tiedättehän tämän vitsin? Ahdistunut avasi Raamatun ja ajatteli, että satunnainen jae toisi lohdun. Luki ensin; " Niin Sakkeus meni lähimmän puun luo ja hirtti itsensä." Uusi yritys ja uusi avaus: "Mene ja tee sinä samoin". 

Niin siinä voi käydä, kun lukee satunnaisesti tai luottaa toisen tulkintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen kannattaa lukea ihan itse ainakin UT ajatuksella ja kokonaisuutena läpi! Eikä vain murusia sieltä täältä lukea (kuunnella). 

Tiedättehän tämän vitsin? Ahdistunut avasi Raamatun ja ajatteli, että satunnainen jae toisi lohdun. Luki ensin; " Niin Sakkeus meni lähimmän puun luo ja hirtti itsensä." Uusi yritys ja uusi avaus: "Mene ja tee sinä samoin". 

Niin siinä voi käydä, kun lukee satunnaisesti tai luottaa toisen tulkintaan. 

Tuohan suorastaan naurattaa, vaikken tiedä voisiko nauraakaan, kun on niin osuva. 

 

Siis onko täällä joku sitä mieltä, että on ok luottaa toisiin ihmisiin aivan sokeasti? Kun alapeukuttaa. Ihmettelen vain. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn vaan, että miksi Raamattua pitäisi lukea päivittäin ja miksi se ei riitä viikottaiseksi Raamatun tutkiskeluksi, että kuuntelee ne jakeet ääneen luettuna, sen sijaan, että lukisi ne silmillään?

Kuuntelee ne pelkät jakeet? Ja sitten joku toinen "selittää" ne sinulle? Voi hyvää päivää. Eikö nyt ole mieli tuon uteliaampi?

Suurin osa tämän päivän suomalaisista ei todellakaan koskaan lue Raamattua vaan sitä yleisesti pidetään aikansa eläneenä satukirjana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan. Mutta miksi? Liekö aina syynä opetus? Kovin vaikeaa on varmaan itsensä irti riuhtaista perheestä ja ystäväpiiristä ja totutuista tavoista. Opetella uutta. 

Mikä kenelläkin on syynä pysyä omassa uskonnossa tai muussa ryhmässä. Lestadiolaiset eivät hylkää perheenjäseniään, uskoivat tai eivät. 

Jotkut hylkää, jotkut ei. Mutta on se monille liikkeestä lähteville (etenkin nuorille) raskas taakka kantaa kun tietää sisimmässään, että vanhemmat kuitenkin ottaa lähdön niin raskaasti ja rukoilee vain heidän paluutaan. Eli on raskasta joutua olemaan se joka aiheuttaa tällaisen surun vanhemmilleen. Tätä tuli sivusta hieman koettua edellisessä työssä.

 

Tämä on hyvin totta. Uskon, että en ole yht

Älä hylkää uskoasi. Kelpaat sellaisena kuin olet.

"Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä."

Toinen vl

Vierailija kirjoitti:

Apostolien teoista löytyy tällainen kohta:

Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää? Mies vastasi: Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo. Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. 



En pidä itseäni niin viisaana, että osaisin automaattisesti tulkita Raamatun hienoja kuvauksia tai elämänohjeita. Silloin on hyvä, että joku asiaan perehtynyt ja sitä paremmin ymmärtävä tulkitsee. Saman uskon koskevan useimpia täälläkin kommentoivia. Kirkot kumisevat nyt jo tyhjyyttään, miten kävisi, jos Raamattuun perustuvat tulkinnat lakkaisivat sielläkin kuulumasta?

Nimenomaan "joku asiaan perehtynyt ja sitä paremmin ymmärtävä"! Tarkoittaako tuo mielestäsi sitä "naapurin autonasentaja  Veikkoa", josta on keksitty pyytää puhuja? Ja toki arvostan autonasentajia! Mutta en teologeina sen enempää kuin vaikka hammaslääkäreinä. 

Ero perusluterilaiseen on tämä. Jos kysyy: 

Luetko Raamattua? Rivityyppi kiemurtelee ja nolostuu. No, eipä tuota tule juuri luettua, vaikka hyvähän se olisi...

Vlihminen. En tietenkään, miks pitäis? Mähän käyn seuroissa!

Vierailija kirjoitti:

Ero perusluterilaiseen on tämä. Jos kysyy: 

Luetko Raamattua? Rivityyppi kiemurtelee ja nolostuu. No, eipä tuota tule juuri luettua, vaikka hyvähän se olisi...

Vlihminen. En tietenkään, miks pitäis? Mähän käyn seuroissa!

En ole kyllä huomannut, että tavalliset kirkon jäsenet edes nolostelisivat, ettei Raamattua lueta. 

Virsi 580:

On edessäsi tuhkaa vain

maailman mahti voimakkain.

Kun viittaat, korkein alenee

ja alhaisinkin ylenee.

Vaan tehtäviisi valitset

useinkin pienet, alhaiset,

niin että heissä näkyisi

vain sinun suuri voimasi.

Näin muinoin kansa pienoinen

sai hoitaa tulta totuuden,

ja köyhä seutu Juudean

on synnyinpaikka Korkeimman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apostolien teoista löytyy tällainen kohta:

Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää? Mies vastasi: Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo. Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. 



En pidä itseäni niin viisaana, että osaisin automaattisesti tulkita Raamatun hienoja kuvauksia tai elämänohjeita. Silloin on hyvä, että joku asiaan perehtynyt ja sitä paremmin ymmärtävä tulkitsee. Saman uskon koskevan useimpia täälläkin kommentoivia. Kirkot kumisevat nyt jo tyhjyyttään, miten kävisi, jos Raamattuun perustuvat tulkinnat lakkaisivat sielläkin kuulumasta?

Nimenomaan "joku asiaan perehtynyt ja sitä paremmin ymmärtävä"! Tarkoittaako tuo mielestäsi sitä "naapurin autonasentaja  Veikkoa", josta

Ei kai se seuroissa käyminen estä sitä, että itsekin lukee Raamattua. Kyllä minusta on tosi  noloa, jos itseään uskovaiseksi (!)  kutsuu, eikä itse lue Raamattua. 

Mikään ulkonainen asia itsessään ei ole synti. Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Se on sisäinen tila.

Paavali kor. : Kaikki on minulle luvallista mutta en saa antaa minkään hallita itseäni"

Jeesus:  "Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.Te ulkokullatut. Oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.Kuulkaa ja ymmärtäkää.Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.



Ettekö käsitä, että kaikki, mikä menee suusta sisään, vatsaan ja ulostuu? Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."

Tulkitsen tämän niin, että mikään ulkoinen (korvakorut, meikki, musiikki, tv, elokuvat...) ei saastuta ihmistä. Ihmisen oma kovasydämisyys saa hänet tekemään syntiä eli rikkomaan Jumalaa ja lähimmäistä vastaan.