Kertokaa rohkaisevia tarinoita laihduttamisesta ja siitä kun mies löytyy
Eli operaatio kroppa kuntoon. Olen päässyt lihoamaan, olen jo normaalipainon ylärajoilla. Silloin kun olin alipainoinen tai normaalipainon alarajoilla ottajia oli. Nyt olen täysin näkymätön olio, jonkinlainen epänainen. Tavoitteena siis saada painoindeksiä alaspäin ja mielellään niin ettei lihasmassaa samalla sula ihan kohtuuttomasti. Säännöllinen liikunta ei ole mikään ongelma, liikun noin kuutena päivänä viikossa rasittavasti. Ongelmana on sokerihimo ja sokeriset herkut. Pitäisi jotenkin onnistua täydellisesti vierottautumaan sokerista, ilman että se johtaa syömishäiriöön tai ilman että pitää aloittaa karppaminen tms sekoilu. Onko täällä joku joka on onnistunut täydellisesti lopettamaan sokerin mussuttamisen?
Kommentit (29)
Jossain oli juuri että uuden tavan juurtumiseen menee noin 66 päivää. Eli 2 kk pitäisi olla totaalisessa sokerilakossa, sen jälkeen helpottaa.
Jos tekee koko ajan mieli makeaa, niin ruokavalio ei ole kunnossa.
Rasvaa ja proteiinia ja paljon kasviksia.
Jokin vitamiinin puute jos on koko ajan makeanhimo.
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee koko ajan mieli makeaa, niin ruokavalio ei ole kunnossa.
Rasvaa ja proteiinia ja paljon kasviksia.
Muu ruokavalio on kunnossa. Joka aterialla proteiininlähde, hyviä rasvoja, rehuja tulee helposti yli puoli kiloa päivässä. Sokerista on vaan tullut jostain syystä huono tapa, ja kaikki ajatukset pyörii sokerin ympärillä jos yrittää lopettaa.
10kg lähti kolmessa kuukaudessa kun jätin leivältä levitteen pois.
Makutee toimii ihan kohtuu hyvin. Esim valkoinen appelsiinitee tuoksuu tosi hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Jokin vitamiinin puute jos on koko ajan makeanhimo.
Minkä vitamiinin puute voisi olla? Syön aamulla C-vitamiinia, lounaan jälkeen D-vitamiini. Satunnaisesti rautalisä.
Musta taas oli kivempi kun olin vähän pullukampi, juuri siinä normipainon sisällä ylärajan tuntumassa. Kun joku kiinnostui, niin tiesin että se kiinnostuu musta ihmisenä, se tykkäs musta ja mun luonteesta. Alipainon rajoilla joo keräsi huomiota, mutta ne miehet oli täysiä kusipäitä eikä ne tajunneet luonnetta yhtään. Pari tuntui pitävän mua jonakin näyttelyesineenä, jolla lesoillaan kavereille ja kehutaan et "katos minkä mä sain" 🤢
Sit sitä myös oltiin aiheettoman mustasukkaisia, kun luultiin että mä lankean jokaisen pokailevan miehen petiin, se oli kamalaa 🤦
Älä laihduta huomion tai miesten takia, jos tarvitsee niin tee se itse takia.
Nyt oon taas eron jälkeen kohta alipainon puolella ja pysyn erossa miehistä kunnes kerään vähän fläsää.
Ostin ruokakaupasta vitamiinihyllystä kromitabletteja (ravintolisä). Niiden myötä makeanhimo loppui. Kannattaa kokeilla.
Magnesiumin puuterin voi vaikuttaa. Kromista enemmän puhutaan. Suklaassa on magnesiumia eli jos sitä himoitset niin kokeile magnesiumlisää.
Vierailija kirjoitti:
Musta taas oli kivempi kun olin vähän pullukampi, juuri siinä normipainon sisällä ylärajan tuntumassa. Kun joku kiinnostui, niin tiesin että se kiinnostuu musta ihmisenä, se tykkäs musta ja mun luonteesta. Alipainon rajoilla joo keräsi huomiota, mutta ne miehet oli täysiä kusipäitä eikä ne tajunneet luonnetta yhtään. Pari tuntui pitävän mua jonakin näyttelyesineenä, jolla lesoillaan kavereille ja kehutaan et "katos minkä mä sain" 🤢
Sit sitä myös oltiin aiheettoman mustasukkaisia, kun luultiin että mä lankean jokaisen pokailevan miehen petiin, se oli kamalaa 🤦
Älä laihduta huomion tai miesten takia, jos tarvitsee niin tee se itse takia.
Nyt oon taas eron jälkeen kohta alipainon puolella ja pysyn erossa miehistä kunnes kerään vähän fläsää.
Laihdutan itseni vuoksi koska haluan parisuhteen. Nyt olen miehistä niin vastenmielisen näköinen että kelpaan vain epätoivoisimmille peräkammarinpojille. Haluan tasavertaisen kumppanuuden, mutta ilmeisesti miehet eivät kykene kiinnostumaan naisesta jos on vähän pyöreämpi. Tai siis ainakaan treffeillä eivät voi kiinnostua. Varmaan jos olisin työpaikassa missä olisi samanikäisiä sinkkumiehiä työtovereina joku voisi pidemmän ajan kuluessa kiinnostua.
Löysin puolisoni kun olin lihonut. Olin todella laiha ennen lihomistani. Olin normipainon ylärajalla tai ehkä ylikin kun löysin mieheni. Lähdin yksin reissuun kun oltiin alettu seurustelemaan ja sain siellä reissussa ihan kiitettävästi miehiltä huomiota, vaikka olin lihonut. Eli eipä se paino nyt aina niin vaikuta... Silloin laihempana oli itseasiassa vaikeampaa. Olin kyllä ehkä liian laiha.
Vierailija kirjoitti:
Löysin puolisoni kun olin lihonut. Olin todella laiha ennen lihomistani. Olin normipainon ylärajalla tai ehkä ylikin kun löysin mieheni. Lähdin yksin reissuun kun oltiin alettu seurustelemaan ja sain siellä reissussa ihan kiitettävästi miehiltä huomiota, vaikka olin lihonut. Eli eipä se paino nyt aina niin vaikuta... Silloin laihempana oli itseasiassa vaikeampaa. Olin kyllä ehkä liian laiha.
Jos olet malli kasvoiltasi niin ei se paino varmaan ketään silloin kiinnosta. Taviksilla vaikeampi tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas oli kivempi kun olin vähän pullukampi, juuri siinä normipainon sisällä ylärajan tuntumassa. Kun joku kiinnostui, niin tiesin että se kiinnostuu musta ihmisenä, se tykkäs musta ja mun luonteesta. Alipainon rajoilla joo keräsi huomiota, mutta ne miehet oli täysiä kusipäitä eikä ne tajunneet luonnetta yhtään. Pari tuntui pitävän mua jonakin näyttelyesineenä, jolla lesoillaan kavereille ja kehutaan et "katos minkä mä sain" 🤢
Sit sitä myös oltiin aiheettoman mustasukkaisia, kun luultiin että mä lankean jokaisen pokailevan miehen petiin, se oli kamalaa 🤦
Älä laihduta huomion tai miesten takia, jos tarvitsee niin tee se itse takia.
Nyt oon taas eron jälkeen kohta alipainon puolella ja pysyn erossa miehistä kunnes kerään vähän fläsää.Laihdutan itseni vuoksi koska haluan parisuhteen. Nyt olen miehistä niin vastenmielisen näköinen että kelpaan vain epätoivoisimmille peräkammarinpojille. Haluan tasavertaisen kumppanuuden, mutta ilmeisesti miehet eivät kykene kiinnostumaan naisesta jos on vähän pyöreämpi. Tai siis ainakaan treffeillä eivät voi kiinnostua. Varmaan jos olisin työpaikassa missä olisi samanikäisiä sinkkumiehiä työtovereina joku voisi pidemmän ajan kuluessa kiinnostua.
Onpa kurjaa, että ajattelet noin ja sulla on tommonen kokemus miehistä.
Monet tykkää ihan aidosti vähän muhkummasta.
Kuinka sä ajattelet saavasi tasavertaisen suhteen, jos lähtökohtaisesti sun pitää muuttaa itseäsi että "kelpaat"?
Ja miten sä sinne treffeille pääset, jos miehellä ei ole hajuakaan miltä näytät?
Kun ei se laihuus takaa onnea ja hyvää parisuhdetta, ei todellakaan.
Terveisin laiha kuikelo, jolla takana pari väkivaltaista suhdetta.
Vartalotyyppikin vaikuttaa. Jos rasva menee sopiviin paikkoihin (tissit ja pylly) niin lisäkilot voi lisätä miesten kiinnostusta. Sitten jos on omppu tai päärynä niin on yleensä laihempana paremman näköinen miesten silmissä.
Minulla auttoi se kun löysin miehen joka rakastaa minua juuri tällaisena. Olen ns. ikuinen laihduttaja, mutta en enää. Olen alkanut enemmän keskittyä hyvinvointiini kuin siihen miltä näytän. Mies on sanonut, että kaikkihan me joskus vanhetaan kuitenkin ja silloin arvostaa varmasti ihan muita asioita kuin vaikka sitä miltä kroppa näyttää. Terveydestä kannattaa tietenkin pitää huolta, mutta painon kyttääminen on ainakin minun osaltani ohi. Sokerihimoon auttaa säännöllinen syöminen ja aina vatsa täyteen. Ota tilalle vaikka ytyä tummaa suklaata👍
Huolestuttavaa jos miehet kiinnostuvat vain normaalipainon alarajalla :( Itse koetan laihduttaa, ja olisin iloinen jo jos pääsisin edes normaalipainon ylärajalle :(
Vierailija kirjoitti:
Vartalotyyppikin vaikuttaa. Jos rasva menee sopiviin paikkoihin (tissit ja pylly) niin lisäkilot voi lisätä miesten kiinnostusta. Sitten jos on omppu tai päärynä niin on yleensä laihempana paremman näköinen miesten silmissä.
No tämä. Itselläni on juuri tuo rumin mahdollinen vartalotyyppi eli päärynä. Näytän oikeasti hyvälle vain ihan alipainon rajoilla. Mutta en tavoittele niin suurta painonpudotusta, jos edes vähän saisi rasvaa pois niin kroppa olisi sopusuhtaisempi. Kuppikoko on tasan sama kuin 10 kg sitten, uskomatonta miten voi lihota niin ettei rintoihin tule grammaakaan lisää rasvaa.
Miten totuttaa suu siihen että makeaa ei enää saa? Alkaako jossain vaiheessa porkkanakin maistua makeammalta? Helpompi toki olisi kesällä kun on tuoreita marjoja torit täynnä.