Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään jaksat tapailla, jos ei heti "klikkaa"?
Olen tapaillut pari kertaa erästä tyyppiä. Ei ole ollut vielä mitään fyysistä, jos hartiahierontaa ei lasketa. Ei pusuja tms.
Hän on kaikinpuolin mukava, silmääni miellyttävä eli komea, juttuisa ja kunnollinen kaveri. Juttu meillä luistaa, mutta rentous ja ns huumori puuttuu.
Käymämme keskustelut ovat mielestäni liiankin asiapitoisia, vaikka taidetaan ollakin molemmat melko pidättyväisiä. Tapaamiskerrat meinaavat suurinpiirtein uuvuttaa minut, ja vaikka keskustelemme paljon ihan kaikenlaisista asioista, edellisistä suhteista, ahdistumisista, politiikasta, liikunnasta, kavereista tms. Välillä myös tuntuu, että hän ei aina koe hiljaisuutta hyväksi, vaan saattaa kysyä jo viidennettä kertaa, miten viihdyn työssäni ja onko mulla tavotteita mihin seuraavaksi. Sitten tulee vähän sellainen liiallinen smalltalkki uupumus, kun ei jaksa koko aikaa puhua vain asiaa ja asiaa.
Välillä yritän heittää rennoksi ja vitsiä tms, mutta tuntuu, että ne oikein tartu toiseen ja tunnelma ei oikein vapaudu missään vaiheessa.
Voi olla, että meillä on vaan täysin erilaiset huumorintajut, eikä meillä ikinä klikkaa tän kummemmin, eikä siinä mitään, sitten ei.
Itse kysynkin, silloin kun tapasit kumppanisi tai jos tapailet ylipäätään jotakuta, klikkasiko teillä heti vai vasta ajan kuluessa? Kuinka kauan jaksat katsoa tilannetta, jos tuntuu, että yhteinen huumori, helppous olla, ei meinaa tulla? Pitäisikö sen heti tulla?
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tapailla niin kauan kuin seksiä on saatavilla.
Miksi tyydyt sellaiseen huonoon seksiin. Seksi on hyvää vasta pitkässä suhteessa. Meillä vaimo alkoi vasta kymmenen vuoden päästä oikein kunnolla skruittailemaan orgasmeista.
Minulla on ollut monta kertaa hyvää seksiä heti alusta lähtien uuden kumppanin kanssa. Ei se ole suhteen pituudesta kiinni vaan omasta ja kumppanin seksuaalisesta yhteensopivuudesta ja itsetunnosta.
Minulla tapailu ei koskaan ole ylipäänsä syventynyt suhteeksi ellei seksi ole ollut hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi siinä jotain tunnetta olla, muuta kuin uupumus toisen tapaamisesta.
Oman mieheni nähtyäni kiljaisin kaverille, et tuossa on elämäni mies. Ennenkuin oltiin edes puhuttu. Kaveri kysyi, mistä tiedät, no olen tiennyt jo 17 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tapailla niin kauan kuin seksiä on saatavilla.
Miksi tyydyt sellaiseen huonoon seksiin. Seksi on hyvää vasta pitkässä suhteessa. Meillä vaimo alkoi vasta kymmenen vuoden päästä oikein kunnolla skruittailemaan orgasmeista.
Minulla on ollut monta kertaa hyvää seksiä heti alusta lähtien uuden kumppanin kanssa. Ei se ole suhteen pituudesta kiinni vaan omasta ja kumppanin seksuaalisesta yhteensopivuudesta ja itsetunnosta.
Minulla tapailu ei koskaan ole ylipäänsä syventynyt suhteeksi ellei seksi ole ollut hyvää.
Eihän se ole koskaan hyvää alkuun. Pahimmillaan on joku baarista kotiin vedetty löytö ja on otettu vähän alkoholia joka pilaa seksin kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tapailla niin kauan kuin seksiä on saatavilla.
Miksi tyydyt sellaiseen huonoon seksiin. Seksi on hyvää vasta pitkässä suhteessa. Meillä vaimo alkoi vasta kymmenen vuoden päästä oikein kunnolla skruittailemaan orgasmeista.
Minulla on ollut monta kertaa hyvää seksiä heti alusta lähtien uuden kumppanin kanssa. Ei se ole suhteen pituudesta kiinni vaan omasta ja kumppanin seksuaalisesta yhteensopivuudesta ja itsetunnosta.
Minulla tapailu ei koskaan ole ylipäänsä syventynyt suhteeksi ellei seksi ole ollut hyvää.
Eihän se ole koskaan hyvää alkuun. Pahimmillaan on joku baarista kotiin vedetty löytö ja on otettu vähän alkoholia joka pilaa seksin kokonaan.
Et viitsisi puhua meidän muiden puolesta.
Jos toisella tapaamiskerralla kyllästyttää niin kolmatta ei tule
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No parikymmentä vuotta on nyt oltu eikä oikeen oo vieläkään klikannu.
Tiedän aika lailla ensimmäisen viidentoista minuutin sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aihe on mielenkiintoinen. Itse olen ollut monessa "jalat alta"-suhteessa, eikä niistä ole onnea löytynyt tai ainakaan se ei ole kestänyt. Tahtoisin nykyään jo jotain tasaisempaa, mutta nyt onkin mennyt vuosia ettei ole mitään tuntuvaa kiinnostusta herännyt. Onko mahdollista ihastua järkevästi? Ilman kutkutusta en pysty innostumaan tai oikein jaksa vaivautua edes näkemään. Olen yrittänyt ja tapaillut muutamia usemman kuukauden, mutta kun ei, ni ei. Tuntuu vain auttamatta väärältä sitä toista kohtaan kun missään ei värähdä tippaakaan.
Huumori ja keskustelun sujuvuus ovat mielestäni yksi tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Tosikon kanssa ei toisia treffejä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vire täytyy olla ja se selviää kyllä jo ekoilla treffeillä, muuten ei kannata yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tapailla niin kauan kuin seksiä on saatavilla.
Miksi tyydyt sellaiseen huonoon seksiin. Seksi on hyvää vasta pitkässä suhteessa. Meillä vaimo alkoi vasta kymmenen vuoden päästä oikein kunnolla skruittailemaan orgasmeista.
Minulla on ollut monta kertaa hyvää seksiä heti alusta lähtien uuden kumppanin kanssa. Ei se ole suhteen pituudesta kiinni vaan omasta ja kumppanin seksuaalisesta yhteensopivuudesta ja itsetunnosta.
Minulla on ollut seksiä yli sadan naisen kanssa ja hyvää vain sitten kun jännitys katoaa, tunnelma rentoutuu ja löytyy yhteinen juttu. Yhden illan jutuissa aina aivan järkyttävän huonoa.
Kannattaa varmaan hakea ammattiapua noihin ongelmiin, jos pyrkii petiinsä kaatamaan ihmisen, jonka kanssa ei edes rentona pysty olemaan.
Kaikkia jännittää ensin. Täytyy olla täysin tunteeton ja kylmä ihminen jos ei ole mitään tuntemuksia tavatessaan uusi kumppani. Mulle on lukuisat naiset kertoneet mennessäni heidän luokseen että ovat olleet aivan hermoina koko päivän kun on jännittänyt treffit ja minkälainen olen. Se jännitys ei takuulla katoa sänkyyn mennessä. Ja se on aivan varmasti suurin syy siihen miksi seksi on usein huonoa yhden illan jutuissa.
Alkoholi on keksitty tätä varten. Kai nyt aikuiset ihmiset tietävät ja osaavat ottaa sen verran, että jännitys häviää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan melko pian, yleensä heti ekoilla treffeillä, herääkö toiseen se kuuluisa kipinä vai ei. Jos ei tule mitään tuntemuksia/mielenkiintoa, sanon kohteliaasti että nyt on valitettavasti kaverifiilis, eikä olla jatkettu näkemistä. Musta se on sekä itseä että toista kohtaan reilua.
Muutin uudelle paikkakunnalle, kävin viime kesän & syksyn aikana muutamilla kymmenillä treffeillä, suurin osa jäi 1 kertaan, vain muutaman näin uudelleen. Enää en jaksa "tuhlata" aikaa treffailuun/ihmisiin jotka ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia heti alkuun. Kyllä se toinen osapuoli pääsee asiasta yli, kunhan asian esittää ystävällisesti ja asiallisesti. On tullu jopa palautetta että kiitos ku olit rehellinen, arvostan, tuntu kivalta. Parempi sanoa asiat suoraan, pätee elämässä moneen tilanteeseen.
Yhden kans viime syksynä etenin sänkyyn asti, oltiin nähty sitä ennen n. 3-4 kertaa, kipinää oli todella paljon, mut mies oli todella jännittynyt eikä oikeen pystynyt rentoutumaan/katsomaan silmiin. Seksi oli molemmin puolin todella kiusallista ja tylsää. Niinkin voi käydä, vaikka kipinää olis ollut. Jäi sen takia kaveripohjalle, muuten olisin saattanut katsoa pidemmälle.
Noin kolmen miehen kanssa oon jääny pidempiaikaiseksi kaveriksi, eli viestitellään kuulumisia, saatetaan käydä kaveripohjalla kahvilla/kaljalla ym.
Jokaista en jaksaisi jättää kaveriksikaan, kun tuntuu et elämässä ei oo tällä hetkellä aikaa kovin monelle töiden, harrastusten ja omien ystävien vuoksi. Ja kaikillehan se kaveriksi jääminen ei sovi, se on myös täysin ok, jos ei tunnu hyvältä. Kaikki selviää kyl puhumalla/kysymällä. Osa ollu iloisia että pystytään edelleen kaveeraamaan. (Ja eivät elättele turhia toiveita, sillä asiat on käyty selkeästi läpi missä mennään)
Isoin turn off itselle on se, jos toinen ei esitä mitään vastakysymyksiä tai kiinnostusta mun asioihin. Myös liian erilainen huumorintaju tai sen puute, epähygieenisyys, liiallinen kiirehtiminen sekä kokemattomuus (itseäni reilusti nuorempi) ovat mulle yleensä olleet syitä, miksi kipinää ei ole syntynyt. Ja puhun vain omasta puolestani, kaikilla erilaiset asiat mitkä matchaa. :)
Tällä hetkellä oon tyytyväinen "yksinoloon" ja lopettanut hetkeksi uusien ihmisten tapailun, niin jää aikaa muuhunkin (aloitin mm. uuden harrastuksen). Oon huomannut myös, etten kaipaa samalla tavalla parisuhdetta kuin aiemmin. Eli saatoin ennen käydä monta kertaa viikossa treffeillä, epätoivoisesti, oli "pakko" löytää joku sillä kaipasin läheisyyttä. Enää kumppanin löytäminen ei oo mulle prioriteetti, oon oppinut elämään itsekseni (ollu sinkkuna 3.5v) ja huolehtimaan omista asioistani ja siitä, ettei kenelläkään tarvitse olla tilivelvollinen tai tehdä kompromisseja :) mut haaveilen kyllä, että se unelmien mies löytyy vielä joku päivä, kun sille on aikansa ja paikkansa. Kyl se klikkaa vielä!
Ei tähän oikein ole selkeää vastausta. Joskus voidaan olla vaan niin eri vaiheissa elämissä. On mulla niinkin tapahtunut, että ei heti alussa klikannut, mutta vasta myöhemmässä elämänvaiheessa kyllä, kun ollaan kumpikin kasvettu ihmisinä ja kohdataan uudelleen. Mutta jos ei millään lähde kulkemaan, ei se väkisin tapailukaan asiaan auta, sekin on kokeiltu. Mutta pitää muistaa että välttämättä sellaista jonka kanssa kipinät sinkoilee ei tule vastaan koskaan. Tai se löytyy vasta vanhana. Että jos lapsia haluaa, ei ole aikaa odottaa sitä kipinätyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo ekat treffit baari-illan jälkeen ovat vaivaannuttavat ei uutta tapaamista tullut. (siihen aikaan ensitapaamiset oli vielä baarissa ennen nettiaikaa)
Mun mielestä kahdet treffit kertovat riittävästi. Ensimmäinen näkeminen voi mennä puolin ja toisin jännittämisen piikkiin, mutta kyllä toisten treffien aikana tunnelman pitäisi vähän rentoutua. Jos toisien treffien jälkeen ei ole vatsanpohjassa kutkutusta, että mitähän se toinen miettii, haluaisin jo nähdä, kehtaanko laittaa jo viestiä ym, niin ei sitä kyllä taida tullakkaan. Jos mies on muuten mukava ja hänen seurassaan on kivaa, niin näitä ihmisiä kutsutaan kavereiksi. Kyllä kuuluisa kipinä täytyy olla, että voi lähteä suhdetta muodostamaan.
Ap täällä. Tosiaan näin kolmatta kertaa tätä tyyppiä, menin vähän pitkin hampain sinne, että kun ei klikkaa niin ei, ja tänään sen näkee ja tänään olkoon viimeinen kerta.
Menin hyvin ilman odotuksia sinne, erittäin väsyneenä 2h vain yöllä nukkuneena ja ajattelin, että ei nyt tosiaan suuria odotuksia. Aina ei klikkaa jos ei.
Mentiin heille, ympäristö oli molemmille paljon rennompi ja ei ollut sitä joutavaa töistä puhumista ja väkinäistä hiljaisuuden pakoa tms. Juteltiin ihan normaaleista asioista, pelailtiin lautapelejä hyvässä hengessä ja oltiin hiljaa välillä. Keskustelu ei ollut uuvuttavaa.
Jotenki siinä fiilis pysytteli rentona, katseltiin sarjoja vähän lähekkäin ja kovasti halusi kysellä, kun oon kertonut olevani pidättyväinen ja niin hänkin, ja sanoi, että haluaa kunnioittaa ja mun toiveiden mukaan rauhassa tutustua, eikä oo kiire mihinkään. Tuli hyvä fiilis.
Ei me muuta fyysistä tehty, kun pusut annettiin, mutta niistä lentelin jo vähän pilvissä. Haluan nimeenomaan ihastua tyyppiin ja tietää millanen se on, enkä vaan ihastua pelkästä ihastumisen ilosta.
Tai sellanen fiilis, että ei oikeesti oo välttämättä kiire mihinkään. Koko elämä aikaa, ei piä stressata.
Pohdittavaa kirjoitti:
Tämä aihe on mielenkiintoinen. Itse olen ollut monessa "jalat alta"-suhteessa, eikä niistä ole onnea löytynyt tai ainakaan se ei ole kestänyt. Tahtoisin nykyään jo jotain tasaisempaa, mutta nyt onkin mennyt vuosia ettei ole mitään tuntuvaa kiinnostusta herännyt. Onko mahdollista ihastua järkevästi? Ilman kutkutusta en pysty innostumaan tai oikein jaksa vaivautua edes näkemään. Olen yrittänyt ja tapaillut muutamia usemman kuukauden, mutta kun ei, ni ei. Tuntuu vain auttamatta väärältä sitä toista kohtaan kun missään ei värähdä tippaakaan.
Googlaa "alpha widow".
Hyvää lääkettä tähän pulmaan ei taida olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Miksi ihmeessä taas näin hyökkäävä kommentti?
Minä luin kakkosen kommentin tuon ainakin sympaattisella sävyllä.
Ei nyt suuria tunteita tarvi alkuun, mutta tuo että tapaamiset uuvuttaa ja tuntuu vaikealta vitsailla olis mulle syy lopettaa tapailu ihan parien treffien jälkeen. Vaikka itekki jännitän ja olen alkuun "sulkeutunut", suhteen alun ei pitäisi tuntuu väkisin vääntämiseltä. Jollain tasolla sen yhdessä olon pitäs olla rentoa ja "helppoa". Näin ainakin omasta mielestä.
Voi koittaa olla kavereita ja kattoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mut sit molempien pitäs olla oikeesti OK sen kanssa, ettei suhteesta välttämättä tule ikinä muuta kuin kaveruutta.
Minkä ikäinen sä olet? Mä olen 38v ja mulla on kuitenkin kokemuksia hyvin paljon. Yli sadan naisen kanssa olen ollut. Ei ole kyllä koskaan ollut tuolla tavalla, vaikka on ollut treffejä että on muutaman tunnin aikana pantu 8 kertaa ja on ollut aika kovaa menoa, mutta ei todellakaan sellaista mitä nykyään on pitkässä suhteessa. En koskaan pystynyt yhden illan jutuissa esimerkiksi pääsemään sellaiseen tilaan että saan orgasmeja ilman että lasti lentää ja voin saada monia ennenkuin todella lentää, eivätkä vaimon orgasmit olleet yhtä voimakkaita ja varmoja kuin nykyään ovat että saan hänet tulemaan oikeastaan aina parissa minuutissa.