Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään jaksat tapailla, jos ei heti "klikkaa"?
Olen tapaillut pari kertaa erästä tyyppiä. Ei ole ollut vielä mitään fyysistä, jos hartiahierontaa ei lasketa. Ei pusuja tms.
Hän on kaikinpuolin mukava, silmääni miellyttävä eli komea, juttuisa ja kunnollinen kaveri. Juttu meillä luistaa, mutta rentous ja ns huumori puuttuu.
Käymämme keskustelut ovat mielestäni liiankin asiapitoisia, vaikka taidetaan ollakin molemmat melko pidättyväisiä. Tapaamiskerrat meinaavat suurinpiirtein uuvuttaa minut, ja vaikka keskustelemme paljon ihan kaikenlaisista asioista, edellisistä suhteista, ahdistumisista, politiikasta, liikunnasta, kavereista tms. Välillä myös tuntuu, että hän ei aina koe hiljaisuutta hyväksi, vaan saattaa kysyä jo viidennettä kertaa, miten viihdyn työssäni ja onko mulla tavotteita mihin seuraavaksi. Sitten tulee vähän sellainen liiallinen smalltalkki uupumus, kun ei jaksa koko aikaa puhua vain asiaa ja asiaa.
Välillä yritän heittää rennoksi ja vitsiä tms, mutta tuntuu, että ne oikein tartu toiseen ja tunnelma ei oikein vapaudu missään vaiheessa.
Voi olla, että meillä on vaan täysin erilaiset huumorintajut, eikä meillä ikinä klikkaa tän kummemmin, eikä siinä mitään, sitten ei.
Itse kysynkin, silloin kun tapasit kumppanisi tai jos tapailet ylipäätään jotakuta, klikkasiko teillä heti vai vasta ajan kuluessa? Kuinka kauan jaksat katsoa tilannetta, jos tuntuu, että yhteinen huumori, helppous olla, ei meinaa tulla? Pitäisikö sen heti tulla?
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi enää edes toisille treffeille. En usko, että se tilanne siitä paranisi. Joidenkin kanssa on helppo olla (ja se helppous alkaa heti ensimmäisestä 5 minuutista) ja toisten kanssa ei. Ja en tarkoita, että jollain olisi kaikkien kanssa vaikeaa (näinkin voi kyllä varmasti olla). Esimerkiksi mun yksi exäni oli sellainen, että tottakai mulla klikkasi hänen kanssaan, mutta ystäväni valitteli, että ei ollenkaan osannut keskustella ko. henkilön kanssa erilaisten kommunikointityylien vuoksi.
Olen myös ollut rekrytoinneissa mukana työpaikallani ja sama klikkaaminen tai ei-klikkaaminen on havaittavissa myös työhaastatteluissa. Joidenkin kanssa on luontevaa ja toisten ei.
Kyllä ja yleensä narsistien ja sosiopaattien kanssa on hyvä olla aluksi. Siksi suosittelen jotta saisit hyvän suhteen miettimään vähän enemmän.
Ja toisaalta niiden kanssa, jotka ovat narsisti sosiopaatti perhetaustasta, on hyväolla, koska ovat tottuneet joustamaan, kannustamaan, piristämään, ja ovat oikeastikin empaattisia. Eli jälleen, kannattaa katsoa vähän pidempään, voit saada aarteen tai kauhistuksen, et tiedä ennen kuin tutustut kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset vaan ovat hitaampia syttymään. Minullakin on usein käynyt niin, että ensimmäiset kolme tapaamista tuntuu vaivaannuttavilta, mutta pikku hiljaa kun tutustuu lisää niin alkaa myös kiinnostumaan lisää ja lisää. Ei näille ole olemassa mitään sääntöjä tai määrättyjä aikatauluja. Ja pitää myös muistaa että se "hyvä paperilla" eli pinnallisesti täydellinen tyyppi, ei välttämättä olekaan henkisesti yhtään omaa tyyppiäsi.
Riippuu paljon ihmisestä. Joillakin ilmeisesti menee niin, että klikkaaminen voi tapahtua viiveellä. Minulla taas ei koskaan käy niin. Nämä "ei tunnu kemiaa mutta katsotaan mitä tapahtuu" deittailut on päättyneet 100% siihen ettei sitä kemiaa kyllä jatkossakaan ole. Ja toisinpäin, ne jotka on lopulta sytyttäneet kunnolla on klikanneet ainakin joissain määrin heti alussa. Ap varmaan itse parhaiten tietää, miten todennäköistä se viiveellä klikkaaminen on hänen omalla kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja nykyisellä miehelläni ei heti klikannut. Hän oli kaikin puolin mukava, komea ja miellyttävää seuraa, mutta en tuntenut varsinaista vetoa häneen. Hän myönsi saman. Päätimme kuitenkin pysyä ystävinä, koska viihdyimme toistemme seurassa. Tulevan n. puolen vuoden ajan olimme ystäviä ja ne tunteet alkoivat hitaasti kasvaa. Lopulta olin niin ihastunut, että minun oli pakko tunnustaa hänelle ja hän myönsi tuntevansa minua kohtaan samoin. Aloimme seurustella ja olemme olleet yhdessä nyt melkein neljä vuotta.
Tapailemasi mies saattaa olla todella ujo eikä meinaa osata rentoutua. Voit ehkä nostaa asian esille ja kertoa suoraan, miltä sinusta tuntuu.
Harvinainen mutta hieno tarina.
Vaikea uskoa, että mies pääsi pois kaverivyöhykkeeltä.
Miltä ihmeen kaverivyöhykkeeltä? Mikä ihme tietä inceleitä oikeasti vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Sivusta kommentoin että miehillähän ei tätä ongelmaa ole. Ei tarvi edes klikata niin sänkyyn silti halutaan. Minutkin on jätetty ilmoittamalla että ei ollut kemiaa eikä oikein klikannut, vaikka sängyssäkin oltiin useampi kerta oltu. Vähän mietin että mitä helvettiä.
Seksi voi olla tajunnanräjäyttävää ja niin ihanaa ettei malttaisi pitää näppejään kurissa ja toisessa ääripäässä taskulämmintä mekaanista suorittamista, joka ei väräytä suuntaan tai toiseen. Silloin on siis huomattu, että vaikka muutoin olisi potentiaalia parisuhteeseen, niin seksuaalista kemiaa ei löydy yrityksestä huolimatta. Kyse ei ole siis taitavuudesta sängyssä, sillä sen mistä kumppani nauttii, pystyy kyllä opettelemaan, mutta fyysistä kemiaa ei synny pakottamalla tai opettelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm. Elämäni kaksi parasta naista eivät kumpikaan sytyttäneet suuria tunteita ensin tavattaessa. Toisen kanssa olen tyytyväisenä edelleen ja ensimmäisestä jäi merkitykselliset muistot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Sivusta kommentoin että miehillähän ei tätä ongelmaa ole. Ei tarvi edes klikata niin sänkyyn silti halutaan. Minutkin on jätetty ilmoittamalla että ei ollut kemiaa eikä oikein klikannut, vaikka sängyssäkin oltiin useampi kerta oltu. Vähän mietin että mitä helvettiä.
Seksi voi olla tajunnanräjäyttävää ja niin ihanaa ettei malttaisi pitää näppejään kurissa ja toisessa ääripäässä taskulämmintä mekaanista suorittamista, joka ei väräytä suuntaan tai toiseen. Silloin on siis huomattu, että vaikka muutoin olisi potentiaalia parisuhteeseen, niin seksuaalista kemiaa ei löydy yrityksestä huolimatta. Kyse ei ole siis taitavuudesta sängyssä, sillä sen mistä kumppani nauttii, pystyy kyllä opettelemaan, mutta fyysistä kemiaa ei synny pakottamalla tai opettelemalla.
Todettakoon näin että mies ei todellakaan ollut mikään seksijumala, ja sen huomasin vaikka olin tuolloin kokematon itse. En tiedä millainen pitää olla että minuuttimuna kokee seksuaalista kemiaa, varmaankin yhtä nopea itsekin. Tokihan se niin on että jos toisen periaatteena on työntää sisään mahdollisimman nopeasti ilman lämmittelyjä ja toinen tarvii aikaa lämmittelyyn, yhtälö on aika mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Sivusta kommentoin että miehillähän ei tätä ongelmaa ole. Ei tarvi edes klikata niin sänkyyn silti halutaan. Minutkin on jätetty ilmoittamalla että ei ollut kemiaa eikä oikein klikannut, vaikka sängyssäkin oltiin useampi kerta oltu. Vähän mietin että mitä helvettiä.
Seksi voi olla tajunnanräjäyttävää ja niin ihanaa ettei malttaisi pitää näppejään kurissa ja toisessa ääripäässä taskulämmintä mekaanista suorittamista, joka ei väräytä suuntaan tai toiseen. Silloin on siis huomattu, että vaikka muutoin olisi potentiaalia parisuhteeseen, niin seksuaalista kemiaa ei löydy yrityksestä huolimatta. Kyse ei ole siis taitavuudesta sängyssä, sillä sen mistä kumppani nauttii, pystyy kyllä opettelemaan, mutta fyysistä kemiaa ei synny pakottamalla tai opettelemalla.
Todettakoon näin että mies ei todellakaan ollut mikään seksijumala, ja sen huomasin vaikka olin tuolloin kokematon itse. En tiedä millainen pitää olla että minuuttimuna kokee seksuaalista kemiaa, varmaankin yhtä nopea itsekin. Tokihan se niin on että jos toisen periaatteena on työntää sisään mahdollisimman nopeasti ilman lämmittelyjä ja toinen tarvii aikaa lämmittelyyn, yhtälö on aika mahdoton.
Niin no voi olla ettei hän ymmärtänyt tai tiedostanut lämmittelyn merkitystä. En minäkään jäisi suhteeseen, jossa mies ei ymmärrä seksin olevan kummankin nautinnoksi ja esileikin sekä suutelemisen merkitystä. Onko sitten kyse miehen välinpitämättömyydestä tai osaamattomuudesta. Kuitenkin, jos on kertonut mistä nauttii ja hän edelleen jättää toiveet huomioimatta, niin onhan se merkki siitä ettei kannata hakata päätään seinään vaan siirtyä seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Sivusta kommentoin että miehillähän ei tätä ongelmaa ole. Ei tarvi edes klikata niin sänkyyn silti halutaan. Minutkin on jätetty ilmoittamalla että ei ollut kemiaa eikä oikein klikannut, vaikka sängyssäkin oltiin useampi kerta oltu. Vähän mietin että mitä helvettiä.
Seksi voi olla tajunnanräjäyttävää ja niin ihanaa ettei malttaisi pitää näppejään kurissa ja toisessa ääripäässä taskulämmintä mekaanista suorittamista, joka ei väräytä suuntaan tai toiseen. Silloin on siis huomattu, että vaikka muutoin olisi potentiaalia parisuhteeseen, niin seksuaalista kemiaa ei löydy yrityksestä huolimatta. Kyse ei ole siis taitavuudesta sängyssä, sillä sen mistä kumppani nauttii, pystyy kyllä opettelemaan, mutta fyysistä kemiaa ei synny pakottamalla tai opettelemalla.
Todettakoon näin että mies ei todellakaan ollut mikään seksijumala, ja sen huomasin vaikka olin tuolloin kokematon itse. En tiedä millainen pitää olla että minuuttimuna kokee seksuaalista kemiaa, varmaankin yhtä nopea itsekin. Tokihan se niin on että jos toisen periaatteena on työntää sisään mahdollisimman nopeasti ilman lämmittelyjä ja toinen tarvii aikaa lämmittelyyn, yhtälö on aika mahdoton.
Niin no voi olla ettei hän ymmärtänyt tai tiedostanut lämmittelyn merkitystä. En minäkään jäisi suhteeseen, jossa mies ei ymmärrä seksin olevan kummankin nautinnoksi ja esileikin sekä suutelemisen merkitystä. Onko sitten kyse miehen välinpitämättömyydestä tai osaamattomuudesta. Kuitenkin, jos on kertonut mistä nauttii ja hän edelleen jättää toiveet huomioimatta, niin onhan se merkki siitä ettei kannata hakata päätään seinään vaan siirtyä seuraavaan.
No en tiedä mistä oli kyse eikä oikein kiinnostakaan. On tuokin helmi joillekin kelvannut aiemminkin että ehkä minä olin vain se ongelma. En oikein pidä kiirehtimisestä sängyssä, että suuteleminenkin on vain pakollinen paha, joka hoidetaan alta pois mahdollisimman äkkiä että päästään itse asiaan. Ja se itse asiakin on sitten alle minuutissa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rentouden ja huumorin puuttuminen ja deittien tuntuminen uuvuttavalta ei kuulosta kovin lupaavalta. Antaisin ehkä yhden mahdollisuuden vielä ja sen jälkeen siirtyisin eteenpäin.
Kiitos kommenteista. Vastauksia tuli sekä puolesta ja vastaan, mikä on kyllä hyvä ja antoi ajattelemisen aihetta.
On totta, että tällaisena pidättyväisenä ihmisenä hiljalleen rentoudun ja olen hitaasti lämpiävä "henkisesti". Kuitenkin tavallaan jotain ehkä voisi päätellä ensitreffeistä ja toisistakin, että on todella uupunut niiden jälkeen ja tunnelma ei vain vapaudu, niin jostain se kuitenkin kertoo.
Ja olen hänelle kyllä sanonut tästä ja hän myös, ettei se ainakaan yllätys ole kummallekkaan. Mutta katsotaan, ajattelin, että nähtäisi vielä ehkä kolmannen kerran ja sitten jos ei klikkaa, niin ei klikkaa. Ei aina vain klikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap itselläsi kokemusta siitä että jonkun kanssa klikkaa heti?
@35 hyvä kysymys. Yhden miehen kanssa klikkasi äkkiä, eli hänen kanssaan oli helppo olla ja ei tarvinnut smalltalkata jatkuvasti. Oli vaan helppo.
Kavereiden kanssa sama juttu, mun kanssa klikkaa parhaiten sellaisten hiljaisempien ihmisten kanssa, introverttiys yhdistää. Siis toki tulen toimeen kaikenlaisten kanssa, mutta kun on kaksi introverttiä, molemmat ymmärtää toisen rauhan tarpeen ja sitten jutut klikkaa, nauretaan ja jutellaan asioista, ja sitten voidaan olla taas puoli tuntia hiljaa, eikä siinä ole mitään outoa. Tällaista samanlaista yhteyttä kaipaan, eli introverttiä miestä, jonka kanssa jutellaan, nauretaan meitä naurattaville asioille ja sitten voidaan olla taas hiljaa jotain touhuten tai ei mitään touhuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
@35 hyvä kysymys. Yhden miehen kanssa klikkasi äkkiä, eli hänen kanssaan oli helppo olla ja ei tarvinnut smalltalkata jatkuvasti. Oli vaan helppo.
Kavereiden kanssa sama juttu, mun kanssa klikkaa parhaiten sellaisten hiljaisempien ihmisten kanssa, introverttiys yhdistää. Siis toki tulen toimeen kaikenlaisten kanssa, mutta kun on kaksi introverttiä, molemmat ymmärtää toisen rauhan tarpeen ja sitten jutut klikkaa, nauretaan ja jutellaan asioista, ja sitten voidaan olla taas puoli tuntia hiljaa, eikä siinä ole mitään outoa. Tällaista samanlaista yhteyttä kaipaan, eli introverttiä miestä, jonka kanssa jutellaan, nauretaan meitä naurattaville asioille ja sitten voidaan olla taas hiljaa jotain touhuten tai ei mitään touhuten.
Hih, mä taas extroverttina saatan kokea tilanteen hiljaisemman tyypin kanssa todella ahdistavana. Ja siis työelämässä IT-alalla olen paljonkin hiljaisten koodareiden jne. kanssa tekemisissä, ja siellä se menee hyvin, koska on yhteinen tavoite ja hyvin täydennetään toisiamme (koodari tekee sellaista, mitä mä en osaa, ja mä teen sellaista, mitä se introvertti koodari ei halua tehdä, siis puhun asiakkaalle ja pomoille, ja homman saamiseksi maaliin kumpikin tarvii toisiaan), mutta treffeillä! Se on ihan eri asia.
Jos mua jännittää myös, niin mähän alana selittää ihan mahdottoman paljon. Ihan hirveää. Ja jos toinen ei sano mitään. Apua! Joo, suurin osa mun suhteista ja niistä treffeistä, joille on tullut jatkoa, onkin ollut toisen extrovertin kanssa.
Kuitenkin mun BriggsMyers-deittianalyysissä lukee, että mulle voisi sopia introvertti kumppani ja rehellisesti noiden itseni kaltaisten miesten kanssa hommasta ei ole kyllä tullut oikein mitään. Että varmaan muhun pätee toi, ettei saisi ekojen treffien jälkeen vielä luovuttaa, vaan yrittää vaan uudelleen niin kauan, että jännitys hälvenee ja mun pälpätys hiljenee ja ehkä se toinenkin saisi suunsa auki.
Ensin pitää klikata, ja sitten vasta alkaa kiinnostaa tapailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@35 hyvä kysymys. Yhden miehen kanssa klikkasi äkkiä, eli hänen kanssaan oli helppo olla ja ei tarvinnut smalltalkata jatkuvasti. Oli vaan helppo.
Kavereiden kanssa sama juttu, mun kanssa klikkaa parhaiten sellaisten hiljaisempien ihmisten kanssa, introverttiys yhdistää. Siis toki tulen toimeen kaikenlaisten kanssa, mutta kun on kaksi introverttiä, molemmat ymmärtää toisen rauhan tarpeen ja sitten jutut klikkaa, nauretaan ja jutellaan asioista, ja sitten voidaan olla taas puoli tuntia hiljaa, eikä siinä ole mitään outoa. Tällaista samanlaista yhteyttä kaipaan, eli introverttiä miestä, jonka kanssa jutellaan, nauretaan meitä naurattaville asioille ja sitten voidaan olla taas hiljaa jotain touhuten tai ei mitään touhuten.
Hih, mä taas extroverttina saatan kokea tilanteen hiljaisemman tyypin kanssa todella ahdistavana. Ja siis työelämässä IT-alalla olen paljonkin hiljaisten koodareiden jne. kanssa tekemisissä, ja siellä se menee hyvin, koska on yhteinen tavoite ja hyvin täydennetään toisiamme (koodari tekee sellaista, mitä mä en osaa, ja mä teen sellaista, mitä se introvertti koodari ei halua tehdä, siis puhun asiakkaalle ja pomoille, ja homman saamiseksi maaliin kumpikin tarvii toisiaan), mutta treffeillä! Se on ihan eri asia.
Jos mua jännittää myös, niin mähän alana selittää ihan mahdottoman paljon. Ihan hirveää. Ja jos toinen ei sano mitään. Apua! Joo, suurin osa mun suhteista ja niistä treffeistä, joille on tullut jatkoa, onkin ollut toisen extrovertin kanssa.
Kuitenkin mun BriggsMyers-deittianalyysissä lukee, että mulle voisi sopia introvertti kumppani ja rehellisesti noiden itseni kaltaisten miesten kanssa hommasta ei ole kyllä tullut oikein mitään. Että varmaan muhun pätee toi, ettei saisi ekojen treffien jälkeen vielä luovuttaa, vaan yrittää vaan uudelleen niin kauan, että jännitys hälvenee ja mun pälpätys hiljenee ja ehkä se toinenkin saisi suunsa auki.
Introvertti ei tarkoita hiljaista.
Jos ei olla samalla aaltopituudella niin en minä kauan jaksa. Koskee myös kaverisuhteita.
Itse vierastan koko nykytapailua, että selataan jotain tinderiä kuin nettikauppaa ja sitten mennään sieltä valkatun randomtyypin kanssa kahville ajatuksena, että toivottavasti klikkaa jotta tästä tyypistä tulee vielä jonain päivänä puoliso..
Tuntuu konseptina hieman samalta kuin joku intialainen sukujen sopima pakkoavioliitto. Tuollaista väkisin vääntämistä.
Ja itse asiaan. Jos vaikka kaveripiirissä/harrastuksessa/töissä on hyvä tyyppi jonka seurassa viihtyy, mutta ei klikkaa siinä mielessä, niin tietenkin sellaisen kanssa voi olla yhteyksissä ja nähdä ihan lopun ikää. Toki siinä ei odotakaan kieli pitkällä, että koska käy klik.
Toki niinkin voi käydä, että vanhan tutun näkeekin yhtäkkiä aivan uusin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@35 hyvä kysymys. Yhden miehen kanssa klikkasi äkkiä, eli hänen kanssaan oli helppo olla ja ei tarvinnut smalltalkata jatkuvasti. Oli vaan helppo.
Kavereiden kanssa sama juttu, mun kanssa klikkaa parhaiten sellaisten hiljaisempien ihmisten kanssa, introverttiys yhdistää. Siis toki tulen toimeen kaikenlaisten kanssa, mutta kun on kaksi introverttiä, molemmat ymmärtää toisen rauhan tarpeen ja sitten jutut klikkaa, nauretaan ja jutellaan asioista, ja sitten voidaan olla taas puoli tuntia hiljaa, eikä siinä ole mitään outoa. Tällaista samanlaista yhteyttä kaipaan, eli introverttiä miestä, jonka kanssa jutellaan, nauretaan meitä naurattaville asioille ja sitten voidaan olla taas hiljaa jotain touhuten tai ei mitään touhuten.
Hih, mä taas extroverttina saatan kokea tilanteen hiljaisemman tyypin kanssa todella ahdistavana. Ja siis työelämässä IT-alalla olen paljonkin hiljaisten koodareiden jne. kanssa tekemisissä, ja siellä se menee hyvin, koska on yhteinen tavoite ja hyvin täydennetään toisiamme (koodari tekee sellaista, mitä mä en osaa, ja mä teen sellaista, mitä se introvertti koodari ei halua tehdä, siis puhun asiakkaalle ja pomoille, ja homman saamiseksi maaliin kumpikin tarvii toisiaan), mutta treffeillä! Se on ihan eri asia.
Jos mua jännittää myös, niin mähän alana selittää ihan mahdottoman paljon. Ihan hirveää. Ja jos toinen ei sano mitään. Apua! Joo, suurin osa mun suhteista ja niistä treffeistä, joille on tullut jatkoa, onkin ollut toisen extrovertin kanssa.
Kuitenkin mun BriggsMyers-deittianalyysissä lukee, että mulle voisi sopia introvertti kumppani ja rehellisesti noiden itseni kaltaisten miesten kanssa hommasta ei ole kyllä tullut oikein mitään. Että varmaan muhun pätee toi, ettei saisi ekojen treffien jälkeen vielä luovuttaa, vaan yrittää vaan uudelleen niin kauan, että jännitys hälvenee ja mun pälpätys hiljenee ja ehkä se toinenkin saisi suunsa auki.
Tilanteet ovat kiusallisia sinulle, mutta usko pois, vähintään yhtä kiusallisia ne ovat sille hiljaiselle osapuolelle.
Olen melko hiljainen ja ollut treffeillä selittäjän kanssa, siis sellaisen, joka oikeasti puhuu ihan_koko_ajan. Se todellakin oli kamalaa. Tuollaisessa seurassa menen entistä enemmän kuoreeni, ja sitten toinen ihmettelee kun olen niin sulkeutunut. Mitäpä muutakaan voi olla jos ei saa suunvuoroa? Päällekö sitä pitäisi puhua? Selittäjätyypistä usein myös huomaa, ettei häntä edes kiinnosta se toinen osapuoli, vaan enemmän kiinnostaa päästä selittämään niitä omia juttujaan. Jos jossain välissä saan kerrottua jotain omia juttujani, toinen ei tartu niihin, vaan siirtyy taas nopeasti kertoilemaan omistaan. Yleensä otan näiden kanssa asenteen että selittäköön sitten, minä kuuntelen.
Mutta joo, ei kyllä ainakaan omalla kohdallani toimi vastakohdan kanssa.
Tietenkin seksiä täytyy olla monta kertaa viikossa. Lopetan suhteen heti jos alkaa tulla tekosyitä miksi seksiä ei voi harrastaa.