Ihan kypsä jo kuntouttavaan työtoimintaan
Minulle tapahtui joitain kuukausia sitten elämässä paljon ikäviä asioita rysäyksellä, jonka seurauksena sitten monen mutkan jälkeen päädyin painostuksen alla kuntouttavaan työtoimintaan. Nyt olen ollut paikassa siis muutaman kuukauden ja olen jo aivan kypsä. Mietin vain, onko ketään oikeasti hyötynyt kuntouttavasta? Itse koen, että tämä on jotenkin alentavaa touhua. 4h päivässä istutaan ja piirrellään tai neulotaan tai kokoonapannaan maailman löysimmällä tahdilla juttuja. Kahvilla ja tupakalla porukka ramppaa 10min välein ja ohjaajat puhuvat kuin lapselle. Jos ei joku päivä hymyilytä, joutuu puhutteluun, että mikä nyt on. Jos ei joku päivä käy syömässä, siitäkin tulee ihmettelyä, että mikä on kun ei maistu. Siis aikuisille ihmisille! Muuten ohjaajia ei vois vähempää kiinnostaa pohtia kanssani jatkosuunnitelmiani. Porukka paikassa on vähintäänkin outoa, joten juttuseuraakaan ei juuri ole, kun porukalla tuntuu olevan niin paljon ihme rajoitteita ja vaikeuksia sos. kanssakäymisen kanssa.
Onko muilla kokemuksia ja millaisia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavaan voi suhtautua kuten ap, tai se joka oli sopimukseensa halunnut lauseen, "ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua," ja vielä ylpeili sillä. Minä oli samassa työpaikassa palkkatuella, ja tein kaikkea mitä ehdotettiin.
Nyt haen kuntouttavaan kaupungille omista syistäni, joita en avaa tässä. Alustavasti lupailivat jopa palkkatuettua työtä. Mihinkään puuhasteluun en lähtisi, sillä vaikka olen omasta mielestä työkykyinen, teen mieluummin oikeita töitä palkatta kuin askartelen jotain.
Kyllä se nähdäkseni on oma suhtautuminen siihen kuntouttavaan mikä ratkaisee.
Palkkatuella oletkin ihan oikeassa työsuhteessa, saat palkkaa ja kieltäytyminen työhösi kuuluvista tehtävistä ei tule kyseeseen.
Kuntouttavassa työtoiminnassa ei olla työsuhteessa eikä saada palkkaa. Siellä ei tosiaan ole pakko tehdä asioita, joita ei halua. Siellä on lähinnä vain oltava paikalla.
Kerran ollut toista en mene. Samassa porukassa oli ke harit, päihdekuntoutujat jne mt-pösilöt. Miten sellaisessa normaali tervejärkinen mutta liikuntaelinsairas kuntoutuu? Ei normi ihmisillä ole elämänhallinta ongelmia joita varten nuo on vaan tarvii tervehengistä seuraa joka nostaa mielialaa. Vajaaälyisten ja juopponarkkien päiväkoti ei oikein aja tätä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Työnteko sinänsä on usein kivaa, mutta syrjäytynyt huumeita käyttävä keski-ikäisten juopporemmi ei tee seurana ihmiselle hyvää. Siinä liukuu itsekin hyvin helposti siihen elämäntapaan, saa kutsuja juomaan halpaa viinaa jonkun luo muiden kanssa, tarjotaan kadulta ostettuja nappeja. Viimeisessä paikassa missä itse olin oli porukalla hattuhyllyn päällä sellainen laatikko, missä oli bentsoja, tramalia yms. Menivät aamulla aina jonoon ja yksi jakoi muille päivän ryynit.
Ohoh, voisin mennä tänne :D
Kyllä tuossa kuntouttavassa olisi paljon parannettavaa. Itse teen kyllä ihan Ok hommia ja olen oppinut uutta. Meillä on monta atk-ammattilaista jotka eivät välttämättä jaksa tehdä paineistettua työtä.
Mutta mutta toimintaa ei kehitetä juuri lainkaan eikä porukat tiedä mihin kaikkeen voi osallistua. Pitää itse olla aktiivinen ja ottaa selvää. Meillä on hyvä ohjaaja mutta hän siirtyy muualle
Kuntouttavassa pitää osallistua ja tehdä mutta sosiaalipuolen tyypeillä ei ole mitään pakkoa. Voi tulla ja mennä voinnin mukaan.
Itse olen kuntouttavassa sillä ikää on 50 ++++ ja työsuhteet on olleet pätkätöitä josta sitten seurasi uupumus. Eli valitsin sitten kuntouttavan kun viimeinen pätkä loppui. Ja työkkäri alkoi hiillostaa joka sitten pahensi tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavaan voi suhtautua kuten ap, tai se joka oli sopimukseensa halunnut lauseen, "ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua," ja vielä ylpeili sillä. Minä oli samassa työpaikassa palkkatuella, ja tein kaikkea mitä ehdotettiin.
Nyt haen kuntouttavaan kaupungille omista syistäni, joita en avaa tässä. Alustavasti lupailivat jopa palkkatuettua työtä. Mihinkään puuhasteluun en lähtisi, sillä vaikka olen omasta mielestä työkykyinen, teen mieluummin oikeita töitä palkatta kuin askartelen jotain.
Kyllä se nähdäkseni on oma suhtautuminen siihen kuntouttavaan mikä ratkaisee.
Palkkatuella oletkin ihan oikeassa työsuhteessa, saat palkkaa ja kieltäytyminen työhösi kuuluvista tehtävistä ei tule kyseeseen.
Kuntouttavassa työtoiminnassa ei olla työsuhteessa eikä saada palkkaa. Siellä ei tosiaan ole pakko tehdä asioita, joita ei halua. Siellä on lähinnä vain oltava paikalla.
Ok, kuka kuntoutuu millään tavalla tulemalla paikalle, ehkä yhtenä päivänä viikossa?
Kai siinäkin on eroa haluaako kuntoutettava kuntoutua vai ei.
Minä pussitin muttereita kuntouttavassa. Yksi nainen haisi niin hielle että silmiä kirveli ja hänellä meni menkat läpi housuihin, ohjaaja kävi sitten lässyttämässä että "sun Virpi pitäisi muistaa vaihtaa".
Ruokailuun mentiin hyvä ettei parijonossa käsi kädessä ja hirveä kulmien kurtistelu jos sanoi ettei ole nälkä "tietenkin sun pitää syödä! Tulehan nyt!"
Tupakalla ravaaminen oli jatkuvaa ja sitä teki ohjaajatkin, viiden minuutin välein joku paineli rööki suussa ulos ovesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavaan voi suhtautua kuten ap, tai se joka oli sopimukseensa halunnut lauseen, "ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua," ja vielä ylpeili sillä. Minä oli samassa työpaikassa palkkatuella, ja tein kaikkea mitä ehdotettiin.
Nyt haen kuntouttavaan kaupungille omista syistäni, joita en avaa tässä. Alustavasti lupailivat jopa palkkatuettua työtä. Mihinkään puuhasteluun en lähtisi, sillä vaikka olen omasta mielestä työkykyinen, teen mieluummin oikeita töitä palkatta kuin askartelen jotain.
Kyllä se nähdäkseni on oma suhtautuminen siihen kuntouttavaan mikä ratkaisee.
Palkkatuella oletkin ihan oikeassa työsuhteessa, saat palkkaa ja kieltäytyminen työhösi kuuluvista tehtävistä ei tule kyseeseen.
Kuntouttavassa työtoiminnassa ei olla työsuhteessa eikä saada palkkaa. Siellä ei tosiaan ole pakko tehdä asioita, joita ei halua. Siellä on lähinnä vain oltava paikalla.
Ok, kuka kuntoutuu millään tavalla tulemalla paikalle, ehkä yhtenä päivänä viikossa?
Kai siinäkin on eroa haluaako kuntoutettava kuntoutua vai ei.
Harva siellä kuntoutuukaan, suurin osa on sellaisten haavekuvien tavoittamattomissa. Enemmänkin se on paikka, johon ihminen laitetaan kun muutakaan ei keksitä. Aikuisten päivähoitopaikka, kuten joku jo sanoi.
Kai nyt jokainen tajuaa, että jos siellä käy joskus pujottamassa puuhelmiä lankaan tai laskemassa että pussiin menee 10 nappia, niin se ei kuntouta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan mietin, että onko tämä veronmaksajien varojen järkevää käyttöä? Siis sellaisten kohdalla, jotka eivät tuonne halua eivätkä siitä mitenkään hyödy.
Ohjaajat koostuvat etupäässä niin sanotuista suvakeista.
Eräänlainen suojatyöpaikka heille.
Samanlaista touhua eräässä Suomi-Venäjä seuran toimistossa. Te-palvelut lykkää liukuhihnalta porukkaa sinne "töihin" istumaan ja kännykkää näpräämään. En sano missä kaupungissa.
t. Entinen työntekijä
Yleensä voi vaihtaa paikkaa jos ei viihdy. Tapana on käydä ensin katsomassa paikkaa, ei sinne ihan sokkona tarvi mennä. Mitäs läksit niin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuntouttavassa toiminnassa aamupäivällä kaivetaan kuoppa ja iltapäivällä se täytetään. Nyt talviaikaan kuoppa jää tosi pieneksi mutta se ei ole niin oleellista. Huomenna pitää aamulla etsiä uusi kuopan paikka, ohjaaja sanoi niin.
Mä olin ysärillä samantyyppisessä hommassa Joensuun yliopistolla.
Oli kaksi säkkiä jonkinlaisia jyviä ja neulasia, jotain luonnosta kerättyä. Niistä piti siiloa roskat pois. Kun roskat oli siilottu, niin siilotut kaadettiin takaisin siilomattomien sekaan ja homma alusta.
Keksimällä keksittyä tyhjää työtä, tekee ihmisen hulluksi.
Onko nää ihan oikeita juttuja? 😳
On, ikävä kyllä.
Siellä ne tädit on niin virkaloisia että pistävät heti karenssia jos et tottele ja muuta. Joskus olin kuntouttavassa koska en edes tiennyt mitä se on luulin että oikeeta työtä saa tehdä mutta pajalla vaan istuttiin. Sitten piti oikein oikeudessakin käydä koska työkkärin virkailijat väitti että olen sairas ja työkyvytön joten niitten mukaan minun pitää mennä uudelleen kuntouttavaan. Haastoin sitten työkkärin virkailijan oikuteen ja voitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei joku päivä hymyilytä, joutuu puhutteluun, että mikä nyt on. Jos ei joku päivä käy syömässä, siitäkin tulee ihmettelyä, että mikä on kun ei maistu".
Tämä on niin tuttua. Itselleni ei koskaan maistu aamuisin ruoka, mutta kuntouttavassa jossa olin oli ruoka-aika kello 11. Yleensä skippasin sen kokonaan, ja silloin alkoi ihmettely ja voivottelu että pitäähän sinun syödä. Aloin sitten syömään pakolla voileivän aina vaikka itselleni ei maistunut sitten yhtään.
Kerran taas kissani oli kuollut, enkä jaksanut esittää että "jeee, onpas ihana päivä jes hymyilyttää" niin siitä tuli kamala sanominen että et sinä voi olla murheellisen näköinen kun se murheellistaa kaikki muutkin.
No eikö tuollaisiin voi vain todeta, että "juu syökää te, minä syön sitten kun syön" tai "älkää te huolehtiko toisen aikuisen ihmisen syömisistä" tai mitä vaan, ja noihin hymyilyvaatimuksiin voi todeta, että "en ole vastuussa teidän muiden tunnetiloista". Missään tapauksessa ei kannata mennä väkisin syömään muiden mieliksi eikä alkaa selitellä, miksi just nyt ei hymyilytä.
Olisi pitänyt joo, olen vaan melko hiljainen tossu luonteeltani että en siinä tilanteessa saanut sanotuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuntouttavassa toiminnassa aamupäivällä kaivetaan kuoppa ja iltapäivällä se täytetään. Nyt talviaikaan kuoppa jää tosi pieneksi mutta se ei ole niin oleellista. Huomenna pitää aamulla etsiä uusi kuopan paikka, ohjaaja sanoi niin.
Mä olin ysärillä samantyyppisessä hommassa Joensuun yliopistolla.
Oli kaksi säkkiä jonkinlaisia jyviä ja neulasia, jotain luonnosta kerättyä. Niistä piti siiloa roskat pois. Kun roskat oli siilottu, niin siilotut kaadettiin takaisin siilomattomien sekaan ja homma alusta.
Keksimällä keksittyä tyhjää työtä, tekee ihmisen hulluksi.
Onko nää ihan oikeita juttuja? 😳
Olen ollut kahdesti vuoden kierrätyksessä palkkatuella. Siinä näkee kuntoutettavia aamu ja iltapäivä vuorot. Usko tai ole uskomatta niitä juttuja ei tarvi keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran ollut toista en mene. Samassa porukassa oli ke harit, päihdekuntoutujat jne mt-pösilöt. Miten sellaisessa normaali tervejärkinen mutta liikuntaelinsairas kuntoutuu? Ei normi ihmisillä ole elämänhallinta ongelmia joita varten nuo on vaan tarvii tervehengistä seuraa joka nostaa mielialaa. Vajaaälyisten ja juopponarkkien päiväkoti ei oikein aja tätä asiaa.
Aika älytöntä laittaa ihminen tuonne vain liikuntaelinsairauden vuoksi. Luulisi, että parempi osoite ja kuntoutumisen kannalta hyödyllisempi olisi vaikka fysioterapeutti. Mutta tuokin kertoo vain työkkärin järjettömyydestä ja koko työvoimapolitiikan idioottimaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä pussitin muttereita kuntouttavassa. Yksi nainen haisi niin hielle että silmiä kirveli ja hänellä meni menkat läpi housuihin, ohjaaja kävi sitten lässyttämässä että "sun Virpi pitäisi muistaa vaihtaa".
Ruokailuun mentiin hyvä ettei parijonossa käsi kädessä ja hirveä kulmien kurtistelu jos sanoi ettei ole nälkä "tietenkin sun pitää syödä! Tulehan nyt!"
Tupakalla ravaaminen oli jatkuvaa ja sitä teki ohjaajatkin, viiden minuutin välein joku paineli rööki suussa ulos ovesta.
Kuulostaa aivan hirveältä. Jos tuonne mieleltään terveenä menee, niin minkähänlaisin psyykkisin vaurioin sieltä tulee ulos...? Itse saisin varmaan itsetuhoisia ajatuksia tuollaisessa paikassa.
Meillä oli viimeisessä paikassa sellainen ohjelma usein, että ajettiin aamulla pikkubussilla katselemaan merenrantaa. Sitten kun oltiin katseltu sitä tunnin verran, poltettu ja jauhettu paskaa, niin ajettiin takaisin kopille, syötiin lounas ja päivä olikin sitten siinä, porukka alkoi lähteä kotiin.
Tuollaista ei aikuinen järjissään oleva ihminen oikeasti jaksa kovin montaa viikkoa putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli viimeisessä paikassa sellainen ohjelma usein, että ajettiin aamulla pikkubussilla katselemaan merenrantaa. Sitten kun oltiin katseltu sitä tunnin verran, poltettu ja jauhettu paskaa, niin ajettiin takaisin kopille, syötiin lounas ja päivä olikin sitten siinä, porukka alkoi lähteä kotiin.
Tuollaista ei aikuinen järjissään oleva ihminen oikeasti jaksa kovin montaa viikkoa putkeen.
Ottaisn mieluummin tuollaisen "työ"toiminnan, kuin sen missä olen: puoli päivää katsellaan jotain powerpoint-esityksiä huuhaa-aiheista ja toinen puoli roikutaan luokkahuoneessa tekemättä mitään tai askarrellaan. Te sentään pääsitte ulos ja meren rannalle!
Ei todellakaan. Ihan yhtä hyvin voitaisiin sopia, että henkilö katsoo Netflixistä sarjoja kotona ja kirjoittaa joka päivä raportin siitä, mitä missäkin jaksossa oli tapahtunut, mitä tykkäsi jne. Tai vaihtoehtoisesti joku voi rämpyttää kitaraa kotona, harrastaa uimahallissa käyntiä, kirjoitella runoja tai "runoja" (riippuen omista taidoista). Mitä järkeä tosiaan hassata yhteiskunnan varoja johonkin aikuisten päiväkerhoon?