Lue keskustelun säännöt.
Koulusta annetaan liikaa läksyjä. Mun kasiluokkalainen on ihan loppu.
25.01.2023 |
Jos on jo nyt näin loppu, mitä se on lukiossa, jos sinne menee?
Tuolla oli tänään matikasta aukeama loppuun ja "kotitehtävämökki", ruotsista tuli pari tehtävää ja sanakoe, enkusta on joku kirjoitusjuttu, kemiasta lukuläksy ja joku moniste. Lisäksi tuolla on perjantaina uskonnon koe.
Koulussa ovat pitkät päivät ja opiskelevat. Sitten kun koulu loppuu ja pitäis viettää vapaa-aikaa niin se menee läksyjen parissa ja kokeisiin lukiessa.
Tänään sai suht nopeasti tehtävät valmiiksi ja ehti pelaamaankin mutta kyllä meilläkin monena iltana ollaan itketty valtavaa työmäärää ja siitä johtuvaa stressiä. Joskus treenipäivinä poika on vielä yhdentoista aikaan lukemassa kokeisiin tai tekemässä tehtäviä. Oon laittanut opettajille viestiä että tuossa on liikaa mun pojalle, kun se on niin tunnollinen ja sillä menee kaikki vapaa aika tuohon kun se haluaa kaiken lukea hyvin. Oon kertonut siitä että kotona itketään kirjojen kanssa kun ei enää jakseta ja illalla puurtaessa väsyneillä aivoilla tuntuu ettei mitään edes osaa. Opet ei kuitenkaan sano juuta eikä jaata. Kuulemma muut ei valita, joten ongelmaa ei ilmeisesti opejen mukaan ole.
Kommentit (80)
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
No nyt on todella asenteellista sössötystä.
Kukaan ei ole luontaisesti koulumenestyjä, vaan ihan kaikki oppiminen kyllä vaatii nimenomaan ahkeruutta ja paljon työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen oman kasiluokkalaisen löysää tahtia. Lyhyitä päiviä kahdeksasta kahteentoista tai yhteen. Läksyt nopeasti tehty, jos niitä edes on. Kai se kokeisiinkin lukee, vaikka ei yleensä siitä sen kummemmin puhu. Numerot on ysejä ja kaseja. Jos on jotain isompia tehtäviä, niin niihin käyttää usein aikaa viikonloppuisin. Samanlainen oli jo alakoulussa, ettei se koulunkäynti oikein kotona näkynyt, koskaan ei tarvinnut missään apua. Pelkäsin, että yläkoulun työmäärä tulee järkytyksenä, kun on tottunut pääsemään helpolla, mutta ei vissiin sitten. Taitaa vain olla sellainen, että ilman suurempaa panostusta pärjää ihan hyvin. Toki toivoisin, että olisi ahkerampi, koska rahkeet varmaan riittäisi enemmän panostamalla kymppeihin.
Toi kuulostaa ihan mun peruskoululta. Ysejä ja kymppejä tuli tolla tyylillä. Noh, lukion pitkä matikka avas silmät omalta osalta, kun numerot alkoi laskea luin lehmän häntä kun edettiin uusiin kursseihin kun niissä oiskin sit oikeesti pitänyt tehdä hommia :D Samasta syystä korkeakoulumenestys jäi nuorena heikolle tasolle, pääsin heittämällä sisään sekä AMK:hon että yliopistoon, mutta opinnot jäivät kesken ensimmäisen vuoden aikana koska työmäärä tuntui jotenki todella suurelta, varmaan siksi koska olin nuorempana tottunut saamaan hyviä tuloksia rallatellen ja se ei enää toiminutkaan. Vasta nyt yli 35-vuotiaana ymmärtänyt kunnolla työnteon merkityksen ja olen kohta vihdoinkin valmistumassa maisteriksi!
Mitä olisit toivonut, että sulle olisi sanottu, mikä olisi saanut sut tekemään enemmän töitä yläkoulussa? Kenen sanoma se todennäköisesti olisi tepsinyt?
Mun lapsi sai vielä alakoulussa niitä ysejä ja kymppejä, viime vuonnakin syksyllä, mutta numerot alkoi tippua seiskan keväällä. Ka oli muistaakseni 8,9. On lahjakas matemaattisesti, siitä saa ihan "mitään tekemättä" kymppejä, muut sitten kasia ja ysiä. Ja hyviähän nuokin on, mutta todennäköisesti vaivannäöllä pääsisi yli ysin keskiarvoon ihan heilahtamalla.
En halua painostaa ja pari neutraalia keskustelua on käyty siitä, että korkeammalla keskiarvolla on enemmän vaihtoehtoja lukion suhteen.
Mutta tämä oli ap:n keskustelu... Anteeksi.
Vai pari neutraalia keskustelua. Lopeta painostaminen, se on hänen elämänsä eikä sinun.
8,9 on hyvä ja täysin riittävä keskiarvo. Se, että osoitat olevasi tyytymätön siihen on vastenmielistä.
8,9 on monella mittarilla hyvä keskiarvo, mutta silti se ei riitä hyviin lukioihin sisäänpääsyyn ja se on varmaan se tärkein mittari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
No nyt on todella asenteellista sössötystä.
Kukaan ei ole luontaisesti koulumenestyjä, vaan ihan kaikki oppiminen kyllä vaatii nimenomaan ahkeruutta ja paljon työtä.
No kyllä kuule ihmisissä on eroja älöykkyyden suhteen ja toisille peruskoulu on huomattavasti helpompaa kuin toisille. Itse en ainakaan joutunut käytännössä tekemään töitä yläasteella enkä lukiossakaan ainakaan pitkän matikan ulkopuolella. En nyt muista, mikä mulla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvo, mutta yli 9 joka tapauksessa.
Ei kannata valita lukiota jos nyt jo rasittuu koulusta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika on seiskalla, enkä muista nähneeni sen läksyjä tekevän ainakaan vuoteen kuin ehkä kerran tai kaksi minuutti ennen nukkumaanmenoa. Kokeisiin on kyllä lukenut pari kertaa. Tekee kuulemma tunnilla, niin ei jää läksyksi. Mielestäni kokeissa on kyllä välillä huolimattomuusvirheitä, että hyvä olisi kotona ajan kanssa ja ajatuksella välillä käydä asioita läpi, mutta en jaksa turhasta aika vääntämään. Keskiarvo lähempänä ysiä, niin pääskööt nyt vielä helpolla niin kauan kuin se on mahdollista.
Minulle iski murrosikä pahiten päälle juuri kasilla. En tehnyt vapaa-ajalla yhtään läksyjä ja kokeisiin luin ihan hutaisten. Läksyt tuhersin tunnilla tai juuri ennen sen alkua.
Ihan hyvällä keskiarvolla pääsin yläasteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
No nyt on todella asenteellista sössötystä.
Kukaan ei ole luontaisesti koulumenestyjä, vaan ihan kaikki oppiminen kyllä vaatii nimenomaan ahkeruutta ja paljon työtä.
No kyllä kuule ihmisissä on eroja älöykkyyden suhteen ja toisille peruskoulu on huomattavasti helpompaa kuin toisille. Itse en ainakaan joutunut käytännössä tekemään töitä yläasteella enkä lukiossakaan ainakaan pitkän matikan ulkopuolella. En nyt muista, mikä mulla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvo, mutta yli 9 joka tapauksessa.
Kaikki oppiminen vaatii aina työtä ja valtavat määrät harjoittelua. Mitään luontaisia lapsineroja ei ole olemassakaan.
Lainaan tässä Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan professori Kirsti Longan sanoja.
80-luvulla tuli myös läksyjä, ihan joka aineesta. Mutta saatiin ne pitkälti tehtyä koulukyytiä odotellessa, tai koulukuljetuksessa. No, ehkä minulle läksyjen teko koulussa oli pakokeino todellisuudesta, kun ei koulussa oikein kavereita ollut.
Läksyjen tekoon kannattaa varata kalenterista ihan oma slotti eikä yrittää tuhertaa niitä "jossain välissä". Joskus se aika tulee käytettyä kokonaan ja joskus ei. Onhan läksyt ihan kasvatusta, että oppii huolehtimaan ja suunnittelemaan itse.
Eikä kannata haalia niin paljon harrastuksia heti koulupäivän perään, jos läksyt jäävät yöhön. Mieluummin harrastuksiin sitten, kun läksyt on tehty. Niin mielestäni omassa nuoruudessa oli. Tanssitunnit, ratsastus, mitä nyt kukakin harrasti, sinne lähdettiin vasta illemmalla, ei heti kolmelta tai neljältä kun koulu loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole lukiolaisille viitsinyt antaa kotitehtäviä juuri lainkaan enää vuosiin. 35 opiskelijan ryhmästä kotitehtävät tekee korkeintaan 10. Ja ne on tietenkin niitä jotka sitä harjoitusta vähiten tarvitsisivat. Lopputuloksena osaamisen kuilu vaan syvenee ja mun työ vaikeutuu entisestään. Olkoot.
Ja joo. En opeta eliittilukiossa vaan tavallisessa. Sellaisessa missä valtaosa teidänkin lukiolaisista opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole lukiolaisille viitsinyt antaa kotitehtäviä juuri lainkaan enää vuosiin. 35 opiskelijan ryhmästä kotitehtävät tekee korkeintaan 10. Ja ne on tietenkin niitä jotka sitä harjoitusta vähiten tarvitsisivat. Lopputuloksena osaamisen kuilu vaan syvenee ja mun työ vaikeutuu entisestään. Olkoot.
Ja joo. En opeta eliittilukiossa vaan tavallisessa. Sellaisessa missä valtaosa teidänkin lukiolaisista opiskelee.
Ja juuri tämän takia niiden hyvien oppilaiden kannattaa ponnistella yläkoulussa, että eivät joudu tuollaiseen lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ne saa nykyään ihan läksyjä koulusta? Ihmeteltiin kun tytär oli aikanaan koulussa 17 vuotta sitten kun ikinä ei tullut läksyjä. Niin se maailma muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulussa on paljon työtä.
Mun kuopuksella oli kolme a-kieltä ja lisäkis kuvataidepainotus. Kyllä hän teki ihan koko ajan töitä. Lukio on sitten sitä samaa sekin.
Mitä tarkoittaa kolme a-kieltä?
täällä meillä ekalla alkaa enkku, nelosella saa aloittaa espanjan tai saksan ja kutosella alkaa ruotsi. kaikki a kieliä kun niitä opiskellaan useampi vuosi.
Ohis, sori siitä.
Helsingissä kielivalinnat menee näin:
A1-kieli valitaan 1.luokalla.
Vapaaehtoinen A2-kieli alkaa 3.luokalla.
Pakollinen B1-kieli alkaa 6.luokalla.
Vapaaehtoinen B2-kieli alkaa 8.luokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
No nyt on todella asenteellista sössötystä.
Kukaan ei ole luontaisesti koulumenestyjä, vaan ihan kaikki oppiminen kyllä vaatii nimenomaan ahkeruutta ja paljon työtä.
No kyllä kuule ihmisissä on eroja älöykkyyden suhteen ja toisille peruskoulu on huomattavasti helpompaa kuin toisille. Itse en ainakaan joutunut käytännössä tekemään töitä yläasteella enkä lukiossakaan ainakaan pitkän matikan ulkopuolella. En nyt muista, mikä mulla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvo, mutta yli 9 joka tapauksessa.
Kaikki oppiminen vaatii aina työtä ja valtavat määrät harjoittelua. Mitään luontaisia lapsineroja ei ole olemassakaan.
Lainaan tässä Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan professori Kirsti Longan sanoja.
Totta, mutta toistoja tulee jo tunnilla, koska opetus menee liian usein niiden hitaiden oppijoiden mukaan. Samoin kokeisiin kertaus on toistoharjoittelua. Ei kaikkien tarvitse tuntikausia tankata jokaikistä asiaa.
-eri
Mun lapsi aloitti seiskan viime syksynä. Haki kutosen keväällä ja opiskeli kovasti ja pärjäsi pääsykokeet ja käy nyt siis englanninkielistä, ns. Parempaa yläkoulua. Ekaa kertaa lapsi nauttii koulusta, mutta myös valtavat paineet kulkee mukana. Nukkuu huonosti, on stressaantunut ja kalpea, ja mua surettaa että on jo näin pienenä näin paineistettu. Itse kävin samaa vasta lukiossa. Koko ajan on kokeita, tai ainakin musta tuntuu ja näyttää siltä.
Toisaalta on hienoa että lapsi on motivoitunut ja saanut kavereita ja kaikkea, mutta huolissani kieltämättä olen. On kovat ulkonäkö paineet, menestymispaineet (minä olen itse luovan alan perinteien nälkätaiteilija tyyppinen ilmestys, ja olen aina sanonut lapselle että toivon hänen olevan mielummin onnellinen kuin menestynyt, liekkö sellainen perinteinen vastareaktio sitten kotikasvatukseeni tämä valtava drive, minun isäni joka taas on oikea kokoomuksen kiiltokuvapoika on hirveän onnellinen ettei lapsenlapsesta tullut kommarihippiä, niinkuin hän kauniisti asian muotoilee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole lukiolaisille viitsinyt antaa kotitehtäviä juuri lainkaan enää vuosiin. 35 opiskelijan ryhmästä kotitehtävät tekee korkeintaan 10. Ja ne on tietenkin niitä jotka sitä harjoitusta vähiten tarvitsisivat. Lopputuloksena osaamisen kuilu vaan syvenee ja mun työ vaikeutuu entisestään. Olkoot.
Ja joo. En opeta eliittilukiossa vaan tavallisessa. Sellaisessa missä valtaosa teidänkin lukiolaisista opiskelee.
Ja juuri tämän takia niiden hyvien oppilaiden kannattaa ponnistella yläkoulussa, että eivät joudu tuollaiseen lukioon.
Tässä kunnassa on vain yksi. Jos ei asu pk-seudulla, lahjakkaatkin käy useimmiten ihan tavallisia lukioita. Harva lähtee vielä lukiossa toiselle paikkakunnalla, toki yksittäisiä tapauksia on. Kyllä tää on arkea ihan joka puolella Suomea. Mä vain sanon sen ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
No nyt on todella asenteellista sössötystä.
Kukaan ei ole luontaisesti koulumenestyjä, vaan ihan kaikki oppiminen kyllä vaatii nimenomaan ahkeruutta ja paljon työtä.
No kyllä kuule ihmisissä on eroja älöykkyyden suhteen ja toisille peruskoulu on huomattavasti helpompaa kuin toisille. Itse en ainakaan joutunut käytännössä tekemään töitä yläasteella enkä lukiossakaan ainakaan pitkän matikan ulkopuolella. En nyt muista, mikä mulla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvo, mutta yli 9 joka tapauksessa.
Kaikki oppiminen vaatii aina työtä ja valtavat määrät harjoittelua. Mitään luontaisia lapsineroja ei ole olemassakaan.
Lainaan tässä Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan professori Kirsti Longan sanoja.
Kirsi Lonka ei ole varmasti sanonut, että lasten oppimisessa ei ole eroja. Kukaan ei tietenkään osaa jakokulman käyttöä luontaisesti, mutta fiksumpi lapsi ymmärtää sen kerrasta, kun opettaja näyttää ja hitaampi ei ehkä ikinä. Sitten se fiksumpi oppii muutamalla harjoitteella soveltamaan sitä jakokulmaa käytännössä, kun taas se hitaampi saattaa just ja just oppia mekaanisesti käyttämään sitä, mutta heti, kun joutuu tekemään jotain soveltavampaa, homma hajoaa.
Siellä samassa luokassa voi olla lapsia, joiden ÄO on 80 tai 140, joten on aivan selvä, että he tarvitsevat aika erilaista ponnistelua hyviin arvosanoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
No nyt on todella asenteellista sössötystä.
Kukaan ei ole luontaisesti koulumenestyjä, vaan ihan kaikki oppiminen kyllä vaatii nimenomaan ahkeruutta ja paljon työtä.
No kyllä kuule ihmisissä on eroja älöykkyyden suhteen ja toisille peruskoulu on huomattavasti helpompaa kuin toisille. Itse en ainakaan joutunut käytännössä tekemään töitä yläasteella enkä lukiossakaan ainakaan pitkän matikan ulkopuolella. En nyt muista, mikä mulla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvo, mutta yli 9 joka tapauksessa.
Kaikki oppiminen vaatii aina työtä ja valtavat määrät harjoittelua. Mitään luontaisia lapsineroja ei ole olemassakaan.
Lainaan tässä Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan professori Kirsti Longan sanoja.
Totta, mutta toistoja tulee jo tunnilla, koska opetus menee liian usein niiden hitaiden oppijoiden mukaan. Samoin kokeisiin kertaus on toistoharjoittelua. Ei kaikkien tarvitse tuntikausia tankata jokaikistä asiaa.
-eri
Ei todellakaan tule tarpeeksi, vaan kotona pitää myös harjoitella, ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo aika rankalta kuulostaa, jos lapsi täysin raivolla pakottaa itsensä saamaan kaikesta kympin hinnalla millä hyvänsä. Ap:n lapsi ei kuitenkaan kuulosta sellaiselta luontaisesti erityisen älykkäältä lapselta, jolle peruskoulun oppimäärä on helppoa, koska heille ei jää mitään "aukeama loppuun" -läksyjä matikasta, vaan he ehtivät tekemään ne jo tunneilla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä kymppintytöt (yleensä tyttöjä, mutta toki poikkeuksiakin on) romahtavat sitten lukiossa, koska mikään työmäärä ei enää riitä heidän luontaisilla kyvyillään siihen kympin keskiarvoon ja heidän koko oman arvon tunto on ollut sidottuna kouluarvosanoihin. He ovat sitten erittäin suuressa riskissä esim. mt-haasteisiin ja syömishäiriöihin.
No nyt on todella asenteellista sössötystä.
Kukaan ei ole luontaisesti koulumenestyjä, vaan ihan kaikki oppiminen kyllä vaatii nimenomaan ahkeruutta ja paljon työtä.
No kyllä kuule ihmisissä on eroja älöykkyyden suhteen ja toisille peruskoulu on huomattavasti helpompaa kuin toisille. Itse en ainakaan joutunut käytännössä tekemään töitä yläasteella enkä lukiossakaan ainakaan pitkän matikan ulkopuolella. En nyt muista, mikä mulla oli yläasteella lukuaineiden keskiarvo, mutta yli 9 joka tapauksessa.
Kaikki oppiminen vaatii aina työtä ja valtavat määrät harjoittelua. Mitään luontaisia lapsineroja ei ole olemassakaan.
Lainaan tässä Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan professori Kirsti Longan sanoja.
Kirsi Lonka ei ole varmasti sanonut, että lasten oppimisessa ei ole eroja. Kukaan ei tietenkään osaa jakokulman käyttöä luontaisesti, mutta fiksumpi lapsi ymmärtää sen kerrasta, kun opettaja näyttää ja hitaampi ei ehkä ikinä. Sitten se fiksumpi oppii muutamalla harjoitteella soveltamaan sitä jakokulmaa käytännössä, kun taas se hitaampi saattaa just ja just oppia mekaanisesti käyttämään sitä, mutta heti, kun joutuu tekemään jotain soveltavampaa, homma hajoaa.
Siellä samassa luokassa voi olla lapsia, joiden ÄO on 80 tai 140, joten on aivan selvä, että he tarvitsevat aika erilaista ponnistelua hyviin arvosanoihin.
Kirsti Lonka on sanonut, että mitään luontaisia neroja ei ole olemassakaan, vaan kaikki menestyminen vaatii aina toistoa, toistoa, toistoa. Vertasi koululaista viulistiin, joka harjoittelee aina.
No älä nyt jaksa mitään syndroomia alkaa tässä vetelemään hatusta. Lapsi on vain tyhmempi ja tekee jatkuvasti yli oman kykynsä töitä, siitä se burn out tulee. Jos hänet olisi opetettu lapsena jo siihen, että aina ei tarvitse pingottaa niin osaisi nyt hyväksyä sen, että ne 8 ja 9 arvosanat ovat hyviä ja tämä taso olisi itselleen hyvä. Keskustele lapsesi kanssa ja koita saada hänet ymmärtämään, että hän tekee hyvin töitä kun pitää itsensä kunnossa. Se on oikea mittari kun on koko elämä balanssissa. Jos joskus jää kokeeseen valmistautuminen huonoksi niin se jää, sille ei voi mitään. Näitä tilanteita kun tulee elämässä muutenkin paljon vastaan: välillä täytyy palauttaa keskeneräisiä asioita.
Mä en sano itseäni fiksuksi tai älykkääksi ja jos joku olisi mun arvosanoista jotain sanonut niin ei olisi kovin hyvää sanottavaa. Peruskoulu (k.a. 6,8) ja lukio (k.a. 7) meni miten meni, ajatuksella elämä kantaa. Niinhän se on tehnyt. Kävin AMK:n (k.a. 4,3) ja siitä yliopistoon (k.a. 4,9 ja k.a. 4,5) ja olen nyt DI ja KTM. Elämä on kantanut ja aina ei tarvitse nipottaa. Lapsi olisi pitänyt kasvattaa luottamaan itseensä ja siihen, että ne asiat järjestyy. Nyt tuolla tavalla hän on aivan kohta burn outissa ja siitä ei parane ihan heti. Se jättää muistijäljen ja se jättää joka ikinen kerta kehoon myös fyysisen jäljen.