Lue keskustelun säännöt.
Uskooko opettajat oikeasti, että 1-2 oppituntia viikossa lisää auttaa oppimistulosten laskuun?
25.01.2023 |
Itse en usko. En usko, että edes tunti lisää joka koulupäivään auttaa. Esim. yläkoulussa meillä oli 2x7h päivä, 2x6h pvä, 1x5h pvä viikossa. Se oli ihan maksimi. Vaikka mulle koulunkäynti oli helppoa, en olisi jaksanut olla yhtään tuota enempää koulussa hälisevässä luokassa.
Oppimistuloksiin vaikuttaisi mielestäni vain oppilaiden ja kotien asenteiden muutos. Se, että sitä kotona tapahtuvaa opittavien asioiden sisäistämistä tapahtuisi enemmän. Että vanhemmat ohjaa ja valvoo läksyjen tekoa, jos oppilaalla on taidoissa puutteita.
Toinen, mikä vaikuttaa, on työrauha oppitunnneilla. Nyt monissa luokissa on liian levotonta.
On helppoa ehdottaa lisätunteja. Noihin asioihin, jotka oikeasti vaikuttaisi oppimistuloksiin enemmän, on vaikeampi tarttua.
Kommentit (41)
Ehkä myös jotkin toiset tahot kaipaavat kipeästi lisäopetusta, kun eivät kykene suoraan hahmottamaan, että oppimistulosten lasku ei jakaudu populaatiossa tasaisesti. Älykkyysvaje on suorastaan häkellyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läksykerhot olisi hyvä asia. Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Mä en ole huomannut, että opettajat ovat tällaista jossain ehdottaneet. Onko joku lukenut tuosta jonkun artikkelin. Mä olen lukenut vain sellaisia, joissa puhutaan aikuisten lisäämisestä ja ryhmäkoon pienentämisestä.
Opetusta ei voi ulkoistaa kotien tehtäväksi. Itse olen opettaja ja elämäni on tätä nykyä pelkkää työtä. Ensin teen oman työpäiväni koulussa ja kotona odottaa toinen työpäivä lasteni koulun kanssa. Eihän se voi niin mennä että kouluopetus ei riitä mihinkään. En minä muista että omassa lapsuudessa vanhempani olisivat muuta tehneet mun koulun eteen kuin kokeisiin kyselleet. Onko aika kullannut muistot?
Vierailija kirjoitti:
Opetusta ei voi ulkoistaa kotien tehtäväksi. Itse olen opettaja ja elämäni on tätä nykyä pelkkää työtä. Ensin teen oman työpäiväni koulussa ja kotona odottaa toinen työpäivä lasteni koulun kanssa. Eihän se voi niin mennä että kouluopetus ei riitä mihinkään. En minä muista että omassa lapsuudessa vanhempani olisivat muuta tehneet mun koulun eteen kuin kokeisiin kyselleet. Onko aika kullannut muistot?
Minä tein itse läksyt. Koulu on opetusta varten. Äiti ja isä ovat muissa töissä, eivät iltaopettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetusta ei voi ulkoistaa kotien tehtäväksi. Itse olen opettaja ja elämäni on tätä nykyä pelkkää työtä. Ensin teen oman työpäiväni koulussa ja kotona odottaa toinen työpäivä lasteni koulun kanssa. Eihän se voi niin mennä että kouluopetus ei riitä mihinkään. En minä muista että omassa lapsuudessa vanhempani olisivat muuta tehneet mun koulun eteen kuin kokeisiin kyselleet. Onko aika kullannut muistot?
Minä tein itse läksyt. Koulu on opetusta varten. Äiti ja isä ovat muissa töissä, eivät iltaopettajia.
Tilanne on vain mennyt nyt siihen, että koulu on kaaoksessa jo kohta neljättä vuotta. Koko ajan joku sijainen, välillä ei opettajaa ollenkaan, opetus ei etene, oppilaat sairastaa itse.
Koko ajan on saanut paikata. Varsinkin lukuvuosi 2020-2021 oli täysin kaoottinen koska kaupunki ei ikinä saanut päätettyä, siirrytäänkö etään, lähiin vai hybridiin.
Mun yläkoululaisen vakiopettajista oli liki kaikki virkavapaalla. Pelkkiä sijaisen sijaisia ja sitä, että naapuriluokan ope valvoo kolmea muutakin.
Tärkeimmät aineet oli opetettava kotona, jotta lukiossa ei nouse tien täysin pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Läksykerhot olisi hyvä asia. Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Totta! Joka päivä voisi jäädä tunniksi koulupäivän jälkeen tekemään läksyjä. Voisi olla pakollinen kaikille, joilla arvosanat alle 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole huomannut, että opettajat ovat tällaista jossain ehdottaneet. Onko joku lukenut tuosta jonkun artikkelin. Mä olen lukenut vain sellaisia, joissa puhutaan aikuisten lisäämisestä ja ryhmäkoon pienentämisestä.
Luokanopettajien liitto on nyt ehdottanut tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läksykerhot olisi hyvä asia. Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Totta! Joka päivä voisi jäädä tunniksi koulupäivän jälkeen tekemään läksyjä. Voisi olla pakollinen kaikille, joilla arvosanat alle 8.
Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Apua voi tarvita kuka vaan ja niitä keskiarvojahan ei edes ole moneen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetusta ei voi ulkoistaa kotien tehtäväksi. Itse olen opettaja ja elämäni on tätä nykyä pelkkää työtä. Ensin teen oman työpäiväni koulussa ja kotona odottaa toinen työpäivä lasteni koulun kanssa. Eihän se voi niin mennä että kouluopetus ei riitä mihinkään. En minä muista että omassa lapsuudessa vanhempani olisivat muuta tehneet mun koulun eteen kuin kokeisiin kyselleet. Onko aika kullannut muistot?
Mun vanhemmat kysyi, oletko tehnyt läksyt. Vastasin juujuu ja jos en ollut, tein ne salaa sängyssä taskulampun valossa nukkumaanmenon jälkeen. Mun keskiarvo oli yli 9 enkä tarvinnut apua missään ennen lukiota. Lukiossa minulle ostettiin tukiopetusta laajassa fysiikassa, kun itse pyysin.
Mutta ratkaisevaa ei ollutkaan, mitä vanhemmat teki mun läksyjen suhteen. Ratkaisevaa oli, että mulle oli kotona saati sytytettyä sisäinen motivaatio oppia asioita.
Olen myös itse opettaja. Kyllä mä joudun tuota omas lasta patistamaan, että tekee läksyt, kuten on tarkoitettu. Eikä vaan mene siitä, mistä aita matalin eli lue esim lukuläksyä kerran, kun pitäisi lukea kolme kertaa.
Juuri luin uutisen (tuleekin just nyt Ylen uutisissa, lisää Ylen verkkosivuilla.), jossa sanottiin ettei ketään haluta enää jättää luokalle. Oppilas yksilöidään ja rimaa lasketaan niin alas, että pääsee luokaltaan vaikka ei oppimäärää hallitsisikaan. Kiinnostaakin nyt tietää, että kuinka alas sen riman voi laskea? Onko pakko oppia edes lukemaan, jos ei halua?
Kannattaisiko nyt kuitenkin kiinnittää huomiota ihan siihennperusopetuksen toimivuuteen ja tavoitteisiin sen sijaan, että väkerretään kaiken maailman sateenkaaripajojen kimpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läksykerhot olisi hyvä asia. Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Totta! Joka päivä voisi jäädä tunniksi koulupäivän jälkeen tekemään läksyjä. Voisi olla pakollinen kaikille, joilla arvosanat alle 8.
Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Apua voi tarvita kuka vaan ja niitä keskiarvojahan ei edes ole moneen vuoteen.
Kyllä opettaja suutin piirtein tietää, kuka on 6 oppilas ja kuka 9.
Totta, apua voi tarvita kuka vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läksykerhot olisi hyvä asia. Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Totta! Joka päivä voisi jäädä tunniksi koulupäivän jälkeen tekemään läksyjä. Voisi olla pakollinen kaikille, joilla arvosanat alle 8.
Eli ne olisi ylimääräisiä, mutta sellaiseen pääsisi jos on jossakin aineessa vaikka poissaolon takia vajetta tai jos opiskelukieli ei ole oma äidinkieli.
Apua voi tarvita kuka vaan ja niitä keskiarvojahan ei edes ole moneen vuoteen.
Kyllä opettaja suutin piirtein tietää, kuka on 6 oppilas ja kuka 9.
Totta, apua voi tarvita kuka vain.
Miksi sinä juutut johonkin hemmetin keskiarvoon? Kun paljon suurempi syy tarvita apua on sairastelu tai kieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palattaisiin 90-luvun koulumaailmaan. Tällöin yläasteella, ammattikoulussa ja lukiossa olleet ovat parhaiten koulutettu sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Juuri luin uutisen (tuleekin just nyt Ylen uutisissa, lisää Ylen verkkosivuilla.), jossa sanottiin ettei ketään haluta enää jättää luokalle. Oppilas yksilöidään ja rimaa lasketaan niin alas, että pääsee luokaltaan vaikka ei oppimäärää hallitsisikaan. Kiinnostaakin nyt tietää, että kuinka alas sen riman voi laskea? Onko pakko oppia edes lukemaan, jos ei halua?
Kannattaisiko nyt kuitenkin kiinnittää huomiota ihan siihennperusopetuksen toimivuuteen ja tavoitteisiin sen sijaan, että väkerretään kaiken maailman sateenkaaripajojen kimpussa.
Oppilaalle tehdään oma opetussuunnitelma, jossa määritellään hänelle ne omat tavoitteet, jos ei pysty täyttämään yleisiä tavoitteita. Se riittää, että täyttää ne omat tavoitteet. Vitosen saa, kun edes yrittää yrittää.
Joka oppikirjasta on oma, helpotettu versio, joka jaetaan näille oppilaille.
Valvon mitä läksyjä? Minulla on samat oppimishäiriöt kuin lapsellanikin. Siinä oli etäkoulun aikana sokea ohjaamassa sokeaa. Onneksi opettajat tajusi tämän. Tuntien lisääminen ei auta vaan laadun muuttaminen. Opetusryhmien pienentäminen, koulupäivän alkamisen myöhäistäminen. Sinne on ihan turha mennä kahdeksaksi istumaan kun nuoren aivot herää klo 10. Ja koulupäivän pituutta voi itseasiassa lyhentää kun ei opeteta nukkuvia ihmisiä. Kotiläksyt tulee laskea mukaan koulupäivän tunteihin.
Eikös näitä tuntimääriä tässä välissä vähennetty? Paljon nykyisin lienee tunteja vaikka yläasteella.
Olen opettaja enkä välttämättä usko tuntimäärän lisäämisen vaikuttavan asiaan kovin paljoa. Koko kokonaisuus pitää saada toimimaan paremmin alkaen siitä, että ne kännykät pysyvät repussa, säheltäminen loppuu ja erityisoppilaat saavat tarpeeksi tukea. Tarvitaan yhteiskunnan tasolta asennemuutos kouluun, opettajiin ja opiskeluun. Eli toisin sanoen palataan siihen, että opettaja on luokkahuoneessa se auktoriteetti, joka voi ja saa vaatia hyvää käytöstä ja ahkeraa opiskelua. Opiskelun tärkeyttä pitää painottaa lapsille jo ihan pienestä pitäen kotona ja koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Palattaisiin 90-luvun koulumaailmaan. Tällöin yläasteella, ammattikoulussa ja lukiossa olleet ovat parhaiten koulutettu sukupolvi.
Ei koulumaailma ole irrallinen muusta yhteiskunnasta. Pitäisi palata 1990-luvun yhteiskuntaan, että tuo toteutuisi.
työrauha, asennemuutos ja opettajan auktoriteetin saaminen takaisin. Juuri näin. Vaikeita asioita.