Lue keskustelun säännöt.
Voisitko toimia sijaisvanhempana?
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helkkarin hankalaa
Pilaa elämänsä tuolla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla mahdollisimman pienten lasten se ensimmäinen kriisiperhe, johon heidän hätäsijoitettaisiin kunnes löytyisi se oikea oma sijaisperhe. En siis haluaisi ketään yhtä meille asumaan vuosiksi, mutta aina uuden pienen vauvan joka tarvitsisi apua - sitä haluaisin tehdä! Olen harkinnut jääväni pois työelämästä (nyt 54v) tehdäkseni tätä, mutta en tiedä onko tällaiselle tarvetta ja saisiko siitä tarpeeksi palkkaa. Ei siis hirveästi tarvitsisi tulla, mutta sen verran että saisin ruoat hankittua ja normikulut, mies voi maksaa talon ja auton menot.
Ööh, anteeksi mutta mitä mä just luin? Ajattelit jäädä työelämästä pois jotain vauvaleikkiä leikkimään ja maksattaa tämän miehelläsi? Toivottavasti et onnistu.
Työtä se on siinä missä muukin lastenhoitotyö.
Vauvalle on huomattavasti mukavampaa olla ekat viikot ja kuukaudet saman ihmisen kanssa kotiympäristössä kuin jossain laitoksessa odottelemassa vaihtuvien työvuorojen keskellä.
Vauvanhoito jos mikä se on työtä. Sitä tehdään ympäri vuorokauden. Päiväsaikaan laitetaan vauvaa vähän väliä unille tai syötetään. Ja vaihdetaan vaippoja. Yölläkin usein syötetään alkuvaiheessa. Ja vaikka ei mitään akuutisti olisikaan, niin vauvaa hoitaessa ollaan valppaana ja valmiina hoitamaan 24/7.
Että niin, se siitä leikistä.
En voisi. Perheemme on ollut lastensuojelun asiakas ja oli hilkulla, että nepsylapsemme ei joutunut pitkäaikaisesti sijoitetuksi / huostaanotetuksi. Tuolloin lapsella ei ollut diagnoosia, ja lasussa ei ensin tunnistettu, mistä hänen haasteensa johtuivat. Onneksi lapsi pääsi sitten kuitenkin tutkimuksiin, taustasyyt tilanteeseen selvisivät, lapsi pääsi kuntoutukseen ja lasuasiakkuus päättyi.
Itselleni jäi kuitenkin kuva, että rakastava, välittävä ja vanhemmuuteen panostava perhe voi joutua tilanteeseen, jossa lapsi joutuu vasten omaa etuaan sijoitetuksi. En haluaisi olla osa tällaista prosessia. Ymmärrän tietysti, että monet lapsista tarvitsevat sijaisperhettä ja hyötyvät sijoituksesta, mutta en uskaltaisi ottaa riskiä siitä, että olisin osa jonkun perheen tragediaa.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Perheemme on ollut lastensuojelun asiakas ja oli hilkulla, että nepsylapsemme ei joutunut pitkäaikaisesti sijoitetuksi / huostaanotetuksi. Tuolloin lapsella ei ollut diagnoosia, ja lasussa ei ensin tunnistettu, mistä hänen haasteensa johtuivat. Onneksi lapsi pääsi sitten kuitenkin tutkimuksiin, taustasyyt tilanteeseen selvisivät, lapsi pääsi kuntoutukseen ja lasuasiakkuus päättyi.
Itselleni jäi kuitenkin kuva, että rakastava, välittävä ja vanhemmuuteen panostava perhe voi joutua tilanteeseen, jossa lapsi joutuu vasten omaa etuaan sijoitetuksi. En haluaisi olla osa tällaista prosessia. Ymmärrän tietysti, että monet lapsista tarvitsevat sijaisperhettä ja hyötyvät sijoituksesta, mutta en uskaltaisi ottaa riskiä siitä, että olisin osa jonkun perheen tragediaa.
Sijoitukseen, varsinkaan pitkäaikaiseen perhesijoitukseen ei kyllä päädy ihan helposti. Minä en päätynyt lainkaan, lukuisista lastensuojeluilmoituksista ja vanhempien mokailuista huolimatta.
Olen syntynyt perheeseen, missä molemmilla vanhemmillani oli päihdeongelmia, lähinnä huumausaineita ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus minusta tehtiin kun olin 2 kk. Vanhempien luota lähdin toiseen perheeseen vasta leikki-ikäisenä äidin överien jälkeen, kun tämä oli löytynyt kuolleena ja sosiaaliviranomaiset ja läheiset pohti, mihin minä menen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Perheemme on ollut lastensuojelun asiakas ja oli hilkulla, että nepsylapsemme ei joutunut pitkäaikaisesti sijoitetuksi / huostaanotetuksi. Tuolloin lapsella ei ollut diagnoosia, ja lasussa ei ensin tunnistettu, mistä hänen haasteensa johtuivat. Onneksi lapsi pääsi sitten kuitenkin tutkimuksiin, taustasyyt tilanteeseen selvisivät, lapsi pääsi kuntoutukseen ja lasuasiakkuus päättyi.
Itselleni jäi kuitenkin kuva, että rakastava, välittävä ja vanhemmuuteen panostava perhe voi joutua tilanteeseen, jossa lapsi joutuu vasten omaa etuaan sijoitetuksi. En haluaisi olla osa tällaista prosessia. Ymmärrän tietysti, että monet lapsista tarvitsevat sijaisperhettä ja hyötyvät sijoituksesta, mutta en uskaltaisi ottaa riskiä siitä, että olisin osa jonkun perheen tragediaa.
Sijoitukseen, varsinkaan pitkäaikaiseen perhesijoitukseen ei kyllä päädy ihan helposti. Minä en päätynyt lainkaan, lukuisista lastensuojeluilmoituksista ja vanhempien mokailuista huolimatta.
Olen syntynyt perheeseen, missä molemmilla vanhemmillani oli päihdeongelmia, lähinnä huumausaineita ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus minusta tehtiin kun olin 2 kk. Vanhempien luota lähdin toiseen perheeseen vasta leikki-ikäisenä äidin överien jälkeen, kun tämä oli löytynyt kuolleena ja sosiaaliviranomaiset ja läheiset pohti, mihin minä menen.
Ajat ovat tuosta muuttuneet. Tänä päivänä teini-ikäisen oma ongelmakäytös (esim. päihteet, kouluakäymättömyys) voi johtaa sijoitukseen, vaikka perheessä olisi kaikki kunnossa. Tuskin meilläkään olisi päädytty perhesijoitukseen teinin kohdalla, mutta en tiedä varmasti - näin pitkälle asiaa ei ehditty pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Perheemme on ollut lastensuojelun asiakas ja oli hilkulla, että nepsylapsemme ei joutunut pitkäaikaisesti sijoitetuksi / huostaanotetuksi. Tuolloin lapsella ei ollut diagnoosia, ja lasussa ei ensin tunnistettu, mistä hänen haasteensa johtuivat. Onneksi lapsi pääsi sitten kuitenkin tutkimuksiin, taustasyyt tilanteeseen selvisivät, lapsi pääsi kuntoutukseen ja lasuasiakkuus päättyi.
Itselleni jäi kuitenkin kuva, että rakastava, välittävä ja vanhemmuuteen panostava perhe voi joutua tilanteeseen, jossa lapsi joutuu vasten omaa etuaan sijoitetuksi. En haluaisi olla osa tällaista prosessia. Ymmärrän tietysti, että monet lapsista tarvitsevat sijaisperhettä ja hyötyvät sijoituksesta, mutta en uskaltaisi ottaa riskiä siitä, että olisin osa jonkun perheen tragediaa.
Sijoitukseen, varsinkaan pitkäaikaiseen perhesijoitukseen ei kyllä päädy ihan helposti. Minä en päätynyt lainkaan, lukuisista lastensuojeluilmoituksista ja vanhempien mokailuista huolimatta.
Olen syntynyt perheeseen, missä molemmilla vanhemmillani oli päihdeongelmia, lähinnä huumausaineita ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus minusta tehtiin kun olin 2 kk. Vanhempien luota lähdin toiseen perheeseen vasta leikki-ikäisenä äidin överien jälkeen, kun tämä oli löytynyt kuolleena ja sosiaaliviranomaiset ja läheiset pohti, mihin minä menen.
Ajat ovat tuosta muuttuneet. Tänä päivänä teini-ikäisen oma ongelmakäytös (esim. päihteet, kouluakäymättömyys) voi johtaa sijoitukseen, vaikka perheessä olisi kaikki kunnossa. Tuskin meilläkään olisi päädytty perhesijoitukseen teinin kohdalla, mutta en tiedä varmasti - näin pitkälle asiaa ei ehditty pohtia.
Perhesijoituksen syyt ovat yleensä täysin erilaisia kuin laitossijoitusten. Yleensä lapsen tai nuoren omista asioista johtuvia. Laitossijoitukseen pääsee nykyään vain ne, keitä ei voida sijoittaa perheisiin, koska laitospaikkoja on erittäin rajoitetusti.
Tässä keskustelussa oli kuitenkin kyse perhesijoituksesta ja sijaisvanhemmuudesta.
Työtä se on siinä missä muukin lastenhoitotyö.
Vauvalle on huomattavasti mukavampaa olla ekat viikot ja kuukaudet saman ihmisen kanssa kotiympäristössä kuin jossain laitoksessa odottelemassa vaihtuvien työvuorojen keskellä.