Lue keskustelun säännöt.
Voisitko toimia sijaisvanhempana?
Kommentit (68)
En. Tietoni ja taitoni eivät riitä. En ole terapeutti tai psykiatri, enkä liioin siedä oikuttelevia ihmisiä, en lapsia tai aikuisia. Omien lasten kanssa on ollut suuria vaikeuksia, joten minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta en pelkästään niiden lasten vaan myös lasten vanhempien tai sukulaisten. En halua perheeni lähelle moniongelmaisia tuntemattomia ihmisiä.
Periaatteessa kyllä, käytännössä en. Jos en olis näin köyhä niin ainakin kiinnostais. Pitäisin juurikin nimenomaan ongelmaisista, haasteet kiinnostaa. Kun olin hoitaja niin mulle kaikkein vaikeimmat tyypit oli niitä rakkaimpia.
En. Tulin suht nuorena 10 vuotiaan pojan äitipuoleksi. Siinä on ollut riittävästi. Omien lasten kanssa on ollut hankaluuksia riittävästi, ettei voimat enää riitä.
Muuten kovasti kunnioitan kovasti kaikkia sijaisperheitä.
Rehellisesti ja suoraan sanoen en. Ovat monet näistä lapsista ja nuorista niin rikki, että en usko tällaisena tavallisena äitinä heidän kanssaan jaksavani tai pärjääväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juuri tällä hetkellä resurssit eivät riittäisi millään ja muutenkin olen sen verran suorittavaa ja sitten uupuvaa sorttia, ettei se varmaan olisi järkevää. Tukiperhetoimintaa voisin joskus ajatella, kun tilanne tasaantuu.
Jos sukulaisen tai ystävän lapset jäisivät orvoiksi, en miettisi kahta kertaa, vaan olisin valmis sijoittamaan heidät meille vaikka pysyvästi.
En.
Ei ole tilaa eikä resursseja oman perheen lisäksi.
Tunnen joitakin lapsena sijoitettuja, osa on hyvin pärjännyt ja normaalisti kasvaneet aikuisiksi,osa ollut haastavia ja elämässä vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juuri tällä hetkellä resurssit eivät riittäisi millään ja muutenkin olen sen verran suorittavaa ja sitten uupuvaa sorttia, ettei se varmaan olisi järkevää. Tukiperhetoimintaa voisin joskus ajatella, kun tilanne tasaantuu.
Jos sukulaisen tai ystävän lapset jäisivät orvoiksi, en miettisi kahta kertaa, vaan olisin valmis sijoittamaan heidät meille vaikka pysyvästi.
Yleensä orvoksi jääneitä ei sijoiteta, vaan heille etsitään huoltaja, jonka luona yleensä myös asuvat.
Sijaisvanhemmat taas eivät ole lapsen huoltajia.
Joskus ajattelin että voisin, mutta nykyään enää en. Omat lapset teinejä ja olen töissä yläkoulussa. Pyrin siellä olemaan turvallinen, jämäkkä ja ystävällinen aikuinen. Se riittäköön omalta osaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. Ei riitä energia. Myöskään talomme ei sovellu, lapselle ei olisi omaa huonetta. En ottaisi edes vaihto-oppilasta, samasta syystä.
Yhtä todennäköisesti saisin varmaan olla kuin sinkkumies joka on onnistunut adoptoimaan.
Eli 1% mahis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, tai korkeintaan hyvin kapea-alaisesti valikoiden millaiselle lapselle. Yksinkertaisesti omassa elämässä on niin monta palikkaa soviteltavana että lapsesta tuleva kuormitus täytyisi olla äärimmäisen pieni (eli hyvin perusmuksu ja valvotut tapaamiset jossain muualla).
Haluaisin olla mahdollisimman pienten lasten se ensimmäinen kriisiperhe, johon heidän hätäsijoitettaisiin kunnes löytyisi se oikea oma sijaisperhe. En siis haluaisi ketään yhtä meille asumaan vuosiksi, mutta aina uuden pienen vauvan joka tarvitsisi apua - sitä haluaisin tehdä! Olen harkinnut jääväni pois työelämästä (nyt 54v) tehdäkseni tätä, mutta en tiedä onko tällaiselle tarvetta ja saisiko siitä tarpeeksi palkkaa. Ei siis hirveästi tarvitsisi tulla, mutta sen verran että saisin ruoat hankittua ja normikulut, mies voi maksaa talon ja auton menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuvittelin että voisin. Sitten tutustuin henkilöön joka sijaisvanhemmuusasioita pyörittää ja tajusin että koko ala onntäysin sairas.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä todennäköisesti saisin varmaan olla kuin sinkkumies joka on onnistunut adoptoimaan.
Eli 1% mahis.
Sinkkumiehiä toimii kyllä sijaisvanhempina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri tällä hetkellä resurssit eivät riittäisi millään ja muutenkin olen sen verran suorittavaa ja sitten uupuvaa sorttia, ettei se varmaan olisi järkevää. Tukiperhetoimintaa voisin joskus ajatella, kun tilanne tasaantuu.
Jos sukulaisen tai ystävän lapset jäisivät orvoiksi, en miettisi kahta kertaa, vaan olisin valmis sijoittamaan heidät meille vaikka pysyvästi.
Yleensä orvoksi jääneitä ei sijoiteta, vaan heille etsitään huoltaja, jonka luona yleensä myös asuvat.
Sijaisvanhemmat taas eivät ole lapsen huoltajia.
Niin ja lapset sijoitettuina asuvat aina sijaisvanhempien luona.
Orpoja sijoitetaan myös, kaikki ei halua adoptoida, mutta ovat valmiita kantamaan vastuun huoltajan roolissa.
Jos samassa kaupassa ei saisi lapsen sukua, niin voisin. Mutta todella kaikki siteet lapsen vanhempiin, isovanhempiin ja sisaruksiin tulisi katkaista. Lapsen tulisi olla alle kouluikäinen eikä terapiassa saisi keskittyä menneisyyteen.
Voisin. Olen hyvin lapsirakas ja olisin halunnut saada itsekin lapsia. Sijaisvanhemmuus on käynyt monta kertaa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri tällä hetkellä resurssit eivät riittäisi millään ja muutenkin olen sen verran suorittavaa ja sitten uupuvaa sorttia, ettei se varmaan olisi järkevää. Tukiperhetoimintaa voisin joskus ajatella, kun tilanne tasaantuu.
Jos sukulaisen tai ystävän lapset jäisivät orvoiksi, en miettisi kahta kertaa, vaan olisin valmis sijoittamaan heidät meille vaikka pysyvästi.
Yleensä orvoksi jääneitä ei sijoiteta, vaan heille etsitään huoltaja, jonka luona yleensä myös asuvat.
Sijaisvanhemmat taas eivät ole lapsen huoltajia.
Niin ja lapset sijoitettuina asuvat aina sijaisvanhempien luona.
Orpoja sijoitetaan myös, kaikki ei halua adoptoida, mutta ovat valmiita kantamaan vastuun huoltajan roolissa.
Miksi orpo sijoitettaisiin pelkästään sen vuoksi että on orpo? Ellei tietty ole jotain erityisiä haasteita tai muita sijoituksen perusteita.
Kyllä orvolle etsitään yleensä aina ensin huoltaja. Huoltaja toimii lapsen huoltajana huoltajuuden saatuaan, kuten kuka tahansa huoltaja. Adoptio on taas ihan eri juttu, ja se ei liity huoltajuuteen itsessään. Toki joskus huoltaja voi myös adoptoida.
Olin samalla luokalla sijaislapsen kanssa. Oli ihan yleisesti tiedossa, että sen isä oli hyväksikäyttänyt sitä ja tämä tyttö tiesi sellaisia sanoja ja käsitteitä, mitä sen ikäisen ei todellakaan kuulu tietää saati käyttää. Toisinaan tämä veti housut alas käytävällä ja huusi katsomaan, käyttäytyi myös muita lapsia kohtaan ahdistelevasti. Joutui vaihtamaan koulua näiden juttujen vuoksi joskus viidennellä luokalla.
Mietin joskus vanhempana, miten vaikeaa tuon tytön sijaisvanhemmilla on ollut. Itse en varmasti pystyisi olemaan esimerkiksi sellaisen lapsen sijaisvanhempi.