Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kukaan tekisi töitä ilmaiseksi rakentaakseen toisille kasvuyrityksen? En tajua noita yliopistojen R2B-juttuja.
24.01.2023 |
Joku veti tästä herneen nenään ja poistatti keskustelun, mutta toistan edelleen:
Selitä miksi kukaan menisi töihin tällaiseen juttuun, eli yliopistot etsivät Business Developers R2B (Research to Business)-projekteihin, jotka rakentaisivat tutkijoiden työn pohjalta kasvuyrityksiä.
- Ensin kaupallistajan (Business Developerin) pitää tehdä töitä ilmaiseksi 6 kuukautta, valmistella hakemus Business Finlandille jotta tiimi saisi rahoituksen 1,5 - 2 vuoden R2B projektiin. Käytännössä hakemuksen valmistelu tarkoittaa business planin laatimista; yleensä tällaisestä työstä maksetaan vähintään 100 eur/h + alv kun se teetetään konsulttityönä, eli 6 kuukauden työrupeama maksaa jo osa-aikaisenakin kymmeniä tuhansia, ja yliopisto haluaisi tällaisen työpanoksen ilmaiseksi, ilman mitään takuita että se edes johtaa mihinkään. Samaan aikaan tutkijat nauttivat täyttä palkkaa hakemusvalmistelun ajan eivätkä joudu ottamaan minkäänlaista riskiä.
- jos kaupallistaja onnistuu hankkimaan rahoituksen, jonka suuruus R2B projekteissa on yleensä 500 000 - 800 0000 eur, niin kaupallistaja palkataan lyhyeen määräaikaiseen työsuhteeseen (yleensä vain 1 vuosi kerrallaan jatkuvaan) erittäin pienellä palkalla (itselleni tarjottiin niin pientä palkka yliopistolta tähän että en ole edes opiskelijana ansainnut niin huonosti; tämän lisäksi en ole koskaan ottanut määräaikaista työsuhdetta), monesti vain osa-aikaisena, eikä tämäkään ole taattua, vaan yliopisto/tutkijat voivat heittää kaupallistajan pihalle jo ennen projektin alkua, ilman että tämä saa centtiäkään työpanoksestaan (kun tsekkailin taustoja tällaisista projekteistani niin parikin tällaista tapausta tuli esiin joissa oli toimittu näin);
- tutkijat ja yliopisto ottavat saadut rahat itselleen, hallinnoivat niitä kuten haluavat ja saavat 100% kontrollin projektista ja voivat heittää kaupallistajan projektista ulos koska tahansa;
- kaupallistajan pitäisi yksin toteuttaa koko projektin businesspuoli, jonka pitää olla vähintään 40% projektista ja projektin keskeisin osio, eli koko kaupallistamisen valmistelu start-up yrityksen perustamista varten; tämä siis lyhyessä määräaikaisessa, osa-aikaisessa, todella alhaisesti palkatussa työsuhteessa; kaupallistajalla ei kuitenkaan ole mitään määräysvaltaa projektissa, vaikka on sille hankkinut rahoituksen, vaan tutkijat ottavat määräysvallan rahoista ja projektista siinä vaiheessa kun kaupallistaja on heille hankkinut rahoituksen; kuitenkaan tutkijat eivät välttämättä itse työskentele projektin eteen, ovat vain "pomoja";
- R2B projektin viimeisen 6 kuukauden aikana kaupallistajan pitäisi hankkia startupille miljoonarahoitus venture capital rahoittajilta, ilman mitään vakuuksia siitä, että häntä edes otettaisiin mukaan start-uppiin tai hyötyisi koko hommasta koskaan mitenkään taloudellisesti, samalla kun tutkijat ilmeisesti pitäisivät kaupallistajan rakentamasta startupissa kontrolloivan omistusosuuden, vaikka kaupallistaja olisi vastuussa venture capital rahoituksen hankkimisesta kyseiselle startupille;
Tämä kuvio vaikuttaa aivan järjettömältä, eihän kukaan tuollaiseen lähde mukaan, ei mitään upsidea. Kaupallistajan pitäisi rakentaa toisille kasvuyritys, mikä vaatii aivan järjetöntä työpanosta ja osaamista, ilman että hyötyy itse koko hommasta ollenkaan.
Ja niille tutkijoille jotka vetivät herneen nenään aiemmasta keskustelusta ja ryhtyivät vinkumaan että heidänhän panoksensa se ainoa tärkeä on, niin kaikin mokomin, jokainen voi uskoa ihan mitä haluaa. Pointti tässä kuitenkin on, että yliopisto ja tutkijat ovat tässä pyytävässä roolissa; jos he eivät kykene tarjoamaan kilpailukykyistä pakettia business developereille, niin ei mikään ihme etteivät he kykene tällaisia henkilöitä attractoimaan. Itse kieltäydyin yliopistojen ja tutkijoiden pyynnöistä suoralta kädeltä.
Kommentit (37)
Tyypillistä toimintaa tutkijoilta. Eivät tajua mitään oikeasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta silti sinä olit niin tyhmä, että otit osaa kyseiseen projektiin kun kokemuksesta puhut?
En, mistä sait sen käsityksen? Keskustelin kahdesta projektitarjouksesta yliopiston innovaatiopalveluiden kanssa, selvitin miten homma toimii ja tsekkailin taustatietoa tutuiltani jotka tuntevat näitä hommia. Suomi on pieni maa ja tieto kulkee. Ja päädyin siihen, että ihan järjetön homma ja kieltäydyin kohteliaasti. Olen vain vieläkin ällistynyt, että kuvittelevat tuollaisen kuvion toimivan. Kuulemma näitä rooleja on vaikea täyttää enkä yhtään ihmettele.
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.
Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.
Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.
Kokemusta on ja etenkin veronmaksajien rahoilla koulutettujen tutkijatohtoreiden ja professoreiden harhaisista käsityksistä busineksesta. Nykyään laskutan 80eur/h + alv kaikesta yliopistojen kanssa tekemästäni työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.
Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.
Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.
Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:
1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä
2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on ja etenkin veronmaksajien rahoilla koulutettujen tutkijatohtoreiden ja professoreiden harhaisista käsityksistä busineksesta. Nykyään laskutan 80eur/h + alv kaikesta yliopistojen kanssa tekemästäni työstä.
Thanks! Ja hyvä sulle! Itse vain kieltäydyin mutta olin kyllä pöyristynyt tuosta röyhkeydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on ja etenkin veronmaksajien rahoilla koulutettujen tutkijatohtoreiden ja professoreiden harhaisista käsityksistä busineksesta. Nykyään laskutan 80eur/h + alv kaikesta yliopistojen kanssa tekemästäni työstä.
80 euroa? Mitä sinä oikein teet? Tuohan on suunnitelleen parturi-kampaajan tuntiveloitus. Business konsultointi lähtee vähintään parista sadasta, ellei sinulla sitten ole sopimusta jossa myyt käytännössä koko työpanoksesi pitkäksi aikaa, mutta pystyt kuitenkin puuhailemaan samaan aikaan muita projekteja.
Ihmettelinkin mihin se edellinen ketju häivisi. Ei siinä mielestäni ollut mitään asiatonta, mutta ilmeisesti palstalla on heikko itsetuntoisia tutkijoita, kun nämä yliopistoketjut, jossa tutkjoiden ainutlaatuinen nerous edes hieman kyseenalaistetaan, lähtee aika noepasti.
Mutta toisaalta myös ihmettelen, kuka business developer jaksaa mankua yliopistojen sopimuskäytänteistä av- palstalla ketjutolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.
Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.
Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.
Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:
1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä
2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa
Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:
yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"
tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"
yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"
tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"
yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"
tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.
Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.
Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.
Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:
1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä
2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa
Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:
yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"
tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"
yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"
tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"
yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"
tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"
Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.
Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee.
Noihin osallostuminenhan on ihan vapaaehtoista joten en ihan ymmärrä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelinkin mihin se edellinen ketju häivisi. Ei siinä mielestäni ollut mitään asiatonta, mutta ilmeisesti palstalla on heikko itsetuntoisia tutkijoita, kun nämä yliopistoketjut, jossa tutkjoiden ainutlaatuinen nerous edes hieman kyseenalaistetaan, lähtee aika noepasti.
Mutta toisaalta myös ihmettelen, kuka business developer jaksaa mankua yliopistojen sopimuskäytänteistä av- palstalla ketjutolkulla.
No sellainen business developer, jota itse asiassa harmittaa että yliopistot sössivät asiansa noin täysin. Koska oikeasti tieteen pohjalta liiketoiminnan kehittäminen on supertärkeä juttu. Venture capital firmat himoavat kunnon deep tech startuppeja, joita teoriassa voisi kehittää tieteellisen tutkimuksen perusteella. Ja olen pyörinyt tuossa scenessä jo pidempään, joten haluaisin että nämä jutut toimivat. Siksi saankin näitä yhteydenottoja. Harmittaa vain ihan megasti kun potentiaalisesti hyvät jutut sössitään täysin koska tutkijat eivät suostu hyväksymään bisnesmaailman totuuksia silloinkaan kun sinne pyrkivät. Ja ihan vapaasti tutkijat omasta puolestani saavat olla pyrkimättä bisnesmaailmaan, mutta jos he tekevät sen vapaan valinnan että pyrkivät sinne, niin harmittaa kun menevät sössimään hommat sillä että eivät suostu tajuamaan perusjuttuja siitä miten markkinatalous toimii. Ja kun en viitsi näistä jutuista hirveästi valittaa irl, niin jonnekin sentään haluaa tuota harmitustaan purkaa. Sitä kun joka tapauksessa tänään on pakko istua läppärin äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.
Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.
Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.
Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:
1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä
2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa
Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:
yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"
tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"
yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"
tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"
yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"
tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"
Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.
Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee.
Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on ja etenkin veronmaksajien rahoilla koulutettujen tutkijatohtoreiden ja professoreiden harhaisista käsityksistä busineksesta. Nykyään laskutan 80eur/h + alv kaikesta yliopistojen kanssa tekemästäni työstä.
80 euroa? Mitä sinä oikein teet? Tuohan on suunnitelleen parturi-kampaajan tuntiveloitus. Business konsultointi lähtee vähintään parista sadasta, ellei sinulla sitten ole sopimusta jossa myyt käytännössä koko työpanoksesi pitkäksi aikaa, mutta pystyt kuitenkin puuhailemaan samaan aikaan muita projekteja.
Ei nyt sentään ole noissa hinnoissa jos yksittäinen henkilö laskuttaa. Silloin tuntihinta on 100-150 eur. Nuo korkeammat hinnat ovat vain niissä tilanteissa joissa osa tuntilaskutuksesta menee konsulttifirman overheadiin.
Eikö noissa R2B projekteissa ole neuvotteluja?
Toisin sanoen, voihan toinen osapuoli ehdottaa jotain, mutta kaupallistaja antaa oman vastatarjouksensa, jossa mukana olisi vaikkapa prosenttipalkkio menestyneestä rahoituksen hankinnasta, mahdollinen omistusosuus yhtiöstä rahoituksen jälkeen, tms. Vaikka yrityslakimiehen avustuksella neuvoteltu lopputulema.
Jos näkemykset ei kohtaa, niin molemmat jatkaa tahoillaan omaan rauhalliseen tahtiinsa niin kuin muissakin neuvotteluissa.
Minulla on suoraa kokemusta muutamasta R2B-hankkeesta ja epäsuoraa useista. Business Developer on aina palkattu projektiin koko ajaksi palkalla, jonka yliopisto määrää (taulukon mukaan) kuten kaikki muutkin. Palkkatoiveita voi esittää mutta niitä ei toteuteta. Jos projektin tuloksena on startup, kaikki osallistujat sopivat keskenään ketkä lähtevät mukaan yrittäjiksi. Kaikista ei ole siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.
Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.
Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.
Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:
1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä
2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa
Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:
yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"
tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"
yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"
tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"
yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"
tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"
Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.
Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee.
Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?
Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.
Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.
Alue: Aihe vapaa
Mutta silti sinä olit niin tyhmä, että otit osaa kyseiseen projektiin kun kokemuksesta puhut?