Miksi kukaan tekisi töitä ilmaiseksi rakentaakseen toisille kasvuyrityksen? En tajua noita yliopistojen R2B-juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suoraa kokemusta muutamasta R2B-hankkeesta ja epäsuoraa useista. Business Developer on aina palkattu projektiin koko ajaksi palkalla, jonka yliopisto määrää (taulukon mukaan) kuten kaikki muutkin. Palkkatoiveita voi esittää mutta niitä ei toteuteta. Jos projektin tuloksena on startup, kaikki osallistujat sopivat keskenään ketkä lähtevät mukaan yrittäjiksi.  Kaikista ei ole siihen.

Kiitos! Itse olisin oikeasti kiinnostunut kuulemaan kokemuksia, ehkä pitää toteuttaa aiheesta tutkimusprojekti (niin, minäkin olen muuten tohtori, tehnyt myös postdocin, vaikkakin bisnesmaailma on aina vaikuttanut arvokkaammalta ja innostavammalta, joten nuo vierailuni akatemiaan ovat olleet omia hölmöyksiäni, joista minua varoiteltiin ettei kannata ja totesin sitten saman). Mutta olen tosiaan kuunnellut sellaisten henkilöiden juttuja, jotka ovat näitä ongelmia pyrkineet ratkaisemaan, eli tuomaan tiedemaailmaa ja yrittäjyyttä yhteen. Ovat olleet tosi turhautuneita, mutta ajattelin että liioittelevat. Nyt kun olen käynyt noita keskusteluja R2B-projekteista, niin olen todellakin ollut järkyttynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

R2B-hankkeessa tutkitaan kaupallistamisen mahdollisuuksia, lopputulos voi sitten olla startup, jolle aletaan kerätä rahoitusta R2B:n selvitysten pohjalta.  Firmaa ei edes saa perustaa Business Finlandin rahoituskaudella. Tarvitaan siinä vaiheessa uskoa, tarmoa ja onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

R2B-hankkeessa tutkitaan kaupallistamisen mahdollisuuksia, lopputulos voi sitten olla startup, jolle aletaan kerätä rahoitusta R2B:n selvitysten pohjalta.  Firmaa ei edes saa perustaa Business Finlandin rahoituskaudella. Tarvitaan siinä vaiheessa uskoa, tarmoa ja onnea.

Joo, todellakin. Tavoitteena silti selvästi on startup. Mutta mikä itselläni tökki oli se, että minä joutuisin ottamaan kaiken yrittäjäriskin mutta silti kaikki kontrolli olisi yliopistolla ja tutkijoilla. Itse olen tehnyt paljon töitä kasvuyritysten kanssa ja itsellänikin on toiminimi, niin kyllä se vahvasti menee niin, että yrittäjäriski ja sitten valta päätöksistä ja mahdollinen financial upside menevät käsi kädessä. Eli se itseäni ällistytti, että minä olisin joutunut ottamaan yrittäjäriskin mutta en olisi päässyt nauttimaan mistään mahdollisen onnistumisen upsidesta. Eli kaikessa olisi pitänyt sokeasti luottaa yliopistoon ja tutkijoihin, ja kun kyselin tutuiltani mitä tietävät näistä asioista, niin aika paljon kävi ilmi ikäviä kokemuksia. Toisin sanoen, sokea usko jonkun sanomisiin ei ole hyvä tapa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

R2B-hankkeessa tutkitaan kaupallistamisen mahdollisuuksia, lopputulos voi sitten olla startup, jolle aletaan kerätä rahoitusta R2B:n selvitysten pohjalta.  Firmaa ei edes saa perustaa Business Finlandin rahoituskaudella. Tarvitaan siinä vaiheessa uskoa, tarmoa ja onnea.

Näiden lisäksi myös tiimin yhteistyötä. Sellainen tiimi ei voi toimia jossa osa tiimistä (tutkijat) kuvittelevat, että vain heidän tekemisensä on tärkeää eikä mikään muu. Ja tuollainen asennevamma vaikuttaa olevan todella yleinen tutkijoiden parissa, onhan se jopa tässä ketjussa näkynyt. Silloin ei pitäisi edes lähteä näihin kaupallistamisprojekteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Viestisi kertoo merkittävistä asenneongelmista.

1. Oletko oikeasti sitä mieltä, että innovaatiopalvelut eivät ymmärrä mitään tutkimuksesta? Melkoisen rankka syytös. Kyseessä kuitenkin henkilöt, joilla on tieteellinen tausta yhdistettynä osaamiseen jota yhdelläkään tutkijalla ei ole. Aika karmeaa, jos tutkijat halveksuvat tuolla tavalla henkilöitä jotka työskentelevät heidän hyväkseen.

2. Ja jos kuvittelet, että tutkijat eivät ole millään tavalla aktiivisia siinä vaiheessa, kun kaupallistamista valmistellaan, niin tuo kertoo ihan valtavasta ongelmasta. Eli oikeasti tutkijat eivät välitä edes tuon vertaa nähdä vaivaa asioiden eteen? Jos noin, niin silloin kenenkään ei pitäisi tehdä tällaisten kanssa yhteistyötä jos eivät välitä edes alkeellisimmasta asioista.

3. Ja jos kuvittelet, että joku haluaisi ilmaiseksi "kaupallistaa" tutkimusta niin se kertoo jo todella vakavista ja syvällä olevista asenneongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

R2B-hankkeessa tutkitaan kaupallistamisen mahdollisuuksia, lopputulos voi sitten olla startup, jolle aletaan kerätä rahoitusta R2B:n selvitysten pohjalta.  Firmaa ei edes saa perustaa Business Finlandin rahoituskaudella. Tarvitaan siinä vaiheessa uskoa, tarmoa ja onnea.

Mutta kuka tekee nuo selvitykset? Itse sain ainakin vahvasti kuvan, että tutkijat eivät noihin osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

R2B-hankkeessa tutkitaan kaupallistamisen mahdollisuuksia, lopputulos voi sitten olla startup, jolle aletaan kerätä rahoitusta R2B:n selvitysten pohjalta.  Firmaa ei edes saa perustaa Business Finlandin rahoituskaudella. Tarvitaan siinä vaiheessa uskoa, tarmoa ja onnea.

Mutta kuka tekee nuo selvitykset? Itse sain ainakin vahvasti kuvan, että tutkijat eivät noihin osallistu.

Tutkijat ja bisneskehittäjät tekevät ne yhdessä, toinen puoli tietää enemmän tekniikasta ja toinen bisneksestä. Tiimityötä, jossa molempia tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

R2B-hankkeessa tutkitaan kaupallistamisen mahdollisuuksia, lopputulos voi sitten olla startup, jolle aletaan kerätä rahoitusta R2B:n selvitysten pohjalta.  Firmaa ei edes saa perustaa Business Finlandin rahoituskaudella. Tarvitaan siinä vaiheessa uskoa, tarmoa ja onnea.

Mutta kuka tekee nuo selvitykset? Itse sain ainakin vahvasti kuvan, että tutkijat eivät noihin osallistu.

Tutkijat ja bisneskehittäjät tekevät ne yhdessä, toinen puoli tietää enemmän tekniikasta ja toinen bisneksestä. Tiimityötä, jossa molempia tarvitaan.

Minulle ainakin keskustelussa sanoivat, että tutkijat keskittyvät tekemään tutkimusta projektissa ja kaupallistaminen - eli noiden selvitystenkin teko - on kaupallistajan vastuulla. Onhan noista projekteista pitkään puhuttu ongelmallisina, että vaikka niissä pitäisi tehdä kaupallistamista niin yleensä tutkijat käyttävät rahat vain tutkimuksen tekoon. Ja siksi kaupallistajien roolia projekteissa on nyt painotettu enemmän, jotta joku edes tekisi kaupallistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mustavalkoista yleensä ole. Ei niistä yleensä tule mitään miljardibisneksiä kuitenkaan, mutta niissä yliopistot ja tutkijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja verkostoitumaan projektien myötä, yliopisto saa tietää että minkätyyppistä tutkimusta teollisuudessa kaivataan, teollisuus saa sitä kaipaamaansa tutkimusta ja maksaa siitä aikaa ja rahaa. Lisäksi näissä varmaan kirjoitetaan konsortiosopimukset, jotka tarkasti määrittävät kuka hyötyy mitäkin. Jos keksitään parannus AIDSiin. Kyllä silloin tutkijakin osuutensa saa. Tosiaan se tavallinen tutkija näissä on yleensä pätkähommissa mutta sitähän se on yliopistolla muutenkin, ennen kuin saa professuurin, ja se on eri keskustelu sitten että onko se ok vai ei.

Puhut nyt täysin eri asiasta. Kyse on tässä R2B rahoituksesta joka tähtää startup-yritysten perustamiseen.

Ja noissa projekteissa nimenomaan ei ole pelkästään tutkijoita töissä, vaan niihin yritetään saada bisnesmaailman ihmisiä töihin. Ja kukaan joka tekee menestyksekästä ja rahakasta uraa yrityselämässä ei sitä hylkää lähteäkseen johonkin määräaikaiseen yliopiston hommaan surkealla palkalla.

Lisään vielä, että eilen tämä kyselyiden järjettömyys oikein konkretisoitui minulle, kun samana päivänä:

1. taas yksi R2B tiimi yliopiston innovaatiopalveluiden kautta otti minuun yhteyttä ja pyysi minua projektiin mukaan; ja sanoivat suoraan, että ensin minun pitäisi tehdä 6 kuukautta ilmaista työtä heidän hakemuksensa eteen ja jos rahoitus tulee, minulle voidaan maksaa pientä palkkaa siitä

2. vain tunnin sisällä tuosta pätkähti tilille taas 5000 eur yritykseltä, jota olin auttanut saamaan rahoitusta kansainväliselle businesskehitysprojektilleen; tuo oli työstä, joka kesti vain murto-osan tuosta mitä yliopisto vaati ja josta tuo 5000 eur oli vain 10% success fee ja kyseinen yritys oli aiemmin jo maksanut minulle hakemuksen työstämisestä; mutta yliopisto haluaisi minun tekevän ilmaiseksi samantyyppisen työn, mutta moninkertaisena, eikä maksaisi minkäänlaista korvausta tai success feeta vaikka hankkisin heille hakemansa 700 000 euron rahoituksen - joten sitähän pitäisi olla pähkähullu että luopuisi hyvistä yritystuloista ja ryhtyisi niiden sijaan lahjoittamaan ilmaista työtä yliopistolle; pidin tottapuhuen loukkaavana että yliopisto kehtasi tuollaista edes ehdottaa

Eikö tuo ole melkein huvittavaa? Tyyliin: puhelin soi - soittaja esittelee itsensä yliopistotutkijaksi. Keskustelu alkaa:

yliopiston tutkija: "mulla olisi sulle huipputyötarjous meidän tiimissä"

tavoiteltu henkilö: "ok, kiva, kerrotko siitä vähän enemmän?"

yliopiston tutkija: "no me haluttais sut meille duuniin, silleen että me ei kuitenkaan makseta mitään"

tavoiteltu henkilö: "eli te haluaisitte että teille tehdään töitä mutta ette maksa mitään"

yliopiston tutkija: "joo, just noin, oletko kiinnostunut?"

tavoiteltu henkilö: "eli ymmärsinkö oikein, olette kerjäämässä ilmaista työpanosta? kai tiedätte, että silloin teillä ei ole työpaikkaa tarjolla eikä mitään yhteistyötä, vaan olette kerjäämässä? joo, kiitos, mutta en halua nyt lahjoittaa teille"

Jos nyt luit oikein, niin tuossa on välissä yliopiton innovaatiopalvelut. En sinänsä tiedä, onko ap:n sepustus totta, mutta julkisella sektorilla syntyy tämän kaltaisia tilanteita. Joku yliopiston johdossa pohtii, että tutkimusta pitäisi kaupallistaa. Sitten perustetaan innovaatiopalvelut, niille annetaan tavoitteet, mutta ei resursseja. Sitten ne keittää kokoon erilaisia malleja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan voi toimia.

Mutta ei tässä tutkijat soittele, sitä vartenhan se innovaatioyksikkö on perustettu, että joku muu soittelee. 

Onko se ydinongelma sitten se, että tutkijat itse eivät edes halua kaupallistaa tutkimustaan? Vaan että yliopisto pakottaa siihen ja siksi tulee näitä tilanteita, joissa tutkijat teeskentelevät pyrkivänsä bisneksentekoon mutta eivät oikeasti halua? Ja jos näin on, niin kai ne tutkijat voisivat ihan suoraan sanoa innovaatiopalveluille etteivät halua tehdä näitä juttuja?

Niin siis yhtään tutkijaahan sulle ei ole soitellut. TUTKIJAT eivät ole näissä R2B jutuissa mukana kuin sivuosassa, tutkijat eivät pyydä sulta mitään eikä heillä ole mitään harhakuvitelmia bisneksen toiminnasta. Se joka sulla on harhaisena soitellut, ei ole ollut tutkija, eikä edes kukaan tutkimuksesta mitään ymmärtävä, vaan joku innovaatiopalveljen hallintoihminen, joka on käynyt sen verran markkinointikurssia, että tietää, ettei silläkään alalla kenelekään mitään oikeasti makseta.

Ne tutkijat eivät siis ole mukana kommunikaatiossa tuossa vaiheessa, vaikka joku yliopistolta sulle ehkä soitteleekin. He kyllä tuovat kuvioon oman osansa ja enemmänkin: he ovat tutkimuksellaan tuottaneet tehneet sen innovaation, jota ilman mitään kaupallistettavaa ei olisi. Siis sen materiaalin, josta uudenlaiset tekonivelet tai ihosiirteet voidaan tehdä, tai sen menetelmän, jollaaikaisemmmin lukihäiriöiset saadaa yhtäkkiä oppimaan kieliä. Kenelläkään ei olisi mitään kaupallistettavaa, jos tutkijoiden tutimustyötä ei olisi ensin.

Tässä ap. Sulla taitaa tunteet käydä vähän liian kovilla, viestistäsi päätellen. Mutta vastaan silti:

1. Eli kyllä minulle soittivat ihan suoraan ne tutkijat sekä innovaatiopalvelut.

2.  "Innovaatio" tarkoittaa kaupallistettua keksintöä; tutkijoilla ei ole innovaatiota R2B vaiheessa. Heillä on idea, josta pyrkivät rakentamaan tuotteen, ei muuta. Ja sillä idealla ei ole taloudellista arvoa tuossa vaiheessa, ei myöskään patentilla. Maailma on täynnä ideoita ja patentteja, ne ovat helppoja. Vaativa homma tulee siinä vaiheessa kun pyritään executoimaan idea, eli viemään se käytäntöön ja markkinoille. Siinä on koko jutun clue.

3. Kaupallistettavia ideoita ja patentteja riittää yliopistojen ulkopuolella vaikka kuinka paljon. Mutta aina kriittinen osa on execution ja käytäntöön vieminen sekä bisneksen rakentaminen. Ideas are worthless.

Ja jos olet sitä mieltä, että ainoa arvo on tutkijoiden ideoissa niin kuten totesin aiemmin, niin ihan vapaasti voitte itseksenne rakentaa niistä miljardibisnestä. Kukaan ei estä eikä pysäytä. Mutta siinä vaiheessa kun haluatte muiden ihmisten palvelevan teitä niin kyse on siitä, että kuka viitsii sitä tehdä. Ja siinähän se iso ongelma on. Tutkijoita ja tutkija-wannabeita riittää. Mutta teillä ei ole niitä kaupallistajia. Tästähän yliopistot ovat valittaneet jo vuosia. Joten go ahead, luo miljardibisneksiä niistä ideoistanne ihan itse kun se on niin helppoa. Ei kukaan siihen halua osallistua, koska meillä muilla on mahdollisuuksia upeisiin juttuihin kunnon rahallisella korvauksella. Kaikki ovat vain iloisia jos teette niin, kyllähän Supercellin miljoonaverojakin juhlittiin. Mutta jos et sitä kykene toteuttamaan, niin kannattaa varmaan miettiä miksi.

Tuo on totta, yliopiston tieteellisen  idean ja sen kaupallisen toteutuksen välissä on syvä ja pitkä kuilu.

Thank you! Täsmälleen näin. Asiasta voi kysyä keneltä tahansa onnistuneen bisneksen rakentaneelta tai venture capital investorilta. Jonka lisäksi tiimi, tiimin osaaminen ja ennenkaikkea asenne, sekä yhteistyö ovat todella tärkeitä. Jos tiimissä on tutkijoita jotka eivät halua tehdä töitä, eivät halua tehdä yhteistyötä, eivätkä ymmärrä tai arvosta koko homman vaatimia osaamisia, niin se jo itsessään rampauttaa homman. Jonka lisäksi tutkimusideat eivät välttämättä ole lähelläkään markkinakelpoisia vain tuon 2 vuoden R2B homman jälkeen. Yksi projekteista joihin minua pyydettiin oli sellainen, että aihetta tuntevat alalla miljoonia kasvuyrittäjyyden kautta ansainneet totesivat, että tutkimusidean kehittäminen kunnon bisnekseksi kestäisi 30 vuotta.

R2B-hankkeessa tutkitaan kaupallistamisen mahdollisuuksia, lopputulos voi sitten olla startup, jolle aletaan kerätä rahoitusta R2B:n selvitysten pohjalta.  Firmaa ei edes saa perustaa Business Finlandin rahoituskaudella. Tarvitaan siinä vaiheessa uskoa, tarmoa ja onnea.

Mutta kuka tekee nuo selvitykset? Itse sain ainakin vahvasti kuvan, että tutkijat eivät noihin osallistu.

Tutkijat ja bisneskehittäjät tekevät ne yhdessä, toinen puoli tietää enemmän tekniikasta ja toinen bisneksestä. Tiimityötä, jossa molempia tarvitaan.

Minulle ainakin keskustelussa sanoivat, että tutkijat keskittyvät tekemään tutkimusta projektissa ja kaupallistaminen - eli noiden selvitystenkin teko - on kaupallistajan vastuulla. Onhan noista projekteista pitkään puhuttu ongelmallisina, että vaikka niissä pitäisi tehdä kaupallistamista niin yleensä tutkijat käyttävät rahat vain tutkimuksen tekoon. Ja siksi kaupallistajien roolia projekteissa on nyt painotettu enemmän, jotta joku edes tekisi kaupallistamista.

Tässä nyt haisee se, että tutkimusrahoitus on vedetty liian tiukaksi aikoja sitten. Hyvä tutkija kuitenkin nykymaailmassakin on sellainen, joka pystyy mahdollisimman tehokkaasti sulkemaan mielestään kaiken sen, mikä on tiellä. Toki hän haluaisi että työn tuloksista on hyötyä mutta hän ei aika todennäköisesti ole oikea ihminen sitä kuorimaan esiin. Etenkin jos hänen täytyy keskittää huomionsa seuraavan oman seuraavan määräaikaisuutensa pyydystämiseen. Ei ole varaa stressata itseään yhtään enempää perehtymällä johonkin, mihin tietää taipumustensa sopivan huonosti. 

Ehkä tuohon auttaisi se, että ne muutamat harvat, joilla tosiaan on kyvyt sekä tieteelliseen että kaupalliseen kompetenssiin, laitettaisiin hoitamaan nimenomaan asioita tutkijan ja kauppapuolen osaajan välille, ilman että hänen työtään olisi se varsinainen kaupallistaminen. Vaan nimenomaan koordinointi? En kylläkään asiasta mitään tiedä, mutta näin täältä kauempaa arvelisin. 

Ilmaistyö pitäisi kieltää laissa edes vapaaehtoisena, tässä yhteiskunnassa pitäisi kaikesta toisen tarjoamasta ajasta maksaa. Täynnä hyväksikäyttöä, ja lopulta ilmaistyöläinen "harjoittelija" ei välttämättä saa tärkeää osaamista, kun ei saa tarpeeksi vastuuta työstä. Joissain firmoissa vielä röyhkeästi luvataan työllistymistä, ja jos tekijä onkin pätevä ehdottavatkin lisää "harjoittelu" aikaa, ja alkavat sitten mustamaalaamaan ettei vaan joutuisi palkkaamaan oikeaa työntekijää. Vähintään pitäisi kytätä näitä firmoja.

Olen freelance-toimittaja ja tutkimassa tarkemmin yliopistojen roolia näissä R2B-projekteissa. Toivoisin kuulevani erilaisia esimerkkejä ja kokemuksia kaupallistajilta tai muilta projekteissa mukana olleilta, tai sivusta seuranneilta. Kaikki näkökulmat kiinnostavat, myös tällaiset kauhutarinat, joilla tämä keskustelu alkoi. Voit lähestyä halutessasi myös anonyymisti. Sähköpostiosoite on R2Bfunding@protonmail.com. Olen kovin kiitollinen kaikista yhteydenotoista. Vaitiolovelvollisuus on taattu. Kiitos jo etukäteen!

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on ja etenkin veronmaksajien rahoilla koulutettujen tutkijatohtoreiden ja professoreiden harhaisista käsityksistä busineksesta. Nykyään laskutan 80eur/h + alv kaikesta yliopistojen kanssa tekemästäni työstä.

Siivoushommiako teet?

Itse rahastan 200e/h +alv, IT-asiantuntija.

Upsidehan on nimenomaan founder-stakessa, jonka perustajatiimi ottaa perustettavasta yhtiöstä R2B-hankkeen onnistuessa ja kun sen pohjalta lopulta yritys perustetaan. Founder-osakkeet ovat yleensä ilmaisua tai hyvin edullisia, ha niiden kylkeen tehdään yleensä vielä rahoituskerroksilla optio-ohjelma. R2B-projektin BD on hyvin todennäköinen start-upin CEO, jonka riskinotto palkitaan siis Fouder-osakkeilla ja optioilla, ja kyllä, niiden arvo nousee vasta vuosien kuluessa, kun firmaa ja sen tuotetta kehitetään.

T, VC-sijoittaja ja entinen R2B-kaupallistaja

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä toimintaa tutkijoilta. Eivät tajua mitään oikeasta elämästä.

Tutkijat tekee noita Business Finland -hakemuksia ja vastaavia koko ajan ihan virkatyönä eikä mitään 100€T per tunti -hinnoilla. Tutkijan tehtävä on tiede ja tuotekehitys - siihen niillä on osaamista. Markkinoinnin osalta tutkijoilla ei aina ole osaamista siksi markkinointiin ja business planiin haetaan joku kauppatieteiden harjoittelija. Mutta jotta olisi jotain markkinoitavaa, tarvitaan tutkimusta ja tuotekehitystä - siis tutkijoita.