Ahdistaako teitä muita vanheneminen?
Minua ahdistaa suunnattomasti vanhentua. Että kasvot alkavat roikkumaan, kaksoisleuka ilmestyy, hampaat tummuvat jne. Olen 27v sinkku nainen. Ahdistaa sekin, että vanhenen enkä kelpaa enää kenellekään ja lopulta jään yksin.
Kommentit (60)
Kyllä. Alkoi ahdistamaan viime vuonna, kun tuli vaihdevuodet ja vanhemmat sairastuivat ja kuolivat.
Thank God, ettei ole tarvinnut tätä 27-vuotiaasta asti potea.
N54
Kun mielenne maassa se paheneen helmikuu ja ahdistus kasvaa,kun ollaan menossa kohti valoa.Sitä sitten kevättä kohti helpotaa ahdistus ja uusi ahdistus jaksonne alkaa elokuun lopulla viimeistään,kun olemme matkalla vuoden pimeimpään aikaan.
Jokainen vanhenee, sitä ei voi millään estää. Siitä on siis turha ahdistua, se tekee tämänhetkiselle elämälle vain hallaa. Itse en ole kokenut minkäänlaista ahdistusta missään elämänvaiheessa. Nyt olen eläkeläinen ja edelleen on elämä oikein mukavaa.
Ei ahdista. Tulen joka tapauksessa elämään yksin, joten ihan sama. 28v sinkku nainen
On ahdistanut jo lapsesta saakka. Ei niinkään se vanhenemisen tapahtumat että tulee ryppyjä jne, vaan se kuolema joka sen päässä odottaa.
Ota rennosti. Se kuuluu elämään. Vaihtoehto on kuolla nuorena. Itse valitsen mieluummin vanhenemisen, kiitos.
No ne miehet vanhenee ihan yhtä lailla. Lisäksi normaaleista ihmisistä tulee vanhenmiten vähemmän pinnallisia. Eli ei se toisen ulkonäkö enää merkkaa. Toki on henkisesti epäkypsiä ikuisia lapsia, joille ulkonäkö on tärkeää viimeiseen asti, mutta tuskin sellaista haluat kumppaniksi. Ne vaihtaa muutenkin aina kumppanin tasaisin välein 20 vee tyttöihin niin kauan kuin voivat. Eli kestävää suhdetta ei niiden kanssa saa kuitenkaan.
No ei ahdista. Olen pian 50 vuotias ja nautin jokaisesta päivästä suunnitellen kaikkea kivaa tulevaan ja hymyillen mietin menneitä aikoja.
Kun pään sisällä asiat ovat hyvin, kroppa toimii kivasti, on ihana perhe ja ystäviä, mukava työ ja kaikki kivasti, niin mikäs tässä on ollessa ja eläessä?
Aika moneen asiaan pystyy itse vaikuttamaan halutessaan. Tai sitten voi tietenkin valittaa ja ruikuttaa aina ja kaikesta. Oma valinta.
Ei ahdista enää kun päätin etten aio pariutua tässä elämässä. Se naisen nuori ulkonäkö on miehelle kaikkein tärkein asia naisessa, mutta miksi ihmeessä käyttää elämäänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka välittävät vain ulkonäöstäsi? Mulle tuli ihan uskomaton rauha ja tasapaino elämään tämän myötä, koska tiedän että ystävilleni ja lapsuudenperheelleni on ihan sama miltä näytän, he rakastavat minua aidosti. Parisuhde ei toisi elämään mitään lisää, paitsi ahdistusta ja kelpaamattomuuden tunnetta.
Aloin vanhentua yhen vuorokauen ikäisenä ja nyt olen 71-vuotias.
Odottelen ahdistuksen alkamista, vanheneminen on jatkunut jo tosi kauan!
Vierailija kirjoitti:
Ei ahdista enää kun päätin etten aio pariutua tässä elämässä. Se naisen nuori ulkonäkö on miehelle kaikkein tärkein asia naisessa, mutta miksi ihmeessä käyttää elämäänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka välittävät vain ulkonäöstäsi? Mulle tuli ihan uskomaton rauha ja tasapaino elämään tämän myötä, koska tiedän että ystävilleni ja lapsuudenperheelleni on ihan sama miltä näytän, he rakastavat minua aidosti. Parisuhde ei toisi elämään mitään lisää, paitsi ahdistusta ja kelpaamattomuuden tunnetta.
Mulla oli ihan hirveä ahdistus vanhenemisesta kun aloin lähestyä 25-vuotta. Aloin sitten analysoida tunnetta tarkasti ja huomasin että kaikki siinä tunteessa liittyi miehiin ja etenkin täältä lukemiini juttuihin miten nainen on kelvollinen vain muutaman vuoden ja suurinpiirtein jätettä suurimman osan elämäänsä. Silloin valkeni, että miksi yrittäisin miellyttää noita koska A) en siihen pysty kuin pari vuotta ja b) siitä ei ole mitään hyötyä.
Nykyään kun miettii vanhenemista niin se tuo vaan positiivisia mielikuvia. Ero suhtautumisessa on kuin yöllä ja päivällä. On myös jäänyt paljon ahdistuksenaiheita pois elämästä. Enää ei haittaa jos unohtuu jonain päivänä laittaa aurinkosuojaa. Ei haittaa jos lihoo kilon. On paljon rennompi olo. Miehiä voin pitää kavereina mutta en enää ihastu heihin.
Ei muuten kuin pelkään, että jossain vaiheessa ajan kuluessa tulee sairauksia niin itselle kuin läheisille. Vanheneminen itsessään ei pelota. Se, että ei saisi elää vanhaksi tai sairastuisi toimintakyvyn kadottaen, tai että näin kävisi esimerkiksi puolisolle, on paljon jotain ryppyjä ikävämpi mahdollisuus.
Kropan rapistuminen ja hidastuminen harmittavat välillä, mutta ei minua ahdista. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut elää yli 60-vuotiaaksi terveenä ja onnellisena, mikä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ollut vastoinkäymisiä tai rankkoja vaiheita elämässäni. Olen perusluonteeltani aika onnellinen ja olen lapsesta asti löytänyt ilon aiheita pienistä ja arkisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Alkoi ahdistamaan viime vuonna, kun tuli vaihdevuodet ja vanhemmat sairastuivat ja kuolivat.
Thank God, ettei ole tarvinnut tätä 27-vuotiaasta asti potea.
N54
Ei vanheneminen ahdista mutta vaihdevuodet ottaa päähän. Kolmas vuosi jo. Toinen 54vee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ahdista enää kun päätin etten aio pariutua tässä elämässä. Se naisen nuori ulkonäkö on miehelle kaikkein tärkein asia naisessa, mutta miksi ihmeessä käyttää elämäänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka välittävät vain ulkonäöstäsi? Mulle tuli ihan uskomaton rauha ja tasapaino elämään tämän myötä, koska tiedän että ystävilleni ja lapsuudenperheelleni on ihan sama miltä näytän, he rakastavat minua aidosti. Parisuhde ei toisi elämään mitään lisää, paitsi ahdistusta ja kelpaamattomuuden tunnetta.
Mulla oli ihan hirveä ahdistus vanhenemisesta kun aloin lähestyä 25-vuotta. Aloin sitten analysoida tunnetta tarkasti ja huomasin että kaikki siinä tunteessa liittyi miehiin ja etenkin täältä lukemiini juttuihin miten nainen on kelvollinen vain muutaman vuoden ja suurinpiirtein jätettä suurimman osan elämäänsä. Silloin valkeni, että miksi yrittäisin miellyttää noita koska A) en siihen pysty kuin pari vuotta ja b) siitä ei ole mitään hyötyä.
Nykyään kun miettii vanhenemista niin se tuo vaan positiivisia mielikuvia. Ero suhtautumisessa on kuin yöllä ja päivällä. On myös jäänyt paljon ahdistuksenaiheita pois elämästä. Enää ei haittaa jos unohtuu jonain päivänä laittaa aurinkosuojaa. Ei haittaa jos lihoo kilon. On paljon rennompi olo. Miehiä voin pitää kavereina mutta en enää ihastu heihin.
Mullakin ulkonäköön liittyvät paineet, ei vain vanhenemisen osalta, ovat tulleet miehistä. Esimerkiksi deittaileminen oli kamalaa, kun koko ajan tiedosti omat ulkonäkönsä puutteet, ja että miehellä kuitenkin on vaikka kuinka paljon kauniimpia tarjolla. Mitä ikinä tekisin, en voisi koskaan olla yhtä kaunis kuin ne kaikkein kauneimmat naiset. Ehkä pahinta mitä kuulin oli kun tapailemani mies sanoi, että mallityttöjäkin olisi tarjolla. Siinä hetkessä oikein konkretisoitui kaikki se ulkonäkökeskeisyys ja ymmärsin, etten tule tällaisena riittämään.
En ole vuosiin enää deittaillut enkä varmasti tule deittailemaankaan. Ei ole mitään kiinnostusta altistaa enää itseään tuolla lailla muiden arvosteltavaksi.
Älä nyt vielä ahdistu! Ei se mitään hyödytä. Vanhenet ahdistuksesta huolimatta ja todnäk vielä nopeammin, sillä stressi vanhentaa. Elä tätä päivää ja ole onnellinen, että olet nuori. On se elämää ihan kivaa nyt 55-vuotiaanakin 😉
Ap, vanhenet joka tapauksessa ja jäät yksin vaikka nyt vielä kelpaisitkin jollekin miehelle. Se mies jättäisi sinut kuitenkin sitten kun ne kaksoisleuka ja roikkuposket ovat tulleet.
Miehet rakastavat silmillään, eikä kukaan rakasta roikkuposkia. Tämä on vaan fakta.
Tarkoitus ei ole nyt masentaa sinua, vaan ottaa omanarvontuntosi takaisin. Miksi haluaisit sellaista rakkautta joka on kiinni iästäsi ja ulkonäöstäsi. Rakenna elämäsi sellaiseksi, jossa pinnallinen ulkonäkörakkaus ei ole tavoite vaan vältettävä asia. Rakasta itse itseäsi, rakenna suhteita ystäviin.
Lopulta huomaat ettet menettänyt mitään vaan päinvastoin. Itselläni kävi juuri näin. Päätin elää elämäni sinkkuna, ja jossain vaiheessa tajusin olevani se onnellinen ja kadehdittu kun parisuhteissa olevat ahdistuivat ulkonäöstään ja miesten vaatimuksista ja minua vanhemmat alkoivat erota naisen ulkonäön mentyä.
Yksin jääminen ei ole haitta vaan etu. Elämässä vapautuu niin paljon energiaa kun päättää jättää miesten perään itkemisen kokonaan pois.
Ap:han on naiseksi tekeytyvä mies, kaikille tiedoksi.
Elämä on. Kannattaa elää tässä hetkessä ja keksiä elämälleen jotakin muuta kuin ulkoiset asiat.