Siin onko itse (rakkaudella) tehdyt valokuvajoulukortit todella NIIIN kauheita, et niistä iletään valittaa????
Meillä on harrastettu näitä lapsista tehtyjä joulukortteja jo useita vuosia olen tosiaan tähän saakka vilpittömästi luullut niiden olevan pidettyjä ja odotettujakin. Nyt on täällä av:llä ja oliko uusimmassa kotivinkissä myös " valituksia" miten niitä pidetään yleisesti ihan hirveinä. Kaikista kauheinta oli jos niissä on toivotustekstikin valmiiksi painettu ja auta armias jos lapsilla on punaiset silmät!
Itse olen kyllä aina lämmöllä katsellut tutuilta tulleita kuvakortteja eikä haittaa sitten pätkääkään onko nyt lapselle jäänyt punaiset silmät....
Päinvastoin, persoonattomuuden huippu mielestäni on (Tiimari tms...) kortit joissa vaan mustekynällä t: se ja se. Näitäkin kortteja tulee joka vuosi useita.
Mitä mieltä oikeesti olette?
Kommentit (87)
Oon ite niin saamaton ja laiska, etten joulukortteja lähetä. Silti joka joulu saan aika paljonkin kortteja, tiimarin ja itsetehtyjä.. Joka kerta, jokainen kortti, olkoon se millainen tahansa lämmittää mieltä.. Kuvakorttejakin olisi ihana saada.. Koskaan mulla ei oo mielessäkään käynyt alkaa raivoomaan, tai kortinantajaa arvostelemaan jotta " miten sillä on taas harkintakyky pettänyt ja on mulle tällasen kehdannut lähettää, heitänpä suoraan roskiin"
Miten tollasia ihmisiä voi olla olemassa? Ei ymmärrä!
Vierailija:
Koskaan mulla ei oo mielessäkään käynyt alkaa raivoomaan, tai kortinantajaa arvostelemaan jotta " miten sillä on taas harkintakyky pettänyt ja on mulle tällasen kehdannut lähettää, heitänpä suoraan roskiin"Miten tollasia ihmisiä voi olla olemassa? Ei ymmärrä!
että en lähetä niitä muille kuin läheiseksi kokemilleni ihmisille. Muille menee sitten jotkut halpiskortit muttei kuitenkaan tiimarin kortit sillä en itsekkään jaksa ilahtua kamalasti kun tulee kymmenen samanlaista korttia. Vaikka siis pääasia toki on että joku edes vaivautuu muistamaan sillä kortilla tekstarin sijaan.
Kukaan muu ei pidä sinun lapsiasi täydellisinä kuin sinä itse. Muiden mielestä ne on taas tuollaisia tonttulakkipäisiä, plyyshihaalarisia räkänokkia.
Varsinkin sinkkuaikoina ja ennen lapsia oli kamalaa saada lapsikuvia joulukortin muodossa. SIis ihan kamalaa.
Miettikää kenelle lasten kuvia laitatte. Mummit ja vaarit tykkää, kummitkin varmasti ja lasten tädit ja sedät, mutta sedissä ja tädeissäkin on paljon lapsettomia... Lapset on Jumalan lahja ja kaikille tätä lahjaa ei ole suotu. Siitä éi tarvitse muistuttaa joulukortissa.
Ajattelemisen aihetta. Oikeesti.
yleensä päätyy roskikseen. Itse en haluaisi, että oman lapseni kuva on jossain kaatopaikalla, ja tiedän, että sinne se todennäköisesti päätyisi, jos niitä enemmän lähettelisin kaikille tutuille. Jollekin kummeille/mummeille on eri juttu, mutta kaikenmaailman kavereille en ikinä lähettäisi, enkä tajua, miksi niitä lähetetään mulle. Mä katson ne läpi samalla tavalla kuin " tiimari-kortitkin" , toki on kiva nähdä minkänäköinen lapsi on, mutta se siitä sitten. Kerran kun on sen nähnyt, niin menee jonnekin kaappiin ja sit joulun jälkeen roskiin. Ei herätä mitään ihasteluja tai muita, päinvastoin...
Ne on ainoat, jotka meillä säilytetään, muut menee aikanaan roskiin.
Kakkosena tulee muut itsetehdyt, ja viimeisenä " tiimarikortit" , mutta tyytyväisenä nekin otetaan vastaan...
muiden lapset ei kiinnosta. Jos ainoastaan omat lapset ovat ihania ja muiden kamalia, niin ottakaa ne kuvat vastaan sillä mielellä, että saatte taas verrata, kuinka paljon omianne karmeampia lapsia teidän ' ystävillänne' ja sukulaisillanne on
oli se sitten lapsi, lemmikki tai punatulkku lintulaudalla. Kivempi katsoa jotain oikeeta kuin piirroskuvaa joita näkyy liiaksikin joka puolella jouluna.
Ja pakkopa laittaa yksi osoite joulukortti kuvaan joka on valokuvasta ja minusta nätti.
http: //www. pekola. net/albumi/displayimage. php?album=33&pos=36
ne vasta persoonattomia on!
Aika moni tuntuu heittävän kortit roskiin, minä en. Olen aina säästänyt KAIKKI kortit, on kyseessä sitten joulu, pääsiäinen, nimipäivä, mikä vaan. Niitä on ihana aina silloin tällöin katsella ja lueskella. Lapsetkin tykkää katsoa vaikka omia synttärikorttejaan. Tämä on periytynyt tapa, äitini on myös säilyttänyt kortit aina, ja nytpä aikuisena on mukava lueskella kouluaikaisia tikkukirjaimin raapusteltuja kortteja!
jossa vaikkapa tuttavapariskunnalla on joku hauska ilme naamalla? Siis sellainen valokuvakortti. Itseä ainakin naurattaisi, jos kuva olis hyvä.
Meillä on jo perinne, että isäni enon vaimo ja mieheni äidin serkku (kumpikin lapsettomia) saavat joka joulu valokuvan mussukoitamme. He myös soittavat ja KIITTÄVÄT kortista. Niin ja kyllä meillä saavat lapsettomat ja lapselliset kaveritkin niitä.
Hyvä kun muistutitte, pitää mennä tilaamaan. Tämän vuoden saldo on 120-140 välillä.
Joulu(kortti) fani
persoonallisena, siinä ei oikeasti ole mitään persoonallista, noh, sellaista ei muista perheistä tule, mutta ei siinä vastaanottajaa ajatella. Näpätään vain valokuva, yleensä huono, ja lähetetään kaikille ja ollaan oltu niin ajattelevaisia.
Itse olen lähettänyt tiimarikortteja ja jokaisen kohdalla mietin tarkkaan kenelle sen lähetän jne.
Itseäni ilahduttaa kaikkein eniten kauniit joulukortit jotka ovat yleensä hieman kalliimpiakin, eli sellaisia " laadukkaita" kortteja. Tiimarikortit on ihan ok ja valokuvakortit, niistä en erityisemmin tykkää, mutta menee muiden korttien joukossa joulun ajan seinällä ja joulun jälkeen roskiin.
Hassua ettei mullekaan ole tullut mieleenkän, että jotkut voisivat inhota lasten kuvista tehtyjä kortteja! Eihän se liity mitenkään siihen pitääkö muiden kakaroista vai ei. Eihän kellekkään tulisi (eihän?) mieleen valittaa, että voi h*tti kuka viitsii lähettää joulupukin kuvalla olevia kortteja. Valokuvista teetetyt on arvokkaita, myös rahallisesti. Jos pitäis valita niin tietysti mieluumin ottaisin vaikka sitten kaverin koiran peräpäästä otetun valokuvan kuin valmiin kortin... mutta onnneksi ei tarvitse valita, kaikki käy!
paras tyyli on oma tyyli ;)
Me laitetaan sukulaisille kortti kuoreen ja mukaan valokuvia lapsesta (siis mummit ja kummit). Osan korteista lapsi maalaa (valmis kartonkipohja, siihen söhryä). Osa ns. tiimarikortteja.
Pääasia on se, mitä kortissa lukee ja se, että ajattelee sitä, joka kortin saa. Me ainakin pyritään valitsemaan tietty kortti tietylle tyypille. Ja henkilökohtainen teksti. Jos kortissa lukee valmiiksi Hyvää joulua, niin lisätään siihen joku henk. koht. tervehdys.
En itse pidä joulukortista, joka tehty lapsen (huonosta) kuvasta, jossa valmis kullattu " hyvää joulua" -teksti. yögh. Jos valokuvassa on hyvä idea ja se on HYVÄ niin ehkä sitten ok. En ole sellaiseen törmännyt.
Miksi kuvia ei voi laittaa kuoreen kuvina kortin kanssa?? Ja vain sellaisille, joiden tietää niitä arvostavan.
Itse ainakin tykkään, että meidän sukulaisista ja ystävistä
on kiva nähdä, miten meidän lapset kasvaa vuosi vuodelta.
Osaa sukulaisista ja ystävistä tapaamme kuitenkin melko
harvoin.
Ja kyllä! Minusta on todella mukava saada myös sukulaisteni
ja ystävieni lasten valokuvia joulukortteina. Silloin tunnen,
että me olemme tärkeitä ja meidän eteen on nähty vaivaa
paljon enemmän kuin, jos posti toisi vain Tiimarin halpis-
joulukortin.
Hyvä muuten, että tuli asia esille: taidamme viikonloppuna
yrittää ottaa tonttulakkikuvaa lapsistamme. :)
Hyvä, ettei sinulla ole omia lapsia.
Vierailija:
en ole lapsirakas, ehkä johtuu siitä? Jos joku lähettäisi vaikka koirastaan tai kissastaan jonkun kortin tonttulakki päässä, niin pääsisi kunniapaikalle. Nuo lasten kuvat menee roskiin tai laatikon pohjalle.
Vierailija:
Hyvä, ettei sinulla ole omia lapsia.Vierailija:
en ole lapsirakas, ehkä johtuu siitä? Jos joku lähettäisi vaikka koirastaan tai kissastaan jonkun kortin tonttulakki päässä, niin pääsisi kunniapaikalle. Nuo lasten kuvat menee roskiin tai laatikon pohjalle.
Sen sijaan rakastan eläimiä, niiden kuvia voisin katsoa päivät pitkät :-).
Mukavaa, että sinun lapsesi ovat kauniita ja muiden rumia
katsella.
Varmaan laitat omista lapsistasi oikein suuret valokuvasuurennokset
kaikille joulukortin mukana... :)
Olisitte vaan vilpittömästi iloisia siitä, että joku haluaa teitä muistaa joulukortilla. Mitä väliä, onko valokuvakortti omasta lapsesta, Tiimarin kortti, kömpelö itseaskarreltu tekele tai joku muu. Taustalla on kuitenkin ajatus, että tuo ihminen merkitsee minulle edes sen verran, että haluan häntä jouluna muistaa. Miksi pitää aina olla noin negatiivinen asenne?