Erehdyin huomauttamaan miehelle lihomisesta, mies suuttui - teinkö väärin?

Anoppini harrastaa tätä painon kommentointia. Usein kommentoi aikuiselle pojalleen, onko poikansa lihonut vai laihtunut. Jos on laihtunut, niin jaksaa niin kehua. Miehelläni on ymmärrettävästi vinkahtanut suhde ruokaan.

Onneksi olen sinkku. Miten joku voi kokea oikeudekseen kontrolloida toisen ihmisen painoa?

Vierailija kirjoitti:

5-10 % laihduttaneista onnistuu pysymään painossaan, loput lihovat takaisin tai jopa entistä lihavammaksi. Se on karu mutta tosi tilastofakta.

Kyllä miehesi tietää lihoneensa. Minusta olennainen kysymys on nyt, miksi hänen kilonsa haittaavat sinua. Onko kyse siitä, ettet koe häntä haluttavaksi? Siitä, että haluaisit harrastaa hänen kanssaan asioita, joihin hän ei ylipainoisena pysty? Siitä, että olet huolissasi hänen terveydestään? Siitä, että häpeät hänen kanssaan liikkumista? Jostain muusta, mistä?

Kirkasta se ensimmäiseksi itselleni.

P.o. itselleSI. Tietysti.

Joku kysyi, mitä ajattelen miehestäni. Rakastan miestäni vaa'an lukemasta riippumatta, enkä häpeä miestä. Huolissani silti olen, sillä väistämättä merkittävä ylipaino vaikuttaa terveyteen. Mielestäni mieheni jaksaminen on heikentynyt lihomisen myötä, hän on väsynyt ja lähinnä istuu koneella. Olisi mukava elää virkeämpää elämää. 

Ap

Voisitko jotenkin kertoa, että haluaisit että lapsella olisi hyväkuntoiset vanhemmat ja haluaisit yhdessä näyttää esimerkkiä jälkikasvulle? Voisiko mies liikkua lapsen kanssa enemmän, niin siihen tulisi sellainen sosiaalinen ja vastuullinen puoli laihduttamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin teit väärin. Ei sinulla ole mitään oikeutta mennä tuollaista sanomaan. Kyllä miehesi tietää jokaisen kilon, joka on tullut takaisin. Nyt olet vain saanut aikaan asetelman, jossa sinä olet se onnistunut "hyvä" ihminen ja miehesi se luuseri, joka ei pystynyt pitämään laihdutustulosta (kuten ei pysty 99, 5% ihmisistä). Ihmiset eivät tunnetusti tykkää kun arvostellaan ja vaikka miten yrittäisit itsellesi vakuuttaa, että kerroit vain "totuuden" ja että "olet huolissasi miehen terveydestä", niin oikeasti lyttäsit ja arvostelit ja osoitit miehesi kyvyttömyyden. Onneksi olkoon. En tiedä, miten tuon voi korjata. Ehkä voisit alkuun yrittää pyytää edes anteeksi.

Nyt on paska osunut tuulettimeen. Seksi loppui miehet taholta saman tien. Sitä saa mitä tilaa. Toivottavasti otat nyt opiksesi, etkä toista samaa virhettä tulevan miehesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi, mitä ajattelen miehestäni. Rakastan miestäni vaa'an lukemasta riippumatta, enkä häpeä miestä. Huolissani silti olen, sillä väistämättä merkittävä ylipaino vaikuttaa terveyteen. Mielestäni mieheni jaksaminen on heikentynyt lihomisen myötä, hän on väsynyt ja lähinnä istuu koneella. Olisi mukava elää virkeämpää elämää. 

Ap

Et voi pakottaa häntä elämään virkeämpää elämää etkä edes haluamaan virkeämpää elämää. Sen sijaan voit elää sitä itse. Jos hän näkee, että sinä nautit virkeämmästä elämästä, ehkä hänkin alkaa sitä haluta.

Omalla puolisollani on kakkostyypin diabetes ja ylipainoa ja aivan kamala ruokavalio, hillittömästi nopeita hiilareita. Minä en pysty sitä muuttamaan. Aika ajoin väännän itkua ajatellessani, mitä hän tekee itselleen, mutta en voi tehdä valintoja hänen puolestaan. Minun on hyväksyttävä, että aikuinen ihminen päättää itse, mitä keholleen tekee.

Huomaan myös, että kaikkein eniten tekee mieleni puuttua asioihin silloin, kun itse kiristän omaa ruokavaliotani. Siihen liittyy joku tarve hallita myös ympäristöäni eli hänen syömistään. Ja hallinnan taustallahan on usein pelko, eli ehkä pelkään, etten itsekään pysty syömään terveellisesti, kun toinen ahmii makeisia, juo siideriä jne.

Miesten laihdutus on outoa. Mun mies pudottaa painoaan jättämällä aterioita väliin ja tekee siitä ison numeron. Kun lasten kanssa syömme aamiaista tai varsinaisia aterioita tämä kiukuttelee illalla sohvalla voipuneena.  Vastineeksi syö yöllä voileipiä ja närppii juustoa ja kinkkusiivuja suoraan paketista. 

Tässä asiassa ei voi koskaan voittaa:

Toiselle ei saisi huomauttaa merkittävästä lihomisesta, mutta toisaalta ihminen saattaa itse olla tilanteelleen sokea tai liian mukavuudenhaluinen aloittaakseen laihduttamisen. Sanoipa lihomisesta tai ei, niin tässä asiassa ei voi voittaa. Jos ihminen ei itse halua laihtua ja oma-aloitteisesti aloittaa laihduttamista, niin minkäs voi.

Vierailija kirjoitti:

totuus sattuu

Eli naisen sanomana se menee noin, mutta jos mies huomauttaa asiasta, on hän pinnallinen sika. Ok.

Eniten ärsyttää, että mies ei tajua laihduttamisessa olevan kyse pysyvistä muutoksista. Siitä, että jättäisi turhat välipalat ja moneen kertaan santsaamiset pois. Ei tarvitse olla millään kitukuurilla, varmasti tulee kilot takaisin, jos palaa entisiin tapoihin. Mutta kun pitää laihtua paljon ja nopeasti.

Mun mies on kans jojoillut painonsa kanssa viimeiset 3-4 vuotta. Hänen normaalipainonsa on 75-80 kg:n välillä, ja ekan kerran säikähti kun paino oli 83 kg:n tuntumassa, ja pudotti puolessa vuodessa 10 kg. Ei ole kovin pitkä, 174 cm. Silloin 72-73-kiloisena oli mielestäni jo liiankin hoikan näköinen, tosin lihaksikas ja kiinteä.

Sitten tuli korona ja mies söi ja laiskistui. Paino nousi hiljalleen jo yli 90 kiloon, mutta ei ollut huomaavinaan. Syytti vain mua että olen pessyt vaatteet väärin kun ne kiristää eikä mee enää päälle. Pitkin hampain alkoi ostella XL-kokoisia vaatteita entisen M ja L sijaan.

Vaikka mies oli jo selvästi lihava, niin huomautteli mun painosta (olen painanut saman 80 kg jo monta vuotta) ja vaikka olenkin ylipainoinen, niin jotenkin koomista että omaa ulkonäköään ja selvää lihomistaan ei huomannut pitkään aikaan.

Nyt se on taas siinä 85 kilon tuntumassa ja tietää että painoa on vieläkin kymmenisen kiloa liikaa, mutta silti syö suklaalevyn kertaistumalta ja isoja annoksia normiruokaa useasti päivässä. Ei se mua muuten haittaisi, mutta kun mun painosta huomauttelee silti silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyin puolisolta, eikö hän ole huolissaan terveydestään, kun oli lihonut vuodessa 15 kiloa. Sanoi, että ei. Pahastui silti, kun otin asian esille, mutta ei kokenut itse tarpeelliseksi tehdä mitään tuon painon eteen.

Ei varmaan tarvitse sanoa, että jos itse olisin lihonut 15 kiloa vuodessa, niin olisi puolison puolelta loppunut kehut, koskettelut ja läheisyys.

1. Tee samoin! Lopeta kehut, koskettelut ja läheisyys.

2. Miksi ihmeessä olet tuommoisen miehen kanssa yhdessä? Hyi!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on kans jojoillut painonsa kanssa viimeiset 3-4 vuotta. Hänen normaalipainonsa on 75-80 kg:n välillä, ja ekan kerran säikähti kun paino oli 83 kg:n tuntumassa, ja pudotti puolessa vuodessa 10 kg. Ei ole kovin pitkä, 174 cm. Silloin 72-73-kiloisena oli mielestäni jo liiankin hoikan näköinen, tosin lihaksikas ja kiinteä.

Sitten tuli korona ja mies söi ja laiskistui. Paino nousi hiljalleen jo yli 90 kiloon, mutta ei ollut huomaavinaan. Syytti vain mua että olen pessyt vaatteet väärin kun ne kiristää eikä mee enää päälle. Pitkin hampain alkoi ostella XL-kokoisia vaatteita entisen M ja L sijaan.

Vaikka mies oli jo selvästi lihava, niin huomautteli mun painosta (olen painanut saman 80 kg jo monta vuotta) ja vaikka olenkin ylipainoinen, niin jotenkin koomista että omaa ulkonäköään ja selvää lihomistaan ei huomannut pitkään aikaan.

Nyt se on taas siinä 85 kilon tuntumassa ja tietää että painoa on vieläkin kymmenisen kiloa liikaa, mutta silti syö suklaalevyn kertaistumalta ja isoja annoksia normiruokaa useasti päivässä. Ei se mua muuten haittaisi, mutta kun mun painosta huomauttelee silti silloin tällöin.

Ja sinä kiltisti huomauttelua kuuntelet? Eikö sinulla ole itsekunnioitusta lainkaan. Meillä mies lentäisi ulos heti, jos huomauttelisi painosta. Eikä takasin tulisi.

Mulla on läheisiä kenen kanssa ylipainosta on puhuttu viimeiset kymmenen vuotta joka tapaamisella. Se ei auta mitään, enkä sillä laihdu. Olen jo alkanut vältellä tapaamisia, vain tosi harvoin ja silloinkin jännitän mitä taas sanotaan.

Jos ihminen ei onnistu laihtumaan tai ei saa siihen motivaatiota, niin sitten ei. Se on niin turhauttavaa puhua vuodesta toiseen.

Kyllä minä ymmärrän miehen loukkaantumisen, mutta toisaalta itse olen avoimuuden kannalla. Miestä varmasti ärsyttää se, että tokihan hän itse tietää lihonneensa, miksi tuoda sitä esille? Olisi eriasia puhua aiheesta, jos miehesi olisi ensin nostanut sen esiin.

Mun mielestä ei myöskään ihan voi verrata raskauskilojen laihduttamista 30 kilon muista syistä tulleisiin ylipainokiloihin. Raskaus on kuitenkin aiheuttanut ne kilot sinulla, joten helppohan se on vain palata vanhoihin ruokailutapoihin (=raskautta edeltäviin, joilla olit ennen normaalipainoinen). Puolisosihan on tehnyt nyt samoin eli laihdutuskuurin jälkeen palannut vanhoihin ruokailutapoihinsa.

Ylipäätään teillä taisi laihdutuskuuri olla kestämätön ja miehelle ehkä vääristä motiiveista toteutettu. Mieluummin kannattaisi pyrkiä pieniin elämäntapamuutoksiin terveyden vuoksi kuin tähdätä laihtumiseen. Motiivien tulisi myös lähteä ihan omasta itsestä, ei puolisosta. Ei tuossa nyt oikein muu auta kuin odottaa, että mies haluaa itse tehdä asialle jotain. Toki voit jatkaa kasvisten kokkailua ja pikkuhiljaa niitä voi alkaa löytyä enemmän puolisosi lautaselta. Ja liikkukaa perheenä ja vaikka kahdestaankin, tulee huomaamatta liikuntaa hyvässä seurassa, vaikka yksin tuntuisi tylsältä lähteä urheilemaan. Mutta tuollainen "syö mieluummin banaani kuin leipiä" on kyllä ihan kettuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totuus sattuu

Eli naisen sanomana se menee noin, mutta jos mies huomauttaa asiasta, on hän pinnallinen sika. Ok.

Jaahas taas marttyyri mies vauhdissa. Uskoakseni naiset ja miehet reagoivat apn kuvaamassa tilanteessa aika samalla tavalla oli sukupuolet kummin päin tahansa. Ja minusta aplla on oikeus sanoa mitä sanoi. Ymmärrän että mies suuttui koska ei ole kiva kuulla että on epäonnistunut pitämään kilot pois jne.

Se miksi miehiä moititaan sioiksi kun huomauttelevat naisen painosta johtuu usein siitä että

- mies huomauttelee painosta vaikka nainen taulukoiden mielestä normaalipainossa mutta miehen mielestä pitäisi olla alipainon puolella mikä ei terveellistä mutta kun mies haluu. Eli kyse ei ole siitä että olisi huolissaan toisen terveydestä vaan siitä että haluaa alipainoisen puolison koska vaan haluaa eikä piittaa toisen terveydestä

- mies huomauttelee naisen ylipainosta kun nainen raskaana ja imettää. Tietysti tuolloinkaan ei kannata syödä jatkuvasti roskaruokaa tai herkkuja tai älyttömiä määriä ruokaa mutta tuolloin naisen painoa tarkkailee neuvolan ammattilaiset jotka tietävät miestä paremmin miten kannattaa tilanteessa olla. Esim jos nainen imettäessä laihduttaa voimakkaasti niin naisen rasvakudokseen kertyneet kemikaalit menee rintamaidon mukana vauvaan. Eli vaikka mies haluaisi naisen heti timmiin kuntoon niin se ei ole välttämättä äidin tai lapsen terveyden kannalta hyväksi.

- mies saattaa itse syödä hirveästi herkkuja ja roskaruokaa ja lihoa kovin mutta silti huomauttelee ja kontroloi naisen syömisiä koska haluaa laihan naisen. Eli ei ole itse valmis syömään terveellisesti mutta vaatii sitä toiselta omien seksuaalisten halujensa täyttymiseksi

- mies haukkuu naista esim lehmäksi, läskiksi, valaaksi jne sen sijaan että puhuisi asiallisesti ja nätisti asiasta.

Jne

Lainaamani kirjoittaja voisi miettiä vähän muutakin kuin nainen ja mies asiaa kun alkaa itkeä kuinka erilailla suhtaudutaan naisen ja miehen sanomisiin.

Miksi olette pariutuneet noiden päreveikkojen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin teit väärin. Ei sinulla ole mitään oikeutta mennä tuollaista sanomaan. Kyllä miehesi tietää jokaisen kilon, joka on tullut takaisin. Nyt olet vain saanut aikaan asetelman, jossa sinä olet se onnistunut "hyvä" ihminen ja miehesi se luuseri, joka ei pystynyt pitämään laihdutustulosta (kuten ei pysty 99, 5% ihmisistä). Ihmiset eivät tunnetusti tykkää kun arvostellaan ja vaikka miten yrittäisit itsellesi vakuuttaa, että kerroit vain "totuuden" ja että "olet huolissasi miehen terveydestä", niin oikeasti lyttäsit ja arvostelit ja osoitit miehesi kyvyttömyyden. Onneksi olkoon. En tiedä, miten tuon voi korjata. Ehkä voisit alkuun yrittää pyytää edes anteeksi.

Nyt on prosentit pielessä, oikea prosenttimäärä on 5 %, max 10 %. Mutta onhan se riittävän karu lukema sekin; keskimäärin joka 20. laihduttaja onnistuu pysymään tavoitepainossaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on kans jojoillut painonsa kanssa viimeiset 3-4 vuotta. Hänen normaalipainonsa on 75-80 kg:n välillä, ja ekan kerran säikähti kun paino oli 83 kg:n tuntumassa, ja pudotti puolessa vuodessa 10 kg. Ei ole kovin pitkä, 174 cm. Silloin 72-73-kiloisena oli mielestäni jo liiankin hoikan näköinen, tosin lihaksikas ja kiinteä.

Sitten tuli korona ja mies söi ja laiskistui. Paino nousi hiljalleen jo yli 90 kiloon, mutta ei ollut huomaavinaan. Syytti vain mua että olen pessyt vaatteet väärin kun ne kiristää eikä mee enää päälle. Pitkin hampain alkoi ostella XL-kokoisia vaatteita entisen M ja L sijaan.

Vaikka mies oli jo selvästi lihava, niin huomautteli mun painosta (olen painanut saman 80 kg jo monta vuotta) ja vaikka olenkin ylipainoinen, niin jotenkin koomista että omaa ulkonäköään ja selvää lihomistaan ei huomannut pitkään aikaan.

Nyt se on taas siinä 85 kilon tuntumassa ja tietää että painoa on vieläkin kymmenisen kiloa liikaa, mutta silti syö suklaalevyn kertaistumalta ja isoja annoksia normiruokaa useasti päivässä. Ei se mua muuten haittaisi, mutta kun mun painosta huomauttelee silti silloin tällöin.

Ja sinä kiltisti huomauttelua kuuntelet? Eikö sinulla ole itsekunnioitusta lainkaan. Meillä mies lentäisi ulos heti, jos huomauttelisi painosta. Eikä takasin tulisi.

No, se olisi sun tapa toimia. Kyllä aiheesta saa sanoa, mutta tässä tapauksessa huvittaa että isomahainen tulee sanomaan toiselle isomahaiselle, että pitäisköhän sun vähän laihduttaa.