Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla vaatetta tai asustetta jossa on aitoa turkista?
22.01.2023 |
Mulla on kaksi kirpparilta ostettua takkia, joissa on turkisnauha hupunreunassa.
Onko sellainen nolo nykyään?
Kommentit (70)
Suurimpia merten roskaajia ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa. Näistä viidestä maasta tulee 60 prosenttia merten muoviroskasta. Yli 90 % merten muovisaasteista tulee kymmenestä Aasian ja Afrikan joesta. Suurimpia syypäitä merten muovittumiseen ovat kaatopaikat merten ja jokien läheisyydessä, teollisuus, jätevedet ja turistit sekä puutteellinen jätehuolto. (wikipedia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä on tappanut monessa Aasian joessa ensimmäisenä eliöstön, on juurikin kova kemikaalikuorma.
Saman voi skaalata jokia isompaan ympäristöön, mikä on se todennäköisin asia, joka vaarantaa terveyden ja myrkyttää ensin.
Yhtälailla monet kemikaalit kestää satoja vuosia ympäristössä hajoamatta, ja monet niistä ovat siis huomattavan myrkyllisiä, monista vaarallisista alkuaineista kuten elohopeasta ja lyijystä puhumattakaan.
Kasvavat muovimäärät ovat totta kai ongelma, mutta kun tuodaan koko ajan tätä "entäpä ne muovit" narratiivia täällä esille, niin muut asiat voivat peittyä alle. Ehkä se on tavoitteenakin. Muutenkin muovi on vain yleisnimike, vähän kuin huumeet, joka käsittää lukuisia erilaisia toisistaan huomattavasti poikkeavia aineita. Esim. onhan kannabis ihan eri asia kuin vaikkapa heroiini tai fentanyyli.
Jätevesien mikromuovista saadaan kylläkin Suomessa talteen yli 99 prosenttia,
Vierailija kirjoitti:
Turkis ei ole ympäristöystävällinen
https://animalia.fi/elainten-oikeudet/turkistarhaus/turkistarhauksen-ym…
MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin keinomateriaalitakit, jos niiden eduksi lasketaan turkiseläimille syötettävän Itämerestä pyydystetyn kalan ravinteita poistava vaikutus. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.
Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.
Vesien rehevöittäminen ja ilman happamoituminen
Turkiseläinten ulosteet valuvat tarhoilla verkkopohjaisten häkkien alle. Ne sisältävät huomattavat määrät typpeä ja fosforia, jotka molemmat rehevöittävät vesistöjä niihin huuhtoutuessaan. Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinten tuottama lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää. Vesistöjen rehevöityminen aiheuttaa muun muassa kalalajiston köyhtymistä ja myrkyllisten sinilevälauttojen yleistymistä.
Suomen vesistöjä rehevöittävistä kokonaispäästöistä turkistarhojen osuus on varsin pieni: fosforista noin 1,4 % ja typestä noin 0,7 % on peräisin turkistarhoilta. Ongelma on kuitenkin usein paikallisesti erittäin merkittävä. Turkistarhat ovat keskittyneet tiettyyn osaan Suomea, jolloin kokonaiskuormituksen merkitys alueen vesistöille korostuu. Lisäksi yksittäisten tarhojen eläinmäärät kasvavat voimakkaasti, jolloin myös paikallinen kuormitus ja sen riskit kasvavat.
Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä, eli pääasiassa ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.
Turkistuotannossa eri tuotantovaiheet vaativat paljon energiaa. Esimerkiksi rehun kuljetukset, pakastaminen, kuumentaminen, jauhaminen ja valmistus sekä nahkojen kuivaus, nahkojen muokkaus ja muu käsittely ovat työvaiheita, jotka kukin antavat oman lisänsä turkistuotannon yhteenlaskettuun sähkön- ja polttoaineenkulutukseen. Turkistarhaus aiheuttaakin välillisesti ympäristökuormitusta suuren energiankulutuksensa takia. Sekä öljynkulutuksen että kokonaisenergiankulutuksen vertailu osoittaa, että tarhakasvatetun aidon turkiksen tuotanto aiheuttaa moninkertaisesti suuremman ympäristörasituksen kuin esimerkiksi tekoturkin tai muun keinokuituvaatteen valmistus.
Turkiksia ei saa markkinoida ympäristöystävällisinä
Vuonna 2012 Euroopan turkistuottajien kustantama, turkistuotteiden ympäristöystävällisyyttä korostanut mainos tuomittiin harhaanjohtavaksi. Isossa-Britanniassa mainonnan totuudenmukaisuutta sekä eettisyyttä tarkkaileva mainosalan itsesäätelyelin ASA totesi, että mainos, jonka mukaan ”turkistuotteiden käyttö on ympäristöystävällistä” (it’s eco-friendly to wear fur), on väitteessään sekä harhaanjohtava että perusteeton. Asa kielsi turkistuottajien ympäristömainoksen käytön. Myös Suomen kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisempinä kuin keinoturkikset jo vuonna 1993.
Missä häkissä esimerkiksi kelsiturkkiin käytetyt lampaat ovat olleet? Lampaasta on vuosien mittaan kerätty villat ja lopuksi syödään lihat ja käytetään nahka karvoineen vielä hyödyksi. Vanhoja karhu- ja majavaturkkeja ei myöskään missään olla kasvateltu. En tiedä, mitä aikoinaan luokkakavereiden metsästämien minkkien ja muiden haittaeläimien nahoille tapahtui, varmaan menivät nekin johonkin turkistuotantoon, jotain rahaa tuosta puuhastaan saivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nahka
Suurin osa nahkatuotteista on peräisin teuraseläimistä, jotka ovat eläneet tehdasmaisissa tehomaatalouden oloissa. Liha-, maito- ja nahkateollisuus ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Eläinten osien yhteenlaskettu arvo ratkaisee, kuinka kannattavaa eläinten kasvatus on. Suurin osa teuraseläimestä saatavasta tuotosta tulee lihasta, mutta nahka on lihan jälkeen toiseksi arvokkain ruhon osa. Maailman suurimmista lihantuottajista monet jatkojalostavat nahat omissa nahkatehtaissaan. Nahkateollisuus linkittyy maidontuotantoon muun muassa siten, että nuorten vasikoiden pehmeä nahka on haluttua raaka-ainetta. Lehmän on synnytettävä vuosittain, jotta maidontuotanto pysyy käynnissä. Vasikat teurastetaan usein jo parin kuukauden ikäisinä. Osa vasikannahoista on puolestaan peräisin syntymättömistä vasikoista.
Nahkateollisuus käyttää niin eläintuotannossa olevia kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Nahka voi nautojen lisäksi olla peräisin muun muassa sioista, hevosista, lampaista, vuohista, poroista, biisoneista, mufloneista, kenguruista, koirista, käärmeistä, kameleista, strutseista ja alligaattoreista. Myös ankeriaan-, sammakon-, seepran-, villisian-, saksanhirven-, norsun-, tiikerin-, hain-, delfiinin-, hylkeen- ja mursunnahkaa käytetään. Esimerkiksi kengurunnahkaa käytetään muun muassa urheilujalkineissa. Noin kolmannes eksoottisten eläinlajien nahoista on peräisin uhanalaisista eläimistä.
Nahantuotanto myös saastuttaa ympäristöä. Eläinten kasvatus aiheuttaa ympäristöongelmia, kuten myös nahkatavaroiden valmistus. Nahkaa muun muassa liotetaan, muokataan ja värjätään sekä käsitellään useilla kemikaaleilla. Valtaosa nahkatavaroista käsitellään kromilla. Tällöin ympäristöön pääsee useita myrkyllisiä aineita, kuten lyijyä, sinkkiä, formaldehydiä, väriaineita ja muita syanidipohjaisia yhdisteitä. Energian suurkuluttajana nahkateollisuus on samaa luokkaa alumiini-, paperi-, teräs-, sementti- ja öljyteollisuuden kanssa."
Kun lainaat pitkiä selostuksia jostakin muualta, lähde on mainittava. Näin sanoo palstan säännötkin.
Lähde on sama kuin edellisessä. Näkee linkin avaamalla ja lukemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nahka
Suurin osa nahkatuotteista on peräisin teuraseläimistä, jotka ovat eläneet tehdasmaisissa tehomaatalouden oloissa. Liha-, maito- ja nahkateollisuus ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Eläinten osien yhteenlaskettu arvo ratkaisee, kuinka kannattavaa eläinten kasvatus on. Suurin osa teuraseläimestä saatavasta tuotosta tulee lihasta, mutta nahka on lihan jälkeen toiseksi arvokkain ruhon osa. Maailman suurimmista lihantuottajista monet jatkojalostavat nahat omissa nahkatehtaissaan. Nahkateollisuus linkittyy maidontuotantoon muun muassa siten, että nuorten vasikoiden pehmeä nahka on haluttua raaka-ainetta. Lehmän on synnytettävä vuosittain, jotta maidontuotanto pysyy käynnissä. Vasikat teurastetaan usein jo parin kuukauden ikäisinä. Osa vasikannahoista on puolestaan peräisin syntymättömistä vasikoista.
Nahkateollisuus käyttää niin eläintuotannossa olevia kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Nahka voi nautojen lisäksi olla peräisin muun muassa sioista, hevosista, lampaista, vuohista, poroista, biisoneista, mufloneista, kenguruista, koirista, käärmeistä, kameleista, strutseista ja alligaattoreista. Myös ankeriaan-, sammakon-, seepran-, villisian-, saksanhirven-, norsun-, tiikerin-, hain-, delfiinin-, hylkeen- ja mursunnahkaa käytetään. Esimerkiksi kengurunnahkaa käytetään muun muassa urheilujalkineissa. Noin kolmannes eksoottisten eläinlajien nahoista on peräisin uhanalaisista eläimistä.
Nahantuotanto myös saastuttaa ympäristöä. Eläinten kasvatus aiheuttaa ympäristöongelmia, kuten myös nahkatavaroiden valmistus. Nahkaa muun muassa liotetaan, muokataan ja värjätään sekä käsitellään useilla kemikaaleilla. Valtaosa nahkatavaroista käsitellään kromilla. Tällöin ympäristöön pääsee useita myrkyllisiä aineita, kuten lyijyä, sinkkiä, formaldehydiä, väriaineita ja muita syanidipohjaisia yhdisteitä. Energian suurkuluttajana nahkateollisuus on samaa luokkaa alumiini-, paperi-, teräs-, sementti- ja öljyteollisuuden kanssa."
Kun lainaat pitkiä selostuksia jostakin muualta, lähde on mainittava. Näin sanoo palstan säännötkin.
Lähde on sama kuin edellisessä. Näkee linkin avaamalla ja lukemalla.
Eli siis tunnustat spämmääväsi, se on yhtä kiellettyä.
Te joilla ei ole minkäänlaista muovia vaatteissa, ette varmaan sitten omista mitään muitakaan muovituotteita tai käyttötarvikkeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimpia merten roskaajia ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa. Näistä viidestä maasta tulee 60 prosenttia merten muoviroskasta. Yli 90 % merten muovisaasteista tulee kymmenestä Aasian ja Afrikan joesta. Suurimpia syypäitä merten muovittumiseen ovat kaatopaikat merten ja jokien läheisyydessä, teollisuus, jätevedet ja turistit sekä puutteellinen jätehuolto. (wikipedia).
Suomalaisten on tehtävä enemmän.
Biohajoavia muovejakin on olemassa:
Biodegradable plastic
https://en.wikipedia.org/wiki/Biodegradable_plastic
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nahka
Suurin osa nahkatuotteista on peräisin teuraseläimistä, jotka ovat eläneet tehdasmaisissa tehomaatalouden oloissa. Liha-, maito- ja nahkateollisuus ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Eläinten osien yhteenlaskettu arvo ratkaisee, kuinka kannattavaa eläinten kasvatus on. Suurin osa teuraseläimestä saatavasta tuotosta tulee lihasta, mutta nahka on lihan jälkeen toiseksi arvokkain ruhon osa. Maailman suurimmista lihantuottajista monet jatkojalostavat nahat omissa nahkatehtaissaan. Nahkateollisuus linkittyy maidontuotantoon muun muassa siten, että nuorten vasikoiden pehmeä nahka on haluttua raaka-ainetta. Lehmän on synnytettävä vuosittain, jotta maidontuotanto pysyy käynnissä. Vasikat teurastetaan usein jo parin kuukauden ikäisinä. Osa vasikannahoista on puolestaan peräisin syntymättömistä vasikoista.
Nahkateollisuus käyttää niin eläintuotannossa olevia kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Nahka voi nautojen lisäksi olla peräisin muun muassa sioista, hevosista, lampaista, vuohista, poroista, biisoneista, mufloneista, kenguruista, koirista, käärmeistä, kameleista, strutseista ja alligaattoreista. Myös ankeriaan-, sammakon-, seepran-, villisian-, saksanhirven-, norsun-, tiikerin-, hain-, delfiinin-, hylkeen- ja mursunnahkaa käytetään. Esimerkiksi kengurunnahkaa käytetään muun muassa urheilujalkineissa. Noin kolmannes eksoottisten eläinlajien nahoista on peräisin uhanalaisista eläimistä.
Nahantuotanto myös saastuttaa ympäristöä. Eläinten kasvatus aiheuttaa ympäristöongelmia, kuten myös nahkatavaroiden valmistus. Nahkaa muun muassa liotetaan, muokataan ja värjätään sekä käsitellään useilla kemikaaleilla. Valtaosa nahkatavaroista käsitellään kromilla. Tällöin ympäristöön pääsee useita myrkyllisiä aineita, kuten lyijyä, sinkkiä, formaldehydiä, väriaineita ja muita syanidipohjaisia yhdisteitä. Energian suurkuluttajana nahkateollisuus on samaa luokkaa alumiini-, paperi-, teräs-, sementti- ja öljyteollisuuden kanssa."
Kun lainaat pitkiä selostuksia jostakin muualta, lähde on mainittava. Näin sanoo palstan säännötkin.
Lähde on sama kuin edellisessä. Näkee linkin avaamalla ja lukemalla.
Eli siis tunnustat spämmääväsi, se on yhtä kiellettyä.
Juu on todella ihmeellistä jos jakaa artikkeleita ja muita juttuja, niin väärin, kun niissä voi olla jotain tietoakin pahimmillaan.
Vastaus siihen onko bakteereja ja muita mikro-organismeja jotka syövät muovia ja voidaanko niitä kehittää edelleen, niin kyllä.
Biodegradation is another possible solution to large amounts of microplastic waste. In this process, microorganisms consume and decompose synthetic polymers by means of enzymes. These plastics can then be used in the form of energy and as a source of carbon once broken down. The microbes could potentially be used to treat sewage wastewater, which would decrease the amount of microplastics that pass through into the surrounding environments.
In addition, some bacteria have adapted to eat plastic, and some bacteria species have been genetically modified to eat (certain types of) plastics. Other than degrading microplastics, microbes had been engineered in a novel way to capture microplastics in their biofilm matrix from polluted samples for easier removal of such pollutants. The microplastics in the biofilms can then be released with an engineered 'release' mechanism via biofilm dispersal to facilitate with microplastics recovery. (Wikipedia, Microplastics).
In 2016, a bacterium named Ideonella sakaiensis was found to biodegrade PET. In 2020, the PET degrading enzyme of the bacterium, PETase, has been genetically modified and combined with MHETase to break down PET faster, and also degrade PEF. In 2021, researchers reported that a mix of microorganisms from cow stomachs could break down three types of plastics. (Wikipedia, Biodegradation)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, täyspitkä minkkiturkki, turkiskaulus, minkkikorvaläpät ja hanskojen varressa karvareunus
En voi käsittää ihmisiä, joilla on oma lemmikki (kissa tai koira) ja sitten he ostavat hilpeinä takkeja, joissa on aivan tarpeeton turkisreunus hupussa, tehty kiinan pajalla koirien nahoista. Siis täysin turhaa eläinrääkkäyksen ylläpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ostaisi mitään turkistuotteita enää. Käytän vain olemassaoleva, kaikki perittyjä yli 40 vuotta vanhoja.
Turkistarhausta ei voi enää millään muotoa nykypäivänä perustella. Vaateteollisuus tuottaa laadukkaampia materiaaleja ilman eläinten tarpeetonta kärsimystä. Turkistarhaus on elinkeino siinä missä muutkin yrittämisen muodot ja perustaessaan yrityksen yrittäjä ymmärtää siihen liittyvät riskit. Ei turkistarhaus ole mikään poikkeus, missä yrittäjät eivät voi enää esimerkiksi kouluttautua toiseen ammattiin, tai muuttaa tilojaan sopivaksi muuhun tuotantoon.
Vierailija kirjoitti:
Ostin v 1990 uuden talvitakin, oli Luhta-merkkinen ja siinä oli hupun reunassa aitoa turkista, en muista oliko jotain sutta tai kettua, monivärinen kuitenkin luonnostaan.
En ole malttanut sitä heittää menemään vaikka on jo montakin takkia tullut kulutettua. Olen sen hupunreunuksen aina irrottanut ja ommellut uuden takin huppuun.
Se on yhä vaan kuin uusi vaikka on yli 30 v vanha.
Pari vuotta sitten ostin kotikäyttöön pihatakin ja sen hupun reunassa on tekoturkis, ihan kulahtanut jo nyt. Voisin hyvin irrottaa sen ja heittää menemään kun siitä ei ole iloa.
Näin kun vertaa niin kyllä aidosta turkiksesta on ihmiselle iloa monta vuosikymmentä kun hyvin pitää, tekoturkis taas on tyyliä "käytä vähän aikaa ja heitä pois".
Valitsen mieluummin sen aidon turkiksen jos vain voin.
90-luvulla oli vaikeaa edes löytää talvitakkia, jossa ei ollut turkisreunus hupussa. Veikkaanpa että nuo mun takit on molemmat niiltä ajoilta, silloin vielä tehtiin kestäviä vaatteita. ap.
ps: Itse en kannata turkistarhausta ja pärjään kyllä ilman turkiksia, mutta aion joka tapauksessa käyttää tuotteet loppuun, jos en satu kupsahtamaan ennen sitä. Se jos mikä on ekologista. (sekä tuotteen käyttäminen että kupsahtaminen)
Itseä inhottaa katsoa niitä verkkopohjaisia häkkejä. En voi käsittää, miten jonkun mielestä eläin voi sellaisessa hyvin - itse tuskin suostuisi päivääkään asumaan moisessa.
Turkisten mainostus ekologisena tuotteena on sekin kielletty jo vuonna -93 kuluttaja-asiamiehen toimesta.
"Laillinen elinkeino" ei käy moraalisesta perusteesta. Oli ne orjakauppias ja pyövelikin joskus ihan laillisia elinkeinoja. Parittaminenkaan ei sentään enää, muttei sekään ole aina ollut kiellettyä. Lakeja voidaan muuttaa ja kyseenalaiset elinkeinot siirtää historiaan luopumalla niiden laillisuudesta siirtymäajalla.
Tokihan mulla on pari perintönä saatua turkispuuhkaa. Varmaan aika monella on näitä käytettynä. Ei silti tarkoita että olisin uusia enää ostamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turkis ei ole ympäristöystävällinen
https://animalia.fi/elainten-oikeudet/turkistarhaus/turkistarhauksen-ym…
MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin keinomateriaalitakit, jos niiden eduksi lasketaan turkiseläimille syötettävän Itämerestä pyydystetyn kalan ravinteita poistava vaikutus. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.
Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.
Vesien rehevöittäminen ja ilman happamoituminen
Turkiseläinten ulosteet valuvat tarhoilla verkkopohjaisten häkkien alle. Ne sisältävät huomattavat määrät typpeä ja fosforia, jotka molemmat rehevöittävät vesistöjä niihin huuhtoutuessaan. Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinten tuottama lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää. Vesistöjen rehevöityminen aiheuttaa muun muassa kalalajiston köyhtymistä ja myrkyllisten sinilevälauttojen yleistymistä.
Suomen vesistöjä rehevöittävistä kokonaispäästöistä turkistarhojen osuus on varsin pieni: fosforista noin 1,4 % ja typestä noin 0,7 % on peräisin turkistarhoilta. Ongelma on kuitenkin usein paikallisesti erittäin merkittävä. Turkistarhat ovat keskittyneet tiettyyn osaan Suomea, jolloin kokonaiskuormituksen merkitys alueen vesistöille korostuu. Lisäksi yksittäisten tarhojen eläinmäärät kasvavat voimakkaasti, jolloin myös paikallinen kuormitus ja sen riskit kasvavat.
Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä, eli pääasiassa ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.
Turkistuotannossa eri tuotantovaiheet vaativat paljon energiaa. Esimerkiksi rehun kuljetukset, pakastaminen, kuumentaminen, jauhaminen ja valmistus sekä nahkojen kuivaus, nahkojen muokkaus ja muu käsittely ovat työvaiheita, jotka kukin antavat oman lisänsä turkistuotannon yhteenlaskettuun sähkön- ja polttoaineenkulutukseen. Turkistarhaus aiheuttaakin välillisesti ympäristökuormitusta suuren energiankulutuksensa takia. Sekä öljynkulutuksen että kokonaisenergiankulutuksen vertailu osoittaa, että tarhakasvatetun aidon turkiksen tuotanto aiheuttaa moninkertaisesti suuremman ympäristörasituksen kuin esimerkiksi tekoturkin tai muun keinokuituvaatteen valmistus.
Turkiksia ei saa markkinoida ympäristöystävällisinä
Vuonna 2012 Euroopan turkistuottajien kustantama, turkistuotteiden ympäristöystävällisyyttä korostanut mainos tuomittiin harhaanjohtavaksi. Isossa-Britanniassa mainonnan totuudenmukaisuutta sekä eettisyyttä tarkkaileva mainosalan itsesäätelyelin ASA totesi, että mainos, jonka mukaan ”turkistuotteiden käyttö on ympäristöystävällistä” (it’s eco-friendly to wear fur), on väitteessään sekä harhaanjohtava että perusteeton. Asa kielsi turkistuottajien ympäristömainoksen käytön. Myös Suomen kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisempinä kuin keinoturkikset jo vuonna 1993.
Turkis kestää aikaa. Sitä ei tarvi vaihtaa vuoden välein ja tämä huomioon ottaen ympäristövaikutus on plus miinus nolla.
Turkistuotannon ympäristövaikutus ei todellakaan ole mikään plus miinus nolla. Selviäisi jos viitsisit lukea noita aiemmin jaettuja juttuja ja mitä tietoa muutenkin verkosta on saatavilla.
Tää on vähän sama asia, kun pitäiskö paljon saastuttavat vanhat autot romuttaa ja tehdä tilalle uusia vähemmän saastuttavia autoja? Pitääkö vanhat turkikset hävittää, eikä käyttää loppuun? ap.