Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Epäkypsillä epäterveessä suhteessa olevilla avioehto aiheuttaa riitoja. Kypsille terveessä suhteessa oleville se on samantyyppinen asia kuin kotivakuutuksen ottaminen. Ihan normaali turva sen varalle, jos jotain sattuu. Samaan sarjaan kuuluu testamentin tekeminen ja lasten asioiden sopiminen kirjallisesti "jos minulle sattuu jotain" tilanteen varalle. Missään mainituissa ei ole mitään riitelemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.
Älä urki morsiamen arvoja vierailta. Esitä asia neutraalisti, äläkä sorru selittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me sovittiin jo yhteen muuttaessa, että kun kerran yhdessä ollaan, niin ei ole sinun rahoja ja minun rahoja. Ja kun mentiin naimisiin, sama periaate jatkui, luonnollisesti. Tulot, menot, lainat, omaisuus ja lapset on yhteisiä.
Ja kun omaisuus kasvaa, ei ole väliä kenen palkalla se on maksettu, koska yhdessä on tehty töitä tämän perheen eteen. Niinpä avioehto oli tarpeeton.
Ikinä ei ole tarvinnut rahasta riidellä eikä keskustella siitä, kumpi maksaa mitäkin, koska rahat on _yhteisiä_.
Tämä on meidän valinta ja on toiminut meillä hyvin jo vuosikymmenien ajan.Ihanan naiivi ajatus, että asia toimii nyt niin se toimii aina. Elämä on kuin satukirjaa ja mitään pahaa ei koskaan tapahdu eikä ihmiset ikinä muutu.
Jaa, minusta tuo ylläoleva vaikuttaa nimenomaan siltä, että kun niitä ikäviä asioita elämässä tapahtuu, niin tuollaisella asenteella niistä selviää.
-eri
Sinusta siis ikävistä asioista selviää sulkemalla silmänsä mahdollisuudelta, että niitä tapahtuu. Ok.
Enpä ehtinyt lukea ketjua, mutta miksi ap ei ole ihan normaalisti esittänyt omaa mielipidettään, kun tyttöystävän kanssa on keskusteltu avioehdoista. Tyttöystävä sanoo, että on niitä vastaan ja ap katselee katonrajaan ja on hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.
No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Lapsia suunnitellessa naisen kannalta avioehto ei ole edullinen, koska mies yleensä vaan loisii vaikka lapsia hoitaisikin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Lapsia suunnitellessa naisen kannalta avioehto ei ole edullinen, koska mies yleensä vaan loisii vaikka lapsia hoitaisikin...
Ei kaikki miehet ole sellaisia kuin sinä/sinun puolisosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Epäkypsillä epäterveessä suhteessa olevilla avioehto aiheuttaa riitoja. Kypsille terveessä suhteessa oleville se on samantyyppinen asia kuin kotivakuutuksen ottaminen. Ihan normaali turva sen varalle, jos jotain sattuu. Samaan sarjaan kuuluu testamentin tekeminen ja lasten asioiden sopiminen kirjallisesti "jos minulle sattuu jotain" tilanteen varalle. Missään mainituissa ei ole mitään riitelemistä.
Ihan sama koskee eroa silloin, kun avioehtoa ei ole. Epäkypsät riitelee, vaikka ovat tehneet sopimuksen menemällä naimisiin. Siinä kun sovitaan samalla myös omaisuuden jaosta eron tullessa. Jos tehdään avioehto, niin sitä sopimusta vain muutetaan. Mutta sopimus siitä on joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.
Ei estä, mutta vähentävät. Siinä kun ei ole nokan koputtamista, jos asioista on mustaa valkoisella ja molempien nimi alla.
Ilman avioehtoa en menisi itsekään naimisiin eli en loukkaantuisi, olisin tyytyväinen, että mieheni on järkevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Epäkypsillä epäterveessä suhteessa olevilla avioehto aiheuttaa riitoja. Kypsille terveessä suhteessa oleville se on samantyyppinen asia kuin kotivakuutuksen ottaminen. Ihan normaali turva sen varalle, jos jotain sattuu. Samaan sarjaan kuuluu testamentin tekeminen ja lasten asioiden sopiminen kirjallisesti "jos minulle sattuu jotain" tilanteen varalle. Missään mainituissa ei ole mitään riitelemistä.
Ihan sama koskee eroa silloin, kun avioehtoa ei ole. Epäkypsät riitelee, vaikka ovat tehneet sopimuksen menemällä naimisiin. Siinä kun sovitaan samalla myös omaisuuden jaosta eron tullessa. Jos tehdään avioehto, niin sitä sopimusta vain muutetaan. Mutta sopimus siitä on joka tapauksessa.
Ei sovita. Omaisuudenjako on ihan eri juttu kuin avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.
Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Suosittelen unohtamaan koko avioliiton, jos kokee avioehdon epäluottamuslauseeksi. Silloin ollaan menossa ihan väärin perustein vihille eikä suhde muutenkaan ole terveellä pohjalla.
Minäkin suosittelen unohtamaan koko avioliiton, jos kokee että se on vain lyhytaikainen taloudellinen takaisku yksinäisellä matkalla hautaan. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.
Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?
Juu juu. Palataan asiaan, kun ero on vireillä miehesi käytyä vieraissa tms. Taitaa olla tuntematon käsite, että rakkaus ei ole mikään tae millekään.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikille neuvonut, että jos miehelle lapsia teette niin avioehtoa ei missään nimessä kannata tehdä.
Eron tullessa se avioehdoton omaisuudenjako on ainoa tapa saada takaisin palkkaa siitä, että lapset teit ja hoidit ja siitä taloudellisen tappion otit.
Ei se mikään palkka ole! Eikä bisnesriskin hyvitys! Vaan perheenjäsenten elintason jatkuvuuden turvaaminen myös epäonnistuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Epäkypsillä epäterveessä suhteessa olevilla avioehto aiheuttaa riitoja. Kypsille terveessä suhteessa oleville se on samantyyppinen asia kuin kotivakuutuksen ottaminen. Ihan normaali turva sen varalle, jos jotain sattuu. Samaan sarjaan kuuluu testamentin tekeminen ja lasten asioiden sopiminen kirjallisesti "jos minulle sattuu jotain" tilanteen varalle. Missään mainituissa ei ole mitään riitelemistä.
Ihan sama koskee eroa silloin, kun avioehtoa ei ole. Epäkypsät riitelee, vaikka ovat tehneet sopimuksen menemällä naimisiin. Siinä kun sovitaan samalla myös omaisuuden jaosta eron tullessa. Jos tehdään avioehto, niin sitä sopimusta vain muutetaan. Mutta sopimus siitä on joka tapauksessa.
Ei sovita. Omaisuudenjako on ihan eri juttu kuin avioliitto.
Kyllä sovitaan, koska naimisiin menemällä hyväksytään ne ehdot jotka laissa on avioliittoa ja - eroa koskien - myös omaisuuden jaosta eron tullen. Niitä ehtoja voidaan muuttaa avioehdolla, mutta ilman sitä ne ovat voimassa siitä hetkestä kun liitto solmitaan.
Olet aika tietämätön avioliiton juridisesta merkityksestä.
En loukkaantunu, mutta en myöskään mene naimisiin. Se kun on lähinnä taloudellinen sopimus. Meillä ei ole lapsiakaan.